Huomio, tämä foorumi tullaan lopettamaan, henkinen jatkaja tälle foorumille löytyy osoitteesta http://animu.fi/forum/

Totuuksia

Täällä voit esim kysyä oikeinkirjoituksesta, mainostaa tarinaasi tai jopa julkaista tarinasi ;)

ViestiKirjoittaja Yasas » La Heinä 09, 2005 21:22

Oho!!! nyt kyllä yllätyin :o toi tarina on aivan loistava!! tykkäsin tosta tarinasta aivan hirveästi, jatka samaan malliin ;) tuli oikein ilon kyyneleitä tosta xD *käkättää*

”Hiuslakkaa?”
”Muotoiluvaahtoa?”
”… Mitä helvettiä?” Sasuke näytti nyt tosissaan ärsyyntyneeltä. Naruto virnisti raapien takaraivoaan.
”…” Kakashilla oli vaikeuksia pidätellä nauruaan. Vain Naruto voisi keksiä jotain tuollaista!
Kuva
kiitoksia Runte =)
Avatar
Yasas
Chuunin
Chuunin
 
Viestit: 235
Liittynyt: Ma Kesä 06, 2005 14:51

ViestiKirjoittaja Kyu » Su Heinä 10, 2005 00:37

xD Niimpä Yasas niimpä...
Kuva
Avatar
Kyu
ANBU
ANBU
 
Viestit: 461
Liittynyt: To Huhti 14, 2005 16:51

ViestiKirjoittaja Ave-chan » Ti Heinä 12, 2005 15:00

*kumartaa* Hienoa, että pidätte tästä ^^ Tekee hommasta paljon mukavampaa :D Worry no more, olen saanut pelastettua ja korjattua ficin melkeinpä samaan asteeseen, mitä se oli ennen kuin typerä imbesillikoneeni söi alkuperäisen >__<+ Neljäs osa tulee ihan justiinsa! :D
Avatar
Ave-chan
Onigiri desu~
Onigiri desu~
 
Viestit: 1566
Liittynyt: Su Touko 15, 2005 23:17
Paikkakunta: Uleåborg

ViestiKirjoittaja Ave-chan » Ti Heinä 12, 2005 15:53

Osa 4, missä kehiin astuu OC, ja kirjoittaja toivoo, ettei häntä lynkata sen hyvästä ^^;;


”Heidän esikoisensa, Itachi, taitaa olla kohta jo viisi vuotta. Olen kuullut, että hän –” Arashi kääntyi Naruton puoleen, ja vaikeni siinä hetkessä, kun hän näki pojan ilmeen.
”Sasuke… Syntyi?” Naruto kuiskasi kasvot kalpeina. Yondaime polvistui pojan viereen.
”Mikä hätänä, Naruto?” mies kysyi varovasti. Naruto käänsi katseensa Yondaimeen.
”Kakashi… Miten vanha… Miten vanha hän on?” Naruton ääni kuulosti pakotetulta. Yondaime kurtisti kulmiaan. Jokin ei ollut nyt kohdallaan. Miksi ihmeessä jokin tuollainen olisi voinut järkyttää poikaa noin pahasti?
”Kakashi-kun on 14-vuotias. Miten nii –” Naruto ei kuullut loppua miehen lauseesta lähdettyään juoksemaan. ’Ei ei ei ei ei ei! Se ei voi olla totta! Ei vain voi olla! Miten ihmeessä minä… Ei, se on pilaa! Se ei voi olla totta!’ Naruto pudisti päätään. Hän aukaisi oven apposen ammolleen ja lähti juoksemaan kohti kylää. Hänen täytyi varmistaa se itse. Hänen täytyi nähdä Sakura, Kakashi-sensei, Iruka-sensei… Jopa Sasukekin! Naruto juoksi pitkin metsäpolkua, välittämättä viileästä kesäsateesta. Yhtäkkiä hän törmäsi johonkin.
”Voisitko ystävällisesti sanoa jotain, ennen kuin lähdet juoksemaan jonnekin aiheuttaen tuhoa ja hävitystä?” Yondaimen aavistuksen verran huvittunut ääni kuului Naruton yläpuolelta. Naruto tarrasi miehen paitaan, sulkien silmänsä.
”Sasuke on minun tiimissäni. Uchiha Sasuke. Hän on minun tiimissäni. Ja Hatake Kakashi on opettajamme. Hän on opettajamme. Opettajamme, sensei, eikä mikään Kakashi-kun!” Naruto huusi katkerasti.
”Mitäh?” Yondaime huudahti ja polvistui Naruton eteen. ”Sinä siis…”
”Se jutsu meni ihan totaalisen pieleen, vaikka minä… Ei ihme että he näyttivät niin oudoilta… Ei ihme! Olisi pitänyt arvata! Heti kun näin sinut, minä tiesin… Minä tiesin… Miten minä pääsen takaisin? En voi odottaa 12 vuotta!” Naruto huusi epätoivoissaan päin Yondaimen naamaa. Arashi näytti surulliselta.
”Sinä yritit jotain uutta jutsua ja jouduit menneisyyteen…”
”12 vuotta! 12 vuotta! En ole vielä syntynytkään! Voi jumalauta…” Naruto tarrasi päähänsä. Yondaime nousi ylös ja nosti pojan syliinsä.
”Naruto, mennään takaisin ja puhutaan tästä.”
”Laske minut alas, osaan kävellä itsekin!” Naruto mutisi, mutta Arashi pudisti päätään.
”Lähtisit kuitenkin juoksemaan ja aiheuttamaan tuhoa ja hävitystä. Sitä paitsi, ” Hokage naurahti punastuen hieman, ”minusta on mukava kantaa sinua.” Naruto ei näyttänyt kuulevan tätä.
”12 vuotta… Miten ihmeessä… Minä kuristan hänet!...” hän mutisi tuijottaen eteensä. Yondaime huokaisi ja lähti juoksemaan sateessa kotiinsa päin.

Arashi laski Naruton keittiöön, jättäen tämän nojaamaan oveen edelleenkin järkyttyneenä. Itse hän meni huoneeseensa, kuivasi itsensä pikaisesti, vaihtoi vaatteensa ja palasi Naruton luo mukanaan muutama vaatekappale.
”Pue nämä päällesi, ja sitten voimme puhua,” Hokage komensi. Naruto räpäytti silmiään, nyökkäsi ja kipusi yläkertaan. Yondaime hieroi ohimoitaan. Tämä ukonilma sai hänelle päänsäryn. Hän laittoi teeveden kiehumaan, ja jäi odottamaan sekä Narutoa että veden kiehumista. Kun vesi oli valmis, mutta Narutoa ei kuulunut, suunnisti Hokage pojan huoneeseen.
”Naruto?” Arashi kurkisti sisään. Poika istui sängynlaidalla jotain kädessään, selvästi ajatuksissaan. Yondaime asteli varovasti pojan luo ja istuutui tämän viereen.
”Keitä siinä on?” hän osoitti valokuvaa Naruton kädessä. Poika osoitti ensimmäistä, tummahiuksista poikaa.
”Tässä on Uchiha Sasuke. Hän on ärsyttävä. Hän on hyvä kaikessa, kaikki pitävät hänestä. Meillä on tapana tapella jatkuvasti.” Naruton sormi siirtyi seuraavaksi pinkkipäiseen tyttöön.
”Tämä on Haruno Sakura. Hän on todella fiksu, ja sievä. Hän on todella mukava… Sasukelle.” Seuraavaa Naruton ei tarvinnut osoittaa.
”Kakashi-sensei määrättiin opettajaksemme, kun meistä tuli genineitä. Hän on hyvä opettaja, vaikka hän onkin aina myöhässä, ja ontuva valehtelija…” Naruto nosti katseensa Yondaimeen.
”He ovat sinulle tärkeitä, vai mitä?” mies kysyi hiljaa. Naruto nyökkäsi, punastuen hieman.
”Minä vain järkytyin, kun tajusin, etten ole… kotona. Tai siis, onhan tämä Konoha ja kaikkea, mutta… Ei se oikea Konoha minulle,” poika mutisi heiluttaen jalkojaan sängynlaidan yli. Arashi raapi takaraivoaan.
”Yrititkö silloin kentällä tehdä sitä jutsua?” Naruto nyökkäsi.
”Mutta aikaisemminkin kun yritin, se räjähti käsiin. En ymmärrä…” Naruto risti kätensä. Yondaime laski kätensä Naruton olkapäälle, ansaiten pojalta kummastuneen katseen.
”Älä huoli, Naruto. Me keksimme jonkun keinon saada sinut kotiisi, ” Hokage virnisti rohkaisevasti, ”minä lupaan sen. Minulla ei ole tapana syödä sanojani,” mies taputti poikaa rohkaisevasti olalle ja nousi ylös.
”Huoneeni on alakerran käytävän päässä. Jos sinulla on jotain asiaa, olen luultavasti siellä. Hyvää yötä, Naruto,” hän toivotti ja poistui huoneesta. Naruto virnisti ja laittoi kuvan takaisin oranssin takkinsa taskuun. ’Parasta ollakin, Yondaime. Minusta tuntuu, että sen on parasta tapahtua pian…’ poika puri huultaan mennessään nukkumaan.
-------
”Mihin ihmeeseen Naruto katosi?” Sakura nosti kädet lanteilleen. ”Ihan kiva, jos hän kerta oppi sen teleportaatiojutsun, mutta kuitenkin…!” tyttö huudahti turhautuneesti. Jiraiya poltteli piippuaan.
”Naruton chakravarat tuntien on hyvinkin mahdollista, että hän on toisella puolella maata,” mies puhalsi savurenkaita. Sasuke nojasi sillankaiteeseen harvinaisen synkän näköisenä. Eilen, Naruton kadottua savuna ilmaan oli poika ilmoittanut opettajalleen ja jäljellä olevalle tiimitoverilleen seuraavana päivänä järjestettävästä tapaamisesta. Kakashi ei ollut sanonut mitään, vain nyökännyt lyhyesti ja suostunut. Sakura oli tahtonut heti tietää, mistä oli kyse, ja nyt hän oli selvästi viettänyt unettoman yön huolehtien Naruton puolesta. Jiraiya oli itsekin ilmestynyt paikalle, selittäen Sasukelle, että kun he menisivät kertomaan Godaimelle, heillä olisi paras olla edes joku suojelemassa heitä. Sasuke toivoi, että sannin vitsaili.
”Kakashi-sensei on myöhässä,” sanoi Sakuran hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Mm,” Sasuke äännähti myöntyvästi. Jiraiya naksautti kieltään.
”Onko Kakashi-kun aina myöhässä?”
”On,” Sakura olisi aloittanut pidemmänkin puheen, kun kyseinen jounin ilmestyi paikalle.
”Jiraiya-sama? Mitä te täällä? Missä Naruto on?” hopeahiuksinen mies kysyi hieman yllättyneenä.
”Sen mekin haluaisimme tietää,” Sakura huokaisi. ”Hän ei ole käynyt kotonaan eilisen jälkeen. Hänestä ei näy jälkeäkään,” Jiraiya nyökkäsi ja suoristautui. ”Sinun on parasta raportoida asiasta Godaimelle.”
”Naruto on kadonnut? Sen teleportaatiojutsun takia?” Kakashi kohotti kulmaansa. Jiraiya nyökkäsi.
”Vaikka kyseessä olikin suhteellisen tavallinen –”
”Suhteellisen?” Kakashi kohotti uudestaan kulmaansa.
”- ei sen olisi kuulunut näyttää sellaiselta ”savuna ilmaan” – katoamiselta,” Jiraiya haroi hiuksiaan. Kakashi nyökkäsi. Huomatessaan Sasuken ja Sakuran hieman ihmettelevät katseet hän hymyili hieman.
”Teleportaatiojutsuissa katoaminen on yleensä yhtäkkinen, mutta ilmeisesti Naruto…” jounin vilkaisi sanniniin odottavasti.
”Naruto katosi äänekkäästi pamahtaen. Samalla tavalla kuin mitä aikaisemmin sitä yrittäessään, mutta kadoten,” Sasuke kommentoi. Kakashi vilkaisi poikaan.
”Sinäkin olit siellä?” Uchiha katsoi opettajaansa viileästi.
”Ellen olisi ollut, olisimme nyt kaikki Hokage-saman toimistossa tietämättä, miksi ihmeessä me olemme siellä,” poika vastasi terävästi. Kakashi nyökkäsi.
”Mitä luulette, Jiraiya-sama?”
”Se liittyy varmaan…” Jiraiya vilkaisi Sasukeen ja Sakuraan, ja kohotti sitten kulmiaan merkitsevästi Kakashille. Jounin nyökkäsi ja vilkaisi sitten lapsiin. Molemmat tuijottivat heitä kylmästi. Kakashi heilutti kättään anteeksipyytävästi.
”Anteeksi, Sasuke-kun, Sakura-chan, mutta nämä asiat eivät ole teidän korvillenne. Kas, olemme perillä,” hän totesi välttäen oppilaidensa kyselyjä. Puhuessaan he olivat saapuneet Hokagen toimistolle, ja valmistautuivat nyt koitokseen astua sisään ja kertoa Tsunadelle.

”Huomenta, Jiraiya, Kakashi-kun, tiimi numero… Missä Naruto on?” Tsunaden kulmat kurtistuivat aavistuksen verran. Kakashi suoristautui.
”Siitä me tulimme juuri puhumaan, Hokage-sama. Naruto on kadonnut.”
”… Anteeksi kuinka?” Tsunade nousi pystyyn. ”Onko hänestä tullut missing-nin vai onko tämä yksi hänen kepposistaan?”
”Pelkään pahoin, ettei. Sasuke-kun ja Jiraiya-sama olivat viimeiset, jotka näkivät heidät eilen illalla, Hokage-sama,” Kakashi nyökkäsi Sasukelle, joka astui edemmäs.
”No? Mitä tapahtui?” Godaime kysyi kärsimättömästi.
”Eilen illalla harjoitusten loputtua palasin asuntooni syömään. Tämän jälkeen harjoittelin jonkin aikaa itsenäisesti metsissä, kunnes huomasin Naruton harjoituskenttä kolmosella. Menin haastamaan hänet sparrausotteluun, mutta hän vaati harjoitella omaa jutsuaan. Hän kokosi chakraansa, teki vaadittavat käsimerkit, ja kun jonkinlainen paineaalto pyyhkäisi ylitsemme, oli hän seuraavassa hetkessä kadonnut,” Sasuke lopetti. Tsunade räpytteli silmiään.
”Onko tämä totta, Jiraiya?” nainen kysyi kääntäen katseensa Erosenninin kasvoihin.
”Kyllä on,” mies nyökkäsi. Tsunade veti ilmaa sihisten hampaidensa välistä.
”Teleportaatiojutsu?”
”Kyllä.”
”Ilman valvontaa?”
”Kyllä.”
”Ja nyt hän saattaa olla toisella puolella maata?”
”…Kyllä, Hokage-sama,” Kakashi myönsi. Godaime näytti harvinaisen vihaiselta.
”Hatake-kun, käytä koiriasi ja katso, löytyykö häntä mistään lähistöltä. Te kaksi,” hän osoitti Sasukea ja Narutoa, ”ette puhu tästä kellekään. Palaatte harjoitteluunne. Ja Jiraiya,” hän osoitti kyseistä miestä, ”sinä jäät tänne.”
”Kyllä, Hokage-sama!” kukin totteli käskyjään nopeasti.
--------

Naruto heräsi toiseen aamuun vieraassa Konohassa meteliin alakerrasta. Blondi avasi väsyneet silmänsä, kampesi jalkansa yli sängynlaidan ja tassutteli keittiön suuntaan. Ennen astumistaan huoneeseen hän pysähtyi kuitenkin hetkeksi kuuntelemaan.
”Arashi, minä sanoin jo, että olen kunnossa!”
”Mutta… Mutta…!”
”Shh,” nainen naurahti, ”istu vain alas ja minä laitan sinulle aamiaisen.”
”Hmm, parasta tehdä se kolmelle. Minulla on nimittäin jo vieras. Tule, Naruto,” Yondaime naurahti ja viittoi poikaa lähemmäs. Naruto pyöräytti silmiään.
”Huomenta,” poika haukotteli leveästi. Kun hän sai suljettua suunsa ja pyyhittyä silmänsä, näki hän edessään Arashin kanssa puhuneen naisen.
”Huomenta, Naruto-kun,” nainen tervehti punastuen hieman. Naruto istuutui Yondaimea vastapäätä ja tarkasteli naista. Hänellä oli vaalean ruskeat, lavoille ylettyvät hiukset, jotka nyt olivat paksulla letillä niskassa. Hänen tummansiniset silmänsä tuikkivat lämpimästi Narutolle, ennen kuin hän kääntyi laittamaan aamiaista. Nainen oli pukeutunut tavalliseen vaaleanvihreään yukataan, joka lepäsi hänen viimeisillään raskaana olevan vartalonsa yllä.
”Naruto, tässä on ihastuttava ja tuleva vaimoni. Et ole tainnutkaan ennen nähdä häntä…” Yondaime hymyili hieman hajamielisesti katsellessaan morsiantaan. Nainen kääntyi ympäri ja kopautti miestään lastalla päähän.
”Arashi! Et ole edes esitellyt meitä!” nainen nauroi hyväntuulisesti. Naruto virnisti.
”Minä olen Naruto!”
”Uzumaki Setsuna. Hauska tutustua,” nainen kumarsi hieman vaivalloisen näköisesti ja palasi sitten ruuanlaittoonsa. Naruto hymyili ja vilkaisi Yondaimeen. Mies vilkaisi takaisin ja punastui hieman. Naruto virnisti ja näytti peukaloaan.
”Naruto-kun, kauanko olet ollut täällä?” Setsuna kysyi olkansa yli. Naruto katsoi Yondaimeen varoittavasti. Yondaime raapi takaraivoaan.
”Tuota noin, rakas, Naruto on, sanotaanko, diplomaattinen vieras. Hän on ollut täällä jo sellaiset, pari viikkoa, vai mitä?” Yondaime virnisti. Setsuna heitti olkansa yli yllättyneen katseen.
”Diplomaattinen vieras? Tjaa, Naruto-kun… Sinä olet kyllä suloisin pikku diplomaattinen vieras jonka olen koskaan nähnyt!” Setsuna iski silmää saaden Naruton punastumaan.
”Ah… hah hah haa…” Yondaime virnisti.
”Setsuna ja minä tapasimme viitisen vuotta sitten, kun hän –” nopea katse Setsunalta riitti vaientamaan Hokagen, ” – rakastui minuun ensi silmäyksellä!” Yondaime hihkaisi. Naruto näytti epäluuloiselta.
”Jaa…”
”Tsih, Arashi selittää taas omiaan. Itse asiassa se oli toisinpäin, Naruto-kun,” Setsuna nauroi pehmeästi nostaessaan aamiaisruokia pöytään.
”Ei ramenta?” Naruto voihkaisi ottaessaan oman annoksensa. Setsuna naurahti kätensä takaa.
”Te olette niin samanlaisia! Molemmat ajattelevat vain ramenta…” nainen hymähti. Naruto pudisti päätään.
”Enkä! Minusta tulee isona Hokage, sen olen jo päättänyt!” poika julisti suu täynnä ruokaa, syömäpuikot vauhdissa. Setsuna näytti yllättyneeltä.
”Oikeasti? Sehän on suurenmoinen tavoite!” nainen polvistui Arashin viereen. Naruton yllätykseksi Yondaime suuteli morsiantaan kevyesti poskelle.
”Ömm… Ettekö te ole niin kuin naimisissa?” Naruto kysyi hämmentyneenä. Arashi pudisti päätään.
”Emme vielä. Se on kuitenkin vain ajan kysymys…” miehen sinisissä silmissä välähti jotain tummaa hetken ajan, mutta se katosi heti, kun naisen käsi kosketti pehmeästi hänen poskeaan.
”Kaikki on hyvin, Arashi. Olen tyytyväinen näinkin… Mutta eipäs olla töykeitä vieraallemme, kultaseni. Naruto-kun, millainen perhe sinulla on? Missä vanhempasi ovat?” Setsuna tiedusteli lämpimästi. Naruto huomasi myös Yondaimen kiinnostuneen katseen.
”En tiedä.”
”Et tiedä? Oletko eksynyt vai –”
”En tunne vanhempiani tai muuta perhettäni. Eipä se haittaakaan,” Naruto tuhahti nostaen kätensä päänsä taakse. ”Olisihan ihan kiva, jos olisin tuntenut heidät, mutta ei pakosta. Hyvin minä toistaiseksi olen pärjännyt,” poika virnisti ja laski kuppinsa pöydälle. Hänen suureksi yllätyksekseen Setsuna laski lautasensa alas, nousi ylös ja siirtyi hänen viereensä istumaan.
”Voi raukkaa! Olet varmasti kokenut kovia, Naruto-kun! En voi edes kuvitellakaan, miltä sen on täytynyt tuntua. Arashi, sinäkin…” nainen halasi poikaa tiukasti. Naruton silmät levisivät ja hän punastui.
”En minäkään tuntenut vanhempiani, jos se yhtään lohduttaa, Naruto. Mutta Setsuna, sinähän tukehdutat pojan!” mies nauroi leikillisesti, ja laski tyhjän kuppinsa alas. Setsuna pudisti päätään.
”Älä naura! Naruto-kun on ollut niin yksinäinen, ettei yksi halaus häntä tapa. Eihän, Naruto-chan?” Setsuna päästi irti ja hymyili pojalle. Naruto punastui. ’Naruto-chan?’
”Minä… Minä olen tottunut siihen! Ei hätää!” poikaa raapi takaraivoaan hämmentyneenä. Setsuna hymähti ja keräsi tyhjät astiat pöydästä.
”Muista, että voit viipyä täällä niin kauan kuin haluat. Meistä olisi ihanaa, jos tekisit niin. Tämä talo on kauhean iso ja se kuulostaa välillä niin tyhjältä. Sinun kaltaisesi suloinen pikkupoika varmaan löytäisi paljon tekemistä,” nainen pörrötti vielä pojan päätä ennen kuin alkoi tiskata astioita.
”Setsuna, kulta, ei sinun tarvitse tiskata –”
”Hyss, Hokage-sama, olet kohta myöhässä. Etkö sanonut aikovasi olla siellä yhdeksään mennessä?” nainen virnisti olkansa yli.
”Hitto! Okei, tule Naruto, lähdetään,” Yondaime juoksi huoneeseensa ja ilmestyi sieltä pian Hokagen viitta päällään.
”Mitä?! Olenko minäkin tulossa?” Naruto älähti. Hokage pyöräytti silmiään.
”Luuletko, että saat jäädä tänne nukkumaan? Turha toivo. Jiraiya-sensei saattaa olla toimistollani, ja ehkä hän voi auttaa asiasi kanssa. Nyt äkkiä, pukemaan!” mies viittoi poikaa kiiruhtamaan. Naruto näytti kieltään mutta juoksi kuitenkin yläkertaan mumisten jotain Hokageiden idioottimaisuudesta.
”Naruto-chanin asioiden kanssa? Jiraiya-sama? Mistä on kyse?” Setsuna kääntyi ympäri, kädet kyynärpäihin asti vaahdossa. Yondaime hypähti morsiamensa luo ja suuteli tätä pikaisesti otsalle.
”Näytät ihanalta, Setsuna-chan,” mies virnisti ansaiten naiselta turhautuneen katseen.
”Arashi…”
”Okei, olen valmis!” Naruto sovitti hitai-ateaan ja juoksi ovesta ulos.
”Tule sitten illallakin käymään, jooko?” Yondaime pyysi olkansa yli.
”Tullaan tullaan,” nainen nauroi ja jatkoi tiskaustaan. Neljäs Hokage juoksi pojan perään.

”Täällä on ihan erinäköistä!” Naruto katseli ympärilleen heidän kulkiessaan kylän kaduilla. Yondaime raapi päätään.
”No, mitä sitten odotit? Että kaikki pysyisi ennallaan, vai?”
”Niin niin, mutta kun tuollakin on taloja, joiden paikalla nykyään kasvaa vain ruohoa ja pensaita! Ja samoin tuolla!”
”Naruto, mitä sinä tarkoitat? Älä vain sano, että –” Yondaimen kasvot kalpenivat aavistuksen verran. Naruto räpäytti silmiään.
”Mitä?”
”Tule, mennään,” Hokage tarttui Narutoa hihasta lähtien samalla juoksemaan harvinaisen lujaa. Hetken kuluttua, kellon juuri lyödessä kahdeksan, he olivat Hokagen toimistossa.
”Mitä sinä tarkoitit?”
”Millä?” Naruto kallisti päätään. Yondaime haroi hiuksiaan.
”Että joillakin paikoilla, missä nyt on talo on sinun ajassasi vain ruohoa ja pensaita?”
”Niin?” Naruto kurtisti kulmiaan. Se oli totta. Konohan kylä, missä Naruto oli syntynyt, vaikutti tätä Konohaa pienemmältäkin.
”Sanohan, Naruto…” Arashi näytti harkitseva, kertoako pojalle vai ei, ”tiedätkö sinä, mikä Kyuubi on?”
”Joo.”
”Mitä?!” Yondaime näytti järkyttyneeltä. ”Se siis hyökkää tänne…” mies iski nyrkillä pöytäänsä. ”Toivoimme jopa, ettei sitä tapahtuisi, mutta…”
”Monesko päivä tänään on?” Naruto kysyi ohimennen.
”Yhdeksäs,” Yondaime luki kalenterista. Naruton olkapäät läsähtivät. Huomenna olisi hänen syntymäpäivänsä… Ja Kyuubin ”kuoleman” päivä. Poika katseli Hokagen miettivää ilmettä ja mietti itse, pitäisikö hänen varoittaa tätä. Yhtäkkiä ulkoa alkoi kuulua huutoa, pamauksia, sekasorron ääniä.
”Hokage-sama! Missä… missä te olette olleet?!” huusi ANBU –nainen ovelta. ”Kyuubi… Se hyökkää kylään!”


----
Tii hii, neljäs osa. Mitä jännitystä :D Setsunan hahmon keksin ihan vain tätä ficciä varten ^^;; Toivottavasti kukaan ei halua kuristaa mua tästä hyvästä. En oo koskaan ennen tehny OC-hahmoja, joten toivon, ettei tlue liian Mary Sue *insert horror*

Kirjotan aina välillä, mitä tapahtuu Narutolle, ja mitä taas "oikeassa" Konohassa, toivottavasti ei ole liian epäselvää XD Kirjoittakaa toki, mitä tykkäsitte, silloin Ave-chankin on tyytyväinen :)
Avatar
Ave-chan
Onigiri desu~
Onigiri desu~
 
Viestit: 1566
Liittynyt: Su Touko 15, 2005 23:17
Paikkakunta: Uleåborg

ViestiKirjoittaja Ave-chan » Pe Heinä 15, 2005 22:09

Osa 5, missä asiat menevät jo vakavampaan suuntaan

Nainen hengitti raskaasti nojatessaan oveen, veren selvästi valuessa lattialle. Naruto vilkaisi Hokagea, jonka kasvot jähmettyivät.
”Uchiha-san, kuinka monta ANBU –joukkoa on vielä tallella? Miten on jouninien laita?” Hokage kysyi terävästi, näyttäen unohtaen Naruton olemassaolon.
”ANBUista neljäsosa on puolustamassa porttia. Akatemia ja sen oppilaat on jo evakuoitu vuorille. Jouninit… osa puolustamassa… Hokage-sama… Pelastakaa meidät,” nainen kuiskasi ja kaatui maahan. Saman tien ovelle ilmestyi joukko enemmän tai vähemmän verisiä ANBU –kapteeneja, sekä joukko jounineja.
”Hokage-sama, onko Uchiha-san –”
”On. Poika, vie hänet sairaalaan. Muut, ulos nyt!” Yondaime nyökkäsi Narutolle ja oli itse kadonnut muiden aikuisten mukana ulos. Naruto asteli naisen ruumiin luo, ja nähdessään mustat, kiiltävät hiukset ja lasittuneet, tummat silmät, muisti hän miten oli pidellyt Sasuken viileää ruumista sylissään. Poika ravisti päätään ja nosti naisen syliinsä. Onneksi hän oli pienikokoinen ja kevyt, joten Narutolla ei ollut suurempia vaikeuksia lähteä kohti sairaalaa.

Matkallaan hän näki osia niistä tuhoista, mitä Kyuubi oli kylälle aiheuttanut. Taloja oli hieman kauempana raunioina, jokunen taisi olla palamassakin. Poika käänsi katseensa pois. ’Ei ihme, että aikuiset vihaavat minua,’ hän ajatteli ja kiristi vauhtiaan. Ihmisten huudot kaikuivat syysaamussa, ja Naruto oli näkevinään tuttuja hahmoja ympärillään. ’Ei, tämä on 12 vuotta sitten. Kukaan ystävistäni tuskin osaa edes kävellä –’ Juuri silloin Naruton ohitse välähti jotain hopeista, ja poika huomasi itseään hieman vanhemman pojan juoksevan nopeasti kohti Hokagen toimistoa. Naruto virnisti. ’Kakashi-sensei…’ poika ajatteli ohimennen. ’Pitäisi varmaan käydä moikkaamassa –’
”… Uh…” nainen hänen selässään mumahti. Naruto säpsähti.
”Mitä?! Eikö sinun pitänyt olla kuollut?” blondi huudahti kiristäen vauhtiaan.
”…” nainen ei sanonut mitään, tyytyi vain tuhahtamaan heikosti. ”… Uchiha…” hän kuiskasi tuskin kuuluvasti. Naruto pyöräytti silmiään. ’No totta kai.’ He saapuivat hetken kuluttua sairaalaan, joka ei ollutkaan enää niin hiljainen paikka, kuin mihin Naruto oli tottunut.
”Minun on pakko mennä, veljeni –”
”Ei, hyvä herra, teidän täytyy levätä –”
”Isä! Missä isäni on?!”
”Apua, auttakaa, en tunne –”
”Se tuli! Se demoni on tullut!”
”Rauhoittukaa, joku tulee kohta –”
”Hei voisiko joku auttaa? Tämä nainen vuotaa kohta kuiviin ellei joku tule ja auta häntä!” Naruto huusi yli metelin. Kohta ennen valkopukuinen, nyt vaatteet veren tahrimat, hoitaja tuli juosten heidän luokseen.
”Hän on Uchiha, joku ANBU,” Naruto ilmoitti heti. Jotenkin ihmisillä oli tapana totella aina, kun kuulivat sen nimen. Näin oli tässäkin tapauksessa.
”Ah! Kyllä, seuratkaa minua,” nainen viittoi ja lähti kiiruhtamaan toista kerrosta. He saapuivat tyhjään huoneeseen, jonka pedille Naruto asetteli naisen.
”Mikä on tilanne?” nainen kysyi alkaessaan riisua toista ANBU –liivistä. Naruto kohautti olkiaan.
”Voisin kysyä samaa,” poika vilkaisi käytävälle.
”Haavoittuneita ei ole vielä kovin paljoa, mutta pelkäämme, että niitä tulee liikaa… Mieluummin kuitenkin haavoittuneita kuin kuolleita,” nainen huokaisi nopeasti, terästäytyen sitten.
”Minun pitää mennä nyt, selviäähän hän?”
”Ole ennemmin huolissasi itsestäsi. Mikäli olet menossa taisteluun, niin –” nainen vilkaisi Narutoon, joka oli kuitenkin jo lähtenyt.

Oli keskipäivä. Aurinko ei kuitenkaan paistanut lämpimästi, kuten se oli edellisenä päivänä tehnyt, vaan raju tuuli puhalsi, ja satoi kaatamalla.
”Yondaime!” Naruto huusi tuulen yli. Hän ei löytänyt Hokagea mistään. Poika pyyhki kasvojaan. Tämä oli kauheaa, sanoinkuvaamattoman kauheaa. Ihmisten huudot eivät lakanneet soimasta hänen korvissaan, eikä veren haju tuntunut yhtään heikkenevän. Blondi tunsi myös syyllisyyttä, joka painoi palana hänen kurkussaan. ’Kyuubi sai kaiken tämän aikaan… Tämä hävitys… Kaikki ne kuolleet… Hitto!’ poika pyyhki kasvonsa. Hänen täytyi löytää Hokage ja kertoa tälle, miten voittaa tuo demoni.
”Tiedätkö, missä Hokage on?” Naruto kysyi ohitseen juoksevalta chuuninilta. Mies huitaisi kädellään pikaisesti Hokagen toimiston suuntaan. Naruto nyökkäsi ja lähti palaamaan takaisin päin.
”Hän siis palasi takaisin… Olisi luullut, että hän olisi taistelukentällä muiden shinobien kanssa…” Naruto mutisi ja kiiruhti.
------------------------------------
Tsunade istui pöytänsä ääressä pidellen kasvojaan käsissään.
”Eikö häntä vieläkään ole löytynyt? Yritä uudestaan,” nainen mutisi ovella seisovalle Kakashille.
”Olen pahoillani, Hokage-sama, mutta pelkään pahoin, ettei chakrani riitä enää toiseen kertaan.”
”… Hyvä on. Voit poistua,” nainen huitaisi kädellään, ja oven sulkeuduttua hän laski päänsä pöydälle.
”Missä ihmeessä hän voi olla…” nainen mutisi hiljaa.
”Ei vieläkään mitään?” Jiraiya kysyi.
”Ei. Voit tulla sisälle sen sijaan, että roikkuisit ikkunasta,” Tsunade tuhahti ja nosti päätänsä. Jiraiyalla oli käsissään rulla, jonka hän ojensi naiselle.
”Katsopas tuota,” mies kehotti ja jäi nojaamaan ikkunaan. Tsunaden kulmat kurtistuivat.
”Mikä tämä on?” nainen kysyi varuillaan ja aukaisi rullan, syventyen lukemaan sitä.
”Silloin kun minä, Naruto ja Sasuke törmäsimme Itachiin ja Kisameen, he pakenivat jutsustani, josta ei tavallisesti ole minkäänlaista pakotietä. Itachi käytti jutsua, jota en ollut ennen nähnyt, ja keräsin sen silloin tällaiseen rullaan.”
”Tarkoitat siis, että tämä on –”
”Jutsu, jota Naruto käytti. Kyllä,” Jiraiya nyökkäsi. Tsunaden ilme kiristyi.
”Ja tulit näyttämään tämän vasta nyt?”
”Kävin hakemassa sen viime tapaamisemme jälkeen. Paikassa ei ollut enää kovin paljoa chakraa jäljellä, joten sitä piti hieman odotella. Mutta huomaatko, mikä siinä on mielenkiintoisinta?” Jiraiya astui Tsunadea vastapäätä ja veti haoristaan toisen rullan.
”Tässä on tavallinen teleportaatiojutsu. Sen koostumus tässä paperilla, hieman erilainen verrattuna Naruton käyttämään teleportaatiojutsuun.”
”…” Tsunade vertaili kahta melkein identtisiltä vaikuttavaa rullaa. Naruton jutsu…
”Eihän… Eihän tällainen voi olla mahdollista! Ei, se ei voi… Sulaa mahdottomuutta.”
”Samaahan me sanoimme kuolleiden nostattamisesta, kunnes Orochimaru –” Jiraiya aloitti, mutta viides Hokage keskeytti hänet.
”Älä. Jos se, mitä luulen sinun vihjaavan, on totta, ei meillä ole minkäänlaista toivoa saada Naruto takaisin. Hän saattaa hyvinkin mennä muuttamaan asioita. Emme tiedä, minne hän on kadonnut, milloin hän ilmestyy takaisin, emme mitään! Aaagh, kun hän tulee takaisin, minä niin lyön häntä ja lujaa!” Tsunade läimäisi nyrkkinsä pöytään. Jiraiya astui askeleen kauemmas.
”Mutta mikä ihme tämän aiheutti?” Hokage puuskahti hetken hiljaisuuden jälkeen. Jiraiya yskäisi saaden naisen katseen kohdistuvan itseensä.
”Se, että chakraa on vielä jäljellä kaksi tuntia jutsun tekemisen jälkeen kertoo, että jutsu on hyvin voimakas. Ja tämä chakrahan tässä on melkeinpä pelkästään Kyuubin. Minusta tuntuu, että se on saattanut tunnistaa tämän tyyppisen jutsun, ja muokata sitä itse.”
”Mutta Kyuubilla ei ole minkäänlaista valtaa yli Naruton kehon, paitsi tietenkin erityistapauksissa,” Tsunade mietti ääneen. Nainen nousi pystyyn ja asteli ikkunansa ääreen. Jiraiyan selittäessä vielä jotain hän huokaisi ja katseli ikkunasta ulos. ’Naruto… Älä tapata itseäsi, kun yrität tulla takaisin.’
”Kyuubi on siis tehnyt ihan uuden jutsun… Sitten kun Naruto tulee, takaisin, pidät huolen ettet mene opettamaan hänelle mitään tällaista.”
”Kyllä, Tsunade-hime.”
-----------------------------------------------------
”Naruto! Olet vielä kunnossa! Lähetin Kakashin etsimään sinua –”
”Sinähän se minua pakoon olet juossut!” poika huusi päin Hokagen naamaa. ”Minulla on sinulle tärkeää asiaa! Se koskee –”
”Hokage-sama! Setsuna-hime –” ANBU –nainen huudahti ovelta. Neljännen Hokagen huomio siirtyi Narutosta naiseen.
”Mitä? Onko hän kunnossa?” mies nousi nopeasti pystyyn pöytänsä äärestä. Nainen näytti epävarmalta.
”Hän ei ole saapunut vielä sairaalaan, Hokage-sama. Pitäisikö meidän lähettää partio hakemaan häntä?”
”Ei ole vielä saapunut?! Lähden itse hakemaan häntä!” Arashi asteli nopeasti ovelle. Naruto puri hampaitaan yhteen. Miksei tuo Hokagen kuvatus voinut odottaa ja kuunnella mitä hänellä oli sanottavanaan? Naruton odotettua tunnin jonkin sortin ANBU –kokouksen päättymistä oli Arashilla ollut pikaisia neuvotteluja lukuisten miesten ja naisten kanssa. Yondaime oli vain tyynesti ignoorannut häntä. Naruto oli huolissaan ja vihainen. Taistelu Kyuubia vastaan oli käynnissä, ja täällä tuo keltahiuksinen mies istuskeli ja puhui ja puhui siniset silmät huolesta tummina. Poika huokaisi ja lähti juoksemaan Hokagen perään. ’Minun täytyy päästä kotiin, Yondaime! Tiedän, että on huono aika alkaa muistuttamaan sinua, mutta…! Ennen kuin sinä kuolet, sinun on pakko auttaa minua!’ Naruto otti syvää henkeä ja huusi Hokagen perään:
”Hei Hokage! Voisitko edes kuunnella mitä minulla on sanottavaa ennen kuin lähden juoksemaan aiheuttaen tuhoa ja hävitystä?!” Yondaime vilkaisi olkansa yli ja väläytti pikaisen virnistyksen.
”Meidän pitää –”
”Hokage-sama! Me tarvitsemme vahvistuksia!” kuului lähestyvän miehen huuto. Arashi kirosi äänekkäästi ja pysähtyi. Hän kääntyi Naruton puoleen.
”Naruto, käy hakemassa Setsuna ja vie hänet sairaalaan niin pian kuin mahdollista.”
”Miksi?” Naruto räpäytti silmiään ansaiten Yondaimelta silmien pyöräytyksen.
”Koska hän on raskaana ja synnyttää kohta lapsemme. En halua, että heille kummallekaan käy mitenkään. Naruto, luotan sinuun,” mies taputti poikaa pikaisesti päälaelle ja kiiruhti sitten pois. Naruto aukaisi suunsa sanoakseen jotain, mutta muuttikin mielensä ja lähti juoksemaan kohti Hokagen kotia.

Saapuessaan perille hän yllättyi nähdessään talon vielä hyvässä kunnossa.
”Setsuna!” Naruto huusi astuessaan sisälle hiljaiseen taloon. Ei vastausta.
”Setsuna!!” poika toisti ja juoksi keittiöön. Hän huomasi lapun pöydällä. Uteliaisuuttaan hän tarttui siiheen ja luki sen läpi.

”Kuulin, että Konohaan on hyökätty. En ole tätä lukiessasi enää kotona, vaan vanhempieni luona. Tiedän, että tulit hakemaan minua sairaalaan, ja sinne olenkin menossa, kunhan vain ensin käyn kotona. Uskon sinuun, rakkaani, ja luotan siihen, että päihität vihollisemme. Vaikka en olekaan enää taistelukentällä kanssasi, sydämissämme olemme aina yhdessä.
Odotan innolla, että pääsemme naimisiin ja yhteiseen taloon, kun tämä kaikki on ohi.
Rakkaudella, Setsuna”


Naruto pyyhki silmänsä. Hän tiesi, miten tässä kävisi. Hän tiesi Yondaimen kuolevan ja koko kylän surevan häntä yhä 12 vuotta tämän kuoleman jälkeenkin. Setsuna ei voisi koskaan mennä naimisiin tai perustaa perhettä Yondaimen kanssa. Naruto laittoi lapun taskuunsa ja juoksi ulos palaten takaisin kylään. ’Minun pitää löytää hänet, Yondaime luottaa minuun, ‘ poika toisti itselleen juostessaan pitkin kylän katuja. Osa ninjoista ei ollut koskaan ehtinyt sairaalaan, vaan olivat jääneet makaamaan verisinä kujille, poissa ihmisten jaloista. Naruto näki verisiä jälkiä talojen seinissä ja maahan lyyhistyneitä hahmoja. Hän osasi kuvitella, kuinka Kyuubi oli ottanut kourallisen ihmisiä hampaisiinsa, retuuttanut heitä kuin leikkien ja lopulta viskannut heidän aiheuttamaan lisää tuhoa kylälle. Naruto huomasi maassa makaavan miehen.
”Hei, missä asuu Uzumaki Setsuna?” poika kysyi nopeasti. Mies käänsi päätänsä ja Naruto sävähti huomatessaan veriset kasvot ja puoliksi puuttuvan alaleuan.
”Poh…” mies äännähti ennen kuin hänen päänsä valahti sivulle. Naruto huudahti ja kompuroi taaksepäin. Tuo mies… Hän kuoli Naruton silmien edessä! Blondi nousi nopeasti ylös jatkaen juoksemistaan. Hän näki, kuinka vielä kylässä olevat siviilit juoksivat kaduilla huutaen ja aiheuttaen sekasortoa, ja kuinka kukaan shinobeista ei kerennyt heitä auttamaan. Naruto tarttui ohijuoksevaa naista hihasta.
”Hei, missä asuu Uzumaki Setsuna –”
”Me kuolemme kaikki! Tuo demoni tappaa meidät kaikki!” vanha nainen purskahti toivottomaan itkuun. Naruto vilkuili ympärilleen ja irrotti otteensa. Kaikki olivat paniikissa, yrittäen paeta kuin rotat uppoavasta laivasta.

”Poh…?” Naruto muisti yhtäkkiä ja katseli ympärilleen. Tarkoittiko mies pohjoista vai jotain katua? ’Varmaan pohjoista,’ Naruto päätti ja lähti taas liikkeelle. Tovin kuluttua, väisteltyään pakenevia ihmisiä ja yrittäessään olla astumatta ruumiiden päälle, hän saapui Konohan kylän pohjoispuolelle.
”Setsuna!” poika nosti kätensä huulilleen voimistaakseen ääntään metelin yli. Täällä asiat olivat hieman paremmin kuin etelänpuolen kortteleissa, missä Kyuubin tuhot näkyivät melkeinpä parhaiten. Naruto vaelteli pitkin katuja, tutkien talojen kylttejä ja merkkejä.
”Uzumaki, Uzumaki, Uzumaki… Missä helvetissä on Uzumakin talo?!” Naruto huudahti toivottamana. ”Kage Bunshin!” poika huusi ja lähetti kopionsa etsimään taloa. Ihmiset pakenivat täälläkin, Naruto pani merkille, mutta he olivat selvästi rauhallisempia. Totta kai, Naruto pyöräytti silmiään, Kyuubi ei rellestä heidän takapihoillaan.
”Hah! Löysin!” kuului erään Naruton äänekäs huuto. Naruto nosti päänsä pystyyn ja lähti juoksemaan kopionsa luo. Saavuttuaan vaalean talon portille kopiot katosivat, ja oikea Naruto juoksi sisälle.
”Setsuna!” hän huusi repäisten ohuen oven auki. Talo näytti autiolta.
”Setsuna! Yondaime lähetti minut –” poika aloitti, mutta lopetti kuullessaan kiiruhtavia askeleita toisesta huoneesta.

”Naruto-chan? Mitä sinä täällä –” Setsuna ilmestyi viereisestä huoneesta kasvot punakoina. Naruto heilutti käsiään.
”Sinun pitää mennä sairaalaan nyt!” poika huudahti. Nainen pyyhki silmänsä ja nyökkäsi.
”Isä ja äiti… He ovat itsekin taistelemassa…” hänen kasvoillaan oli huolestunut ilme. ”Haluaisin mennä auttamaan heitä, mutta… mutta…!” hän pyyhki silmänsä nopeasti, kuin häveten. ”Luotan heihin, mutta samalla pelkään heidän puolestaan! Ja meidän…” nainen taputti vatsaansa hellästi. Naruto pyöräytti silmiään.
”Ala tulla jo! Yondaime käski minun viedä sinut sairaalaan nyt eikä viidestoista päivä! Mennään!” poika huudahti kärsimättömästi ja palasi ovelle astellen levottomasti paikoillaan. Setsuna nyökkäsi ja palasi huoneeseensa ottaen mukaansa pienen laukun.
”Mennään sitten,” hän seurasi Narutoa ulos talosta vain pysähtyäkseen kohta uudelleen. Naruto kääntyi ympäri.
”Mitä nyt?”
”Tämä tuho… Onko Arashi…” nainen oli kalvennut huomattavasti. Naruto pakotti itsensä olemaan nostamatta naista selkäänsä ja lähtemättä kohti sairaalaa.
”Sinulla on nyt jotain muutakin ajateltavaa kuin nuo kuolleet! He tekivät minkä kykenivät, ala tulla jo!” Naruto pakotti itsensä kovaksi, toivoen, että nainen tokenisi järkytyksestään. Setsuna nyökkäsi ja otti syvään henkeä.
”Olet oikeassa. Konohan shinobin ei pitäisi käyttäytyä näin pelkurimaisesti,” hän hymyili heikosti ja nosti kätensä Narutolle jo tutuksi tulleeseen asentoon.
”Mitä sinä aiot?”
”Minun on turha yrittää juosta tässä tilassani. Vaikka teleportaatiojutsu onkin vaarallinen, se on yksi niistä jotka ainakin osaan,” Setsuna sulki silmänsä ja teki joukon käsimerkkejä, ”Nähdään siellä, Naruto-chan!” hän hymyili ja katosi. Naruto räpäytti silmiään. ’Kaikki muut, paitsi minä…’ poika kirosi hiljaa ja lähti juoksemaan taas kerran.

Naruto peitti nenänsä saapuessaan sairaalan pihalle. Kuoleman ja veren löyhkä oli etova, ja hetken ajan Naruto mietti, oliko hän saapunut sairaalaan vai ruumishuoneelle. Vielä pystyssä pysyvät miehet nostivat kuolleita vaunuihin, joilla ruumiit kuljetettaisiin pois. Hoitajat ja medic-ninjat juoksivat paikasta toiseen yrittäen pelastaa haavoittuneet ja helpottaa kuolevien tuskia. Naruto nielaisi. Tällaista siis oli sota, hän huomasi vihaavansa ajatusta jo nyt. Kaikki tämä turhan takia, yhden demonin takia… Naruto puristi kätensä nyrkkeihin. Hän ei tiennyt, muuttaisiko ajan ja kaiken muun sellaisen kulkua kertoessaan Yondaimelle sinetöintitekniikasta, mutta tällä hetkellä hän ei välittänyt siitä paskaakaan. Kylä kuolisi tätä menoa, ellei jotain keksittäisi ja pian! Naruto astui sairaalan ovista sisään ja suuntasi kulkunsa vastaanottotiskille. Hän joutui odottamaan vähän aikaa, että edes joku tulisi.
”Kuinka voin auttaa?” hengästynyt nainen kädet täynnä valkoisia sidetarpeita kysyi Naruton vierestä.
”Uzumaki Setsuna, hän –”
”Anteeksi, minun pitää mennä,” nainen pahoitteli nopeasti ja kiiruhti pois. Naruto kurtisti kulmiaan. ’Setsuna sanoi tulevansa tänne… Hän sanoi osaavansa sen jutsun! Jos Yondaime kuulee tästä –’ Naruto irvisti ajatukselle.

Yhtäkkiä ovet kävivät ja pari miestä toi potkivan ja huutavan nuoren sisälle. Naruto kääntyi ympäri ja huomasi pojan kasvoilla pitkän, poikittaisen haavan, joka vuosi voimakkaasti verta. Ruskeat hiukset oli solmittu tutulle, korkealle poninhännälle.
”Isä ja äiti ovat vielä siellä! He taistelevat! Päästäkää minut irti!” poika kiljui itkuisesti. Naruton silmät levisivät.
”Iruka-sensei?!” hän äännähti ja astui lähemmäs. Poika riehui ja huusi pitelijöidensä käsissä kuin viimeistä päivää. Naruto huomasi miesten vaatetuksesta, että he olivat jounineita suoraan taistelukentältä.
”Päästäkää minut irti!” poika itki, yrittäen riistäytyä miesten otteesta. Naruto astui lähemmäs.
”Tuota, Iruka-sensei –”
”Päästäkää hänet irti ja palatkaa kentälle. Minä olen hänen opettajansa,” kuului Setsunan ääni Naruton takaa. Molemmat pojat käänsivät päitänsä ja huomasivat naisen nojaavan seinään, hengittäen hieman raskaasti.
”Setsuna-sensei! Äiti ja isä ovat –” poika ulvahti ja juoksi naisen luo. Naruton silmät levisivät. Tuo itkupilli oli Iruka-sensei, ja Setsuna hänen opettajansa?!
”Tiedän, Iruka-chan.”
”He… He…!” poika purskahti hillittömään itkuun. Setsuna huokaisi ja silitti pojan päätä, välittämättä verestä, joka vuosi hänen vaaleille vaatteilleen.
”Iruka-chan… He kuolivat kylän puolesta… Suojellen sinua…”
”He kuolivat sen typerän ketun takia! Minä vihaan sitä! Miksei kukaan pelastanut heitä?! Minä näin, kuinka he… Kuinka he kuolivat!” poika ulvahti. Naruto puristi kätensä nyrkkeihin.
”Setsuna, minä menen nyt. Minä… No, mitä ikinä tapahtuukaan, niin pidä huoli itsestäsi!” Naruto virnisti ja raapi takaraivoaan, yrittäen peittää tiedon siitä, että murtaisi Setsunan maailman seuraavilla teoillaan. Nainen kohotti katseensa Naruton silmiin ja huomasi sen.
”Mutta –”
”Nähdään sitten! Pärjäile, Iruka!” Naruto heilautti kättään ja lähti nopeasti pois. Hän ei halunnut itkeä, mutta pakostakin pyyhki silmänsä. Hän kuuli korvissaan Irukan itkun. ’Hän taisi tosissaan vihata minua silloin aikoinaan…’ hän hymähti, mutta pian hänen ilmeensä terästäytyi. ’Minulla ei ole aikaa tähän. Jos jään tähän itkemään tapahtuneita, koko kylä tuhoutuu varmasti! Missä helvetissä se Yondaime luuraa?!’

Naruto juoksi pitkin talojen kattoja, yrittäen löytää Yondaime Hokagen. Hän näki jo Kyuubin, sen chakraa pursuavan hahmon kylän eteläporteilla. Yhdeksän häntää liehui korkealla, ja demonin huuto kuului selvänä Naruton korviin asti. Poika pysähtyi hetkeksi katsomaan kettua. Hänellä ei ollut ollut aavistustakaan, että se olisi tuon näköinen, noin iso.
”Perhana… Tuohan tappaa heidät kaikki, ellei se Hokage kohta ilmesty,” Naruto mutisi lähtien taas liikkeelle.
”Pysähdy!” kuului huuto hänen takaansa. Naruto vilkaisi taakseen ja näki jonkun juoksevan hänen perässään.
”Minulla on kiire –”
”Hokagen nimissä, pysähdy!” tämä ”joku” tarttui Narutoa käsivarresta. Naruton olka rusahti ilkeän kuuloisesti ja poika kirosi ääneen.
”Mitä helv –” Naruto tunnisti mustan maskin ja vinoon asetellun hitai-aten.
”Kakashi?” blondi tuijotti 14-vuotiasta opettajaansa epäuskoisesti.
”Yondaime Hokage-sama käski minun hakea sinut,” poika ilmoitti viileästi. Naruto pyöräytti silmiään pidellen olkaansa. ’Jopas on virallista, toista on minun päivinäni.’
”Missä se mokoma oikein luuhaa? Olen etsinyt häntä joka paikasta!”
”Voisin sanoa sinusta samaa. Hän on palaamassa toimistolleen, ja käski sinun tulla ilmoittautumaan niin pian kuin mahdollista,” nuori Kakashi silmäili Narutoa arvioivasti. Nuorempi poika nyökkäsi ja lähti juoksemaan. Tuo Kakashi oli jotenkin niin… Naruto mietti sopivaa sanaa, mutta saapui sopivasti Hokagen toimistolle.
”Aa, Naruto! Kakashi-kun löysi sinut,” Yondaime hymyili Naruton astuessa huoneeseen. Naruto juoksi pöydän ääreen.
”Yondaime, minä –”
”Minulla on kiire, sillä tulin vain hakemaan pari kääröä. Naruto, ole hyvä ja palaa Setsunan luo. En halua, että sinulle käy –”
”Yondaime! Arashi! Minä tiedän, miten voitatte sen ketun!” Naruto huudahti kovaan ääneen. Yondaimen käsissä ollut käärö putosi lattialle äänekkäästi kolahtaen. Hokage käänsi katseensa hitaasti Narutoon, aivan kuin yrittäen ymmärtää mitä poika oli äsken sanonut.
”Sinä mitä?!” mies äännähti epäuskoisena. Naruto pyöräytti silmiään.
”Oletko kuuro? Minä sanoin, että –”
”Minä kuulin hyvin, mitä sanoit. Mutta…. Mutta miten sinä voit tietää? Sinähän olet vasta genin,” Hokage pudisteli päätään kumartuen nostamaan käärön. ”Joka tapauksessa, minun täytyy palata ulos. Tule, ja kerro samalla, mitä oikein tarkoitat,” keltahiuksinen mies suunnisti jo ovesta ulos viittoen Narutoa seuraamaan.
”Ensinnäkin, Kyuubia ei voi tappaa, koska sillä on ihan tuhottomasti chakraa.”
”Ah. Loistavaa. Emme voi tappaa sitä Hienoa. Kerro toki lisää.” Yondaime pyöräytti silmiään. Naruto kiristeli hampaitaan.
”Sanoin, ettei sitä voi tappaa, sen voi kuitenkin voittaa. Sheesh, ja he sanovat sinua kylän älykkäimmäksi shinobiksi… No, koska et voi tappaa sitä, on se sinetöitävä johonkin… henkilöön,” Naruto jatkoi puhuen nopeasti. Yondaime kurtisti kulmiaan.
”Sinetöitävä? Miten…”
”Minä en tiedä! Minulle on ainoastaan kerrottu, että sinä sinetöit sen saamarin ketun vastasyntyneeseen lapseen! Miltä minä näytän, kävelevältä tietosanakirjalta?!”
”No, värin perusteella ainakin…” Yondaime yskäisi nyrkkiinsä, tietäen Naruton kuulleen hänet. Sitten tuo vakava mies vakavoitui jälleen. ”Mutta mistä sinä tiedät tuon kaiken? Sinetöintijutsut ovat yleensä vasta Kage –tason tietoa. Sinetöinti vastasyntyneeseen lapseen? Se voisi olla mahdollista, mutta…”
”Minulle kerrottiin jotain jostain kuoleman jumalasta ja sielusysteemeistä ja jostain vaihtokaupasta Kyuubin olemuksen ja sen jonkun tarjotun sielun suhteen,” Naruto ravisti päätään, ”en minä enää muista sitä kaikkea.” Heidän puhuessaan he olivat saapuneet sotatantereelle, missä shinobit taistelivat henkensä uhalla puolustaakseen itselle rakkaita ihmisiään. Naruto vältti katsomasta ympärilleen, haluamatta nähdä sitä kaikkea tuhoa ja turmiota. Yondaime hidasti ja pysähtyi.
”Naruto,” mies aloitti ja näytti miettivältä, ”mene Setsunan luo ja katso, että hän on kunnossa. Pysy poissa täältä, tämä ei ole oikea paikka vastavalmistuneelle geninille.”
”Mutta entä se sinetöinti –”
”Se kuulostaa liian kaukaa haetulta. En voi vaarantaa satojen shinobien elämää sillä, että jäisin tuntien ajaksi valmistelemaan seremoniaa, joka ei välttämättä edes toimi –”
”Herran tähden, Arashi! Se toimi aikaisemmin, miksei se siis toimisi nyt? Minä tiedän, että se on ainoa keino!” Naruto huudahti raivoissaan. ”Minä tiedän, koska Kyuubi on sinetöity minun sisääni!” pojan poskille oli kohonnut raivon puna tämän alkaessa vetää takkinsa vetoketjua auki. Yondaime kohotti kulmaansa Naruton alkaessa muodostaa chakraa musta t-paita kohotettuna paljastamaan pojan vatsa. Yhtäkkiä esiin ilmestyi musta spiraali ympärillään erilaisia merkkejä. Yondaime henkäisi ääneen ja polvistui Naruton eteen tutkimaan merkkiä.
”Mitä ihmettä –”
”Yondaime, sinä kuolit tehdessäsi tämän jutsun. Voitko mitenkään estää sitä? Sinetöidä sen jonnekin muualle, vaikka johonkin kääröön tai jotain? Koska… Koska minä en halua kenellekään samanlaista kohtaloa, kuin mikä minulla on ollut. Enkä halua, että kuolet. Setsuna, ja teidän lapsenne… Keksi jokin toinen keino!” Naruto veti paitansa alas. Arashi huokaisi ja katsoi Narutoa silmiin.
”En ole varma, voinko –”
”Kiltti! Minä pyydän!” Naruto huudahti epätoivoisesti. ”Koko kylä… Setsuna… He kaikki tulevat kaipaamaan sinua, jos kuolet. Sinusta tulee kylän sankari, mutta… Mutta se ei ole sama asia, kuin olla elossa! Älä tee tätä, keksi jokin toinen keino!” poika puristi kätensä nyrkkeihin. Yondaime nousi pystyyn kasvoillaan tumma ilme.
”Naruto, minä ryhdyin Hokageksi, koska halusin suojella kyläämme. Kaikki nämä ihmiset ovat minulle rakkaita. En voi ajatella vain itseäni haluamalla jäädä henkiin,” Yondaime kohotti katseensa Kyuubiin. Naruto puisteli päätään.
”Ajattele sitten Setsunaa! Tai Kakashia! He eivät haluaisi sinun –”
”Lupaan yrittää, Naruto. Mutta ellei muuta keinoa löydy, pelkään pahoin, että minun on tehtävä niin kuin sanoit. En itsekään haluaisi kenellekään lapselle samanlaista kohtaloa, mutta…” Hokage käänsi selkänsä Narutoon, ”… lupaan yrittää. Mene Setsunan luo, ja pysy siellä,” mies sanoi vielä, ja oli sitten tiessään, jättäen keltahiuksisen pojan seisomaan paikoilleen.
-------------------------------------------------
Kakashi henkäisi ja nojasi seinään. Miehen kasvoille kohosi tuskan hiki hänen kätensä noustessa ohimolleen. ’Mitä… Mitä ihmettä…?’
”Kakashi-sensei? Oletteko kunnossa?” Sakura huudahti juosten läheisestä kaupasta opettajansa luo. Hopeahiuksinen jounin sulki silmänsä pidellen päätänsä.
”En tiedä… Tämä tuli ihan yhtäkkiä… Ahh!” mies kyyristyi, käsi tarraten hitai-aten reunaan. Sakura henkäisi ja astui askeleen taaksepäin.
”Kakashi-sensei? Mitä –”
”Ei hätää, Sakura-chan. Ei hätiä mitiä…” ’Voi jumala tätä kipua!’ ”Hokage-sama osaa varmaan auttaa… Kaikki on kunnossa,” jounin suoristautui hitaasti, pitäen kättään ohimollaan, hymyillen rauhoittavasti. Uusi tuskanaalto pyyhkäisi miehen ylitse, ja pieni parahdus karkasi hänen huuliltaan. Sakura astui askeleen taaksepäin.
”Kakashi-sensei!” Sakura parahti ennen kuin mies vajosi polvilleen maahan. Tyttö katseli ympärilleen hätääntyneenä. Hän tiesi olevansa liian heikko kantamaan Kakashin kaltaisen aikuisen miehen yksinään melkeinpä toiselle puolelle kylää, mutta…
”Sasuke-kun!” tyttö huudahti nähdessään tutun hahmon hieman kauempana. Hän tiesi, ettei poika välttämättä näkisi häntä Kakashin tuuperruttua pienelle sivukujalle, mutta voisihan Sakura aina huutaa apua. Tyttö vilkaisi opettajaansa ja lähti sitten juoksemaan kohti pysähtynyttä ja ympärilleen katselevaa poikaa.
---------------------------------------------------------
Naruto hengitti raskaasti saapuessaan ties kuinka monennenko kerran sairaalalle. Hän potkaisi ovet auki, ja vei kantamansa naisen suoraan vastaanottotiskin luo. Tuttu hoitaja viittoi pojan kolmanteen kerrokseen, sinne missä muutkin taistelukentältä tulleet vietiin. Naruto laski naisen varovasti sängylle ja kiiruhti taas ulos. Hän oli auttanut jo puolen tusinaa shinobia, joista jokainen olisi varmasti kuollut, ellei hän olisi tuonut heitä mahdollisimman pian sairaalaan. ’Nyt heillä on ainakin vähän paremmat mahdollisuudet selviytyä,’ Naruto värisi ajatellessaan sammuvia silmiä, joita hän oli nähnyt tänään jo tarpeeksi. Hän ei vain voinut istua paikoillaan tekemättä mitään, hänen oli pakko tehdä edes jotain! Poika hidasti vauhtiaan ja piteli ovea auki sisään tulevalle joukolle. Naruton juuri ollessa astumassa ulos hän tekikin täyskäännöksen ja palasi sairaalan toiseen kerrokseen, minne oli jättänyt Setsunan ja Irukan.
”Ah, Naruto!” nainen tervehti poikaa kasvot hieman hiessä. Poika nyökkäsi ja jäi ovelle.
”Tuota, Setsuna… Onko Iruka kunnossa?”
”Oh, en tiennytkään, että tunnette toisenne,” nainen pyyhki kasvojaan ja silitti sänkynsä ääreen nukahtaneen pojan hiuksia. Pojan kasvojen poikki oli laitettu side, peittämään syvää haava tämän kasvoissa. Naruto raapi takaraivoaan.
”Eräällä tavalla… Olet siis hänen opettajansa?”
”Kyllä olen. Naruto, mikä hätänä? Vaikutat niin hermostuneelta. Onko jotain sattunut?” Setsunan käsi puristi peitettä rystyset valkoisina. Poika pudisti päätään.
”Ei, ei vielä. Setsuna… Jos jotain sattuisi, niin… Niin ethän… Äh, unohda!” Naruto heilautti kättään ja naurahti noloissaan. Hän ei voinut sanoa sitä ääneen. ’Setsuna, toivottavasti et vihaa minua sen takia, että passitin miehesi kuolemaan. No hard feelings,'k?’
”Naruto-chan… Ungh!” naisen kasvoille kohosi tuskallinen ilme. ”Ole kiltti ja vie Iruka jonnekin. Ja käske hoitaja tänne,” Setsuna hymyili Naruton huolestuneelle ilmeelle. ”Me näemme kyllä myöhemmin. Ei tässä mitään,” hän heilautti kättään huolettomasti katsoessaan, kuinka poika nosti tulevan opettajansa selkäänsä. ”Ole varovainen. Jos näet Arashia, niin kerro hänelle, että luotan häneen täysin!” tuleva äiti hymyili silmät tuikkien. Naruto nyökkäsi hitaasti, siniset silmät tummina. Jos hän olisi tiennyt, että näkisi Setsunan viimeisen kerran, olisi hän varmasti sanonut jotain, mutta nyt sanat eivät suostuneet tulemaan ulos syyllisyyden painaessa ne takaisin. Naruto kantoi Irukan läheiseen, tyhjään huoneeseen, jonka lakanat olivat vieläkin verestä kosteat edellisen kuolleen jäljiltä. Blondia suretti jättää toinen heräämään yksin, mutta hänellä ei juuri pahemmin ollut vaihtoehtoja. Aikomuksenaan palata vielä kerran Setsunan luo, hän palasi tämän huoneeseen, vain tullakseen pysäytetyksi.
”Olen pahoillani, mutta Setsuna-himen huoneeseen ei pääse nyt kukaan ylimääräinen,” hoitaja sulki oven Naruton nenän edestä. Poika aukaisi suunsa sanoakseen jotain törkeää, mutta muistikin sitten Yondaimen. ’Yondaime… Onkohan hän jo keksinyt jotain?’ Naruto juoksi portaat alas ja ulos sairaalasta. Ilta alkoi jo pimentyä yön puolelle, mutta Kyuubin chakra valaisi kaiken punertavaksi. Naruto veti takkinsa vetoketjun kiinni, asetteli hitai-atensa paremmin ja lähti kohti taistelua.

Poika saapui murtuneiden porttien luo. Hän ei voinut uskoa, että itse Kyuubi riehui tuossa muutaman sadan metrin päässä. Ruumiit, jotka putosivat taivaalta aina vähän väliä, kuitenkin osoittivat, että tämä kaikki oli todellisuutta. Veren haju oli täällä voimakkaimmillaan, ja Naruto tunsi sisällään virkoavan jotain. ’Kyuubi,’ Naruto tunnisti omituisen virneen, jonka tunsi vatsansa tienoilla. Pahuksen demoni, nautti joka ikisestä hetkestä! Naruto puristi kätensä nyrkkeihin. Olikohan Yondaime keksinyt jo jotain? Aikaa oli kulunut jo useamman tunnin edestä, keskiyö oli jo tullut ja mennyt. Naruto katseli ympärilleen, etsien joko Kakashia tai Yondaimea shinobien riveistä.
”Yondaime!” Naruto huusi tuuleen. Oli myrsky, Kyuubin tekosia arvatenkin. Naruto asteli varovasti eteenpäin.
”Yondaime!” poika toisti, siirtyen hieman kauemmas etulinjasta. Yllättäen Kakashi vastasi hänen huutoonsa.
”Mitä sinä täällä teet?!”
”Missä Yond –”
”Varo!” hopeahiuksinen poika juoksi kohti Narutoa ja työnsi hänet sivummalle. Molemmat pojat lensivät maahan. Naruto näki, kuinka isokokoisen miehen ruumis tömähti juuri siihen paikkaan, missä hän oli äsken seissyt.
”Sheesh. Kuka tahansa ninja olisi huomannut tuon,” Kakashi mutisi nousten pystyyn verinen katana kädessään. Naruto tuijotti ANBU –pukuista poikaa murhaavasti.
”Vihjaatko, etten muka ole –”
”Etsit Hokage-samaa, niinkö? Hän ei ole täällä,” vanhempi poika katseli ympärilleen. ”Häntä ei ole näkynyt vähään aikaan.”
”No missä hän sitten on?!” Naruto huudahti kärsivällisyys koetuksella. Voi jumalauta tuota Kakashi-pentua! Kuka hän oikein luuli olevansa?! Eikä hän nähnyt, että Narutolla oli kiire?!
”… Tule, näytän sinulle,” Sharingan –silmäinen poika lähti juoksemaan sulavasti kauemmaksi Kyuubia. Naruto kiristeli hampaitaan, mutta lähti kuitenkin seuraamaan.
Avatar
Ave-chan
Onigiri desu~
Onigiri desu~
 
Viestit: 1566
Liittynyt: Su Touko 15, 2005 23:17
Paikkakunta: Uleåborg

ViestiKirjoittaja Michiko » La Heinä 16, 2005 21:49

Mmm... tarinasi on edelleen todella hyvä! Odotan mielenkiinnolla, miten aiot selvittää tämän aikaparadoksin. :wink: Sillä ethän sinä tätä voi tähän jättää, ethän??
Kuva
Kts Nixuboylle "lainasta" | Y.S.A.K - jep... ^^;
~Paha saa aina - parhaat päältä... ~
Avatar
Michiko
Genin
Genin
 
Viestit: 123
Liittynyt: Ma Kesä 27, 2005 17:22

ViestiKirjoittaja Moonlight Slave » Su Heinä 17, 2005 22:57

Mulla kesti hyvin kauan, ennen ku sain luettua ensimmäistäkään osaa, mutta nyt oon tosi tyytyväinen, että sain tän luettua.

Kieltämättä Tuntemattomaan sotilaaseen verrattuna tää on aika paljo parempaa, tai ainakin mun tyylisempää viihdettä. Jollain sairaalla tavalla mä rakastan tota veren ja kuoleman hajun kuvausta...

Tää on ihana, tosi koskettava. Siis jatkajatka, jatka ihmeessä.
[Jos tää ois ees verrattavissa muihin ficceihin, kuvaisin tätä sanomalla sata kertaa "ihana", mutta tää on ihan omaa luokkaansa]

Pieni huomautus: Ne pyörittelee silmiään aikas paljon...
Kuva
Mitä vittua MINÄ sille voin?!
Avatar
Moonlight Slave
Academy Teacher
Academy Teacher
 
Viestit: 312
Liittynyt: Ti Kesä 14, 2005 14:32
Paikkakunta: Sateenkaaren tuolla puolen...

ViestiKirjoittaja Ave-chan » Su Heinä 17, 2005 23:33

Moonlight Slave kirjoitti:
Pieni huomautus: Ne pyörittelee silmiään aikas paljon...


Emmekö me kaikki? :D Minulla itsellä on ainakin tapana pyöritellä silmiäni milloin millekin, joten... joo. Yritänpä muistaa ton ^^; Perkuleen vaikeaa kirjoittaa läski kissa sylissä XD

Mm, Musta itestä tuntuu että veren ja kuoleman kuvaukset on jääny liian vähälle *insert mad laughing* Mutta kai ne sitten kelpaa :D

Juu, ja sitte tämä "aikaparadoksi", kuten makahi asian ilmaisi. Totuushan on, että... loppu on hieman auki. Jos jollakin olisi jotain ehdotusta, ni voi vaikka yksityisviestiä laittaa, ni kattelen jos voisin kehitellä jotain "vaikuttavampaa" ku mikä nyt on kirjoitettuna. Tai tekee sellaset viis eri vaihtoehtoa joista jokainen valitsee itselleen mieluisamman, ei? ^^; Liian vaivalloista kirjoittaa, hah hah haa.

Kiitoksia kaikille kommenteista, i *wub* you all! Kuudes osa tulee kuhan seuraavan kerran pääsen koneelle. Ja mata! ^_~V
Avatar
Ave-chan
Onigiri desu~
Onigiri desu~
 
Viestit: 1566
Liittynyt: Su Touko 15, 2005 23:17
Paikkakunta: Uleåborg

ViestiKirjoittaja Kyu » Ma Heinä 18, 2005 17:37

Minä pidän aina vaan enemmän ja enemmän LISÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! HETI TAI ZENI SUUTTUU JA MUSTAKS MUUTTUU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kuva
Avatar
Kyu
ANBU
ANBU
 
Viestit: 461
Liittynyt: To Huhti 14, 2005 16:51

ViestiKirjoittaja Ave-chan » Ke Heinä 20, 2005 00:27

Osa 6, jossa tarinamme ajautuu kohta puoliin päätökseensä

”Kakashi-sensei, te vuodatte verta,” Sasuke kommentoi huomatessaan opettajansa kasvonaamion kosteuden. Jounin nyökkäsi.
”Huomasin sen itsekin, Sasuke-kun,” mies tuhahti, ennen kuin uusi tuskan aalto pyyhki hänen ylitseen. Sakura ja Sasuke tiukensivat otteitaan opettajastaan.
”Ei hätää, sensei, olemme kohta perillä! Hokage-sama osaa kyllä parantaa teidät!” Sakura hymyili luottavaisesti Kakashin toiselta puolelta. Tyttö heitti kuitenkin epävarman katseen Sasukelle Kakashin vasemmalle puolelle. Poika näytti vakavalta nyökätessään. Mies oli selvästi tuskissaan, mutta jotenkin molemmilla oli aavistus, ettei tämä ollut tavallista päänsärkyä.
”Olemme perillä, sensei! Vielä vähän matkaa!” Sakura kannusti. ”Sasuke-kun, pitele sinä häntä, kun minä aukaisen oven!”
”…” Sasuke antoi aikuisen jouninin nojata koko painollaan omaan varteensa. Sakura kipitti ovelle ja koputti siihen kevyesti, ennen kuin astui sisään.
”Tsunade-sama, olen pahoillani, että häiritsemme, mutta Kakashi-sensei –” Sasuke osittain tuki, osittain raahasi tuskaisen miehen toimistoon.
”Mitä on tapahtunut?” Hokage viittoi Jiraiyaa ottamaan miehen Sasukelta. Sanninit asettivat entisen ANBU –sotilaan huoneen sohvalle istumaan. Mies painoi pään polviinsa, kirahtaen tuskissaan. Tsunade kumartui Kakashin puoleen.
”Kakashi-kun, mitä on tapahtunut? Onko kimppuusi hyökätty?” Hokage kysyi asettaessaan kätensä hopeisille hiuksille. Vihreää chakraa ilmestyi näkyviin, mutta Tsunaden ilmeestä päätellen kaikki ei ollut kohdallaan.
”Tsunade-hime, mistä on kyse?” Jiraiya kysyi huolestuneen näköisenä. Godaime katsoi ensin käsiään, sitten Kakashia, sitten taas käsiään.
”En… ymmärrä. Se ei toimi,” nainen kummasteli. Kakashi naurahti hiljaa.
”Minä arvelinkin niin… Tämä ei tunnu… sellaiselta kivulta, jonka voisi… parantaa chakralla…” mies suoristautui hitaasti. Tsunaden ilme ei näyttänyt lupaavalta.
”Anteeksi kuinka?” nainen kysyi. Kakashi otti vastaan Jiraiyan tarjoaman nenäliinan ja painoi sen nenälleen riisumatta maskiaan.
”Aivan kuin jokin yrittäisi päästä ulos pääni sisältä,” mies sai sanottua hetken kuluttua, ”jokin, jonka luulin unohtaneeni… Kuin mieleen palaava muisto, mutta paljon hitaampi ja paljon tuskallisempi,” jounin vaihtoi nenäliinaa edellisen värjäännyttyä punaiseksi.
”Mieleen palaava muisto? Sepä mielenkiintoista…” Jiraiya katsoi Tsunadeen merkitsevästi. Nainen nyökkäsi hitaasti.
”Saatko tuota ”muistoa” mieleesi, Kakashi-kun?” mies kysyi. Jounin pudisteli päätään.
”En. Olen koko ajan muistamaisillani sen, mutta sitten valtava kipu tulee ja sumentaa kaiken…”
”Voisiko tämä liittyä Narutoon?” Sakura kysyi huolestuneesti. Kakashi kohautti olkiaan.
”Ehkäpä… Ehkäpä. Silloin kun en näe tähtiä, näen…” mies vaihtoi taas verisen nenäliinan valkoiseen, ”kirkkainta oranssia, mitä ikinä olen nähnyt…”
------------------------------------------
”Yondaime jumalauta!” Naruto karjaisi astuessaan vähän aikaa sitten pystytettyyn telttaan, jossa Hokage-sama paraikaa oli. Mies nosti uupuneen katseensa kääröistä, joita luki.
”Eh?”
”Missä ihmeessä sinä olet oikein ollut?! Oletko jo valmis?” Naruto huudahti kärsimättömästi. Yondaime huokaisi haroen jo muutenkin sekaisia hiuksiaan.
”Sheesh, Naruto, ei kylää yhdessä sekunnissa pelasteta. Tämä tekniikka josta puhut on vaativa ja vaikea suorittaa, varsinkin, jos ei ole ennen nähnyt mitään vastaavaa,” mies tuhahti pudistellen päätään. ”Ja sitä paitsi, onko Setsuna kunnossa?” miehen silmät tuikkivat täynnä rakkautta vaimoaan kohtaan. Naruto nyökkäsi.
”He ovat kunnossa, luulisin. Oletko… Oletko keksinyt mitään? Tarkoitan, että voitko tehdä –” Ulkoa kuului valtava ärjäisy, joka tärisytti maata. Molemmat shinobeista kompuroivat, mutta pysyivät pystyssä. Yondaimen kasvoille kohosi vakava ilme.
”Nyt saa riittää. Tuo peto ei enää tuhoa tätä kylää, minun kylääni!” miehen kasvoille kohosi vihainen, mutta rauhallinen ilme. ’Kuin kylmää tulta,’ Naruto ajatteli miehen silmistä. ”Kaikki muu on valmiina, paitsi se vastasyntynyt…” hän havahtui ajatuksistaan kuullessaan miehen mutinat. Poika astui Hokagen eteen.
”Älä sano, että aiot todellakin tehdä sen! Minä tiedän, millainen kohtalo hänelle tulee! Minä tiedän, sillä olen itse kokenut sen! Enkä halua kenellekään samaa!” poika huusi. Arashi huokaisi raskaasti.
”Hokagena minun on ajateltava kylän etua, Naruto. Minun tehtäväni on suojella teitä kaikkia. Vaikka… Ei.” mies pudisti päätään vaimentaen tietyt ajatukset, ”minun on suoritettava tehtäväni, vaikka se veisi henkeni. Naruto,” mies polvistui pojan eteen, ”anna anteeksi, etten ehtinyt auttaa sinua. Olen pahoillani, että joudun tekemään tämän… Mutta sinun ansiostasi he kaikki jäävät henkiin. Sinä olet sankari, Naruto,” mies hymyili taputtaen poikaa päälaelle. Naruton kurkkua kuristi. Hän tiesi lopputuloksen.
”Yondaime… Arashi… Älä. Setsuna, kaikki…” poika sulki silmänsä. Hän tunsi miehen nousevan pystyyn ja astelevan teltan ovelle. Aukaistessaan silmänsä ja kääntyessään hän näki itsevarman, ja lempeän virneen. Älä huolehdi, kaikki järjestyy, miehen silmät lupasivat, ennen kuin tämä lähti teltasta. Naruto puristi kättänsä nyrkkiin. ’Tämä on väärin. Näin ei olisi pitänyt käydä.’

”Odota!” Naruto juoksi ulos teltasta nähdäkseen tutun hahmon viilettävän kohti tiettyä rakennusta, kohti tiettyä naista. ”Yondaime!” poika kiljui miehen perään välittämättä kummastuneista katseista lähistöllä liikkuvista shinobeista. Kovin moni ei häneen kuitenkaan huomiota kiinnittänyt; kaikilla oli oma osansa taistelussa Kyuubia vastaan, aivan kuin Yondaime Hokagellakin tulisi olemaan. Naruto puri hammastaan yhteen. Hänen oli pakko estää Hokage tekemästä tätä, oli pakko olla jokin keino –
”Yo,” kuului viileä ja ylimielisen kuuloinen tervehdys Naruton vierestä. Pojan pinna petti ja hän tarttui itseään vanhempaa ja taitavampaa poikaa rinnuksista.
”Miten voit olla kuin mitään ei tapahtuisi, senkin saakelin paskiainen?! Hän aikoo tapattaa itsensä sinun ja muiden takia, ja sinä vain youittelet täällä minkä kerkeät?! Sinun on pakko estää häntä! MINUN on pakko estää häntä!” Naruto huusi päin Kakashin tyyntä naamaa.
”… Mitä sinä oikein puhut?” vanhempi shinobi kysyi tyynesti, ääni kuitenkin hieman särähtäen. Naruto ravisti poikaa.
”Yondaime tekee niin, koska minä käskin! Minä passitin Yondaimen matkaan! Minun takiani! Minä olen se banaaninkuori, joka pisti Yondaimen potkaisemaan tyhjää!”
”… Värin perusteella, kyllä,” Kakashi irrotti itsensä toisen lujasta otteesta. Naruto raivostui.
”Tämä ei ole hauskaa, sinä runkkupaskasaakelinlinnunpelättimenkuvatus, Yondaime kuolee –” poika huudahti kasvot punoittaen, astuen taaksepäin, aivan kuin Kakashi olisi jokin saastainen olio. Kyseinen poika kallisti päätään, silmät siristyen.
”Mistä sinä –”

Juuri silloin kuului posahdus, ja lähelle ilmestyi valtava rupikonna, jonka päälaella seisoi tuttu hahmo. Naruto henkäisi tunnistaessaan Gamabuntan ja miehen, ja parahti nähdessään nyytin tämän sylissä.
”Yondaime! Lopeta!” poika huusi, mutta hänen äänensä hukkui myrskyyn ympärillä. Keltahiuksinen mies vilkaisi alas, muttei joko huomannut tai välittänyt Narutosta. Hän nosti kätensä, ja alkoi muodostaa käsimerkkejä. Naruto henkäisi ja valmistautui hyppäämään. Vahva ote hänen olkapäästään esti poikaa kuitenkin tekemästä mitään. Naruto vilkaisi Kakashiin, jonka kasvojen näkyvä osa oli kalvennut.
”Älä,” sai poika sanottua. Naruto siirsi katseensa taas yläilmoihin. Chakraa alkoi muodostua Yondaimen ympärille, kieppuen villisti ja melkein hallitsemattomasti. Kohta esiin alkoi jo hahmottua muoto, jonka Naruto oli nähnyt aikaisemmin vain kääröissä.
”Kuoleman jumala…!” Kakashi henkäisi ja hänen otteensa Naruton olasta tiukkeni tuskalliseksi. Poika yritti irrottautua, mutta toisen ote oli raudanluja. Yondaime seisoi paikoillaan, kasvot uhmakkaassa ilmeessä. Kyuubi oli kiinnittänyt huomionsa tuohon outoon mieheen, joka kehtasi tuijottaa sitä suoraan silmiin. Naruto tunsi vatsanpohjassaan pistelyä. Kyuubi tunnisti tapahtumat.
”Yondaime!” Naruto yritti viimeisen kerran. Chakra Yondaimen ympärillä kieppui hurjemmin, ja lapsen huudon saattoi kuulla alas asti. Naruton silmiä poltteli.
”En kestä enää!” poika huusi ja nosti kätensä, alkaen muodostaa jo tutuiksi tulleita käsimerkkejä. Kakashin ote heltyi chakran ympäröidessä Kyuubin vesselin. Naruto katsoi ylös ja näki miehen sanovan jotain lapselle. Poika sulki silmänsä ja huusi. Juuri silloin kävi valtava chakran räjähdys, ja Naruto tunsi hetken aikaa lentävänsä, ennen kuin paiskautui maahan. Sitten kaikki meni pimeäksi.

---------------------------------------------------
Tsunade kohotti katseensa kääröstä, jota oli lukemassa. Jotain omituista tuntui ilmassa. Nainen nousi ylös ja asteli ikkunalle. Aurinko oli ohittanut aikoja sitten keskipäivän merkin, eikä taivaalla näkynyt pilvenhattaraakaan. Viides Hokage kurtisti kulmiaan. ’Chakrapurkaus, joka tuntui tänne asti. Merkillistä,’ nainen asteli ovelle.
”Shizune, käyn hieman kävelemässä. Tulen pian,” nainen huusi valtavaa kirjapinoa kantavalle shinobille.
”Tsunade-sama, odottakaa –” Ovet paiskautuivat kiinni Hokagen lähtiessä.

Astellessaan kylän katuja pitkin Tsunade huomasi muidenkin shinobien katsellen ympärilleen hieman kummastuneet ilmeet kasvoillaan. Naisen ilme tummeni. ’Jos tällä on jotain tekemistä Kakashin eilisen sairauden kanssa, niin…’
”Hokage-sama!” kuului nuoren tytön huuto. Tsunade vilkaisi taakseen pysähtymättä. ’Sakura.’
”Oletteko jo lopettaneet treeninne? Miten Kakashi-kun voi?”
”Emme, Hokage-sama. Minun piti vain käväistä kotona, mutta Sasuke-kun ja Kakashi-sensei ovat vielä kentillä. Mikä se äskeinen oli?” Sakura kysyi viitaten chakrapurkaukseen. ”Se tuntui tulevan tuolta,” Sakura viittasi harjoituskentille päin. Tsunade kohautti olkiaan, vaikka hänellä olikin jo pieni aavistus.
”Tule,” Tsunade nyökkäsi tyttöä seuraamaan kiristäen vauhtiaan. Vaikka se olikin vain pieni aavistus, ei se tuntunut hyvältä.

Heidän saavuttuaan harjoitusalueille oli eräs toinen sannin jo ilmestynyt sinne.
”Jiraiya? Mitä hän täällä tekee?” Tsunade mutisi ääneen. Kyseinen mies seisoi selkä heihin päin, puhuen Kakashin kanssa. Sasuke sattui vilkaisemaan naisen suuntaan, ja ilmeisesti ilmoitti miehille. Jiraiya suoristautui ja kääntyi ympäri, ilme vakavana.
”Tsunade-hime,” mies tervehti. Nainen pisti juoksuksi ja oli pian miesten luona.
”Mitä tapahtui?” Hokage kysyi. Jiraiya asetti kätensä Tsunaden olalle.
”Naruto,” mies nyökkäsi Kakashin suuntaan. Tsunade käänsi katseensa jouniniin, ja huomasi Naruton verisen hahmon miehen sylissä.
”Naruto!” nainen huudahti ja kumartui pojan puoleen. Siniset silmät olivat nyt suljettuina, pojan kasvot ja vaatteet likaiset ja kuivuneen veren peitossa. Tsunade aloitti pikaisen tutkimuksen.
”Hän näyttää muuten olevan kunnossa, muuten kuin että on tajuton. Ei verta vuotavia haavoja, ei murtumia, ei venähdyksiä, ei sijoiltaan menoja, ei ole lyönyt päätänsä kovinkaan pahasti, ei ole kuristunut mihinkään, ei näytä nielleen minkäänlaisia myrkkyjä, ei ole –”
”Hänen kätensä ovat palaneet, Tsunade-sama,” Sasuke keskeytti naisen puheen, ansaiten terävän katseen.
”… Kiitos terävästä huomiosta, Sasuke-kun. No, viekää hänet sairaalaan.”
”Hokage-sama, ettekö aio parantaa häntä?” Sakura kysyi huolestuneena. Godaime tuhahti.
”Pfyff. Mitäs meni leikkimään tulella. Ottakoon siitä opikseen. Ja sitä paitsi, hän paranee nopeasti,” nainen heilautti kättään viittoen muita seuraamaan häntä. ”Tässä matkalla voitte kertoa, mitä oikein tapahtui,” hän vilkaisi Kakashiin odottavasti. Jounin kohensi otettaan Narutosta.
”Olimme tulleet aamulla harjoituskentälle kaksi treenaamaan Sasuke-kunin ja Sakura-chanin kanssa. Olimme yhdessä noin kolmeen asti, jonka jälkeen Sakura-chan ilmoitti käyvänsä kotona. Hänen lähdettyään treenasimme Sasuke-kunin kanssa. Puolisen tunnin kuluttua Jiraiya-sama saapui, ja keskustelimme… asioista,” entinen ANBU vilkaisi toiseen mieheen terävästi. ”Tässä vaiheessa tunsimme jotain omituista ja käännyimme katsomaan Sasuke-kunin suuntaan. Poika oli lentänyt jutsuni voimasta peräti kolmannelle kentälle asti. Näimme eräänlaisen pienen räjähdyksen kentän laidalla, ja tunnistimme Naruton hahmon. Sasuke-kun oli jo ehtinyt pojan luo, kun saavuimme paikalle,” Kakashi astui sairaalan ovesta sisälle Jiraiyan perässä. Tsunade pysähtyi ja kääntyi ympäri.
”Kakashi-kun ja Jiraiya, viekää Naruto johonkin vapaaseen huoneeseen. Sasuke-kun,” nainen kiinnitti huomionsa tummahiuksiseen Uchihan vesaan.
”…”
”Oliko Naruto tajuissaan, kun menit hänen luokseen?”
”Yritättekö kysyä, teinkö hänelle jotain?” poika siristi silmiään. Godaime kallisti päätään silmät vihaisina.
”No, teitkö?” naisen ääni oli silkkinen, mutta vahva ja täynnä peiteltyä raivoa. Sasuke katsoi häntä hetken ajan, mutta käänsi sitten katseensa.
”En tehnyt hänelle mitään, mikä olisi voinut aiheuttaa hänen tilansa, jos sitä mietitte,” poika vastasi kylmästi ja suuntasi Kakashin perään. Paikoilleen Sasukea odottamaan jäänyt Sakura katsoi poikaan kysyvästi. Tyttö katsoi myös Hokageen, ja huomasi naisen puristavan kättänsä nyrkkiin.
”Hokage-sama…”
”Kun hän herää, lähetä hänet toimistooni,” Tsunade ilmoitti ja kääntyi lähteäkseen. Sakura nyökkäsi hitaasti, kasvoillaan tuttu, epävarma ilme.
”Kyllä, Hokage-sama…” nuori kunoichi nyökkäsi kipittäen sitten Sasuken perään.

Astuessaan Naruton huoneeseen tunsi Sakura ilmapiirin jäykkyyden ympärillään. Tyttö jäi epävarmana seisomaan ovenpieleen. Naruto oli jo vaihdettu sairaalankaapuihin, ja makasi nyt, kädet varovasti sidottuina, sängyssä edelleen tajuttomana. Jiraiya nojasi ikkunaan, poltellen piippuaan ja puhallellen savurenkaita. Sasuke nojasi seinään vastapäätä Naruton jalkopäätä, ja tuijotti tajutonta poikaa ilme synkkänä. Kakashi istui nojatuolissa, lukien jo kuuluisaksi tullutta oranssikantista kirjaa. Kyseinen mies laski sen syliinsä, nostaen katseensa kohtaamaan Sakuran katseen.
”Aa, Sakura-chan. Saitko jo hoidettua asiasi vanhempiesi kanssa?” jounin kysyi viitaten Sakuran aikaisempaan lähtöön treeneistä. Sakura nyökkäsi ja astui huoneeseen.
”Kyllä, se on nyt hoidettu. Tuota… onko Naruto kunnossa?”
”Näemme sen vasta kun hän herää, ja siinä taas saattaa kestää huomiseen asti. Älä huoli, Sakura-chan, kyllä Naruto tuosta tokenee. Hän on kohta taas vaatimassa raamenta tai jotain vastaavaa,” Kakashi naurahti ja nousi ylös. ”No, mikäli te aiotte jäädä tänne katsomaan, ettei mitään suurempaa tapahdu, niin mikäs siinä. Minun täytyykin jo tästä poistua. Myöhempään,” jounin heilautti kättään ja lähti huoneesta. Sakura huokaisi ja jäi seisomaan Naruton sängyn ääreen.
”Sasuke-kun, miten harjoitukset menivät? Olen pahoillani, etten voinut jäädä katsomaan, mutta tiedän, että olit varmasti tosi hyvä! – ” Sakura hymyili lämpimästi ihastukselleen, ansaiten vaimean, turhautuneen huokauksen pojan huulilta. Jiraiya seurasi nuorten välistä kommunikaatiota huvittuneena. ’Siinä tuo tyttö flirttailee häpeämättömästi pojan kanssa oman tiimitoverinsa vuoteen ääressä… Vieläpä tiimitoverin, joka on ihan retkussa häneen, ‘ mies pyöräytti silmiään. ’On siinä tytöllä otsaa.’ Mies katsoi tytön kasvoja. ’Otsaapa hyvinkin…’
”Ahem. Vaikka minusta olisikin sangen ihastuttavaa vartoa Naruton sängyn äärellä, on minulla tärkeämpiäkin tehtäviä,” Jiraiya laittoi piippunsa pois ja katsoi kahteen nuoreen geniniin. ”Pärjäättehän te täällä kahdestaan, vai pitääkö –”
”Jiraiya-sama! Älkää aliarvioiko meitä! Minä ja Sasuke-kun olimme vuosikurssimme parhaat oppilaat! Totta kai me pärjäämme kahdestaan!” Sakura huudahti. Jiraiya nyökkäsi ja katsoi ikkunasta ulos. Kello alkoi käydä jo viittä, ja ihmisten illanvietto alkaisi. Useimmat pääsisivät töistään, kylpylät täyttyisivät kauniista naisista… Miehen kasvot punehtuivat siitä seuraavista ajatuksesta.
”No, minäpä lähden tästä informaatiota keräämään,” hän nyökkäsi ja säikäytti Sasuken ja Sakuran maanisella kiherryksellään. Tämän tehtyään kuuluisa ja merkittävä sannin hyppäsi ikkunasta ulos läheisen talon katolle, ja siitä kadulle kulkien harvinaisen kevyen näköisin askelin. Sakura huokaisi astellessaan ikkunalle ja katsoessaan ulos.

”Hän on ihan tyypillinen mies. Pah,” Sakura tuhahti ja sulki ikkunan. Sasuke kohotti katseensa kysyvä ilme kasvoillaan. ”Ajattele nyt, hyppiä katoilla sellaisilla kengillä! Se on varmaan se vaaran viehätys – ” tyttö pudisteli päätään. Sasuke sai juuri ja juuri estettyä itseään kaatumasta maahan. ’Vai vuosikurssimme viisaimpia? Jos hän oli luokkamme fiksuin tyttö, niin –’ Sasuke pyöräytti silmiään, ’on ihmeellistä, miten hän voi ajatella Jiraiyasta noin viattomasti. ’Fiksuin’, pah. Kuka tahansa huomaisi, ettei sillä miehellä ole puhdas mieli.’
”Mutta sinä, Sasuke-kun, olet erilainen. Vahva, komea, mysteerinen… Mitä –”
” – minä aion tehdä tänä viikonloppuna? Vastaukseni on EI. Osaan repliikkisi jo ulkoa, Sakura, enkä jaksa enää vastailla typeriin kysymyksiisi!” poika kirahti. Ilme Sakuran kasvoilla oli yllättynyt.
”En minä sitä.”
”…! No mitä sitten!” Sasuke käänsi katseensa pois tytön vihreistä silmistä. ’Voi ziisus, pitääpä muistaa olla olettamatta toisista mitään.’
”Mitä Naruto oikeasti sanoi, kun hän ilmestyi? Huomasin, ettet kertonut kaikkea Hokage-samalle.” Sakura istahti Naruton sängylle, katse pysyen Sasukessa. Poika vilkaisi tyttöön.
”Mistä niin päättelet?”
”Sasuke-kun… En ole turhaan tuijotellut sinua nämä vuodet. Osaan lukea ilmeitäsi aika hyvin. En tietenkään niin hyvin, kuin mahdollista, mutta paremmin kuin muut. Tiedän suurin piirtein, milloin olet vihainen vai pelkästään vihamielinen, Sasuke-kun, milloin ajattelet jotain muuta ja milloin olet taas keskittynyt asiaan… Se on vaikeaa, sillä olet sisäistänyt shinobien ohjeet tunteiden näyttämisestä hieman liian hyvin minun makuuni, mutta olen pärjännyt pitkälle taitojeni ansiosta. Huomasin, kuinka et halunnut paljastaa kaikkea Tsunade-samalle. Mitä Naruto sanoi, ennen kuin meni tajuttomaksi? Sasuke-kun…” Sakuran ilme vaihtui huolestuneeksi, ”me olemme tiimi, sinä, minä, ja Naruto. Kerro, mitä hän sanoi,” tyttö kuiskasi hiljaa, kuin mikäkin genjutsun käyttäjä luodessaan tappavaa illuusiotaan. Sasuke katsoi tyttöä silmiin, ja vilkaisi sitten Narutoon, katse jääden suljettuihin silmiin.
”… Kakashi-sensei oli käyttänyt voimakasta jutsua, joka sinkautti minut kolmannelle kentälle asti. Näin, kuinka hän ja Jiraiya-sama juttelivat. Nousin ylös, ja tunsin yhtäkkiä jotain lähelläni. Samanlaista kipinöintiä, millaista staattinen sähkökin on. Käännyin ympäri, ja näin, kuin jokin olisi välähtänyt ilmassa. Sitten tuli räjähdys, joka melkein kaatoi minut maahan. Pölyn hieman laskeuduttua näin Naruton makaamassa lähelläni. Juoksin hänen luoksensa, ja kumarruin.” Poika siirsi katseensa jalkoihinsa.
”Niin?”
”Hänen silmänsä olivat raollaan. Kumarruin hänen viereensä, ja kysyin, missä helvetissä hän oli ollut. Hänen silmänsä laajenivat ja hän käänsi päätään nähdäkseen minut. Hän näytti yllättyneeltä, ja… helpottuneelta. Hän alkoi mutista jotain siitä, miten pahoillaan hän oli, miten hän olisi halunnut estää sen kaiken… Hän sanoi halunneensa, että me kaikki pelastuisimme, muttemme sillä tavalla... Hän toisti koko ajan ’anteeksi, olen pahoillani, anteeksi.’ Minusta tuntuu, ettei hän puhunut siitä jutsusta.”
”Mistä niin päättelet?” Sakura näytti kummastuneelta. Sasuke huokaisi ja kohotti katseensa takaisin Narutoon.
”… Minusta vain tuntuu siltä,” poika mutisi kasvoillaan selittämätön ilme. Sakuran kasvoille kohosi surullinen ilme.
”Sasuke… Sinä et kerro kaikkea. Näen, että hän sanoi vielä jotain muutakin, koska muuten sinä et olisi tuollainen. Sasuke-kun, minä tiedän, että –”
”Sakura…” Sasuken silmiin nousi jäänkylmä katse, ”hanki elämä. Olen kyllästynyt siihen, miten käyttäydyt ja laiminlyöt velvollisuutesi minun takiani. Kulutat kaiken energiasi tämän ”rakkauden” tavoitteluun, onko siitä mitään hyötyä? Ei! Katso Narutoa, ja yritäpä käyttää fiksua päätäsi laskemaan, kuinka monta kertaa hän on pelastanut tai auttanut sinua? Sen jälkeen yritäpä laskea montako kertaa sinä olet auttanut häntä? Sitä minäkin,” pojan sanat olivat myrkyllisiä neuloja, jotka iskivät Sakuraan. Tytön kasvot kalpenivat silmien kostuessa.
”Sasuke-kun…”
”Olet shinobi. Yritä edes käyttäytyä sen mukaisesti,” Sasuke lähti huoneesta vilkaisematta taakseen, jättäen taakseen murtuneen tytön.

”Sasuke-kun…” Sakura kuiskasi tuoden kätensä suulleen. Hän puristi silmänsä kiinni ja tunsi kuuman kosteuden poskillaan.
”Sasuke-kun…!” hän mumisi ja käpertyi kokoon. Nuo sanat olivat sattuneet niin lujaa. Sasuke-kun tiesi, että Sakura olisi voinut antaa vaikka elämänsä tämän puolesta! Ja silti hän sanoi kaikki nuo julmat sanat niin helposti. Sakura piteli kasvojaan käsissään, nyyhkäysten ravistaessa tytön hentoa vartta. Naruto oli kadonnut ja tullut sitten takaisin ties miten haavoittuneena. Sitten Sasuke oli satuttanut häntä. Sakura itki Naruton sängyllä, itki murtunutta sydäntään. Hän nosti katseensa yhä tajuttomaan Narutoon, ja purskahti uudestaan itkuun.
”Lopeta, Sakura, Sasuke-kun on oikeassa,” hän kuiskasi itselleen. ”Hän on oikeassa. Lopeta tuo pillittäminen!” hän itki pyyhkien kasvojaan. ”Lopeta…” hän niiskutti surkeana, pakottaen kätensä sivuilleen. Sasuke-kun ei halunnut, että hän oli heikko. Sasuke-kun halusi olla ylpeä Sakurasta, eikä katsoa, kuinka tyttö itki. Sakura turvautui näihin kahteen hataraan ajatukseen pyyhkiessään silmiään.
”Minun täytyy olla vahva, niin kuin Sasuke-kunkin on,” tyttö sanoi nousten ylös. Hän sattui vilkaisemaan Narutoon, ja uusi pala nousi hänen kurkkuunsa.
”Olen pahoillani, Naruto!” tyttö huudahti silmät kostuen ja juoksi pois, pakoon Sasuken julmia sanoja ja Naruton hyvää sydäntä.
Avatar
Ave-chan
Onigiri desu~
Onigiri desu~
 
Viestit: 1566
Liittynyt: Su Touko 15, 2005 23:17
Paikkakunta: Uleåborg

ViestiKirjoittaja Aya-san » Ke Heinä 20, 2005 00:46

Tuo loppu...tai siis, loppuuko tämä tähän? Jos niin oli, niin loppui khyl,,,vähän hämysti xD
Kuva
Avatar
Aya-san
Tokubetsu Jounin
Tokubetsu Jounin
 
Viestit: 558
Liittynyt: Pe Heinä 08, 2005 16:15
Paikkakunta: Oulu

ViestiKirjoittaja Ave-chan » Ke Heinä 20, 2005 01:58

Aya-san kirjoitti:Tuo loppu...tai siis, loppuuko tämä tähän? Jos niin oli, niin loppui khyl,,,vähän hämysti xD


Muahahaaa *insert evil laughing* Ei tämä vielä loppu ole, vaikka sinne päin ollaan koko ajan menossa. Nyt on siis kuudes osa, ja viimeinen on seitsemäs osa. Pirkule, ku olis tehny niiin kovasti mieli tehdä sellanen yli 100 000 sanan romaani, mutta taidan jättää sen noihin 35 sivuun mitä wordilla tuli :D

Tuli aika pitkä osa, mutta seuraava on sitten lyhyempi, ja se loppuu siihen :D Kommentteja, kiitos! ^^;
Avatar
Ave-chan
Onigiri desu~
Onigiri desu~
 
Viestit: 1566
Liittynyt: Su Touko 15, 2005 23:17
Paikkakunta: Uleåborg

ViestiKirjoittaja charmander » Ke Heinä 20, 2005 03:42

Ave-chan kirjoitti: Kommentteja, kiitos! ^^;


Plussat:

    + Hyvä juoni joka kantaa läpi tarinan.
    + Omien teorioiden esittäminen ja nivouttaminen "oikean" Naruton juoneen.
    + Hienosti mietitty kliimaksi
    + Tunnelma. Viihdyttävyys, "koukku"-efektin luominen.
    + Kokonaisuus ja linjaus täysin hallinnassa ajoittaisista kirjoitustauoista huolimatta.
    + Hahmojen toimivuus, "historiallinen tarkkuus"
    + Own Character-hahmo joka täydentää tarinaa ja itse sarjankin historiaa harvinaisen osuvasti.



Miinukset:

    - Hienoinen viimeistelemättömyys tekstin tasolla, joissain kohdissa pitää itse päätellä kuka sanoo mitäkin.
    - Oikeakielisyydessä hienoista parantamista.
    (- Loppua ei näy, ficci venyy ja venyy - ficci on osattava lopettaakin. Tämä kohta astuu voimaan jos et jo seuraavassa saa lopeteltua ^^)

Luin koko paketin, ja pidin oikein kovasti. Osasta kolme eteenpäin etenkin oli oikein hyvää tekstiä, oikein pakko nostaa hattua - harvinaisen toimivaa ficciä on kyllä. Kunnollinen, riittävän pitkä ja ennenkaikkea toimiva juoni jossa ei ole pahemmin heikkouksia (kokonaisuutena), kerronta(tyyli) on mukavan rentoa mutta silti täsmällistä, tapahtumien- ja hahmojen kuvaus osuu nappiin, ajoittainen huumori keventää tunnelmaa juuri oikealla tavalla, idea pysyy kasassa ja kantaa loppuun asti...
Jos kieliopilliseen puoleen ei kiinnitetä huomiota, kun foorumi ei pahemmin sisennyksille ja tekstin oikeanlaiselle asemoinnille mahdollisuuksia anna, on kyseessä kyllä varmasti yksi palstan parhaista töistä.

Älyttömästi plussaa kanssa noista "oikeasta" narutosta peräisin olevista jutuista, kuten lapsen "sealaaminen", Itachin pako, Kyuubin hyökkäys, Irukan haava, joilla luotiin selkeä ja toimiva side alkuperäiseen teokseen.

Lopettaminen näyttää olevan ainoa pulma, sillä tuntuu että tekstiä haluttaisiin jatkaa, jatkaa ja jatkaa entisestään, vaikkakin tämän ficin voima tavallaan jo loppuikin. Ficin päähahmona toimii Naruto, joten silloin on tavallaan turha enää seuraavaan osaan säästää mitään kertomaan Sakuran ja Sasuken suhteesta - Lopeta ensinnä tämä ja kirjoita UUSI ficci noista kahdesta ;) .

Otsikointi olisi ehkä voinut kanssa olla jotain muuta, tiedä tosin sitten mitä. Tuskin mikään "naruton aikamatkatkaan" mikään hieno olisi.... Entäs "Kyuubin muisto", noh saattaisi mennä.

Kiitettävän arvosanan jokatapauksessa annan.

----

Erityisesti tähän kohtaan kiinnitin huomiota, ansaitsee oikein erityishuomion:

”Silloin kun minä, Naruto ja Sasuke törmäsimme Itachiin ja Kisameen, he pakenivat jutsustani, josta ei tavallisesti ole minkäänlaista pakotietä. Itachi käytti jutsua, jota en ollut ennen nähnyt, ja keräsin sen silloin tällaiseen rullaan.”
”Tarkoitat siis, että tämä on –”
”Jutsu, jota Naruto käytti. Kyllä,” Jiraiya nyökkäsi. Tsunaden ilme kiristyi.


Harvinaisen loistava esimerkki kohdasta, jossa muovasit "oikeassa" Narutossa kaikkien näkemästä/lukemasta kohdasta oman versiosi. Tässä kohtaa suupieleni nousi pieneen virneeseen juuri tuon onnistuneen muutoksen ansiosta.

Jos kiinnostaa tietää millä Itachi ja Kisame oikeasti karkasivat, niin Itachi käytti "Amaterasu no Jutsu" - nimistä Mangekyo Sharinganin mahdollistamaa ninjutsua, jossa luodaan kuuminta olemassaolevaa liekkiä kuumempi musta liekki, jolla taas pystytään leikkaamaan käytännössä mitä vain. Sana Amaterasu viittaa Shintojen auringonjumalaan, siitä se kuumuuden ja polttavuuden vertauskuva jutsulle.
Tällä tehtiin siis seinään reikä, jota kautta karkasivat.

---

Muuten, jos olisi mahdollista editoida nuo kaikki osat samaan aloitusviestiin niin olisi todella bueno seuraaville lukijoille. Toki jos jotain rajoituksia noille viestien pituuksille iskee peliin (en muista iskikö tällä foorumisoftalla, IPB:llä ainakin on), niin ei sitten.

Äänestin samantien koko kokonaisuutta tuonne FOTM:iin...
Avatar
charmander
electric sushi
electric sushi
 
Viestit: 1938
Liittynyt: Ti Helmi 01, 2005 18:44
Paikkakunta: Oulu

EdellinenSeuraava

Paluu Fanfic

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron