Vastaus: erittäin huono Fanfic
Äärimmäinen katastrofi fanfic!
Kuten tavallista, heti herättyäni aamulla, ensimmäiseksi menin ikkunan luokse ja katsoin ulos. Katsottuani ulos, silmäni meinasivat tippua kuopistaan
”Mitä V****A?!?!” ajattelin ja menin takasin sänkyyn. Jatkoin uniani muutaman tunnin.
Myöhemmin herättyäni menin uudestaan ikkunan luo ja katsoin uudestaan ulos. En vieläkään uskonut näkemääni: Ikkunastani oli näkymä suoraan ninja-akatemialle. Tarkemmin asiaa pohdittuani, huomasin ettei huone tai kämppä edes olleet minun.
”Mihin paikkaan olen oikeen joutunut?” ihmettelin. ”Kovasti näyttää Konohalta, mutta mites sit sinne olen oikeen päätynyt?” jatkoin ihmettelyäni.
Kävin normaaliin tapaan suihkussa ennenkuin menin syömään aamiaista. ”Jahas, ei muroja. Pelkkää purkki Ramenia tarjolla!” ajattelin. ”Sinne meni se vähäinenkin ruokahalu.” kirosin mielessäni.
Syömättä mitään päätin loppujen lopuksi uskaltautua katsastamaan kaupunkia, jonka oletin olevan Konoha. Otin farkut ja paidan tuolilta ja puin päälleni. Kadulta löysin kauppakojun, jossa myytiin baabelin kaloja turisteille (niille jotka eivät ole lukeneet teosta Linnun radan käsikirja liftareille: Baabelin kala on kala joka pistetään korvaan, sen jälkeen ymmärrät mitä tahansa kieltä
). Ostettuani baabelin kalan pistin sen korvaani, jotta ymmärtäisin japania. Vaelleltuani jonkun aikaa kadulla, näin ensimmäisen tutun hahmon. Chouji-kun käveli vastaan mutustellen tuttuun tapaan sipsejä.
”Ottaakos poika sipsejä?” hän kysyi.
”Enpäs taida.” vastasin. ”Mutta kiitos tarjouksesta!” jatkoin.
”Chouujiii?!” kuului huuto jonkun matkan päästä. Ääni kuului Inolle.
”Chouji rakas, missä olet ollut? Olen etsinyt sinua koko aamupäivän!!” Ino sanoi äänessään hieman vihaisuutta, joka vaihtui huoleksi.
Choujin ilme synkkeni. ”Aamulla huomasin, että asiat eivät olleet kohdallaan, tai siis katastrofi uhkasi.” hän selitti nopeasti.
Inon kasvoille ilmestyi epätoivoinen ilme. ”Millainen 'katastrofi'?!” hän kysyi vihaisesti.
”No tuota kun..katsos.. menin aamulla keittiön kaapille ja avasin sen. Kauhukseni huomasin, että sipsit olivat loppuneet, joten lähdin hakemaan kaupasta lisää!” Chouji puolustautui.
Kuunneltuani heidän riitelyään jonkun aikaa päätin lopulta kysyä:
”Niin, te ilmeisesti asutte yhdessä? Vai?” sain sanottua. Molemmat nyökkäsivät.
”Selvä.” vastasin. ”Taidan jatkaa matkaani” lisäsin.
Joten tuumasta toimeen ja jatkoin matkaani Konohan kaduilla. Matkalla kohti tuntematonta toivoin löytäväni jonkin muun ruokapaikan kuin Ramen kuppilan. Kuljettuani erään Ramen paikan ohi kuulin erittäin tutun äänen: ”Lisää!!!” ääni sanoi. Ei epäilystäkään, se oli Naruton ääni. Kurkistin ruokapaikan sisään ja näin Jirayan istuvan Naruton vieressä, synkkä ilme naamallaan.
”Eiköhän tuo, olikohan jo kymmenes kippo Ramenia, riitä?!” hän sanoi korottaen ääntään.
”Höh? Etkös sinä luvannut, että jos opin Rasenganin, tarjoat minulle NIIN PALJON ramenia kuin jaksan syödä?” Naruto kysyi ihmeissään.
”Niin taisin luvata, ikävä kyllä!!” Jiraya vastasi. ”Milläköhän nyt tarjoan Tsunadelle sakea ravintolassa illalla?Ilman sakea tuskin pääsen jatkoille Tsunaden asunnolle.” hän ajatteli harmissaan.
Päätin jatkaa matkaani häiritsemättä heitä. Matkalla en uskonut silmiäni. Vastaani käveli Himura Kenshin Rurouni Kenshin- animesta. Kenshin huomasi, että katsoin häntä.
”Oroo?!” Hän sanoi.
”Oroo?!” vastasin.
Molemmat jatkoimme matkaa eri suuntiin.
”Mitäköhän Kenshin Konohassa mahtoi tehdä?!” ajattelin kulkiessani katua eteenpäin.
Käveltyäni vähän matkaa tulin aukiolle, jossa oli paljon puita. Erään puun alta näin tutun näköisen pojan. Pojalla oli mustat hiukset, sininen paita ja valkoiset polven yli ulottuvat housut. Poika seisoi kädet taskuissaan ja pojan ilme näytti siltä kuin maailma potkisi jatkuvasti päähän. Kävelin pojan luokse.
”Uchiha Sasuke?” Kysyin. Poika nyökkäsi. ”Saanko sanoa sua Saskeks?” kysyin uudestaan.
Pojan ilme pysyi synkkänä. ”Aivan sama!” hän vastasi.
”Kuules 'Saske'!” sanoin.
”Häh?!” hän kysyi vihaisena.
Olin hiljaa vähän aikaa, kunnes otin 'Saskea' paidan kauluksesta kiinni ja heitin hänet maahan.
”Älä viitsi olla tollanen angsti! Narutoa on tullu 139 jaksoa ja niistä yli puolissa sä olet vaan mököttäny! Toi ei ole yhtään coolia!!!!” huusin hänen naamaa vasten. ”Ja äläkä kohtele Sakuraa kuin roskaämpäriä!!!” jatkoin raivoamistani.
”Se-Selvä.” hän änkytti takaisin.
Sasuke nousi ylös ja jatkoin matkaani. Käveltyäni parikymmentä metriä, käännyin katsomaan taakseni. Sasuke jatkoi mököttämistään kädet taskussaan aivan kuten ennen.
”Toivoton tapaus.” ajattelin ja jatkoin kävelyä.
”No, sainpahan ainakin sanoa jotain, jota olen pitkän aikaa halunnut sanoa.” tuumasin matkalla.
Useita tunteja myöhemmin saavuin samalle kerrostalolle, jolta olin lähtenyt. Oli jo myöhäinen ilta. Kuulin askelia ja naurua, ääni lähestyi taloa. Hämärässä näin Irukan ja Kakashin tulevan kohti taloa käsikädessä. Ovelle tulleessaan he suutelivat toisiaan kiihkeästi. Menin heidän perässään sisälle. Lopulta minulle selvisi, että asunto johon he menivät oli Irukan ja hän asui naapurissani. Kaivoin avaimet taskustani ja menin sisälle. Kaaduin sängylle.
” Jahas, sellanen päivä. Koskakohan mahdan päästä takaisin kotiin?!” ajattelin ärtyneenä.
Seinän takaa kuului Irukan ääni.
”Kakashi älä! Ei saa olla noin kovakourainen!” hän sanoi. ”Hellemmin!” hän jatkoi.
Tässä vaiheessa päätin siirtyä sohvalle nukkumaan. Join muutaman pullon sakea, jotka olin käynyt ostamassa kaupasta, matkalla takaisin. Nukahdin melko äkkiä.
Aamulla heräsin sohvalta ja kuten aina ennenkin menin ikkunan luokse ja katsoin ulos. Näky oli normaali: Ikkunasta näin naapurin äijän ruman naaman hänen takapihallaan. Ensimmäistä kertaa tosin olin iloinen nähdessäni sen.Asiat olivat jälleen normaalisti ja olin kotona. Käännyin sohvaan päin. Maassa lojui tyhjä Tequila pullo.
”Hemmetti mikä uni!Ei enään Tequilaa!!” ajattelin ja menin suihkuun
jokaisella tarinalla pitää olla opetus! tän opetus voi olla vaikka että hyvät lapset ja aikuiset, ÄLKÄÄ juoko Tequilaa kun pääsette ylioppilaiksi, siitä seuraa kummallisia unia!
Pahoittelen kirjoitusvirheitä ja muita epäkohtia. Sasuken pieksemistä en pahoittele! Se oli aivan oikein!
Nyt on kyllä pakko mennä nukkuun!
BTW, tään oli mun eka ficci, ja tod.näk. viiminen, sillä aikamoista kuraa tää on,ne?
Lisää tequilaa taiteilijoille 
