Okke, tää on tällainen hyvin verinen ja angstaileva ficci, tällaisia tulee tehtyä paljon kun angstatuttaa ^^
Genre: Angst/Death
Paritukset: Itse asiassa mulla ei ole harmainta aavistustakaan O__o Ei sentään, lopussa on paritukset jotka oli kyuukan mielestä ja sitten mun.
Ikä: PG Vertaa, kuolemaa, angstausta, jos kestä noita niin siitä vaan
Beta: Minä itte.
AN: Kirjoittaessani tää mun mielestä tökki kauheena, mutta kyuuka piti tästä, joten ajattelin sitten laittaa tän tänne. Loppu on kliseinen ja hölmö, minun mielestä ainakin. Ja ilmoittakaa aikamuodoista! Yritin parhaani mukaan korjailla niitä, mutta ilmoittakaa kuitenkin! Kiitos ^^ Ja rakentavaa palautetta muutenkin, toistettiinko liikaa, tuntuiko puuttuvat jotain.. Kaikkee tämmöistä, ja pari riviä lisäsin jälkeenpäin keskelle kun tuntui muuten liian lyhyeltä: Eli enjoy or suffer
Unohdetun kyyneleet
Kylmä lumi tuntui hänen jalkojensa alla, paljaitten jalkojensa.
Joka askeleella lumi suli hänen allaan, ja kylmyys levisi yhä hyytävämmäksi hänen jalkapohjistaan ylöspäin.
Kaikkialla oli valkeaa lunta, kylmää ja pimeä maailmaa, joka levittäytyi silmien eteen.
Hahmo jatkoi matkaansa. Minne, sillä ei ollut väliä.
Koska millään ei ole enää väliä, kun se pieni valonsäde katosi, jolla oli hahmo, jolla oli ääni.
Jolla oli sydän.
Lumihiutaleet leijailivat kevyesti pienessä tuulessa, välillä laskeutuivat hahmon hiuksiin ja jääden hetken koristeeksi.
Hahmolla oli kalseat silmät. Silmät, jotka eivät nähneet kauneutta. Silmät jotka eivät nähneet elämää
ja joissa ei ollut elämää. Sellaiset silmät hahmolla olivat.
Hymy kaikonnut, kylmiltä kasvoilta. Eipä ihme, kun kaikki rakkaat olivat jo kauan aikaa sitten kuolleet.
Ja kun luuli, että oli löytänyt uuden, jota rakastaa, ja sekin häipynyt pois.
Sen vuoksi hän täällä käveli, sen vuoksi hän itki.
Mutta sitten, huulien välistä purskahti pieni määrä verta, tahraten valkoisen hangen.
Hän hätkähti.
Hänen elämänsä oli sittenkin loppumassa, vihdoin.
Kylmät, tummat silmät tuijottivat kauas pois, toiseen maailmaan.
Maailmaan jossa menneet rakkaasi elävät edelleen.
Tutut kasvot hymyilivät hänelle, tuttuja ääniä..kuiskeita, hahmoja.
Mutta kaikkien niitten takana, hänelle hymyili päivänsäteensä.
Niissa silmissä oli ainakin kaikkea muuta, mitä unohdetun silmissä ei ole pitkään aikaan ollut.
Metsässä, missä hänen kehonsa vielä oli, oli hahmo, joka vajosi polvilleen maahan.
Verta oli valunut enemmän. Punainen veri tahrasi lunta lisää.
Hän ei tuntenut jalkojaan ja käsiään enää.
Kyyneleet kimmelsivät hänen poskillaan, unohdetun kyyneleet.
Ja hänen silmissään pilkahti jotain, joka luultiin olevan poissa.
Ne tunteet, jotka olivat korventaneet hänen sisintään, joita kutsuttiin kaipaukseksi, suruksi ja rakkaudeksi, eivät olleet koskaan häipyneet.
Mutta se oli vain hetki, ja unohdettu oli taas unohdettu.
Hän vilkaisi taas jonnekkin kauas, kuiskasi, ojensi kätensä..
Jäikö se hänen viimeisekseen?
Vain lumihiutaleet tietävät sen.
AN: No..parituksista sen verran että Kyuukan mielestä tässä oli Inuyashasta Inuyasha x Miroku, itse joku SasuNaru, tai Gravista YukiShu.
Mutta saatte itse päättää ja kertoilla mikä paritus oli teidän mielestä
Unohdetun kyyneleet
- Aya-san
- Tokubetsu Jounin
- Viestit: 558
- Liittynyt: Pe Heinä 08, 2005 16:15
- Paikkakunta: Oulu
- Viesti:
- Moonlight Slave
- Academy Teacher
- Viestit: 312
- Liittynyt: Ti Kesä 14, 2005 14:32
- Paikkakunta: Sateenkaaren tuolla puolen...
- minori
- Legendary Sannin
- Viestit: 3015
- Liittynyt: La Kesä 11, 2005 13:44
- Paikkakunta: Oulu
- Viesti: