Vain kaverit

[Machi]

Vain kaverit

Aamuinen aurinko häikäisi nukkuvaa Sasukea, joka oli nukahtanut sohvalle. Vihreä tupsuinen villapeitto oli puoliksi pojan päällä. Sasukella ei ollut päällään mitään muuta kuin ne shortsit mitä hän yleensä käyttää. Hänen lihaksikas rinta oli hiestä märkä, sillä hän oli nähnyt viime yönä painajaisunta. Suu oli ammollaan ja tyyny oli melkein kokonaan syljessä.
Olohuone, missä hän nukkui, oli kuin possutarha. Kirjat olivat sinne tänne. Sukka roikkui katon lampussa. Pari jogurtti purkkia oli lattialla, että pöydällä. Eikä lusikatkaan ollut purkissa, vaan maassa lojumassa. Villainen pusero oli Sasuken jalkojen päässä ja musta paita riippui ison taulun päällä.
Kaikki muut huoneet olivat siistissä kunnossa.

Hetken päästä Sasuke heräsi heti pääkipuun. Hän nousi istuvalleen ja piteli kuumaa otsaansa.
’Hitto! Ja vielä heti kun heräsin!’
Hän mietti ja käveli keikuvalteen keittiöön hakemaan aspiriinia.
Hän hotkaisi sen ja joi päälleen kylmää vettä, joka helpotti hänen kuivaa kurkkuaan.
Sitten Sasuke meni jääkaappiin hakemaan jo kymmenettä jogurtti purkkia ja käveli takaisin olohuoneeseen.
Avasi television ja selaili kanavia. Kaikista kanavista tuli pelkkiä piirrettyjä tai saippuasarjoja, jota Sasuke ei koskaan katso.
Hän sammutti television ja mietti mitä hän tänään voisi tehdä.
Päätä huimasi ja sattui vieläkin ankarasti.
’Eli, en voi tehdä mitään muuta kuin vain lepään, ‘
poika laittoi mansikkajogurtti purkin pöydälle ja alkoi nukkua.

Hän nukkui ja nukkui, kunnes joku soitti ovikelloa.
Sasuke laittoi varmuuden vuoksi villapuseron päälle, sillä jos Sakura on ovelle.
Mutta kun hän avasi oven, siellä ei ollut ketään.
"Himputin tyhmät kakarat,"
Sasuke sanoi ja näki kuinka pari tenavaa juoksi karkuun.
Hän paiskasi vihaisesti oven kiinni ja meni takaisin nukkumaan, mutta samassa hänen vatsaa sattui.
Poika juoksi äkkiä vessaan ja oksensi lavuaariin. Hän oksensi pari kertaa, kunnes mitään ei tullut enää.
Sasuke nosti päätään katsoen peiliin. Hän kauhistui, sillä hänen naamansa oli kalpea ja laiha.
Hän oli alipainoinen.
Sasuke näytti siltä kuin hän olisi kuollut.
Hän nojasi vessan seinään ja katsoi eteenpäin.
”Minun on pakko tehdä jotain ja äkkiä,”
Sasuke mutisi itsekseen.
Poika nousi ja käveli varovasti hakemaan taululta oman vakio paitansa ja puki sen päälleen.
Etsi sukat ja kenkänsä ja lähti ulos kävelemään.

Aurinkoinen, mutta syksyinen tuuli puhalsi hänen takaa.
Poika laittoi kätensä housun taskuun ja värisi.
Silmät menivät kiinni ja sitten hänen taju oli pelkkää mustaa. Hän kaatui.
Ketään ihmistä ei ollut sillä tiellä, koska tie oli hyvin kaukana keskustasta.
Hetken päästä kuitenkin Sakura näki Sasuken makaavan maassa.
Sakura kutsui lähi talosta apua. Ihmiset ryntäsivät paikalle ja veivät pojan takaisin kotiinsa.
Muut lähtivät paitsi tietenkin Sakura.
Hän etsi lämpimiä peittoja pari muhkeaa tyynyä.
Kun hän oli laittanut Sasukelle kaikki mitä hän tarvitsi, hän siivosi olohuoneen ja kävi äkkiä kaupassa.
Sasuke nukkui vieläkin.
Sakura ei jaksanut enää olla hereillä ja nukahti itsekin toiseen sohvaan, joka oli paljon kovempi.

Parin tunnin päästä Sasuke heräsi. Hänellä oli niin lämmin, että olisi halunnut olla siinä koko elämänsä ajan.
Mutta sitten hän huomasi siistin olohuoneen ja lopuksi Sakuran, joka nukkui kylmällä ja kovalla sohvalla.
Hän katsoi Sakuraa ja oli ensimäistä kertaa kiitollinen Sakuralle.
Poika nousi ja kipitti Sakuran viereen. Laittoi tytön pään alle tyynyn ja peitto hänen päälle, mutta sitten tyttö tarvitsee jotain muuta kuin peiton ja tyynyn. Hän kävi tyttöä sääliksi ja kantoi Sakuran hänen viereensä ja piti hänestä lujasti kiinni.
”Vain kaverit…”
Sasuke kuiskasi tytön korvaan.

Sakuran herättyään, hän pelästyi, missä hän oikein oli.
Hän nousi ja huomasi, että Sasuke oli herännyt. Ja oli nyt suihkussa.
Jotenkin vaan Sakurasta tuntui, että he ovat vain kaverit. Ei mitään muuta.
Sasukella kesti kauan kun hän tuli pois suihkusta.
Sen ajan tyttö käytti hyväksi ja laittoi aamupalaa pöydälle. Petasi sohvan ja laittoi peitot takaisin kaappiin.
Sasuke tuli suihkusta valkoinen pyyhe lantiolla.
Molemmat eivät sanoneet mitään.
Mutta Sakuran oli pakko sanoa.
”Minun pitäisi mennä kotiin…”
Sasuke katsoi kuinka hän meni, mutta juoksi kuitenkin hänen perään.
Sakura kääntyi katsomaan häntä.
”Kiitos, kun pidit minusta huolen,”
Sasuke katsoi muualle, mutta yritti sentään katsoa tyttöä.
Sakura ei sanonut mitään vaan lähti pois.
Poika jäi katsomaan kun tyttö hävisi nurkan taakse.

Viikko kului, eikä Sasuke kuulut Sakurasta mitään.
Sasuke oli jo terve ja kävi joka päivä juoksulenkillä, sillä halusi vähän ulkoilla.
Hän treenasi käsilihaksia takapihallaan ja ajatteli yhä tyttöä.

Puolen vuoden päästä Sasuke ei nähnyt Sakuraa, vaikka olisi halunnut.
Hän muisti kuin eilisen, sen että hän piti tiukasti kiinni tytöstä kun nukkui.
Tytön keho oli lämmin ja se lämmitti pojan sydäntä, mutta ilman tyttöä, hänen sydän oli kuin jää.
Jää, joka ei koskaan ole lämmin, vaikka kuinka poika yrittäisi.

Sakura käveli Inon kanssa keskustan tietä pitkin ja ostivat kaikkea roinaa. Tai siis Ino osti, sillä Sakura ei pystynyt ostamaan mitään, koska hän vaan ajatteli Sasukea.

Sasuke oli kävelyllä Naruton kanssa, sillä halusi olla jonkun pojan kanssa.
Hän sai juuri unohdettuaan Sakuran, mutta äkkiä hän näki Sakuran kaukana.
”Hei! Katso Sakura ja Ino!”
Naruto huusi ja veti Sasukea mukaan tyttöjen luo.
Ino hyppäsi Sasuken päälle, mutta poika mulkaisi häntä pahasti. Ino näki sen ja hellitti otteensa.
Naruto puhui Sakuran kanssa, mutta tyttöä ei kiinnostunut mitään mitä poika puhui.
Sasuke katsoi Sakuraa, joka käänsi heti päänsä pois kun näki tämän.
Ino huomasi heti, että Sasuke oli ollut Sakuran kanssa ja veti Naruton pois tytön luota.
Hän kuiskasi Naruton korvaan jotain. Ja molemmat katsoivat kaukaa, mitä tapahtuisi.
Uchiha Sasuke ei kestänyt enää, vaan sanoi.
”Mikset ole käynyt luonani?”
Sakura oli aivan hukassa koko asiasta.
”Mitä? Sinähän vihaat minua. Miksi minun pitäisi käydä luonasi? Olen samanlainen kuin toiset tytöt.”
Sasuke ei jaksanut vastata mitään vaan kääntyi pois päin.
Sakura katsoi hetken poikaa, mutta käski Inon tulla hänen mukaansa.
Uzumaki Naruto jäi yksin katsomaan tilannetta. Siis yksinkertaisesti hän ei tiennyt mitä tapahtui.

18-vuotias Sakura, ei jaksanut muistella Sasukea, joka joko ”rakasti” häntä tai piti vaan kaverina.
Hän oli kuullut huhuja, että Sasuke oli saanut surmansa, mutta ei uskonut sitä tippakaan.
Kaiket päivät nainen oli sisällä miettimässä mitä oikein tapahtui kun hän oli ollut pojan luona.
Yöllä hän katsoi vain kattoon, mutta meni aina salaa ulos.
Hän käveli aina sitä tietä missä Sasuke asui.

Talo oli autio. Kukaan ei halunnut ostaa sitä, vaikka se oli ilmainen.
Sakura kyllä halusi, mutta vanhemmat kieltäytyivät siitä.

Kerran hän meni salaa sisään ja katsoi kuinka huonossa kunnossa talo oli.
Hänen silmistään tuli pari kylmää ja suolaista pisaraa poskelle. Pisarat vierähtivät puiseen homeiselle lattialle.
Kaikki tavarat olivat entisellä paikalla, jopa peitto, jota Sakura kerran laittoi sohvan päälle.
Sakura käveli Sasuken makuhuoneeseen ja näki ison sängyn ja kirjoituspöydän.
Hän käveli pöydän luo, istui tuolille ja katsoi ulos isosta ikkunasta ulos.
Kirkas taivas ja tähdet tekivät yöstä vieläkin surullisemman, mitä se nyt oli.

Yhtäkkiä hän kuuli oven narahduksen.
Nainen säpsähti ja kääntyi katsomaan taakse. Hän ei nähnyt ketään.
Sakura nousi ylös ja käveli varovaisesti sängyn viereisestä ovesta ulos ja näki, että oli tullut eteiseen.
Hän käveli eteenpäin pelokkaana, mutta varmana.

Talo oli hiljaa kun nainen käveli. Hän tiesi, että joku oli täällä.
Hän kiersi niin kauan, kunnes oli taas olohuoneessa.
’Ei täällä ole ketään,'
Sakura mietti hiki otsallaan.
Mutta sitten hän näki nurkassa olevan joku tumma hahmo.
Aluksi Sakura pelästyi ja oli menossa pois kokonaan talosta, mutta hänen jalat halusivat jäädä siihen paikkaan.
Nainen tunsi tuon hajun. Saman hajun mitä Sasukella oli aina. Hyvä haju, joka hurmasi Sakuran aina.
”Sasuke…”
Sakura sanoi hiljaisella äänellä.
Hahmo tuli pimeästä nurkasta esiin.
”Niin…?
Nainen näki kuinka poika oli kasvanut. Ei hän ollut enää poika vaan mies.
Sasuke oli kasvanut todella paljon.

Oli aavemaisen hiljaisuus. Sakura katsoi ulos ikkunasta ja halusi itkeä, mutta piti pintansa. Mies käveli Sakuran luo.
Naisen sydän pomppaili niin paljon, että se olisi voinut irtoa ja lentää kauas pois.

Nyt Sasuke seisoi hänen edessään. Hänen kylmät silmät katsoivat Sakuran silmiä, jotka loistivat kuun valossa.
”Missä olit kaikki nämä pitkät vuodet?”
Sasuken kysyi ja kosketti kädellään naisen sileitä kasvoja.
Sakura käänsi pään poispäin.
”Olisit edes sanonut, että rakastat minua,”
Sakura sanoi edelleen hiljaisella äänellä ja käänsi pään takaisin miehen puoleen.
Sasuke irrotti hänestä ja laittoi kätensä housun taskuun.
”Mutta nyt on aivan liian myöhäistä, Sasuke.”
Sakura katsoi viimeistä kertaa häntä ja lähti pois silmät sumentuneena.
Mies jäi yksin pimeään, vanhaan taloon, jossa hän vielä kerran eläisi, mutta halusi elämän kumppaniansa.

Ennen kuin Sakura tarttui ovenkahvaan, hän kääntyi, mutta ei nähnyt Sasukea, joka kerran tuli pysäyttämään häntä.
”Elämä jatkuu…”
Sakura sanoi nyt kovemmin, että Sasuke kuulisi ja tarttui ovenkahvaan ja oli hetkessä poissa.

[Yasas]

loistavaa *taputtaa* tarinasi oli, kuten nyt sanoinkin niin loistava osasit kuvailla hyvin

[Kyu]

Tää olio hyvä. Minä tykkäsin:D

[Scepter]

Olihan se hyvä.^^ Tuolla hiukan keskikohdan jälkeen vain jonkinverran sekava. Kirjoitusvirheet ovat vähentyneet osaltasi huomattavasti ja teksti kehittynempää. Hienoa!^^

[Satsuma]

Ihan hyvä tarina.
Otti silmään vain jotenkin oudot lauseen rakenteet ja kirjoitus virheet. Teksti oli kuitenkin suht helposti luettavaa. Ja juoni oli hyvä ^^

[jenske]

Miä pidin tosta tarinasta, suoranaisia kirjoitusvirheitä ei ollut muita kuin muutamia yhdyssanavirheitä, sekä omistuspäätteet (tai mitäikinälie ovatkaan ^^;;), ja joidenkin lauseiden rakenteita olisi tarvis vähän muutella.

Ja sitten Sasuken oksentaminen lavuaariin.. Se nyt jäi vaivaamaan.. Eikös olisi vähän järkevämpää jos hän oksentaisi vessanpönttöön ^^;;.. Miä oon taas semmosella ärsyttävän pikkutarkalla tuulella.

Siä olet taas edistynyt ^-^

[Machi]

Tiesin että tuosta lavuaarista sanotaan!XD Ei ole muuten täydellinen tarinakaan...vaan joku pölvästi-tarina.^^;;

[ThunderBeer]

oli hyvä, oli hyvä, tosi hyvä!!!^^ yhdyn scepterin kommenttiin kirjoitusvirheistä, joten ole ylpeä siitä.
krhm, joten odotan innolla jatkoa!!!!

[Aya-san]

kirjotiusvirheet ovat todella vähentyneet! *taputapu* kuvailu oli hyvää, tarina eteni hyvin eikä jäänty junnaamaan, molempien osapuolisen tunteet saatiin hyvin esiin eikä ollut liikaa tunteilua. eikä ollut mikään "the end"- niitä on aivan liikaa...

mutta olen kaikkien muitten kanssa yhtä mieltä että kirjoituksesi on kehittynyt ^^

[Rina]

Ihan kiva tarina

Se tarinan kulku jäi vähän vaivaamaan , mut ei se mitään.