Pieni tyttö käveli hiljaista Konohaa kylää kohti. Hän oli tullut Akatsukin kylästä asti ja oli loukantunut pahasti. Hänen piti vaan löytää Uzumaki Naruton.
Tytön keltaiset hiukset olivat takussa, paita aivan riekalainen ja jalka veressä.
"Naruto...missä olet..?" Tytön huulet loksahtivat auki. Hän nappasi pitkän kepin maasta. Painoi voimansa kepin varaan ja kirosi vastustajansa, joka melkei tappoi hänet. Ja samassa hän kaatui maahan.
Viimeksi muokannut Machi, Ma Heinä 18, 2005 20:52. Yhteensä muokattu 9 kertaa.
Onko se virolainen sukulaisesi (serkkuko se oli) taas vieressä? Viimeisen kerran: Pilkun tai pisteen jälkeen tulee väli!!!! Muista virheistä en enää huomautakaan.
Tarina... Ihan hyvä, mutta kuvauksella sata kertaa parempi. Että vähän tunnelmointia... Suuria ja pieniä tunteita... Suurta tuskaa...
Nonni, nyt mä lähen ennen ku alan taas romantisoimaan! (uskokaa tai älkää, mullaki on romatikkopuoli!)
Tyttö heräsi siihen kun joku kantoi hänet. Hän avasi silmänsä ja näki, että se oli Yondaimen, joka kantoi häntä.
"M-mihin sinä kannat minut? Ja mistä sinä oikein tulit! Sinun pitäisi olla...Aih!" Tyttö kiljui.
Yondaime katsoi tyttöä ja sanoi.
"Sinut pitää mennä sairalaan, Tsunaden luo,Yakasha."
"Äh, kyllä minä pärjään, Yondaime-sensei."
Yakasha päätti hypätä Yondaimen kyydistä, mutta kuinka hän yritti hän ei pääsyt.
"Sinulla on jalka poikki ja vielä yrität kävellä!" Yondaime otti yhä tiukemmin hänestä kiinni ja juoksi kohti Konohaan.
Matka ei ollut pitkä ja se taittui ripeästi. Yondaime saapui Konohaan ja Yakasha oli pyörtynyt miehen sylissä. Veri ei oikein kiertänyt.
Hän heräsi vasta sairalassa, kun kuuli ääniä.
Hänen vieressä oli Yondaime,Tsunade ja pari muuta lääkäriä.
"Nuku vain," naisen ääni kuului kun hän yritti nousta pystyyn.
"Minä menen nyt, Yakasha," Yondaime sanoi ja piteli hetken tytön kädestä kiinni.
Seuravana aamuna Yakasha heräsi ja hänelle tuotiin aamupalaa. Aamu meni repeästi,Yondaime toi hänelle kukkia ja vähän makeaa.
"Pääsisin nopeammin sairalasta jos saisin käyttää omaa ainettani,Yondaime-sensei."
Yondaime putisti päätään.
"Ei. Et saa käyttää sitä."
Huoneen oveen koputettiin.
"Sisään!" Yondaime sanoi ja nousi tuolilta.
Sisään astui Kakashi.
"Ai, Kakashi. Tässä on Yakasha Uzumaki. Yakasha, tässä on Kakashi Hatake," Yondaime esitteli heidät toisilleen.
"Terve, Yakasha."
Yakasha vain katsoi Kakashia ja hymyili.
"Kiva kun edes joku viitsisi tulla katsomaan minua," Yakasha sanoi ja murjotti.
Kakashi nauroi.
"Minä voin kyllä tuoda tänne pari lasta, jotka ovat varmaan kiinostunut sinusta."
Yakasha ei sanonut mitään.
Kakashi katsoi Yondaimea, sanoi jotakin ja lähti.
Koko päivän Yakasha mökötti. Yondaimen oli lähtenyt jonnekin ja nyt hän on yksin. Tsunade oli käynyt pari kertaa katsomassa häntä, muttta lähti saman tien.
"Minulla on vain jalka murtunut! Ei mitään muuta!" Yakasaha huusi itsekseen.
Hän sai erältä lääkäriltä lehden, missä kerrottiin Konohasta paljon.
Tyttö selaili lehden läpi, mutta ei ollut nyt kiinostunut Konohasta vaan heitti sen lattialle. Sitten hän sai hyvän idean. Hän työnsi käsivarteen kädensä ja otti sieltä purkin, joka oli tarjoitettu vain jos oli jotain vaaralisesti loukantuneena.
'Ja minä olen loukantunut!'
Yakasha avasi purkin ja nielasi sen. Kylmäät väreet kulkivat hänen rinnasta kipeään jalkaan.
Samassa hän pystyi kävelemään. Hän kuunteli ääniä, ettei kukaan tule tänne ja puki äkkiä omat vaateet päälle.
Avasi oven ja katsoi molemmilta puolilta. Käytävät olivat tyhjät.
Hän juoksi kovaa vauhtia käytävällä suoraan Yondaimen päin.
Mies katsoi häntä tuimin silmin ja kysyi sitten.
"M-miten sinä pystyt kävelemään?"
Yakasha jankuuti jotain mitä itsekkin ei tienyt mitä oikein yrittää puhua.
"Sinä siis käytit sitä?"
"Öö-Niin käytin..."
Yondaime laski kädensä tytön olkapäähän. Katsoi hänen silmiin ja sanoi sitten.
"Ei ole minun vika jos olet todella loukantunut, etkä voi käyttää sitä ainetta. Se uusittuu vasta pari vuoden päästä."Yondaime katsoi muualle.
"Siihen saakka sinun pitää olla sairalassa, jos olet loukantanut."
Yakasha tunsi syylisyyttä. Ja hieman vihaa itseään kohti.
Mutta Yondaime jatkoi.
"Ei kai sinun silmäsi loukantunut? Tarkoitan Psychoa."---->(Yakasha on
ainoa Uzumakin sukusta, jolla on Psucho silmä. Psycho tekee vastustajansa hulluksi tai että vastustaja on aivan huono. Se muutaa tytön iiristä vaalemmaksi.Psycho on aivan arvamaton.Jos vastustaja on nähnyt sen ennenkin ja osaa varautua hyvin, se ei paljon auta. Yakashan lisäksi vaan kymmenellä on Psycho.)
Yakasha puditsi päätään ja antoi kuitenkin Yondaimen katsoa hänen silmiään. Tyttö tunsi kuinka kylmät sormet koskettivat hänen silmiään.
"Onneksi ne eivät ole loukantunut. Kiitä onnea."
Yondaime hymyili. Yakasha hymyili myös tai siis yritti.
Mies näytti tien missä hän voi asua.
Talo oli aika uusi. Ovet olivat uusittu ja sen näkee heti.
"Voit käydä kaupassa jos haluat," Yondiame sanoi ja antoi hänelle rahaa.
Ennen kuin Yondaime häipyi kokonaan kylästä, hän sanoi vielä sen, että tytön piti käydä myös koulua. Tyttö ei siihen suostunut ensin, sillä hän oli jo saanut sen pannan.
"Sinua opettaa sitten se Kakashi."
"Eikö hänellä ole jo kolme?"
"On, mutta ei se haittaa. Kakashi-sensein mielestä on kiva kun neljäs tulee. Vaikka se ei ole salittua." Yondaime selitti ja hyvästeli tytön.
Yakasha jätti talonsa ja meni keskustaa päin.
Ihmiset katsoivat häntä muukalaisena. Niin hän oli.
Hän tiesi, ettei saanut edes ystäviä täältä ja nyt jo hän kaipasi omaan kyläänsä. Mutta yritti olla vahva ja se tuntui vaikealta.
Ensimäisen kaupan hän näki kukkakaupan. Hän kuitenkin käveli sinne, sillä hän on joskus kiinostunut kukista. Ajat sitten.
Kaupassa oli paljon kukkia. Aivan liian paljon tytön mielestä. Mutta toisen tytön, joka karjui jollekin miehellä, että hakisi enemmän kukkia.
"Painu jo hakemaan ne jo!" Pitkä hiuksinen tyttö huusi miehelle, joka oli aivan hikinen.
"J-jos Ino neiti haluaa..."
Yakasha kikatti. Ino huomasi sen ja mulkoili häntä.
"Sinulla on kauniita kukkia," Yakasha sanoi ja koski punaiseen ruusuun.
"Pah! Nämä muka kauniita! Olen aivan eri mieltä..."
Siitä ei sitten enään puhuttu. Yakasha katsoi mielellään ruusuja, vaikka no, jotkut olivat kyllä kuihtuneet. Mutta ne olivat vieläkin kauniit.
Kaukana hän näki hienon kukan. Hän ei tiennyt sen nimeä, eikä uskaltanut kysyä sitä Inolta. Otti sen ja meni myyjän luo. Yakasha antoi niin paljon kun se maksoi.Ja sitten hän häipyi kaupasta toiseen kauppaan.
Hän oli kokonaan unohdanut Naruton ja meni takaisin kukkakauppaan. Mutta se oli jo kiinni.
"Piru vie!" Tyttö kiroili ja hänen taskustaan lensi kolikoita.
'Vielä tämä!' Hän nosti rahat ja kiiruhdi ostamaan ruokaa.
Kaupassa hän näki ja kuuli kuinka joku Chouji ja Shikamaru kinastelivat karkkipussista.
"Chouji! Anna nyt se tänne!"
"Enkä anna! Ota itse se oma karkkikpussi!"
Shikamarun ääntä ei enään kuulut. Sen sijaan Choujin naurua kuului.
Yakasha päätti ostaa tölkin maitoa ja muroja aamiaiseksi. Ja kuppi, josta pystyi syömään.
Kun hän pääsi kassaan, Shikamaru ja Couhji olivat hänen takanaan.
Shikamaru katsoi häntä ja sanoi Choujille:"Minä vähän puhun tuon tytön kanssa."
Yakasha tunsi lämpimän käden kosketavan hänen kättään, kun hän oli laittanut maito tölkin liuku mattoon.
"Et taida olla täältä kotoisin."
Yakashan puna tuli poskiin.
"E-en niin...mutta mitä hittoa se sinulle kuuluu?"
Myyjä katsoi tyttöä, mutta jatkoi omiaan puuhiaan.
"Oletko hyväkin ninja?" Shikamaru jatkoi kyselemistä.
Yakasha sai myyjältä vaihtorahaa ja sanoi sitten.
"Kohtalaisen hyvä. Sinä?"
"Miten se nyt ottaisi?"
Shikamaru tönäsi Choujin kylkeen ja alkoi nauraa.
Yakasha piti Shikamarua outona poikana.
"Haluatko taistella minun kanssa huomenna? Sopiiko?" Shikamaru lakkoi nauramista.
"Äh...minä. En tiedä vielä." Tyttö änkytti.
Chouji katsoi Nara Shikamarua pölvästinä.
"Mutta hän on tyttö!"
Yakasha katsoi vuorotellen molempia ja sanoi sitten ennen kuin meni pois kaupasta.
"Vai niin."
Seuravana päivänä hänen piti mennä suoraan kouluun, sillä siellä hän tutustuu toisiin.
Häntä jänitti tavata Narutoa.
Koulun pihalla oli mustaan pukeutuinen poika ja tyttö oli kiinni hänessä. No melkein kiinni.
"H-hei!" Yakasha änkytti taas.
Sakura katsoi häntä iloiten ja kysyi.
"Oletko sinä se Yakasha Uzumaki?"
"Olen..."
Sasuke katsoi muualle.
'Ja taas joku Uzumaki!' Hän mietti.
"Kiva tutustua! Minä olen Sakura Hakuno ja tässä on Sasuke Uchiha," Sakura näytti Sasukea.
"Oleteko...?" Yakasha kysyi.
"Öö..ei," Sakura sanoi ja ei uskaltanut katsoa Sasukea, joka mulkasi Yakashaa.
"Voi juma..." Sasuke parahti.
Naruto tuli juosten heidän luo.
"Sakura-chan!"
Sakura katsoi pahasti Narutoa.
"Kuka sinä olet?" Naruto katsoi punastuvaa Yakashaa.
"Öö..Olen s-sinun..siis olen Yakasha Uzumaki."
"Täh?!"
Sakura selitti hänelle, että hän Yakasha on hänen sisko.
"Onko sinulla eritystaitoja?" Naruto kysyi sitten kun sai tietää ketä tyttö oli.
"Minulla on Psycho silmä..."
Sakuran, Naruton ja Sasuken suut loksahtivat auki.
"MIKÄ?!"
Sasuke huusi.
"Psycho...? Narutolla ei ole sitä. Olen ainut Uzumakin sukusta jolla on se."
Naruto katsoi katelisena tyttöä.
"Mitä se tekee?" Sakura yritti nähdä Yakashan silmistä sen.
"Se sekoittaa vastustajan pään ja kaikkea. Minulle on kerrottu, että se on voittanut Sharinganin."
Naruto ja Sakura katsoivat Sasukea, jolla pahoi viha.
"Öö...Yakasha. Sasukella on Sharingan," Sakura sanoi hiljaan.
Psycho tyttö muutui aivan punaiseksi.
Kakashi tuli vartin päästä.
Sakura ja Naruto pyörtyivät samaan aikaan.
"Mikäs heille tuli?" Kakashi kysyi ja käveli Yakashaa ja Sasuken luo.
"Noh, kummiskin. Aloitetaan jo." Hän jatkoi ja katsoi kahta lasta, jotka makasivat maassa.
Päivä meni sujuvasti, paitsi Narutolle. Joka oli hävinnyt Sasukelle.
"Olet aika hyvä..." Yakasha sanoi Sasukelle.
Sasuke ei sanonut mitään.
Yakasha tiesi miksi Sasuke oli niin salaperäinen. Olihan jäänyt kerran Itachin kynsiin, mutta Yondame pelasti hänet. Kiitos Yondamen.
Tytön poskeen tuli pari pisaraa, kun hän ajatteli Yondaimea. Yondaime oli kuin hänen "veli". Ja nyt jossain kaukana.
Yakasha kysyi Kakashilta voiko hän juosta kotiin.
Ja mies antoi luvan.
Hän juoksi mutkia tietä ja saapui kotiin.
Viimeksi muokannut Machi, Ma Heinä 18, 2005 22:04. Yhteensä muokattu 11 kertaa.
Tuplaposti? 
Sori!