Ikävä

Täällä voit esim kysyä oikeinkirjoituksesta, mainostaa tarinaasi tai jopa julkaista tarinasi ;)
Vastaa Viestiin
Avatar
Ave-chan
Onigiri desu~
Onigiri desu~
Viestit: 1566
Liittynyt: Su Touko 15, 2005 23:17
Paikkakunta: Uleåborg

Ikävä

Viesti Kirjoittaja Ave-chan »

One-shot kirjoitettu yhden aikoihin yöllä. Suosittelen lukemista silloin kun angstittaa, tämä teksti on sen verran ... syvällistä. Kommentteja voi laittaa, mielelläni niitä luen... No, paritukset voivat olla melkeinpä mitä tahansa, itse ajattelin... Sanonpa sen vasta lopussa :) Toivottavasti pidätte.



Makaan sängylläni katsoen kattoon. Sen vaalea pinta ja pienet säröt ovat tuttuja silmilleni. Makaan hiljaa paikoillani, toivoen nukahtavani pian. Käännän päätäni, ja huomaan tuijottavani ulos ikkunasta yön pimeyteen. Tiedän, että olet jossain siellä. Jossain, nukkumassa... Toisin kuin minä, minä joka makaan sängyssä, kahlehdittuna väsymykseen ja.. Ja mihin?

Nousen hetken kuluttua ylös. Valkoinen peite käsissäni näyttää harmaalta pimeässä huoneessa. Lasken sen alas ja nousen ylös, seisomaan lattialle. Kylmä lattia jalkojeni alla on hetken ajan liikaa, ja ajatus palaamisesta sänkyyn välähtää mielessäni. Jatkan kuitenkin matkaa ovelle, hieroen käsivarsiani yön viileydessä. Minua palelee ilman sinua.

Suunnistan pimeässä talossa kylpyhuoneeseen. En kuitenkaan mene sinne, vaan vaihdan suuntaani. Menen parvekkeelle, mistä näen parhaiten ulos. Katselen maisemaa, taivasta, maata, metsää, taloja... Joissakin taloissa on vielä valot. Oletkohan sinä jossain siellä? Vai oletko metsissä, juoksemassa villieläinten kanssa pakoon tätä kahlitsevaa todellisuutta? Haluaisin paeta kanssasi, paeta tästä maailmasta, jonnekin, missä kaikki olisi hiljaa, ja me olisimme vain kahden. Haron hiuksiani kevyessä tuulessa antaen sen pyyhkiä kehoni ylitse. Kuvittelen hetken ajan, että ilmestyt taakseni, syleilet minua, kuiskaat korvaani sanoja, jotka eivät merkitse mitään... Vain sinä merkitset, tiedätkö?

Kuulen ukkosenjyrinää. Nostan katseeni, ja ensimmäiset sadepisarat putoavat kasvoilleni. Kuin pienet neulat ne pistävät kasvojani, käsiäni, kehoani. Suljen silmäni ja annan sateen kastella minut. Sateen ropina kattoja vasten, pisaroiden hajoaminen niiden kohdatessaan tukevampia kappaleita. Pienet osaset, jotka murtuvat yhteisistä liitoksistaan ja joutuvat erilleen, koskaan enää yhtymättä toisiinsa. Hetki yhdessä, ikuisuus erillään. Kuten me.

Käperryn kokoon, lämmittäen itseäni hennoilla käsivarsillani. Kuvitelmissani sinä tulet ja pitelet minua. Kuvitelmissani sinä et koskaan lähtenyt. Kuvitelmissani sinä et ole sinä, vain muistojeni haavekuva. Painan pääni polvieni väliin ja tunnen pisarat niskassani. Kylmyys valuu pitkin selkääni, pitkin olemustani. Se täyttää soluni, vieden pois kaiken lämmön, minkä olen sinne saanut. Käperryn tiukemmin kokoon, en halua menettää sitä. Se lämpö, jonka sain sinusta, se haalistuu haalistumistaan, kuin viesti rakkaalle ajan kuluessa. Puristan silmäni kiinni. En halua menettää mitään siitä, mitä meillä oli. Kylmyys yltyy tuulen mukana. Salama välähtää kuin paljastaen sielunsa. Hetken ajan olemme samanlaisia. Sen perään jyrähtää ukkonen, kuin iskien lujaa, haluten satuttaa. Hetken ajan te olette samanlaisia.

Kierrän käteni polvieni ympärille. Minä palelen. Minun on kylmä. Minä haluan sinut lähelleni. Olet niin lähellä, mutta niin kaukana. Pudistelen päätäni ja tarraan itseeni. Kuvittelen, että olet siinä luonani, katsellen minua vieno hymynkare kauniilla kasvoillasi, silmät täynnä tunnetta. Kauniit silmät, jotka halutessaan ovat niin kylmät. Et ole koskaan katsonut minuun silmät täynnä tunnetta, sitä tunnetta, jota sinulta kaipaan.

Hyvä jumala miten minä tahdon sinua.

Sateen piiskatessa maata se puhdistuu. Ukkosen ja jyrinän käydessä varaukset purkautuvat, ja kierto alkaa uudestaan. Maa ja ilma likaantuvat, kunnes sade ja ukkonen puhdistavat sen. Paradoksaalista, ajattelen. Suuret mullistukset muuttavat asioita luonnossa hetkellisesti, mutta kaiken ollessa tavallista, on muutos hidasta, niin hidasta ja lopullista... Huomaan vaipuvani epätoivoon yön pimeinä hetkinä, eikä tämäkään yö ole poikkeus. Haluaisin tosissani päästä pois todellisuuden kahleista, luoksesi. Ukkosen paljastaessa koko olemuksensa yhden ainoan hetken ajan, haluan olla samaa sinulle, kirkas valo pimeydessä, edes hetken ajan...

Kosteus valuu poskiltani leualle, ja putoaa polvilleni. Haluan huutaa, mutta... Kylmyys puree jo tosissaan, haluan sisälle lämpimään. Mutta tiedän, että se on turhaa, sillä en voi liikkua. Olen jäänyt kiinni yhteen ainoaan hetkeen, yhteen ainoaan salamanvälähdykseen, joka valaisi maailmani sekunnin murto-osaksi. Minä kaipaan sinua niin paljon, etten ymmärrä sitä itsekään. Päivän valo, yön pimeys, taivaan laajuus ovat vain salamanvälähdyksiä siitä, mitä minä sinua kohtaan tunnen. Olet niin iso pienessä maailmassani... Et ole aurinkoni etkä kuuni, mutta olet jotain, mitä ei voi sanoin kuvata.

Pisarat eivät pistä enää niin julmasti, ja tuuli rauhoittuu. Nostan katseeni ja näen kuunsirpin pilvien lomasta. Sen kelmeä valo valaisee talojen katot ja sulkee ne viileään syleilyynsä. Katson tätä, ja enkä tunne olevani osa sitä kokonaisuutta. Käsivarteni rentoutuvat, ja vedän ne sivuilleni. Tuuli tuntuu kylmältä vasten paljaita sääriäni. Nousen vaivalloisesti pystyyn. Sadepisarat putoilevat hiuksiltani kasvoilleni ja maahan, yhteydet särkyvät. Otan yhden kiinni, mutta tiedän, etten voi pelastaa kaikkia. Käännän käteni, ja annan pisaran pudota maahan. Osa siitä jää jäljelle, kuin muistuttamaan myrskystä. Katson kättäni, ja puristan sen nyrkkiin. Se on vieläkin siellä. Asetan käden rinnalleni ja tunnen sykkivän sydämen kevyen sykkeen. Olen siis elossa, askeleen kauempana sinusta. Käännän selkäni kuulle ja taivaalle ja palaan huoneeseeni, mieli hiljaisena.

Yö on edelleen yhtä hiljainen. Sade lakkaa, jättäen jälkeensä puhdistuneen maan ja uuden alun. Makaan sängylläni silmät kiinni. Haluan palata siihen entiseen, mikä meillä oli. Sadepisarat poskillani eivät katoa, vaikka pyyhin ne pois. Ne sumentavat näköni ja sattuvat. Ne sattuvat niin kauheasti... Painan pääni valkoiseen tyynyyn, joka näyttää harmaalta yön pimeydessä. Olisitpa täällä, toivon ties kuinka monennetta kertaa. Olisitpa täällä, toivon ja käperyyn kokoon kuultavaan kuplaani, jonne mikään valo ei yllä. Puristan silmäni kiinni ja tunnen sateen kasvoillani ja poskillani. Minä tarvitsen sinua, kuiskaan epäselvästi huoneen hämärään. Kukaan muu ei ole sitä kuulemassa, vain sykkivä sydämeni. Et ole aurinkoni etkä kuuni, mutta jotain vielä enemmän, kuiskaan tyynyyni yön pimetessä ja kuun häipyessä pilveen. Valmistaudun kuolemaan tänäkin yönä, sinun nimesi huulillani.

Oven käydessä kuu palaa näkyviin.


----
Mielessäni pyöri useampi paritus, kun tätä ajattelin, lähinnä shounen ai -puolelta *köh köh* SasuNaru (Naruton näkökulma), KakaIru (Irukan näkökulma), YonKaka (Kakashin näkökulma)... Kai tämä SasuSakuksikin kelpaa, hmm? Ensimmäinen näin syvällinen tekstini ikuna... Ja sen huomaa :)
Viimeksi muokannut Ave-chan, Su Heinä 10, 2005 18:25. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
jenske
Tokubetsu Jounin
Tokubetsu Jounin
Viestit: 557
Liittynyt: La Kesä 18, 2005 14:43
Paikkakunta: Great Kotka city

Viesti Kirjoittaja jenske »

Voi, se on kaunis ^^ Se on niin.. Se on niin.. Kuitenkin. Voih. Miä pidän tosta!
Kuva
23.58
Y.S.A.K
Avatar
Kyu
ANBU
ANBU
Viestit: 461
Liittynyt: To Huhti 14, 2005 16:51

Viesti Kirjoittaja Kyu »

Meinasi tulla ihan tippa linssiin tuota lukiessa.. Se oli niin "tunteellinen"
minä pidin...
Kuva
Avatar
Michiko
Genin
Genin
Viestit: 123
Liittynyt: Ma Kesä 27, 2005 17:22

Viesti Kirjoittaja Michiko »

Yksinkertaisesti...hyvin kirjoitettu kaunis ja liikuttava tarina.
Kuva
Kts Nixuboylle "lainasta" | Y.S.A.K - jep... ^^;
~Paha saa aina - parhaat päältä... ~
Avatar
Aya-san
Tokubetsu Jounin
Tokubetsu Jounin
Viestit: 558
Liittynyt: Pe Heinä 08, 2005 16:15
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Aya-san »

Pidän tästä todella paljon <3

Tällaiset mietiskely-ficit ovat mukavia, varsinkni kun niissä ei paljasteta selvästi, kuka puhuu ja kenestä ^__^
KIrjoitustyyli on kaunista, tykkäsin kuvailusta, pystyin kuvittelemaan hahmon vain nojaamassa parvekkeen kaiteeseen ja sateen kastellessa häntä.

(järkevä palaute, mikä se on =D)

Tähän voi tosiaan yhdistää minkä tahansa parituksen, mik varmasti sitten miellyttää kaikkia xD

tulee tosin mieleen, että voiko 12-wuotias ajatella onin..mutta tosin, jos pojat ovat jo vanhempia, se on täysin eri juttu.
angstisasukehan tuo voisi olla vallan mainiosti <3

mutta pidin tästä todella paljon ^____^
Kuva
Avatar
Moonlight Slave
Academy Teacher
Academy Teacher
Viestit: 312
Liittynyt: Ti Kesä 14, 2005 14:32
Paikkakunta: Sateenkaaren tuolla puolen...

Viesti Kirjoittaja Moonlight Slave »

Oijoi ihanaa... Ihanan ihanaa, ja koska en oikeastaan tunne muita tätä kuvaavia sanoja kuin "ihana", niin sanompa vielä että ihana. Hetkeks mulle tuli ittellenikin kylmä, mutta mitä tässä tuulettamattomassa huoneessa unelmoimaan, kun meinaa kuolla lämpöhalvaukseen. Mutta olipahan hetken viilee illuusio. Vaikka mä pidän rakkautta ja vähän kaikkea rakkauteen liittyvää jonkin verran kawaisoona (joo mä taas ylpeilen se, tarkottaa säälittävää), niin tää oli ihan riipivää tekstiä. Jos samalla tyylilla kirjottas jonkun muun ku rakkausjutun ni ois ihanaa... Siisniin ihanampaa vielä ku tämä.
Kuva
Mitä vittua MINÄ sille voin?!
Satsuma
Jounin
Jounin
Viestit: 1016
Liittynyt: Su Tammi 09, 2005 19:30
Paikkakunta: Salo

Viesti Kirjoittaja Satsuma »

*waw* jotain ihan tajuttoman ja uskomattoman ihanaa tekstiä. Tuli oikein itku, koska tuo kuvastaa niin kauhean hyvin yhden kaverin tilannetta =( Mutta loistavaa ja tunteellista tekstiä, hyvä ^^

Edit// S.O.A.D - Lonely Day sopii mielestäni tähän tekstiin, kuin nyrkki silmään ^^

And if you go
I wanna go with you
And if you die
I wanna die with you
Kuva
(Kiddo) ty Nixu!
Zyvya-chan

Viesti Kirjoittaja Zyvya-chan »

:shock: *silmät tuuman tapilla* Krhm.. Siis.. Huu.

*yrittää koota itseään* Vau... Ihanaa tekstiä. Aivan jumalaista. *kuolaa*
Miten joku osaa!? Mää oon ihan kateellinen... *kuolaa hieman lisää*

Onko se toinen niistä (itselle tuli heti ekana mieleen paritus SasuNaru, eli tuon mahd. pökränny on mun mielestä Sasu... Niin, jatkuu!) kuollu vai? Nyyh.. Surullista.. *itkustaa silmät päästään*

Tää vetos ainakin mun tunteisiin ja nyt mulle tuli ihan sellanen fiilis, et vois kirjottaa jonkun ficin... Kuvailu on hienoa (10+++!) ja teksti kans. Muuta mää en nyt oikeen keksi.. Eiku vaan lukemaan tää uudestaan. :D
Avatar
Aya-san
Tokubetsu Jounin
Tokubetsu Jounin
Viestit: 558
Liittynyt: Pe Heinä 08, 2005 16:15
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Aya-san »

Tuli luettua tämä uusiksi, edes muistamatta että oli tullut luettua tämä joskus ^^;
Monta kaunista kohtaa ja pisti ajattelemaan ja tosiaan, tekee nyt mieli kirjoittaa...Jos joku häikkäs, niin se että jo alussa sanottiin että valkoinen tyyny/peitto näytti harmaalta pimeydessä (jotenkin noin kuitenkin) ja se häiritsee hieman ^^;

SasuNarua, voi kyllä, hyvin kaunis tarina, monta kaunista kohtaa ja jos ne kaikki pitäisi tähän laittaa, niin puolet tuosta lyhytkäisestä fikistä menisi lainaukseksi tähän <3

Minua palelee ilman sinua
Ytimekäs ja samalla lohduton :(
Kuvitelmissani sinä et koskaan lähtenyt. Kuvitelmissani sinä et ole sinä, vain muistojeni haavekuva.
Molemmat lauseet ovat kauniita erillään ja myöskin yhdessä. Tulee melkein tippa linssiin :cry:
Salama välähtää kuin paljastaen sielunsa. Hetken ajan olemme samanlaisia. Sen perään jyrähtää ukkonen, kuin iskien lujaa, haluten satuttaa. Hetken ajan te olette samanlaisia.
Viimeinen lause on kaunis ja siitä tulee eniten mieleen Sasuke...
Et ole koskaan katsonut minuun silmät täynnä tunnetta, sitä tunnetta, jota sinulta kaipaan.

Hyvä jumala miten minä tahdon sinua.
Jessus, tämä on niiin SasuNarua <3<3<3 ;_____;
Oletkohan sinä jossain siellä? Vai oletko metsissä, juoksemassa villieläinten kanssa pakoon tätä kahlitsevaa todellisuutta?
...kaunista, näin lyhyesti sanottuna

Jos Ave jaksat joskus kirjoittaa lisää tämänsorttista tekstiä nii kiva
Kuva
Avatar
Ave-chan
Onigiri desu~
Onigiri desu~
Viestit: 1566
Liittynyt: Su Touko 15, 2005 23:17
Paikkakunta: Uleåborg

Viesti Kirjoittaja Ave-chan »

Kiitos Aya kauniista sanoista :) On tosiaan pitkä aika kun oon viimeksi ottanu kynän kauniiseen käteeni (tai nostanut ne hikiselle näppikselle xD), mutta eiköhän joskus tule taas sellanen angstwangst-kohtaus jollon tällasta tekstiä tulee enemmänkin :P

Kiitos kaikille muillekin palautteesta, lämmitätte sydäntäni ^__^
Vastaa Viestiin