Fanfic vaan...

[.Yoshimi.]

Nimet saattavat olla tuttuja ;D
Aika huono tämä on, enkä ole korjannut vielä päällimmäisiä virheitä siitä.
Lukekaa nyt sitten tämä pieni alku mitä olen sitä kirjoittanut..
Juu ja se on sitten tosi huono...


------------


Pieni mustahiuksinen poika istui ulko rappusilla ja katsoi verisiä käsiään hievahtamatta. Hänen suuret mustat silmänsä olivat laajentuneet muutaman kyyneleen valuessa poskelta alas. Mitä hän olikaan juuri tehnyt? Miten hän saattoi? Poika katsoi vielä synkkää mustaa taivasta ja sen kauniisti loistavia tähtiä, kunnes nousi ylös, avasi oven ja käveli varovasti takaisin sisälle. Eteinen oli tyhjä ja kylmä, eikä mistään kuulunut pihahdustakaan. Poika sulki oven varovasti ja lähti kävelemään keittiöön päin hiljaisilla askelilla. Hänen äitinsä nukkuisi vielä rauhallisesti makuuhuoneessaan, eikä tiedä yhtään mitä juuri äsken on tapahtunut. Kuinka hänen kävikin äitiään sääliksi, kun oli saanut tällaisen pojan itselleen. Poika avasi keittiön oven ja katsoi veristä lattiaa ja siinä makaavaa pientä hentoa elotonta ruumista, joka kuului hänen veljelleen. Hetken hän seisoi hievahtamattakaan, katsoen ruumista, joka oli yltäpäältä veressä ja muistellen miksi näin oli käynyt.

"Tule nyt alakertaan!" Ruskeahiuksinen poika sanoi veljelleen, joka katsoi kummissaan, mutta seurasi sitten veljeään alakerran keittiöön. Oli hiljaista ja pimeää kunnes poika sytytti valot ja kääntyi sitten kohti veljeään.
"Haluatko kaakaoo tai jotain muuta?" Ruskeahiuksinen kysyi hymyillen, mutta mustahiuksinen poika ravisti peloissaan päätänsä.
Ruskeahiuksinen poika käveli hitaasti kohti veljeään, edelleen suu virneessä ja työnsi toisen pojan seinää vasten ja katsoi tätä silmiin.
"Sinä näytät söpöltä kun olet peloissasi." Veli sanoi virnistäen ja katsoi pelokasta mustahiuksista poikaa.
"Älä Souske! Olet veljeni!" Mustahiuksinen poika sanoi ja työnsi toista poikaa pois itsestään, mutta ei saanut toista yhtään liikutettua. Ruskeahiuksinen poika, jota toinen oli kutsunut Souskeksi, painoi huulensa varovasti toisen pojan huulia vasten. Hellästi hän valutti kättään alemmaksi ja alemmaksi.
Kauaa se ei kestänyt kun toinen mustahiuksinen poika huusi jo raivoissaan "LOPETA!" ja iski veitsen syvälle toisen selkään. Hän irroitti nopeasti veitsen, mutta iski sen uudestaan ja uudestaan Sousken selkään, kunnes tämä valahti verisenä lattialle. Mustahiuksinen poika hengitti raskaasti, eikä aluksi tajunnut mitä oli tehnyt. Hän juoksi nopeasti ulos keittiöstä ja avasi ulko-oven ja istui rappusille itkemään.

"Souske... Olet tyhmä..." Pieni poika sanoo hiljaa ja juoksee yläkertaan huoneeseensa. Nopeasti hän pakkaa reppunsa, kiipeää ikkunasta alas ja lähtee kolean yö ilmaan kävelemään. Hänen äitinsä ei kuitenkaan antaisi hänen enään asua kotona, eikä uskoisi häntä vaikka kuinka kertoisi toisen lähentelystä. Veli oli kuollut ja varmasti äiti sydämessään sen mukana. Isä oli jo aikoja sitten toisen naisen mukaan lähtenyt, eikä muita läheisiä hänellä sitten ollutkaan... Paitsi...
"Akira!" Poika huudahtaa ja lähtee juoksemaan kohti toisen pojan taloa. Hänen paras ystävänsä varmasti auttaisi häntä parhaansa mukaan, eikä kääntäisi häntä jo heti ulko-ovella takaisin. Muutakaan poika ei keksinyt ja hyvin pian saapuikin toisen pojan ovelle. Talo oli aivan pimeenä, joten luultavasti hän nukkuisi. Tämä asui yksin, sillä hänen vanhempansa oltiin murhattu jo aikoja sitten.

Pitäisiköhän Akira häntä murhaajana? Ennen kuin hän ehti tarkemmin ajattelemaan hän jo koputti ovelle muutamaan kertaan, kunnes huomasi että valot syttyivät yläkerrassa.
Hiljaiset askeleet kuuluivat sisältä, kunnes tummansinihiuksinen uninen poika avaaa oven ja katsoo väsyneenä häntä.
"Sasuke? Mitä helvettiä sinä täällä teet...?" Akira kysyy, mutta päästää pojan sisään taloon, ettei vilustuisi.
"Tapoin... Sousken..." Poika aloittaa, jolloin Akira katsoo häntä kysyvästi.
"Häh?" Akira tuhahtaa unisena ja lähtee kävelemää keittiöön päin.
"Tapoin Sousken... Hän lähenteli minua ja huomasin veitsen ja... Äh! Äiti vihaa minua ainiaan!" Pieni poika parahtaa itkuun.
"Miten 8-vuotias poika pystyy tappamaan oman veljensä?" Akira tuhahtaa taas ja pistää tee veden kiehumaan.
"No... Iskin veitsellä monta kertaa häntä selkään, kunnes hän valahti verisenä keittiön lattialle." Sasuke sanoo hiljaa.
"Se oli hänelle oikein, jos minulta kysytään. Aina olen häntä vihannut ja jos sinua kerran meni lähentelemään..." Akira selittää istuen samalla keittiön pöydän ääreen.
"O-oletko sitä mieltä...?" Mustahiuksinen poika kysyy ihmeissään, jolloin toinen hymähti ja nyökäytti päätänsä.
"Saanko siis jäädä sinun luoksesi asumaan?" Sasuke kysyy hymyillen, mutta Akira ravistaa rajusti päätänsä.
"Me emme kumpikaan voi jäädä tänne. Me lähdemme jonnekkin muualle." Hän sanoo, jolloin tulee hetken hiljaista.
"Me?" Sasuke kysyy ja katsoo kysyvästi toista poikaa, joka hörppäisee teetänsä.
"Minä ja sinä. Meidän pitää lähteä pois täältä. Tai no sinun pitää, mutta tulen mukaan. Ei täällä jaksa hullukaan olla, sodan keskellä." Tummansinihiuksinen poika selittää ja juo loputkin teestänsä.
"YATTAA!" Sasuke huudahtaa ja hyppää ystävänsä kaulaan "On minulla sentään yksi hyvä ystävä!"
"Heh... Älä nyt roiku minussa!" Akira virnistää ja sanoo sitten "Nukutaan yön yli ja lähdetään aamulla aikaisin."
"Ok! Toivottavasti siellä on paljon tyttöjä minne me menemme." Sasuke hymähtää ja juoksee yläkertaan.

-----------

Kertokaapas virheitä ja antakaa palaa kommentteja...

EDIT:

Ja tämä on sitten ihan alussa vasta...

[Iruka25]

JOO....tota noin niin en jaksanut lukea aivan loppuun,mut se oli kyllä kiva tarina jatka jatka!

[Genji-san]

Hyvä tarina, mutta aika herkästi menee tappamaan oman veljensä tuo.

[Iruka25]

luin sen nyt koknaan ja oli se loistava!

[Moonlight Slave]

Jatka, jatka. Toivottavasti meissä on jo tarpeeksi voimaa saada sut jatkamaan.

EDIT:
Luin uudestaan ton ja huomasin, että aikamuoto muuttui yhtäkkiä tässä lauseessa:

Hiljaiset askeleet kuuluivat sisältä, kunnes tummansinihiuksinen uninen poika avaaa oven ja katsoo väsyneenä häntä.

En siitä erityisemmin pidä...

[Kyu]

Se oli hyvä taria. Jatkoa! We Want More! We Want More!