Huomio, tämä foorumi tullaan lopettamaan, henkinen jatkaja tälle foorumille löytyy osoitteesta http://animu.fi/forum/

Totuuksia

Täällä voit esim kysyä oikeinkirjoituksesta, mainostaa tarinaasi tai jopa julkaista tarinasi ;)

Totuuksia

ViestiKirjoittaja Ave-chan » La Heinä 02, 2005 05:48

Nimi: Totuuksia
Ikäraja: siinä 13v tienoilla
Varoituksia: SISÄLTÄÄ SPOILEREITA. Teitä on varoitettu. EI OLE shounen ai -fic. *sniff* Ei parituksia muutenkaan, ehkä vain vihjailuja :P Kiroilua, lähinnä Naruton suusta... That naughty boy ^^;
Genre: Taitaa mennä seikkailun ja ehkä hieman draaman puolelle. :)
Tilanne: Valmis, vihdoin ja viimein

Puhe "..." ja ajatukset '...'

Osa 1

Naruton hengitys rahisi hänen seistessään harjoituskentällä. Hänen kätensä polttelivat chakran käytöstä, ja hänen jalkansa tuntuivat lyijyltä.
”Yare, yare, olisi ehkä sittenkin pitänyt odottaa ennen kuin alan opettamaan sinulle tämän tasoisia jutsuja. Monilla jounineillakin on vaikeuksia tämän kanssa, saati sitten sinulla,” Jiraiya haukotteli. Naruto kääntyi ympäri.
”Ole sinä hiljaa! Minä saan tämän onnistumaan kolmessa päivässä, kuulitko, kolmessa päivässä?!” poika huusi opettajalleen. Jiraiya kohotti kulmaansa ja tuhahti.
”Sanoit tuon toissapäivänä, etkä vieläkään saa hallittua chakraasi kunnolla. Tiesin, ettei tämän kaltainen herkkä jutsu sovi sinun kaltaisellesi...” Jiraiya mietti hetken sopivaa sanaa mittaillen Narutoa katseellaan, ”… pallopäälle.”
”Minä en ole mikään saamarin pallopää!” Naruto huusi vielä lujempaa. ”Sitä paitsi, en voi keskittyä, kun hihität koko ajan noiden tyttöjen perään!” hän osoitti sormellaan viereisten pensaikkojen taa. Jiraiya kohautti olkiaan.
”Se on informaation keräämistä, Naruto, informaation keräämistä,” sannin virnisti ja nousi ylös pudistellen vaatteitaan.
”Hei, minne sinä olet menossa?!” Naruto huudahti nähdessään opettajansa lähtevän pois.
”Minulla on parempaakin tekemistä kuin katsella pikkupoikia leikkimässä chakralla. Sitä paitsi, osaat kyllä itsekin. Myöhempään,” Jiraiya heilautti kättään ja katosi pian aukion reunaan.

Naruto oli saanut hengityksensä jo tasaantumaan. Hän ravisteli käsiään ja mutisi muutaman kirouksen tuon perverssin perään.
”Minä saan sen onnistumaan jo tänään, kuulitko, Erosennin?! Tänään!” Naruto huusi. Hän kääri hihojaan hieman ylemmäs ja keskittyi chakran muodostamiseen. Hetken kuluttua hän teki joukon käsimerkkejä. Naruto puristi silmänsä kiinni ja avasi suunsa.
”Kage Bu – Kyaaaa!!!” pojan käsiin kerätty chakra otti ja räjähti pojan naamalle. Naruto lensi useamman metrin taaksepäin törmäten lopulta isoon tammeen.
”Ittettee~~~” hän ulvahti kyyneleet silmissään pidellen takaraivoaan. ’Ai samperi kun kävi kipeää! Saakelin – ‘ hän kiroili mielessään jonkin aikaa ennen kuin sai kavuttua ylös.
”Aargh! Se ei ole Kage Bunshin no Jutsu, Naruto! Keskity, keskity, keskity!” Naruto heilutteli vielä savuavia käsiään.
”Naruto? Mitä sinä taas olet tehnyt?” tuttu ääni kuului vähän matkan päästä. Naruton kasvoille kohosi tuttu virnistys.
”Hei Sakura-chan! Harjoittelin vain…” poika naurahti raapien takaraivoaan. Sakura tuhahti.
”Se kuului Ichirakuun asti. Sheesh, Naruto, ihme ettet ole vielä tapattanut itseäsi! Sasuke-kun –” tyttö aloitti. Naruto huokaisi raskaasti. ’Sasuke sitä, Sasuke tätä… Osaan Sakura-chanin puheen jo ulkoa! Eikö hän huomaa, että Sasuke on ihan hirveä – ‘
” – ja hän on niin kauhean salaperäisen näköinen ja hillitty ja Aaaaaaahhh!!!” tyttö kiljaisi yhtäkkiä, säikäyttäen Naruton totaalisesti.
”Mitä nyt, Sakura-chan?!” Naruto oli hetkessä jaloillaan, valmiina pelastamaan kauhistuneen näköisen tytön. Sakura peitti suunsa käsillään.
”Huomenna on Sasuke-kunin syntymäpäivä! Enkä ole hankkinut hänelle edes lahjaakaan! Kyaaa!” tyttö lähti pinkomaan harvinaisen nopeasti kohti kylää, jättäen Naruton makaamaan maahan. Blondin huulilta karkasi värikäs kirous.
”Sasuke sitä, ja Sasuke tätä… Shiish,” poika nousi ylös pudistellen vaatteitaan. ”Parasta jatkaa harjoittelua…” Naruto pysähtyi katsomaan suuntaan, johon Sakura oli juossut. ’Paskiaisella on syntymäpäivä? Ehkä… Tai siis, olemmehan me samassa tiimissä… Ja jos olen kiva sille, niin ehkä Sakura-chankin on kiva minulle! Hah haa!’ Naruton kasvoille kohosi voitokas ilme ja hän lähti juoksemaan kohti kylää.

Samana iltana Naruton asunnossa kyseinen poika vajosi sängylleen harvinaisen uupuneena.
”Ungh, pakko… mennä… treenaamaan…” poika mutisi ja heivasi itsensä keittiöön. Hänen katseensa kiinnittyi esineisiin pöydällä. Naruto virnisti. ’Ajatushan se tärkein on, vai mitä? Haluan kyllä nähdä Sasuken ilmeen, kun hän saa nuo!’ poika purskahti nauruun hiljaisessa asunnossaan. Hän otti askeleen eteenpäin, mutta kaatuikin suoraan lattialle.
”Auaaa… Ehkä parin tunnin tirsat tekisivät hyvää…” Naruto mutisi ja palasi makuuhuoneeseensa, ja kuinkas ollakaan, parin hetken kuluttua poika oli jo unessa.

Seuraavana aamuna Naruto oli harvinaisen aikaisin hereillä.
”No niin, Erosennin, tänään se onnistuu! Kyllä minä sinulle teleportit näytän…” poika lappoi muroja naamaansa. Pukeuduttuaan ja varustauduttuaan hän vilkaisi Sasuken lahjaan, ja hetken mietittyään otti sen mukaansa. ’Näemmehän me kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Kakashi-senseikin palasi kuulemma tehtävältään, joten ehkä hän voi treenata meitä taas tiiminä. Toisaalta, Erosennin nauraa minulle, ellen osaa sitä jutsua tänään… Tsk. Käyn heittämässä tämän sille idiootille ja sitten lähden harjoittelemaan. Aivan,’ Naruto lukitsi oven tyytyväisenä ja lähti kevein askelin kohti kylää.

Perillä häntä odotti yllätys. Epämiellyttävä sellainen. Hän saattoi juuri ja juuri erottaa Sasuken hiukset (joita Naruto itse kutsui kynityksi kananperseeksi, sillä siltä se näytti) valtavasta tyttölaumasta, joka parveili pojan ympärillä.
”Sasuke-kun!”
”Hyvää syntymäpäivää, Sasuke-san!”
”Hei! Mennäänkö ulos joku päivä?”
”Hei, minä näin hänet ensin!”
”Sasuke-kun, ole kiltti ja hyväksy pieni lahjani!”
”Minun myös!”
”Ja minun!”
”Ja –”
”… Menkää pois. Olette ärsyttäviä,” Sasuke kokosi chakraa jalkapohjiinsa ja hyppäsi pois tungoksesta. Hän näki Naruton, nyökkäsi tälle ja lähti juoksemaan kohti siltaa. Naruto vilkaisi tyttöihin, virnisti huomatessaan kaikkien huokailevan ihailevasti Sasuken perään, ja asetti kätensä tuttuun asentoon.
”Henge no Jutsu,” hän virnisti ja hetkessä hänen paikallaan seisoi ilmetty Sasuke. Vahingoniloinen virne Naruton kasvoilla ei sopinut Sasuken piirteille, kun poika mutisi vielä toisen jutsun perään. Toinen Sasuke lähti kävelemään tyynesti kylää kohti, kun Naruto, omassa muodossaan, kiiruhti sillalle tiiminsä tapaamiseen.

”Huomenta, Sakura-chaaa –”
”Naruto! Etkö huomaa, että keskeytit jotain?!” Sakura karjui blondin saapuessa paikalle. Naruto suojautui parhaansa mukaan verenhimoisen tytön tappavilta iskuilta.
”Olet myöhässä…” Sasuke sanoi, ”…pässi.” Naruton otsasuoni pullahti äänekkäästi.
”Minähän pelastin nahkasi, ääliö! Ilman Kage Bunshiniani olisit vieläkin jumissa!”
”Naruto, idiootti, etkö tiennyt, ettei Sasuke tarvitse apuasi?!” Sakura huusi vihaisesti, kääntyen sitten Sasuken puoleen, ”vai mitä?” tyttö hymyili lämpimästi. Sasuke tuhahti välinpitämättömästi. Sakuran olkapäät lysähtivät kasaan.
”Hei Sasuke!” kuului huuto vähän matkan päästä. Tiimi numero 7 kääntyivät kaikki äänen suuntaan.
”Ino…?” Sakuran silmäkulma nyki. Blondi virnisti.
”Hyvää syntymäpäivää, Sasuke-kun!” tyttö ojensi pojalle kimpullisen harvinaisen kauniita kukkia. Poika räpäytti kerran silmiään, ja suureksi yllätykseksi otti ne vastaan. Ino naurahti hento puna kasvoillaan.
”Valitsin ne itse. Hienoa, että pidät niistä!”
”Onnittelut, Uchiha.” Shikamaru haukotteli ja ojensi pojalle kirjan. Naruto pyöräytti silmiään. ’Kirja? Ihan kuin Sasuke muka lukisi. Eihän se tee muuta kuin treenaa, treenaa ja treenaa!’
”Se on minulta ja Choujilta.”
”Hei, missä Chouji on?!” Naruto älähti yhtäkkiä. Shikamaru huokaisi.
”Syömässä. No, joka tapauksessa, minä tästä lähdenkin. Tämä koko synttärijuttu oli kauhean vaivalloinen. Moi,” hän heilautti kättään ja alkoi tehdä lähtöään. Ino yskäisi merkitsevästi, pysäyttäen pojan paikoilleen.
”Naiset… niin vaivalloisia…” muut kuulivat pojan mutisevan.
”Sasuke-kun, anoo, onko sinulla tänään minkäänlaisia suunnitelmia? Katsos, kun minä –”
”Hah hah. Hauska yritys, Ino-sika. Hän ei todellakaan –”
”Sakura, edestä, en näe häntä otsasi takaa –”
”Anteeksi kuinka?!” Sakura raivostui. Shikamaru yskäisi.
”No, minäpä tästä lähdenkin. Moi,” poika kääntyi.
”Nähdään!” Naruto virnisti, kääntyen sitten Sasuken puoleen. Toinen poika vastasi blondin katseeseen.
”Hah, sinulla on siis tänään synttärit, vai?” Naruto raapi päätään. Sasuke nyökkäsi lyhyesti.
”Aah, Sasuke-kun! Minulla on sinulle lahja!” Sakura huudahti yhtäkkiä Ino niskalukossa. Hän päästi toisesta tytöstä irti antaen tämän pudota maahan, kiiruhtaen laukkunsa luo. Hän kaiveli sitä hetken ajan kunnes veti esiin vaaleanpunaiseen lahjapaperiin käärityn paketin.
”Sakuraa…” Ino mutisi, mutta huomatessaan, ettei kukaan kiinnittänyt häneen pahemmin huomiota, päätti hänkin palata oman tiiminsä luo.
”Hyvää syntymäpäivää, Sasuke-kun!” Sakura ojensi lahjansa hento puna poskillaan. Sasuke otti lahjan tyynesti vastaan.
”…” hän tuijotti sitä hetken ajan ja laski sen lopulta muiden lahjojen viereen sillankaiteelle.
”Etkö aio avata sitä nyt?” Sakura punasteli.
”Myöhemmin,” poika vastasi lyhyesti. Sakura huokaisi, mutta hymyili kuitenkin.
”Toivottavasti pidät siitä! Minä –”
”Yo.”
”Sensei! Olet myöhässä!” Naruto karjaisi osoittaen opettajaansa. Kakashi hypähti alas raapien takaraivoaan.
”Katsokaas, olin juuri tulossa tänne, kun muistin, että minun pitää ruokkia kultakalani – ”
VALE! Ei sinulla mitään kultakaloja ole!” Sakura ja Naruto huusivat yhtä aikaa. Kakashi naurahti ja kaivoi jotain taskuistaan.
”Onneksi olkoon, Sasuke-kun,” Kakashi ojensi pojalle viisi fuuma-shurikenia. Sasuke nyökkäsi kiitokseksi. Kakashi vilkaisi sillankaidetta Sasuken takana.
”Tjaa, nuo kukat ja kirja ovat varmaan… Asuman tiimiläisiltä? Ja tuo… vaaleanpunainen paketti varmaan Sakuralta?”
”Hai!” Sakura hymyili Sasukelle vieressään, harmi vain ettei poikaa näyttänyt kauheasti kiinnostavan. Kakashi vilkaisi Narutoon ja hetkeksi hänen mieleensä palasi joukko muistoja hänen omilta opiskeluajoiltaan. ’….’
”Hah haa, luulet varmaan, etten olisi muistanut syntymäpäivääsi, Sasuke! Olit väärässä! Hyvää syntymäpäivää! Tiedän, että tarvitset tätä!” Naruto nauroi ja ojensi Sasukelle –
Viimeksi muokannut Ave-chan päivämäärä Ke Heinä 20, 2005 14:28, muokattu yhteensä 6 kertaa
Avatar
Ave-chan
Onigiri desu~
Onigiri desu~
 
Viestit: 1566
Liittynyt: Su Touko 15, 2005 23:17
Paikkakunta: Uleåborg

ViestiKirjoittaja ~Gaara~ » La Heinä 02, 2005 06:46

mmmmminä tykkäsin. Haluaisin ehkäpä lukea vielä lisääkin. Mukava alku ainaskin...Kakashi ja hänen kultakalansa... ^^"
Kuva
Arigato gozaimasu avatar kuvasta, ja signature kuvasta valvoja89..! :)
I exist kill everyone other than me....
Avatar
~Gaara~
Genin
Genin
 
Viestit: 123
Liittynyt: Ti Kesä 07, 2005 15:27
Paikkakunta: Lappeenranta

ViestiKirjoittaja Machi » La Heinä 02, 2005 08:49

Ihan hauska tarina!Juoni oli todella hyvä! Sasuke oli tossa tarinassa lempi hahmo. :lol:
Kuva
Avatar
Machi
Chuunin Exam Supervisor
Chuunin Exam Supervisor
 
Viestit: 631
Liittynyt: Ti Kesä 14, 2005 12:39

ViestiKirjoittaja BamZé » La Heinä 02, 2005 16:39

Tätä voisi kyllä lukea enemmänkin. Alku oli hyvin kirjoitettu etc. mutta loppuvaiheen pitkä keskustelu rupesi häiritsemään jonkun verran. Turhan paljon vuoropuhelua noin lyhyeksi tarinaksi, ainakin minun mielestäni. Mutta silti aivan mahtava tarina/tarinan alku... jatka ihmeessä :)
BamZé
 

ViestiKirjoittaja Michiko » La Heinä 02, 2005 17:09

Vaikuttaa lupaavalta. Tahdon ehdottomasti tietää mitä Naruto aikoo antaa Sasukelle lahjaksi, sillä Naruton tuntien... :wink:
Kuva
Kts Nixuboylle "lainasta" | Y.S.A.K - jep... ^^;
~Paha saa aina - parhaat päältä... ~
Avatar
Michiko
Genin
Genin
 
Viestit: 123
Liittynyt: Ma Kesä 27, 2005 17:22

ViestiKirjoittaja Gomi » La Heinä 02, 2005 23:15

Mielelläni lukisin myös seuraavan osan tästä tarinasta ja mielenkiinnolla odotan mitä Naruton lahja Saskelle sisältä ^^

"parin hetken kuluttua poika oli jo unessa."
Tuo lause jäi vähän hämäämään, parin hetken... Minkä pituinen on hetki ;>?
Ehkäpä tuosta voisi jättää tuon 'parin'-sanan pois tai laittaa 'parin minuutin kulluttua...' tms. :>
Duhh.
Avatar
Gomi
Chuunin
Chuunin
 
Viestit: 209
Liittynyt: To Joulu 16, 2004 16:00
Paikkakunta: Finrando - Tusby

ViestiKirjoittaja Ave-chan » Ti Heinä 05, 2005 01:15

Kiitos kommenteistanne, ja toinen osa tulee ihan pika pikaa.

Mm, mä olen dialogi-ihmisiä ja tykkään kirjoittaa sellaisia vähän liikaakin... Toiminnan kirjottaminen onki sitten vaikeampaa... ^^;; Mutta tähän oli vasta eka osa ja kaikkee *selityksiä* :D

Pari hetkeä on pari hetkeä, kaikki on suhteellista. Pitääpä yrittää muistaa :D

Mm, tää tarina menee sitten seuraavissa osissa... hieman erilaiseksi. :) Tai siis, ei olla enää pelkästään Konohassa, vaan tuota noin öhem. Se selviää sitten. Älkää sitten tulko heittään mua mädillä omenoilla ku tarinassa esiintyy OC (original character) *hui* Alku oli tosissaan happy-go-lucky verrattuna tulevaan... Kirjottaminen on vieö hieman kesken, mutta loppu häämöttää jo (puhun siis omasta koneestani, en täällä julkaistusta :D Mutta siis, kohta jatkuu, arvon yleisö.
Avatar
Ave-chan
Onigiri desu~
Onigiri desu~
 
Viestit: 1566
Liittynyt: Su Touko 15, 2005 23:17
Paikkakunta: Uleåborg

ViestiKirjoittaja Ave-chan » Ti Heinä 05, 2005 02:30

Osa 2, jossa tarina menee jo ihan erikoiseksi kiitoksen kuuluessa olosuhteiden uhriksi joutuneelle kirjoittajalle

”Hiuslakkaa?”
”Muotoiluvaahtoa?”
”… Mitä helvettiä?” Sasuke näytti nyt tosissaan ärsyyntyneeltä. Naruto virnisti raapien takaraivoaan.
”…” Kakashilla oli vaikeuksia pidätellä nauruaan. Vain Naruto voisi keksiä jotain tuollaista!
”Naruto… Sinä senkin…” Sakuran otsasuoni nyki hieman liikaa.
”Nuohan ovat hyödyllisiä lahjoja, vai mitä, Sasuke-kun?” blondi otti riskin ja taputti Sasukea päälaelle niin, että hiukset vain pöllysivät. Sasuken silmät välähtivät.
”Ota tuo käsi pois. Nyt,” poika mutisi varoittavasti. Naruto virnuili edelleen, pöllyyttäen toisen kananpersettä nyt kunnolla.
”Siis tämänhän laittamisessa kenellä tahansa menisi ikuisuus, joten ajattelin, että näillä Sasuken elämä olisi paljon helpompaa – AAAAAAAAAHHHH!!!” Naruto piteli silmiään huutaen tuskissaan. Sasuke piteli avattua hiuslakkapulloa käsissään, tukka sekaisin.
”Don’t mess with the hair,” poika laittoi aerosolipurkin kannen paikoilleen. Naruto räpytteli silmiään kyynelten valuessa poskillaan.
”Saakeli. Se oli lahja! Hyvää hyvyyttäni – AAAAAAAAHHH!!!” Naruto kaatui maahan kierimään hiuslakkaa silmissään. Kakashi huokaisi.
”Sasuke, tuo on täysin tarpeetonta. Ties vaikka Naruto sokeutuisi,” jounin varoitti tarttuen Sasukea olkapäästä. Sasuke nyökkäsi ja laittoi purkin kiinni. Yhtäkkiä hän makasi maassa rähmällään.
”Sasukee---” Naruto murisi ja nousi ylös. Sasuke kohotti katseensa ja vältti juuri saamasta kenkää kasvoilleen. Poika ponnahti ylös ja otti kunain esille. Naruto teki samoin ja hyökkäsi. Sasuke väisti, hyppäsi ylös, siitä Naruton taakse ja iski. Blondi ehti juuri ajoissa kumartua ja tehdä matalan potkun Sasuken polvilumpioihin. Sasuke väisti täpärästi tekemällä takaperinvoltin. Naruto ponnahti ylös maasta ja hyökkäsi uudestaan.
”Kage Bunshin no Jutsu!”
”Gaton! Koukakyoo no Jutsu!”
Valtava tulipallo pyyhkäisi sillan ja samalla viiden Naruto-kloonin yli. Kakashi ja Sakura seisoivat joen pinnalla, molemmat pyöritellen silmiään.
”Pojat ovat poikia,” Kakashi naurahti ja asteli rannalle. Sakura huokaisi ja seurasi opettajaansa.

Hetken kuluttua poikien kiista päättyi siihen, että Sasuke sai tiputettua pojan sillalta veteen.
”Sasuke! Senkin paskiainen!” Naruto kirosi ja puoliksi ui, puoliksi käveli rannalle. Sasuke tuhahti ylimielisesti.
”No no, pojat, mitäs jos keskityttäisiin treenaamaan –”
”Aa, Kakashi-sensei!” Naruto keskeytti. ”Minun pitää oppia yksi juttu!”
”Mikähän se olisi?” Kakashi käänsi katseensa hyperaktiiviseen blondiin.
”Erosennin sanoo sitä jonkinlaiseksi teleportaatiojutuksi, hällä väliä, mutta minun pitää oppia se tänään!” Naruto huudahti. Kakashi nyökkäsi.
”No, mistä se sitten kiikastaa?” hopeahiuksinen jounin kysyi, ansaiten lammasmaisen naurahduksen Narutolta.
”No kun sillä on vähän niin kuin tapana levitä käsiin…”
”Naruto…” Sakura huokaisi. Naruto kohotti olkiaan.
”Noo… Hmm, mitä jos näyttäisit sen meille?” Kakashi hieroi henkisesti ohimoitaan.
”Okkei!” Naruto sulki silmänsä ja keskittyi chakran muodostamiseen. Muut seurasivat, kuinka pojan ympärillä chakra alkoi visualisoitua. Sitten Naruto avasi silmänsä ja teki joukon käsimerkkejä.
”Kage Bu – Aaaaargh!” chakra pojan käsissä räjähti ja lennätti tämän taas useamman metrin päähän. Kaikki kolme muuta huokaisivat.
”Naruto, miksi ihmeessä sinä sanot koko ajan Kage Bunshin, kun se ei selvästi olekaan se?” Sakura pudisteli päätään kolmikon astellessa maassa makaavan Naruton luo. Blondi nousi hitaasti pystyyn hieroen takaraivoaan.
”Se vain tulee luonnostaan. Kage Bunshinissa käsimerkit ovat melkein samanlaiset, viimeinen vain erilainen…” hän mutisi sihahtaen kivusta ja aroista käsistään. Kakashi hieroi ohimoaan.
”Hmm. Kyseessä on siis teleportaatiojutsu vai?”
”Ung!”
”Hyvä on. Tarkoituksena on siis kerätä chakraa tasaisesti koko keholle, ja siirtyä pisteestä A pisteeseen B. Sinun pitää tietää aina etukäteen, minne olet menossa, muuten saatat ilmestyä yhtäkkiä valtameren pohjaan tai vihollisen käsiin.”
”Eikö tarpeeksi suuri nopeus riittäisi?” Sasuke kysyi tarkastellessaan Kakashin maahan piirtämää kuvaa.
”Periaatteessa kyllä. Tarkoituksenahan on liikkua paikasta toiseen nopeasti. Mutta kuvittelepa itsesi vihollisen ansassa. Jos lähdet juoksemaan ympäriinsä, vaikka kuinka nopeasti, on aina riski, että joudut ansaan. Ja silloin kun seinä tulee vastaan, on vaikea kumota fysiikan lakeja ja pysähtyä juuri ennen seinää eikä seinään. Teleportaatio on siitä turvallisempi, että jos osaat kuvitella paikan mielessäsi, voit myös mennä sinne.”
”Entä jonkun tietyn ihmisen tai esineen luo?” Sakura kysyi punastuen hieman. Kakashi mietti hetken.
”Siinä on suurempi riski. Saattaa olla, että esine tai kyseinen henkilö on liikkunut jonnekin. Aluksi on hyvä siirtyä vain paikasta toiseen. Mitä pitempi matka, sitä enemmän chakraa se kuluttaa. Tämä jutsu on vaikea opetella, vielä vaikeampaa käyttää sitä toimivasti ja nopeasti oikeassa taistelutilanteessa. Teleportaatiojutsut ovat aina tarkkuutta vaativia. Niiden kanssa ei saa olla huolimaton, Naruto, muuten seuraukset voivat olla kohtalokkaat.”
”Minkä ihmeen takia sinä opettelet tätä?” Sakura kiinnitti huomionsa Narutoon. Poika nousi pystyyn päättäväinen ilme kasvoillaan.
”Okkei! Minähän onnistun tässä!” blondi kokosi chakraa, teki muutaman käsimerkin, ja huudahti jotain, minkä räjähdyksen ääni peitti alleen.

”… Mikä idiootti,” Sasuke mutisi, teki samat käsimerkit ja ilmestyi kolmen metrin päähän alkuperäisestä paikastaan.
”Vau! Mahtavaa, Sasuke-kun! Tuo oli älyttämän hienoa!” Sakura taputti käsiään. Sasuke katsoi ylimielisesti maassa makaavaan Narutoon.
”Sasuke…” toinen poika kiristeli hampaitaan ja nousi pystyyn. Kakashi taputti tätä olkapäälle.
”Naruto. Älä tapata itseäsi. Chakraasi kuluu koko ajan. Odota muutama vuosi, kokeile sitten uudestaan,” Kakashi ehdotti, mutta Naruto puisteli päätään.
”Ei. Minä aion oppia tämän. Minä lupasin jo,” poika virnisti ja kokosi hieman chakraa, vain räjäyttääkseen sen hetken kuluttua.

Illan tullessa olivat Sasuke ja Sakura jo lähteneet.
”Naruto, viimeisen kerran, vaikka Sasuke oppikin sen silmänräpäyksessä, ei tarkoita, että sinä olisit yhtään huonompi shinobi. Tuota menoa väsytät itsesi totaalisesti,” Kakashi pudisteli päätään.
”Äsh, mene matkoihisi. Minä sanoin Erosenninille, että pystyn tähän,” Naruto kivahti hieman hengästyneenä. Hänen vaatteensa ja kasvonsa olivat nuhruiset, kädet palaneet.
”Aa, iltaa, Kakashi-kun! Mitäs te täällä teette?” kuului iloinen tervehdys vähän matkan päästä. Kakashi kääntyi ympäri.
”Jiraiya-sama. Olin juuri lähdössä. Naruto, huomenna ei ole tapaamista,” ja näin sanottuaan, oli jounin kadonnut lehtipyörteeseen. Naruto kiristeli hampaitaan.
”Mokomakin…”
”Aa, Naruto! Kylläpäs sinä näytät räjähtäneeltä,” Jiraiya raapi päätänsä. ”Mutta sitä nyt pystyi odottamaankin.”
”Minä melkein…” Naruto huudahti, ennen kuin vajosi maahan. Jiraiya kohotti kulmaansa ja kyykistyi Naruton tasolle.
”Hmm?” sannin käänsi Naruton selälleen. Pojan silmät olivat kiinni, ja hän näytti muutenkin tajuttomalta. Jiraiya pudisteli päätään.
”Ei sillä nyt noin kiirettä olisi ollut,” mies virkkoi ja nosti pojan olkapäälleen, lähtien kantamaan tätä Godaimen luo.

”Sanopas, Jiraiya, minkä ihmeen takia hän on aina tajuttomana kun SINÄ tuot hänet tänne? Hmm?” Godaime Hokage näytti vihaiselta. Jiraiya kohautti olkiaan.
”Aa, Tsunade-hime, poika itse halusi välttämättä treenata koko päivän – ”
”Jounin-tason jutsuja? Vaikka hänellä onkin Kyuubi sisällään, ei se tarkoita, että hänellä olisi sen chakra koko ajan, 24/7, käytössä!” Tsunade iski nyrkkinsä pöytään. Jiraiya vilkaisi pahasti lohjenneeseen pöytään varovasti.
”Sitä paitsi, Naruto ei ole vielä edes chuunin. Minkä ihmeen takia hän haluaisi opetella teleportaatiojutsun?” Tsunade huokaisi ja istuutui alas. Jiraiya vilkaisi poikaan, joka nukkui huoneen sohvalla. Hän viittoi Hokagea lähemmäs ja kuiskasi hiljaa:
”En ole varma tästä, mutta saattaahan olla, että poika on kuullut Yondaimen tekniikasta.”
”Mitäh?!” Tsunade huudahti. ”Mutta eihän tuo ole sama – ”
”Hän tuli toissapäivänä luokseni ja käski minua opettaa hänelle teleportaatiojutsun.”
”No miksi ihmeessä sinä sitten teet niin?!”
”Tjaa… No, sanotaan, että hänellä on keinonsa suostutella…” pörröpäinen sannin virnisti. Tsunaden otsasuoni nyki.
”Voi jumal – ”
”Eeh? Mitä minä täällä – ” Naruton uninen ääni mumisi. Molemmat aikuiset jähmettyivät paikoilleen.
”Naruto! Oletko kunnossa?” Tsunade kääntyi ja asteli sohvan luo. Naruto räpäytti silmiään pari kertaa ja nyökkäsi.
”Sepä hyvä. Miksi ihmeessä sinä harjoittelit jounin-tason jutsua, Naruto?” nainen hymyili pehmeästi. Naruto kurtisti kulmiaan.
”Tsunade-baba, lopeta tuo. Näytät pelottavalta…” Naruto väisti Hokagen katsetta ja kampesi ylös sohvalta. Kyuubin oli jo korvannut menetettyä chakraa sen verran, että poika pystyi seisomaan.
”Idiootti. Olen huolissani sinusta!” Tsunade puuskahti ja suoristautui kädet ristissä rinnoillaan.
”Vastaa kysymykseeni. Miksi ihmeessä –”
”Halusin vain…” Naruto aloitti ja naurahti raapien takaraivoaan, ”halusin osata liikkua paikasta toiseen nopeasti. En ole yhtä nopea kuin Sasuke, vielä ainakaan, ” Naruto virnisti, ”mutta halusin kuitenkin opetella jutsun, jonka avulla voisin suojella ystäviäni!”
”…” Tsunade räpäytti silmiään. Naruto tuhahti.
”Jos olemme taistelussa ja joku on alakynnessä, voisin siirtyä hänen luokseen silmänräpäyksessä, ja pelastaa hänet! Sehän on Hokagen tehtävä, suojella kylän asukkaita!” Naruto nosti peukalonsa ylös ja virnisti leveästi. Jiraiya naurahti hiljaa, Tsunaden hymähtäessä pehmeästi.
”Vai niin,” nainen nyökkäsi ja palasi pöytänsä ääreen. ”Kunhan et vain tapata itseäsi –”
”Loistavaa! Nähdään myöhemmin!” poika huudahti iloisesti ja juoksi ulos toimistosta. Tsunade hieroi ohimoitaan.
”Jiraiya. Vahdi häntä ensi kerralla –”
”Anteeksi, Tsunade-hime, mutta minullakin on tehtävä. Tehtävä kirjoittaa –”
”Äsh, ulos täältä!” Tsunade ärjähti ja heitti pakenevaa sanninia kirjalla osumatta.

”Okkei! Tänään se onnistuu! Piste!” Naruto huudahti luottavaisesti tutulla aukiolla. Hän sulki silmänsä, keräsi hieman chakraa ja teki käsimerkit.
”Aargh!” poika mutisi muutaman metrin päässä alkuperäisestä paikastaan, kädet savuten. Naruto nousi kuitenkin ylös ja pyyhkii auenneesta huulestaan tihkuvan veren.
”Aa, Naruto!” kuului Jiraiyan huuto. Naruto sulki silmänsä. ’Tällä kertaa se onnistuu. Sen on pakko, pakko, pakko -!’
”Hei pässi –”
”Gyaaah!” Naruto karjaisi ja kääntyi ympäri.
”Mitä, keskeytinkö jotain?” Sasuke virnisti ylimielisesti. Naruton irvisti.
”Senkin sokea pallinaama, mitä sinä nyt haluat?!”
”Sparrataan… Mikäli uskallat, tietenkin,” Uchiha naurahti koleasti. Naruto puristi kätensä nyrkkeihin.
”Mikäli teidän rumuutenne voi odottaa, että saan tämän oikein, niin hyvä on!” blondi kirahti. Sasuke tuhahti.
”Minulla ei ole niin paljon aikaa seuraavassa elämässänikään. Ainahan voit kuitenkin yrittää,” poika kohautti olkiaan ja asteli hieman kauemmas nauttimaan esityksestä. Naruton otsasuoni nyki vaarallisesti, kun hän asetti kätensä yhteen. ’Keskity, Naruto. Kokoa chakraasi, älä välitä noista kahdesta. Keskity. Tällä kertaa sinä onnistut. Keskity!’ Naruto tunsi olevansa valmis. Hän teki käsimerkit ja vapautti chakransa. Chakraverhon läpi hän näki Jiraiyan ja Sasuken oudot ilmeet.
”Se onnistuu! Helkkari soikoon, se ONNISTUU!” Naruto karjaisi ja sulki silmänsä. Valtava chakra-aalto pyyhkäisi hänen ylitseen, ja sitten kaikki meni pimeäksi.


Naruto tunsi heräävänsä. Hän käänsi kylkeään ja aukaisi hitaasti silmänsä. ’Vaalea seinä… En ole kotona…’ Poika räpytteli vähän aikaa silmiään, kunnes sai kerättyä tarpeeksi voimaa noustakseen istumaan.
”Taas sairaalassa,” poika mutisi ja haukotteli. Hän venytteli hieman käsiään ja nousi ylös. Tutut oranssit vaatteet olivat viereisellä tuolilla. Naruto pukeutui nopeasti, ja kurkisti sitten käytävälle. Kaikki näytti ihan tavalliselta, mutta hänellä oli silti kummallinen olo. Aivan kuin Kyuubi nauraisi… ’Äh, tuskin se on mitään ihmeempää. Mokoma sadistikettu, ‘ poika kohautti olkiaan ja poistui huoneestaan. Hän poisti kääreet käsiensä ympäriltä ja hymähti huomatessaan palovammojen jo parantuneen.
”Ja sitten aamiaiselle!” Naruto hihkaisi ja suunnisti ulos. Hän ei huomannut oudoksuvia katseita, jotka kohdistuivat hänen kirkkaaseen olemukseensa, saati sairaanhoitajien kuiskuttelua.

Naruto kulki kylän kaduilla hieman ihmetellen. Toistaiseksi hän ei ollut nähnyt ketään tuttua, ei edes Yamanakan kukkakaupassa, jossa Ino tavallisesti oleskeli. Naruto kohautti olkiaan. ’Kello taitaa olla niin vähän, että he tuskin ovat hereillä,’ hän tuumi ja suunnisti kohti Ichirakua. Yhtäkkiä joukko shinobeja ilmestyi hänen eteensä.
”Löysimme sinut, karkuri,” yksi heistä sanoi. Naruto räpäytti silmiään.
”Täh?”
”Tule, viemme sinut Hokage-saman luo,” sama henkilö sanoi. Naruto kurtisti kulmiaan.
”Hokage-saman luo? Mistä lähtien Tsunade-baba on –”
”Hiljaa. Älä vastustele, tai joudumme käyttämään pakkokeinoja,” kolmas jounin sanoi varoittavasti. Naruton otsasuoni nyki.
”Anteeksi kuinka? Tiedän kyllä, etten ole varsinaisesti Konohan suosituin tyyppi, mutta minkä ihmeen takia joukko jounineita tulee hakemaan minut Hokagen luo? Missä Kakashi-sensei on?” Naruto seisoi kädet puuskassa. Jouninit vilkaisivat toisiinsa epäillen.
”Kakashi-sensei? Ei täällä ole ketään sen nimistä opettajaa –”
”Hiljaa! Hokage-saman määräyksiin kuului tuoda poika hänen luokseen heti tämän herättyä.”
”Kyllä, Nara-san,” Kakashista puhunut jounin nyökkäsi ja astui askelen lähemmäs Narutoa.
”Antaudu emmekä tapa sinua,” mies varoitti. Naruto siristi silmiään.
”Jos Tsunade-baba kerta tahtoo leikkiä, niin leikkiä hän myös saa. Kage Bunshin no Jutsu!” poika huusi ja pian kuusi Narutoa, kaksi kunkin jouninin kimpussa, aloitti tappelun. Oikea Naruto päätti käyttää tilaisuuden hyväkseen ja kiiruhtaa Tsunaden luo. ’Se ämmä tietää, ettei minua kohdella noin! Saamari, tällä kertaa minä – ‘ Kunai lensi hänen korvansa ohi. Naruto vilkaisi taakseen. ’Pahus, ne seuraavat minua. Parasta kiirehtiä, nuo tyypit taitavat olla tosissaan!’


Mitä helvettiä, kysyy Sasuke ja samaa kysyn minä... Kyah, nyt väsyttää. Mental note: ei enää tarinoiden kirjoittelua keskellä yötä =_=
Viimeksi muokannut Ave-chan päivämäärä Ti Heinä 12, 2005 14:47, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Ave-chan
Onigiri desu~
Onigiri desu~
 
Viestit: 1566
Liittynyt: Su Touko 15, 2005 23:17
Paikkakunta: Uleåborg

ViestiKirjoittaja ~Gaara~ » Ti Heinä 05, 2005 02:49

Yayyyyy..!
Lisää kyllä saat luvan kirjoittaa :)
Tämä on niitä harvoja fictejä, joista tykkään ^^
Kuva
Arigato gozaimasu avatar kuvasta, ja signature kuvasta valvoja89..! :)
I exist kill everyone other than me....
Avatar
~Gaara~
Genin
Genin
 
Viestit: 123
Liittynyt: Ti Kesä 07, 2005 15:27
Paikkakunta: Lappeenranta

ViestiKirjoittaja Machi » Ti Heinä 05, 2005 18:34

haa...!Kuinka ihana tarina! 8)

Pidin taas ja varmaan joka kerta! :wink:
Kuva
Avatar
Machi
Chuunin Exam Supervisor
Chuunin Exam Supervisor
 
Viestit: 631
Liittynyt: Ti Kesä 14, 2005 12:39

ViestiKirjoittaja Ave-chan » La Heinä 09, 2005 12:41

Osa 3, jossa kirjoittaja allekirjoittaa kuolemantuomionsa :P

Naruto teki muutaman kopion itsestään, lähettäen ne juoksemaan kenet minnekin. Jouninit eivät kuitenkaan välittäneet tästä, vaan saivat muutamalla kunailla kloonit katoamaan. Naruto alkoi lähestyä Hokagen toimistoa.
”Tsunade-baba!” hän karjui rynnätessään ovista sisään ja juostessaan pitkin käytävää. ”Mitä hittoa tämä oikein on?! Huonoa pilaa! Vaikka oletkin Godai –”
Naruto potkaisi Hokagen huoneen ovet sepposen selälleen.
”me – ”
”…” Naruto huomasi tuijottavansa kirkkaan sinisiin silmiin. Hän räpäytti silmiään kerran ja astui askeleen taaksepäin.
”Mitä… Mitä…” blondi änkytti silmät selällään. Aivan hänen edessään seisoi sangen vihaisen näköisenä keltahiuksinen mies taulusta.
”Yo… Yondaime…?!” Naruto älähti. ”Mitä hiivattia sinä täällä teet?!” poika huudahti osoittaen miestä syyttävästi sormellaan. Miehen vihainen ilme muuttui äärettömän yllättyneeksi sellaiseksi.
”… Mitäh?!” Mies huudahti epäuskoisena. Naruto pudisteli päätään.
”Okei, nyt tajuan. Tämä on jotain sairasta pilaa, ja kohta sinä muutut takaisin siksi ämmäksi, mikä olet, ja naurat maanisesti. No, voit tehdä sen nyt!” poika pyöräytti silmiään. Juuri silloin samat jouninit ilmestyivät ovelle.
”Hokage-sama, hän karkasi sairaalasta ja yritti eksyttää meidän Kage Bunshin no Jutsulla,” Nara-san kumarsi. Yondaime nyökkäsi.
”Kiitos. Aiheuttiko hän vahinkoja?”
”Ei, Hokage-sama.”
”…” Yondaime istuutui alas ja tuijotti Narutoa suhteellisen ilmeettömästi.
”Kuka sinä olet?” hän kysyi lopulta. Naruto räpäytti silmiään.
”Täh?”
”Kysyin, kuka sinä olet? Et ole Akatemian kirjoilla, et genin, chuunin tai jounin, vaikka sinulla onkin kylämme hitai-ate. Olet ilmeisesti vakooja jostain toisesta kylästä.”
”Mitäh! Tuo on naurettavaa!” Naruto huusi vihaisesti. Yondaime vilkaisi häneen vaientavasti.
”Miten niin? Ilmestyit kolmannelle harjoituskentälle kuin tyhjästä, haavoittuneena, kun samaan aikaan lähistöllä liikkunut jounin-partio on kadonnut.”
”Minä en tiedä niistä mitään! En varmastikaan – Mitä?” Naruto kysyi yhtäkkiä. ”Kolmannelle harjoituskentälle… kuin tyhjästä? Mahdotonta! Olin siellä eilen koko päivän!” Yondaimen silmät kapenivat.
”Voitko todistaa sen?”
”Sasuke ja Erosennin voivat! He olivat paikalla, kun harjoittelin yhtä jutsua!”
”Sinä siis olet ninja…” Yondaime mutisi hiljaa. Naruto tuhahti.
”Totta kai minä olen ninja! Minusta tulee vielä Hokage!” hän virnisti voitonriemuisesti. Yondaime nousi hitaasti ylös.
”En tiedä, kuka olet tai mistä tulet, mutta…” mies nyökkäsi jounineille. Yksi heistä tarttui Narutoa olkapäästä.
”Olet juuri allekirjoittanut kuolemantuomiosi,” hän sanoi. Naruton silmät levisivät, ja hän katsoi vuoroin miestä, vuoroin Yondaimea.
”Mitä? Mitä helv… Kage Bunshin no Jutsu!” poika huusi, ja hetkessä huone oli täynnä Naruton klooneja.
”Ottakaa hänet kiinni!” Yondaime käski, eikä huomannut Naruton hyppäävän ulos ikkunasta.
”Kyllä, Hokage-sama!” jouninit kumarsivat ja katosivat. Yondaime katsoi ikkunasta, kuinka valtava virta oranssipukuisia pikkupoikia juoksi pitkin katuja. Sitten hän vilkaisi valtavaa paperipinoa pöydällään.
”Äsh, tämä on paljon mielenkiintoisempaa,” hän virnisti ja hyppäsi ulos ikkunasta.

Naruto juoksi nopeasti pitkin katuja, paeten jounineita, jotka jahtasivat häntä. ’Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Miten Yondaime muka… Ei, ei se voinut olla se Yondaime, hän on jo kuollut…’ Naruto kumartui roskiksen taakse ja odotti, että jounin olisi mennyt ohi. ’Tein sen teleportaatiojutsun, enkö tehnytkin? Miten sitten yhtäkkiä olen jossain tällaisessa paikassa?!’ Naruton hengitys kiihtyi, ja hän lähti juoksemaan pitkin katuja. ’Ehkä harjoituskentällä olisi jonkinlaisia merkkejä…’
”Hah, sainpas sinut,” kuului hiljainen kuiskaus Naruton vierestä. Naruto vilkaisi sivulleen ja huomasi jouninin takanaan.
”Kage Bunshin no Jutsu!” poika huudahti ja komensi neljä kopiotaan hyökkäämään miehen kimppuun. Mies huudahti, muttei aikaillut puolustautua. Naruto kääntyi lähteäkseen taas liikkeelle, mutta jounin oli jo hänen edellään.
”Turha toivo, kakara,” mies murahti ja alkoi tehdä käsimerkkejä. Naruton silmät kapenivat ja hän toisti vielä kerran Kage Bunshinin. Mies oli tehnyt Sasuken vakioliikkeen kaltaisen tulijutsun, jonka Naruto pystyi täpärästi väistämään.
”Rasengan!” poika huusi ja hyökkäsi jouninin kimppuun. Mies lensi hyökkäyksen voimasta viereisen rakennuksen seinästä läpi, aiheuttaen yleistä hämminkiä. Naruto kirosi huonoa onneaan ja lähti taas juoksemaan. ’Jos tämä on pilaa, se ei enää naurata,’ hän ajatteli kuullessaan ihmisten huutoja. Vilkaisematta taakseen hän kiristi vauhtiaan. ’Minun on pakko tehdä se jutsu uudestaan, sillä pelkäänpä, että se on ainoa tieni takaisin!’

Lopulta, Naruton onnistuttua paeta vielä kahta jouninia, hän saapui harjoituskentälle numero kolme. Hänen selässään oli kaksi kunai-veistä, joista hän sai vedettyä toisen irti. Hän hoippui aukion reunaan, jääden nojaamaan puuta vasten. ’Hitto! Totta kai Konohan ninjat ovat hyviä, mutta…’ hän irvisti irrottaessaan shurikenia jalastaan. Hänen kasvonsa olivat hieman veriset, sekä toisten että hänen omasta verestään. Naruto hengitti kiihtyneesti, nousten hitaasti ylös.
”Pakko yrittää… Jotenkin minusta tuntuu… että he tappavat minut… jos saavat minut toiste kiinni…” hän mutisi ja asetti kätensä yhteen. Useamman Kage Bunshinin ja Rasenganin käyttö olivat vieneet hänestä voimia. ’Olisi pitänyt jäädä nukkumaan pidemmäksi aikaa, ’ hän huomasi ajattelevansa kirotessaan vähiä voimiaan. Hän puristi silmänsä kiinni, yrittäen keskittyä. No niin, chakraa oli vielä jäljellä. Nyt, kerää sitä hieman käsiin, ja… Naruto teki käsimerkit ja aukaisi silmänsä. Hän valmistautui palaamaan tutumpaan Konohaan, kun Yondaimen tyhjästä ilmestynyt hahmo asteli häntä kohti.
”Kuso!” Naruto kirosi juuri ennen kuin chakran rippeet räjähtivät hänen kasvoilleen. Hän lensi useamman metrin taaksepäin, törmäsi puuhun ja vajosi äänekkäästi tömähtäen maahan. Naruto nousi hitaasti pystyyn ja asetti kätensä taas tuttuun asentoon.
”Seis!” kuului Yondaimen käskevä huuto. Naruto hengitti raskaasti. ’Minun on onnistuttava… Pahus… Tarvitsen… aikaa levätä…!’ Naruto kyyristyi hieman.
”Kage Bunshin,” hän mutisi ja yhtäkkiä hänen vierellään seisoi toinen Naruto. Yondaimen askeleet pysähtyivät.
”Kuule, mitä sinä –”
”Rasengan!” Naruto huusi ja keräsi viimeiset voimanrippeensä tuohon hyökkäykseen. Hän lähti juoksemaan kohti Yondaimea. Naruto puristi huulensa yhteen ja kiristi vauhtiaan. Yondaime seisoi paikallaan, katsoen, kuinka Naruto juoksi häntä kohti tappavan hyökkäyksen kanssa. Hän vain seisoi paikoillaan, pää hieman kallistuneena, aivan kuin arvioiden Naruton suoritusta. Naruto puri hampaitaan yhteen ja työnsi Rasenganin kohti Hokagea. Yllättäen Yondaime tarttui häntä käsivarresta, ja kiepautti hänet toiseen suuntaan. Naruto älähti yllätyksestä, eikä ehtinyt estää Rasengania osumasta kenttään. Kaikki se chakra purkautui ulos äänekkäästi räjähtäen, ja Naruto tunsi lentävänsä taaksepäin. Hän osittain lensi, osittain vieri maata pitkin, kunnes jokin pysäytti hänet. Naruto älähti äänekkäästi ja puristi silmänsä kiinni.
”Auuu…” hän mutisi ja katsoi hitaasti ylös. Yondaime piti kättään pojan olalla, silmät uteliaina, ja pieni hymynkare huulillaan.
”Rasengan, vai?” mies kysyi hiljaa. Naruto puristi hampaansa yhteen ja onnistui jotenkin kompuroimaan jaloilleen.

Yondaime tuijotti poikaa ihmeissään. Hän oli saapunut paikalle nähdessään pojan ontuvan kentälle vertavaluvana, ja aloittaen hetken päästä chakran keräämisen. Hokage tunsi, kuinka voimakas chakra virtasi pojan ympärillä tämän yrittäessä aikaan saada jonkin sortin jutsua. Pojan kuitenkin huomatessa hänet tämä oli yrittänyt hyökätä häntä kohti. Ja Rasenganin lopulta räjähdettyä pojan kasvoille, oli tämä taas pystyssä taistelemassa.
”Poika…” Hokage aloitti, mutta Naruto pysäytti hänet.
”Jos haluat tapella, niin tappele sitten. Minä… isken… takaisin…!” Naruton raskas hengitys kertoi, miten uupunut poika oli. Eikä mikään ihme, Yondaime ajatteli.
”En aio taistella kanssasi. Haluan vain tietää, kuka sinä olet,” mies hymyili. Naruton ilme rentoutui.
”Et… aio…”
”En. Hokagen sanalla,” Yondaime nyökkäsi. Naruto hymyili heikosti.
”Hyvä…” sitten hän vajosi maahan. Yondaime oli heti pojan vierellä. ’Hän vain pyörtyi. Hyvä,’ hän nosti pojan syliinsä ja katseli ympärilleen. ’Jos jouninit löytävät hänet, he heittävät hänet tyrmiin, tai pahimmassa tapauksessa, tappavat hänet. Jotenkin minusta tuntuu…’ Yondaime vilkaisi keltahiuksiseen poikaan sylissään, ’että hän ei ole vihollisemme.’ Seuraavassa silmänräpäyksessä Konohan Keltainen Väläys oli jo kadonnut.

Naruto aukaisi silmänsä. Hän ei tunnistanut sänkyä, missä makasi, saati huonetta, missä sänky oli. Blondi huokaisi. ’Toivottavasti kukaan ei tällä kertaa lähde jahtaamaan minua ympäri kyliä, ‘ ja hetken ajaksi hänen mieleensä ilmestyi kuva Sasukesta ja fanityttölaumasta. Iloinen hymähdys muuttui syväksi huokaukseksi pojan tajutessa asioidensa laidan.
”Missä minä oikein olen…?” tavallisesti pirteä poika asetti kasvonsa käsiinsä.
”Sinäpä heräsit nopeasti,” kuului syvä miehen ääni ilmeisesti ovelta. Naruto säpsähti ja käänsi päänsä äänen suuntaan. Yondaime itse nojasi oven karmiin uteliaasti hymyillen. Naruto pyyhki nopeasti kasvonsa ja nyökkäsi.
”Ainahan minä,” hän virnisti, mutta virnistys haalistui hänen tajutessaan, ettei Hokage ennen ollut tavannut häntä. Yondaime ilmeisesti huomasi Naruton alavireisyyden, sillä mies tuli istumaan sängyn laidalle.
”Taisin arvioida sinut liian hätäisesti. Anteeksi,” mies raapi takaraivoaan anteeksipyytävän näköisenä. ”Mutta kukaan ei tunnistanut sinua. Kuvaasi tai tietojasi ei löytynyt mistään, vaikka sinulla onkin kylän hitai-ate. Ja näytät hieman liian nuorelta ollaksesi vakooja, joten en vain osannut… reagoida oikein,” Yondaime naurahti. Naruto kohautti olkiaan.
”Arvaa, osasinko minä, kun näin sinut! Siis hei, Yondaime, hänhän kuo –” Naruto peitti suunsa käsillään. Ei hän voinut mennä Yondaimelle sanomaan, että tämän piti olla kuollut!
”Hmm? Mitä?” Yondaime hymyili.
”Ei mitään!” Naruto nauroi väkinäisesti. Yondaime kurtisti kulmiaan.
”Mutta siis, kuka sinä olet?”
”Uzumaki Naruto!”
”Uzumaki?” Yondaime kallisti päätään. ”Et sattuisi olemaan sukua Uzumaki Setsunalle?”
”En, koskaan kuullutkaan,” Naruto kohautti olkiaan. ”Ja sinä olet Yondaime.”
”Kazana Arashi. Kyllä, Yondaime Hokage,” mies nyökkäsi. Naruton silmät levisivät. ’Vau, Yondaimellakin oli nimi!’
”Mistä tuo ilme?”
”Ei mistään!” Naruto nauroi. Arashi pudisteli päätään, naurahtaen hiljaa.
”Mitä nyt?” Naruto kysyi. Yondaime raapi takaraivoaan.
”Muistutat minua siitä, kun itse olin nuorempi…” miehen silmät välkkyvät ilkikurisesti. Naruto virnisti takaisin samanlaisella ilmeellä.
”No? Missä minä olen?”
”Tämä on minun kotini.”
”Mitä? Eikö Hokage asukaan toimistossaan?” Naruto pelleili. Arashi nauroi.
”Hah haa, minä en. Tämä on itse asiassa aika kaukana toimistostani. Hieman syrjempänä muusta kylästä, jotta pystyn elämään rauhassa. Tiedäthän, Hokage tarvitsee rauhansa.” mies pyöräytti silmiään. Naruto nyökkäsi.
”Ehkä sinun tapauksessasi kauneusunensa,” hän totesi pokalla naamalla. Yondaimen silmät levisivät yllätyksestä, sitten hänkin purskahti nauramaan.
”Aivan, aivan. No, jos kaipaat jotain, niin olen alakerrassa. Ovesta ulos ja vasemmalle portaita alas. Suihku on ovesta ulos ja oikealle,” hän hymyili astellessaan ovelle. Naruto nyökkäsi ja jäi istumaa hetkeksi sänkyyn. ’Yondaime Hokage… Minkä ihmeen takia hän tekee näin?’ poika kysyi itseltään noustessaan lopulta ylös ja suunnistaessaan suihkuun.

’Minkä ihmeen takia minä teen näin?’ Yondaime raapi hiuksiaan astellessaan rappusia alas. Hän huokaisi syvään ja suuntasi keittiöön. Tuo poika, Naruto, oli jotenkin niin… Yondaime laittoi veden kiehumaan. ’Hän vaikuttaa jostain kumman syystä niin tutulta…’ Hokage katseli ikkunasta ulos. Kun hän oli tuonut pojan kotiinsa, oli hän viettänyt pitkän tovin tätä katsellen. Kirkkaankeltaiset hiukset, siniset silmät, nuo erikoiset viirut poskissa… Arashi pyöritteli olkapäitään. Kun Naruto oli yrittänyt hyökätä häntä vastaan, oli hän ollut huolissaan. Ei itsensä vuoksi, ei, tuollainen Rasengan oli pieni ja Hokage pystyisi puolustamaan itseään helposti sellaista vastaan, mutta Naruto oli näyttänyt niin uupuneelta, kuin hän olisi antanut kaikkensa suojellakseen itseään. Arashi naksautti kyynärpäänsä ja asteli omaan huoneeseensa alakerran käytävän päässä. Hän riisui painavan Hokagen viittansa ja jounin-liivinsä, ja vaihtoi ylleen mustan, tiukan t-paidan. Tämän tehtyään hän vilkaisi ikkunasta ulos. Aurinko oli matalalla, tunnin parin kuluttua se laskisi. Tulisi pimeää ja ANBU lähtisi taas liikkeelle vartioimaan Yondaime Hokage-saman taloa ja tiluksia. Arashi raapi päätään ja tassutteli paljain jaloin takaisin keittiöön. Tuotuaan Naruton kotiinsa oli jounin tullut hänen luokseen ja raportoinut vahingosta. ’Miten yksi ainoa poika saattoi aiheuttaa niin suurta tuhoa?’ hän pudisteli päätään ja nosti kiehuvan vesikattilan pois tulelta.
”Onko sinun nälkä?” hän kysyi. Kuului istuintyynyn kahinaa, kun Naruto istuutui matalan pöydän ääreen.
”Joo,” poika haukotteli. Arashi hymyili.
”Tänään syödään ramenta. Eihän haittaa?”
”Jes, ramen! Lempiherkkuani!”
”Kas, niin minunkin,” Yondaime kääntyi ympäri ja hymyili itsekseen. Naruton yllä olivat hänen oppilaansa, Kakashin joskus kerran käyttämät shortsit ja Yondaimen oma vanha t-paita, joka oli hieman liian iso pojalle. Hän hymähti ja asetti tämän eteen kulhollisen höyryävää ruokaa. Naruto tarttui ojennettuihin puikkoihin ja löi kätensä yhteen.
”Itadakimaaaaasu!” hän virnisti ja aloitti syömisen. Yondaime nojasi käteensä ja katseli poikaa. Aikaisemmin vihamieliset silmät tuikkivat nyt nuoruuden iloa. Yondaime huokaisi ja vilkaisi omaa annostaan. Tällä välin Naruto oli jo valmis.
”Aiotko syödä sen?”
”En, ajattelin kaataa sen maahan ja antaa lintujen syödä se,” Yondaime virnisti nähdessään anovan katseen Naruton silmissä.
”Tässä,” mies ojensi kulhon pojalle, joka kiitti pikaisesti ja jatkoi syömistään. Hetken kuluttua toinenkin kulhoista oli tyhjä, ja Naruto erittäin tyytyväisen näköinen.
”Mmm, kiitos! Se oli hyvää!” blondi haukotteli ja hieroi silmiään. Arashi nyökkäsi ja keräsi kulhot vieden ne tiskialtaaseen.
”Et varmaan haluaisi kertoa itsestäsi?” mies kysyi ohimennen. Naruto kohautti olkiaan.
”Mitä minusta. Olen genin, samassa tiimissä Sakuran ja Sasuken kanssa. Sakura on maailman sievin tyttö! Sasuke taas on ihan hirveä paskiainen, joka on itseään niin täynnä, että kohta se kaikki pursuaa ulos hänen isoista korvistaan!” Naruto näytti tympääntyneeltä. ”Opettajamme on Kakashi-sensei, joka on kyllä kaikkein omituisin jounin ikinä! Hän on aina myöhässä, ja keksii mitä ontuvimpia tekosyitä. ”Sori, piti taluttaa eräs rouva tien yli…” "Anteeksi, mutta käännyin väärästä risteyksestä elämän suurella valtatiellä..." Sitten minusta on parasta kun Iruka-sensei tarjoaa minulle ramenit Ichirakussa, ja hmm, no, kanssa se kun Erosennin opettaa minulle uusia jutsuja,” Naruto virnisti, eikä huomannut Yondaimen yllättynyttä ilmettä.
”Kakashi… sensei?” Yondaime toisti hitaasti. Naruto nyökkäsi.
”Un, sellainen variksenpelätin ettei pahemmasta tietoa!” poika venytteli käsivarsiaan. Ulkoa kuului vaimeaa ukkosenjyrinää. Yondaime asteli ikkunan luo ja katseli ulos.
”Taitaa tulla myrsky…” hän mumisi hiljaa.
”Hei, Yondaime, mikä päivä tänään on?”
”Lokakuun 8.”
”Mitäh?! Sasuken synttärit olivat toissapäivänä, eli miten siis –” Naruton kasvoilla oli kummasteleva ilme.
”Sasuken? Uchiha Sasuken?”
”Joo, tunnetko sinä hänet?” Naruto näytti toiveikkaalta. Yondaime raapi nenänvarttaansa.
”No, en varsinaisesti, mutta kuulin, että Uchihan perheeseen syntyi heinäkuussa poika, jonka nimeksi he antoivat Sasuke,” hän hymähti.


Ooämafgee, mitähän seuraavaksi tapahtuu? Anteeksi huono "leikkauskohta", mutta muuten tästä vois tulla hyvinkin piiitkä osa kolme. *lonkeroi onnessaan* jeah, Yondaimea kehiin *3* Yondin nimi on sitten Kazana Arashi, tai Kazaana Arashi, pistin nyt yhdellä a:lla kun siltä tuntui. Yondaime on niin kawaii~! *ahem* Kiitos kaikille, jotka kommentoi edes jotenkin. ^^ Tekee mieli kirjoittaa lisää ^^;

EDIT klo 13:54: Voi jumalaut..... Ei oo totta. Mun ikivanhapaskanmarjatietokone teki sen. Olin justiinsa kirjottamassa lisää tätä tarinaa, 32. sivua tai jotain vastaavaa, kun Word ilmoittaa että "Sorreeh, muisti lopussa. Tallennappa äkkiä." Sitten ku yritän tallentaa, tulee viesti että "Sorreeh, tallennus ei onnistu ku on liian vähän muistia." Siinä vaiheessa oon että "...!!!" ja suunnittelen copypastettavani Notepadille. Mutta katsokaas, työkalurivi ei toimi, eikä toimi oikea hiirinäppäinkään. HIrveä liuta kirosanoja, tuskanhiki kasvoilla ja veriset kynsientyngät kertovat sen:

Mun tietokone söi mun Narutoficin. TT___TT

Osa 4 tulee sitten joskus, joskus hamassa tulevaisuudessa *itkee katkerasti*
Viimeksi muokannut Ave-chan päivämäärä Ti Heinä 12, 2005 14:49, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Ave-chan
Onigiri desu~
Onigiri desu~
 
Viestit: 1566
Liittynyt: Su Touko 15, 2005 23:17
Paikkakunta: Uleåborg

ViestiKirjoittaja Kyu » La Heinä 09, 2005 16:11

Luin kaikki 3 vasta nyt ja oon ihan otettu. Minusta tämä oli yksi parhaista mitä olen koskaan lukenut! Mää en maltaodottaa tota 4 osaa...
Aijai.. jäi jännästi..:D

Harmi kun sun kone söi sun fanficiiin.. :( Voi sääli... No toivottavasti lohduttaa jos sanon että tarinasi pääsi Fanfic listani ykköseksi.. :wink:
Kuva
Avatar
Kyu
ANBU
ANBU
 
Viestit: 461
Liittynyt: To Huhti 14, 2005 16:51

ViestiKirjoittaja Michiko » La Heinä 09, 2005 19:06

Jo alku oli lupaava ja paremmaksi menee! Ja se syntymäpäivälahja... täydellinen idea! :D Pistähän masiinas kuntoon että nähdään kuinka tässä käy... :wink:
Kuva
Kts Nixuboylle "lainasta" | Y.S.A.K - jep... ^^;
~Paha saa aina - parhaat päältä... ~
Avatar
Michiko
Genin
Genin
 
Viestit: 123
Liittynyt: Ma Kesä 27, 2005 17:22

Seuraava

Paluu Fanfic

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron