Konohan varjot

[TDM]

Pimeä tie jota reunusti runsas metsä kauniin muotoisia lehtipuita ja valaisi täysikuu. Ei ainuttakaan elävää sielua kulkenut niissä metsissä sinä yönä. Tie vei hiljaiseen kylään joka tunnettiin nimellä Konoha. Siellä elivät muutamat kaikkein voimakkaimmista Shinobeista. Tieltä näkyi liikettä ja tumma hahmo lähestyi kylän portteja yö myöhällä koko kylän nukkuessa. Hän saapui kylän porteille jotka repsottivat avoinna, pysähdyttyään tarkastelemaan ympäristöään hän hiljaa kulki suurten porttien ali.
Hän oli saapunut kylän portti aukealle joka huokui äänetöntä tyhjyyttään joka kuulosti muukalaisen korvissa sangen epämiellyttävältä.
Muukalainen huokaisi ja lähti liikkeelle kohti kylän keskustaa. Hän ohitti useita kauppoja joista jokainen oli auki muttei ketään ollut hoitamassa niitä. Kylmänväreet kiirivät hänen selkäänsä pitkin ikään kuin ennustaen huonoja asioita.
Saapuessaan keskusaukiolle hänen mielensä täytti suru, sillä se mitä hän oli pelännyt oli tapahtunut: kylän kadut olivat värjäytyneet punaisiksi verestä ja ruumiita oli hajallaan siellä täällä. Muukalaisen kulkiessa keskusaukion ohi hänen nenäänsä pelmahti kuvottava haju jonka synnyttivät mätänevät ruumiit .
- Paras haudata kuolleet ja etsiä eloonjääneitä... sikäli jos heitä löytyy. Hän ajatteli alakuloisesti ja lähti suorittamaan synkkää tehtävää jonka kohtalo oli hänen osakseen langettanut.
Hän oli useita päiviä aikaisemmin saanut selville operaatiosta jonka oli määränä tuhota Konohan kylä. Hän oli lähtenyt varoittamaan heitä. Kesken matkanteon hänen kimppuunsa oli hyökännyt pieni ansatsu-shinobi osasto tarkoituksenaan pysäyttää hänet viemästä varoitusta perille ajoissa, miten vastapuoli oli hänen aikeistaan saanut selville, hän ei tiennyt. Ninjat olivat saartaneet hänet ja piilopaikoistaan käsin tavoitelleet hänen kriittisiä pisteitään erilaisilla heittoaseilla, mutta hänen pudotettuaan pari heistä muutamalla tarkoin tähdätyllä senbon-neulalla he olivat siirtyneet suoraan lähitaistelu kontaktiin, vetäissen äkkihyökkäyksellä muukalaisen maahan manriki ketjuilla. Yllätyksestään toettua hän veti esiin selästään roikkuneet kaksois miekat jotka hän keskeltä liitti yhteen muodostaen ison kaksipäisen miekan. Taistelusta oli kehkeytynyt lyhyt ja armoton taitavien ninjojen kaatuessa hänen miekkojensa armottomiin ja neulankärjen tarkkoihin osumiin. Erään ninjan oli onnistunut raapaisemaan häntä jollain mikä vaikutti myrkytetyltä veitseltä hänen tajuntansa alettua sumeta. Hän oli ehtinyt matkustaa noin kaksikymmentä minuuttia kunnes hänen silmissään pimeni. Hänen herätessään oli tullut jo pimeä ja tajuttuaan myrkyn olleen heikkoa hän ryhtyi kiireisesti matkustamaan kohti Konohaa.
Nyt hänen tarkastellessa ruumiita yhä heikkona myrkyn voimasta hän ei voinut muuta kuin rukoilla etteivät aivan kaikki olisi kuolleet tuhoisassa taistelussa jota ruumiit ja veritahrat kaduilla todistivat. Muukalainen löysi kuolleiden joukosta muuan shinobin jolla oli pitkät mustat hiukset ja valkoiset silmät joista nyt oli elämän valo sammunut.
- ...Hyuga. Muukalainen totesi lyhyesti - Hän oli jälkimäisten
taistelijoiden joukossa jotka kiirehtivät hyökkäyspaikalle vihollisen hyökättyä.
Hän oli vienyt ensimmäiset ruumiit kylän ulkopuolelle ja haudannut ne vaatimattomin rituaalein. Lausuttuaan rukoukset nuoren akatemia oppilaan muistoksi hän kääntyi ja palasi takaisin etsimään toista taistelualuetta. Siirryttyään toiselle puolelle kylää hän kohtasi uuden paikan jossa suurin osa kuolleita oli vihollisen joukkoja. Tämä näkyi ruumiiden puutteena, viholliset olivat vieneet omat kaatuneensa mennessään.
Muukalainen vietti koko yön kantaen kaatuneita hautoihin, kunnes tapasi erään taistelukentän lähellä Hokageitten muotokuvia. Siellä hän kohtasi näyn joka riipaisi häntä syvältä. Tämä nainen oli muuttunut niin paljon niistä ajoista jotka muukalainen muisti. Kuollessaan hänellä oli täysi Jouninin varustus, kun taas muukalaisen muistoissa hänellä oli yllään punainen tunika. Kaivettuaan haudan ja laskettuaan kunoichin viimeiseen lepoonsa, hän pystytti siihen kiven johon oli kaivertanut kaatuneen nimen.
Hän oli saapunut alueelle jossa suurin taistelu oli käyty, jossain paloi vihollisen sytyttämiä ruumis röykkiöitä mutta kaatuneita oli silti paljon ympäriinsä hajallaan. Katsellessaan tätä lohdutonta näkyä hän kuuli aivan kuulokynnyksen rajoilta terävän henkäyksen. Äänen alkuperäksi hän määritti erään talon. Lähestyessään taloa varovan tutkivasti hän kuuli uuden tukahtuneen mutta terävän sisään hengityksen uudestaan. Talon ovi oli huonokuntoinen ja sen vasempaan ylänurkkaan oli jäänyt kiinni kunai. Oven takaa kantautui yhä hiljaista katkonaista hengitystä ja se avatessaan avautui näkymä tavalliseen olohuoneeseen. Muukalainen kuljeksi ympäri taloa etsien äänen lähdettä. Yläkertaan mentyään hän löysi etsimänsä makuuhuoneesta. Siellä sängyllä makasi haavoittunut tummahiuksinen nainen joka verellään oli tahrinut sänkyvaatteet. Hän näki siteitä ja lääkkeitä siellä tällä lojumassa. Nainen oli nuorehko, suunnilleen saman ikäinen kuin hän, hän oli kivusta menettänyt tajuntansa.

Nainen raotti hieman silmiään nähdäkseen. Hän huomasi vierellään seinää vasten istuvan pitkähkön hupulliseen kulkijan viittaan pukeutuneen nuoren miehen. Hän huomasi kaikki haavansa kunnolla sidotuiksi ja lääkesalvalla sivellyiksi. Yrittäessään nousta vuoteesta hän sävähti vetäen nopeasti henkeä.
- Miltä haavasi tuntuvat? mies kysyi hiljaisella kontrabasso äänellä - Sinun kannattaisi vielä levätä ja antaa haavojen parantua.
- eh? ...kiitos. nainen vastasi kuitenkaan paneutumatta takaisin vuoteelle. - ...kuka... kuka sinä olet?
Mies on vaiti pitkän ajan kunnes avaa suunsa ja sanoo – Konoha on raunioina... Hyökkääjät tekivät erittäin tarkkaa työtä; sinun lisäksesi ei kukaan jäänyt henkiin.
Naisen poskea pitkin valuu hiljainen kyynel.
- Jos... jos vain Naruto-sama olisi ollut täällä... olisimme voineet torjua hyökkäyksen. Nainen sanoo jo kuiskaukseksi alenneella äänellään. - Miksei Naruto-sama voinut tulla takaisin?
Miehen olemus synkkenee hänen avatessaan suunsa sanoakseen jotain, mutta huokaisee synkkänä jättäen sen sanomatta ja nousee seisomaan – En juurikaan osaa parantavia jutsuja, mutta sen pitäisi olla hoitaneen jo tehtävänsä.
Nainen katsoo mitään sanomattomana miehen hupun peittämiä kasvoja ja siteitä. - Pystytkö seisomaan? Mies kysyy ojentaen kätensä viitan suojista ja auttaa naisen ylös.
- Tämä paikka on kalmisto, ei ole hyvä jäädä pitkäksi aikaa. Tuletko mukaani Hyugan tytär?
He kävelevät hiljaa aukion poikki jolle nainen pysähtyy kunnioittamaan kaatuneita muukalaisen pystyttämälle kivipaadelle johon oli kaiverrettu muisto kirjoitus kaatuneelle Konohalle.
Porttien ulkopuolelle saapuessaan mies vetää käärön taskustaan suorittaen sen sisältämän jutsun. Käärön tuhouduttua muukalainen ja nainen lähtevät yhdessä kävelemään pois päin maan alle uppoavasta Konohasta. - Konoha on langennut ja sen puolustajat voitettu... jäljelle jää vain jälkien siivous. Mies sanoo hiljaiselle naiselle.

Jälleen pimeä tie, jota valaisee murheellinen täysikuu, on tyhjä.

[Machi]

Aivan surullinen!Itkitin paljon.... Ei saa tehdä noita tarinoita! Niin upea tarina!

[Jufo]

Toihan oli aikas mukava angst-pitoinen tarina. Hyvin olit kuvaillut kaikkia paikkoja jne. Vähän oli ehkä joitain pieniä kieliopillisia virheitä, mutta evätpä ne pahemmin haitanneet. Mukavasti jätit kanssa kaiken hiukan auki niin että pitää hiukan itsekkin päätellä.

[TDM]

Kiitän ja kumarran.

[Runte]

Tätä olis halunnu lukee enemmän.. Teeppäs pidempi ens kerralla ;D

[BamZé]

Kirjota ihmeessä pitempi ensikerralla. Mukavaa vaihtelua tälläinen angsti-tarina, niitten kaikkien nauretaan-yhdessä-nuotion-ympärillä tarinoitten seassa.

[Moonlight Slave]

Ihana... Ihana. Niin ihanan ihanan ihana ettei voi olla ihanempaa koska tää on kaikista ihanista kaikkein ihanin. Eli kahdeksan "ihanan" arvonen, eli tosi ihanan ihana. Sillä se on ainoa sana, jolla osaan tätä kuvata.

[TDM]

hmm... tätä menoa täytyy ryhtyä uuden tarinan vääntöön.

[Moonlight Slave]

hmm... tätä menoa täytyy ryhtyä uuden tarinan vääntöön.

No kuulekuule niin täytyy että kuulekuule miks et oo jo alottanu? *määräävä ilme, tarttuu pöydällä olevaan veitseen* Tai muuten...

[Aya-san]

Ehdotan että jatkat tarinan vääntöä xD Kuvailu tässä oli hianoa, eikä annettu liikaa selville. tarinan väätnöön herranen aika tai sinut uhataan mestauttaa xDDD

Tämä on angstinen, minä pidän angstisesta xD

[TDM]

...apuva...

Mutta en voi edes aloittaa ellen saa inspiraatiota ^^ joten varautukaa odottamaan pisimmillään muutama kuukausi.

[Kyu]

Ku kaikki on kehunu tätä nii aattelin lukaista.. ja KANNATTI!!! se oli:
Tunteikas, Hyvin kuvailtu, sopivan pitkä tarina..