Itachin tarina

[Hikaru-chan]

<span style='font-size:14pt;line-height:100%'> Itachin tarina </span>

Minne hän ikinä kulkikin, hän sai osakseen vihaa ja pelkoa. Kaikki pelkäsivät häntä ja hän pelkäsi kaikkia. Tuo nuori mies oli Uchiha Itachi, joka murhasi oman klaaninsa, oman perheensä.

Nytkin kun hän käveli Konohan rauhallisen kylän katuja, ihmiset vetäytyivät kauemmas, sulkivat ikkunat ja ovet, komensivat lapset sisälle ja kuiskivat. Itachi melkein pystyi kuulemaan ihmisten kuiskivat äänet seinien läpi. Kaikkialla juoruttiin, miten hän oli murhannut oman perheensä, kaikki sukulaisensa ja lähtenyt Konohasta. Mutta kukaan ei todella tiennyt. Kukaan ei tiennyt, miten se häneen itseensäkin koski. Kukaan ei olisi uskonut, että hän katui tekojaan. Itachi näki usein painajaisia illasta, joka muutti hänen elämänsä. Hän heräsi melkein joka yö keskeltä painajaista ja joutui toteamaan, että hän oli heikompi kuin muut luulivat.

Kylän pienetkin äänet vaimenivat, kun Itachi vajosi muistoihinsa. Hän muisti lapsuutensa, miten pikkuveli oli palvonut maata hänen allaan. Miten Sasuke oli aina halunnut Itachin opettavan häntä. Kuvat vilisivät Itachin silmissä ja muistojen virta päättyi pakoon Konohasta, pakoon siitä kylästä, jota hän piti kotinaan.

Itachi oli niin syventynyt muistelemaan, ettei ollut kuullut Sasukea, joka oli tullut vanhemman Uchihan taakse. Sasuke iski kunain Itachin selkään huutaen:

"Tapan sinut!!" Itachi tunsi viiltävän kivun selässään, mutta vain hymyili.

"Olen odottanut sinua, Sasuke", hän sanoi. Sasuke näytti hämmästyvän. Miksi hänen iskunsa ei sattunut?

"Ja minä olen odottanut hetkeä, jolloin saisin tappaa sinut!!!" Sasuke huusi välinpitämättömälle veljelleen.

"Ei niin nopeasti, veliseni, ei niin nopeasti", Itachi sanoi ja virnisti huomatessaan, minkä reaktion lausahdus hänen veljessään aiheutti.

"Et sinä ole minun veljeni", Sasuke sanoi, yrittäen pidätellä raivonpurkaustaan, "millainen veli murhaa oman perheensä?"

Itachi tiesi Sasuken puhuvan totta ja tunsi muistojen taas pyrkivän pinnalle. Hän ei kuitenkaan halunnut päästää muistoja irti Sasuken edessä.

"Puhut ehkä totta, mutta meitä yhdistää siltikin aina verisukulaisuus. Sukulaisuutemme näkyy paitsi ulkoisesti, myös sisäisesti. Mitä enemmän kasvat, sitä enemmän luonteesi alkaa muistuttaa minun luonnettani. Oletkin varmaan jo huomannut sen".

Nyt vuorostaan Sasuken oli sisällään myönnettävä Itachin puhuvan totta. Yhtä asiaa silti hän ei voinut ymmärtää.

"Miksi teit sen? Minä en ainakaan koskaan voisi....."

"Ymmärrät kun olet vanhempi", Itachi keskeytti veljensä.

"Haluan että kerrot", Sasuke nurisi. Itachi kuuli Sasuken äänessä sen lapsenomaisen kiinnostuksen, jolla nuorempi veli oli kärttänyt häntä aina ennen opettamaan jutsuja.

"Myöhemmin... Sitten kun olet vanhempi.."

"Haluan että kerrot NYT!!" Sasuke huusi. Itachi ei voinut olla hymyilemättä. Tuntui aivan kuin he olisivat menneet ajassa taaksepäin. Siihen aikaan, jolloin Sasuke todellakin piti Itachia isoveljenään.

Itachi ei voinut kuin myöntyä. Hän kumartui veljensä tasolle ja sanoi:

"On joitakin asioita, joita ei itse tiedosta. Niin kuin... Et esimerkiksi varmaan aina tiedosta, miten samanlaiset luonteemme ovat, nee?" Sasuke nyökkäsi.

"Ja joskus jotain tekee tiedostamattaan".

"Luuletko, että minun pitäisi uskoa sinun murhanneen perheemme tiedostamatta?" Sasuke kysyi kohottaen pilkallisesti kulmakarvaansa, aivan kuin Itachi oli nuorempana kohottanut kun Sasuke oli sanonut olevansa vahva, eikä ollut siltikään jaksanut heittää kunaita kymmentä metriä.

"En... Koska en tehnyt sitä tiedostamattani. Tiesin varsin hyvin, mitä piti tehdä", Itachi sanoi huokaisten.

"Mutta miksi sitten..."

Itachi vaiensi Sasuken nostamalla kättään.

"En vielä lopettanut. Olet tainnut työskennellä ankarasti, että sinusta tulisi vahvempi, enkö olekin oikeassa?" Uusi nyökkäys Sasukelta.

"Se oli minun tapani tulla vahvemmaksi. Oikeat ninjat eivät osoita tunteitaan, niin sanotaan, jonka varsin hyvin tiedätkin. Siihen on pyrittävä. Ninjan on kyettävä tappamaan aivan kuka tahansa osoittamatta minkäänlaisia tunteita. Luulin pystyväni olemaan osoittamatta tunteita. Olin väärässä ja olen joutunut kärsimään virheestäni nämä vuodet. Arvioin kykyni väärin. Arvioin kaiken väärin!" Itachi karjaisi. Suru kuulsi tämän äänestä, mikä sai Sasuken entistä hämmästyneemmäksi.

Kuitenkin seuraavaksi tapahtui jotain, mitä Sasuke ei voinut käsittää, ei mitenkään. Itachi oli ollut koko ajan kumartuneena, mutta sitten hän pyyhkäisi etuhiuksiaan oikealla kädellään ja kohotti hieman alaspainunutta päätänsä, jolloin Sasuke pystyi taas näkemään veljensä kasvot. Uchiha Itachi, ennen perheen ylpeydenaihe ja myöhemmin klaanin musta lammas, itki. Sasuke näki kyyneleitä nuoren miehen silmissä, jotka hiljalleen valuivat hänen poskiaan pitkin leukaan, josta pisarat hetken paikallaanolon jälkeen putosivat nopeasti maahan. Itachi näytti erilaiselta ja Sasuke tajusi, ettei ollut ikinä nähnyt toisen itkevän.

Huomaamattaan Sasuke olikin kohta kapsahtanut veljensä kaulaan ja tiedostamattaan nuorempi Uchiha jo pyyhki vanhemman kyyneleitä pois. Sasuke tunsi kyyneleet omillakin poskillaan, niin kuin myös isoveljensä käden joka pyyhki niitä pois. Sasuke katsoi Itachia täysin erilaisella ilmeellä kuin aikaisemmin. Nyt hänen kyyneleiset silmänsä kuvastivat taas sitä kunnioitusta veljeä kohtaan.

Kyyneleidensä läpi Itachi hymyili Sasukelle, sitä hymyä jonka nuorempi oli jo melkein unohtanut. Sitä hymyä, joka kuvasti isoveljen rakkautta Sasukea kohtaan. Pikkuveli hymyili takaisin, sitä hymyä, jonka vuoksi Itachi oli valmis suojelemaan veljeään. Sitä unohdettua, kauan piilossa ollutta hymyä.

Itachi oli hetken aikaa hiljaa, kunnes sanoi:

"Mutta nyt ymmärrän, että se joka osoittaa tunteensa, on vahva. Tunteettomuus on heikkoutta. Sinä opetit sen minulle. Jo monta vuotta sitten yritit opettaa sitä minulle, Mutta en kuunnellut sinua, vaikka olisi pitänyt. Olen niin pahoillani!"

Vanhempi Uchiha nousi täyteen pituuteensa Sasuken pyyhkiessä kyyneleitään. Nyt Sasukekin ymmärsi jotain, nimittäin sen, että veri on vettä sakeampaa. Itachi ei suinkaan pyytänyt häntä unohtamaan tekoaan, vaan pääsemään sen yli. Itachi halusi Sasuken antavan anteeksi julman tekonsa.

Sasuke osoitti anteeksipyyntönsä halaamalla isoveljeään, ottamalla tätä kädestä ja sanomalla:

"Tervetuloa kotiin, isoveli!"

[Albino]

Mukavan angsti ^_^ Tuo loppu oli liikuttava vaikka en nyt mitenkään erikoisesti Itachista tai Sasukesta pidä...
Kelpo pätkä! Oikein hyvä
jep jep jee jee

[Tanya]

Se oli tosi hyvä, ihana loppu.

[Rina]

eih, tosi herttainen loppu

[Hikaru-chan]

:blink: En odottanut saavani tällaista kommenttia. Odotin kaikkien kertovan tarinani olleen täysin p:stä...

Mutta kiitos kommenteista, vaikka olenkin hieman hölmistynyt :ph34r:

[circol]

Olihan se hieno tarina, mutta ei kyllä muhun iskeny oikein.

[Misplaced]

On se Itachi kova tyyppi kun Sasuke iski sitä kunailla selkään

[Iruka25]

Ei iskenyt.....sori

[Sele]

Hienohan se oli, vaikka koko juttu oli pitkälti pelkkää puhumista. Suhtkoht yksityiskohtaisesti olet kertonut, se on hyvä asia. Tällaiset nyyhkynpuoleiset tarinat eivät useimmiteen minuun oikein iske, mutta tämä on poikkeus. Props. Hieno stoori.

[Afeni]

Tarinana tämä on aika hyvä, ei ehkä sellainen, mitä yleensä luen, mutta hyvä kuitenkin

Se, mikä minua tässä häiritsi olivat muutamat pilkku- ja kielioppivirheet. Sanokaa vain välimerkin rakastelijaksi, mutta jotenkin tuollaiset 'pikkuasiat' vähentävät (ainakin) minun lukuintoani. Ehkä siksi, että ne pistävät minulla silmään, kaikkihan eivät välttämättä edes huomaa niitä. Varsinkaan, kun tässä tarinassa ei mitään järkyttävän isoja virheitä ole.

Suosittelisin, että alkaisit käyttää beta-readeria, jos vain sellaisen jostain itsellesi löydät. Silloin voisit saada hyvistä tarinoista vieläkin parempia, kun virheiden määrä minimoituisi.

No, joka tapauksessa. Jatka kirjoittamista, sillä tämä tarina oli lukemisen arvoinen

[Vieras]

Kiitos kommenteista, on aina mukava saada tietää, mitä pitäisi parantaa ja mikä on hyvää/huonoa ^^

[Hikaru-chan]

http://www.kannattais-opetella-munkin-k ... -sisään.fi

Eli tuo ylempi oli siis minun

[Moonlight Slave]

Sulosta. Suloinen tarina. Mä tykkään just tällasista pelkistä puhumistarinoista, joissa korostetaan elämän paskamaisuutta. Paitsi loppu olis kyllä pitänyt olla että Sasuke iskee kunain(vai mikä se puukko on) Itachin selkään... Niin, mä en ole yhtään murha-addiktinen...