Tuli lyhyeksi. Joo-oItachin ja Sasuken veli osa1
Sasuken ja Itachin isä huusi ensimmäiselle lapselleen kun tämä oli jo kovin iso.
”Painu helvettiin täältä!”
Lapsi katsoi isäänsä itkien.
Äiti yritti rauhoittaa miestään, mutta hän ei halunnut kenenkään koskettaa häntä.
Lapsi lähti ja äiti alkoi parkua. Isä katsoi äitiä ja mietti mitä oikein teki..
Sitten hän yritti pysäyttää lastaan, mutta hän heitti isänsä puuta päin ja katsoi häntä punaisilla silmillä.
”Akira!”
Isä huusi, mutta turhaan.
Häntä ei enää kuulut, mutta sanottiin, että hän oli hukkunut tulvaan.
Vanhemmat surivat hänen pois menoaan, kunnes Itachi syntyi.
Ja he olivat taas onnellisia.
Tiedätte jo mitä tapahtui. Hypätään tarinasta eteenpäin.
Itachi tunsi kuinka joku lähestyi häntä.
Joku, joka oli hänen läheinen, eikä Itachi ole koskaan nähnyt häntä.
Hän oli mennyt yksin metsään ja jättänyt Kisamen yksin saalistamaan illallista.
Itachi näki kallion, joka olisi hyvä miettimis paikka, ja hyppäsi sen päälle.
Hänen veljensä hyppäsi puista puihin ja tarkkaili samalla maisemaa.
Itachin äiti oli kerran kertonut salaa Itachille, ennen kuin tämä tappoi hänet, että hänellä on veli, joka on vielä elossa.
Hänen äiti ei siihen uskonut, että lapsensa oli hukkunut tulvaan.
Itachin silmistä valui kyyneleitä, jotka putosivat hiljaa poskesta maahan.
Kaukana Itachista, Akira tarkkaili häntä.
Akiran punaiset silmät kiiluivat kuun valossa ja mustat pitkät hiukset valuivat hänen olan päälle.
Melkein koko elämän hän eli yksin, mutta häntä opetti vanha ukko, joka oli erityisen hyvä ninja.
Kun hänen opettajansa kuoli, puolet voimat siirtyivät Uchiha Akiraan.
’Itachii…’
Akira kutsui ajatuksen voimalla Itachia.
Itachi oli aivan yllättynyt.
’M-mikä…K-ketä kutsui minua?!’
Hän painoi kätensä päänsä vastaan ja laittoi pään jalkojen väliin.
’Itachiii…Missä on Sasukeee…?’
’Ketä helvetti sinä olet…?!’
Enää hän ei kuulut päässään kenenkään ääntä.
Oli hiljaista.
Itachi oli juuri kääntämässä päätään, kunnes kylmä miekka kosketti hänen kurkkuaan.
Miekka painautui lähemmäksi Itachin kurkkua.
Kisame näki tilanteen ja juoksi Akiran kimppuun, mutta Akira väisti Kisamen iskua ja lensi lähimpään kiveen.
Itachi nousi ylös ja oli valmiina taisteluun, vaikka ei tiennyt ketä se oli, mutta arvasi.
Musta hahmo hävisi ja ilmestyi Kisamen taakse.
Kisame ei pystynyt reagoimaan, kun Akira heitti äärimäisen vahvalla voimallaan hänet kauas pois.
Itachi yritti katsoa Akiran kasvoja, mutta oli liian hämärä.
Pitkät hiukset lepattivat tuulen mukanaan.
Akira oli aivan Itachin edessään ja hän oli selvästi paljon pidempi kuin hän.
Salamana Akira otti Itachin kurkusta kiinni ja oli valmis heittämään hänet alas rotkoa.
Itachi ei pystynyt käyttämään mitään jutsuja.
Akira piti hänen kurkustaan niin kovasti kiinni, että Itachin tuli aivan punaiseksi.
Hänen veljensä hymyili ja päästi hänet irti.
Itachi tipahti maahan.
Hän yski ja yski, mutta ei nähnyt vieläkään Akiran kasvoja.
Vain silmät kiilsivät pimeässä.
Akira käänsi selkänsä pikkuveljelle ja sanoi sitten.
”Olet heikko. Tiesin sen.”
Itachin päähän takertui nuo sanat.
’Heikko, heikko, heikko, heikko…HEIKKO?!’
Akira katsoi taakseen ja näki ihmettelevän Itachin, jonka silmät melkein tulivat ulos kuopastaan.
”Älä sure, Itachi-kun.”
Akira käveli Itachin luo ja laittoi käden hänen olkapäähän.
Itachi katsoi häntä tuimin silmin.
”Kyllä sinä joskus vielä olet hyvä.”
Itachi löi Akiran naamaan, mutta Akira oli niin kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Hän vaan hymyili.
Nyt Itachi näki tämän kasvonsa.
Melkein samanlaiset kuin itsellään, mutta ei ollut niitä viivoja.
Hiukset olivat tuplasti pidemmät ja silmät samanlaiset.
Mutta yksi ero heillä oli, Akira oli paljon vahvempi, eikä hän ollut Akatsukilainen.
”Haluan, että et ole enää Akatsukilainen.”
Akira sanoi ja avasi silmänsä.
”Sinun kannattaisi käyttää jotain voidetta, jos haluat saada sinun nuo ”viivat” pois kasvoista. Ja jos haluat, että naiset ravaavat sinun perässä.”
Itachi mulkaisi pahasti vanhemmalle veljelleen ja nousi pystyyn.
”Sinulla ne naiset ravaavat perässä?”
Akira naurahti ja hyppäsi puuhun.
”Nähdään veliseni!”
Uchihan vanhin lapsi sanoi ja katosi metsään.
Itachi paiskasi kiven, sinne missä Akira oli.
”Äläkä pala takaisin!”
Ei Itachi tarkoittanut sitä.
Akira oli jo hyppinyt kauas Itachista ja yhtäkkiä hänen kasvonsa alkoivat sulaa.
Sulaa pois kokonmaan ja sen alta paljastui OIKEA Akira.
Hän oli samanlainen, mutta vihaisempi ja hän oli se oikea.
Akira naurahti omahyväisesti ja hävisi.
