Hehhe...miun tarina.Xd Lyhyt, tiedän
”Rakas pikkuveli.”
Syksyinen tuuli puhalsi pienen Sasuken naamaan, mutta se haitannut häntä. Hän juoksi Itachin ja hänen parhaan ystävänsä luo.
Sasuke pyysi keinuun, sillä hän ei itse päässyt siihen.
Itachi auttoi ja antoi hänelle vauhtia ja hänen pikkuveljensä nauroi.
Itachin paras ystävä, Shisui katsoi sivusta ja alkoi itsekin nauraa.
Shisuin äiti kutsui sisälle. Shisui hyvästeli Itachin ja Sasuken, ja lähti.
Sasuke ja Itachi keinuisivat hetken, mutta lähtivät itsekin kotia päin.
Matkalla Sasuke otti Itachin kädestä kiinni ja hymyili hänelle, mutta halusi kysyä erästä asiaa Itachilta.
”Tuleeko minustakin yhtä hyvä ninja kuin sinä?”
Itachi otti hänet syliin ja vastasi sitten.
”Tietenkin tulee! Älä ole höpsö!”
Sasuke ja Itachi hymyilivät, mutta yhtäkkiä alkoi salamoida ja sataa kaatamalla.
Sasuke alkoi itkeä, mutta Itachi piti hänestä kiinni, ettei kukaan saa satuttaa häntä ja juoksi täysillä kotiin vanhempien luo.
Perillä Itachi oli aivan märkä, mutta Sasuke ei yhtään.
Äiti hämmästyi kuinka rohkea Itachi oli ja kiitti kun hän vartioi pikkuveljeään.
Hän haki Itachille pari pyyhettä ja otti Sasuken syliinsä.
Ruokailun jälkeen Itachi ja Sasuke pelasivat yhdessä pelejä ja Itachi luki satuja Sasukelle kun oli ilta.
Sasuke nukahti melkein heti, mutta Itachi jäi katsomaan kuinka hän nukkui.
Vanhemmat näkivät kuinka Itachi katsoi Sasukea. He olivat onnellisia kun heillä oli kaksi ihanaa lasta, jotka pitävät toisistaan paljon.
Viikot kuluivat ja Itachi muuttui. Hän ei voinut olla joka päivä Sasuken kanssa, vaan kävi koulua ja harjoitteli paljon, kunnes hän oli hyvä.
Mutta hänelle ei kelvannut hyvä. Hän halusi olla mahtava ja olla myös maailman paras ninja, joka voittaa vastustajat, mutta Sasuke oli yhä hänellä rakas pikkuveli. Eikä hän voi koskaan satuttaa häntä.
Ei edes päiväkään, kun Itachi tappoi parhaan ystävänsä. Ja myös oman vanhempansa ja klaaninsa. Mutta hän ei pystynyt tappamaan Sasukea, joka halusi olla oikea ninja.
Itachi katsoi kuinka Sasuke katsoi maassa makaavia vanhempiaan.
Mutta lähti, eikä häntä nähty sitten koskaan enää.
Ennen kun hän meni, hän sanoi viimeiset sanat Sasukelle.
”Luota haaveesi ja sydämeesi. Kyllä haave toteutuu kun pidät siitä kiinni. Älä päästä sitä menemään, vaikka tuntuisi siltä, että se karkaa.
Ja kuuntele sydämeesi. Mitä se haluaa sinun tekevän. Tee mitä haluat, mutta pidä kaikista asioista kiinni.”
Niin Itachi lähti ja Sasuke jäi yksin.
Hän kasvoi ja kasvoi. Hän ei enää ollut pieni poika, joka leikkii hiekkalaatikossa vaan 13-vuotias ja hänellä on haaveet kiinni. Eivätkä ne karkaa, vaikka olisikin paha paikka.
Sasukella ei ollut paljon ystäviä. Vaan, ihailijoita tarpeeksi, jotka juoksevat heti hänen perään kun näkevät hänet.
Jos Itachi ei olisi tappanut vanhempiaan, Sasuke ei olisi noin ilkeä ja ei välitä toisten tunteista, vaikka mitä hän sanoo.
Hän joutui taisteluihin ja joskus jopa hävisi, mutta se ei Sasukea haittanut. Sillä hän halusi vain voittaa Itachin, hänen isoveljeään.
Sitten hän hävisi, eikä häntä nähty sen koomiin.
Hänen kaverit, Sakura ja Naruto jäivät suremaan hänen pois menoaan. He tiesivät, että hän ei koskaan enää palaa.
Kun, he edes kuulivat Sasuken nimen he alkoivat parkua. Olihan Sasuke heidän kaveri.
Se päivä lähestyi, kun Itachi tunsi kuinka hänen pikkuveljensä tulee kostamaan ja hyvin voimakkaasti.
Sasuken haaveet toteutuivat ja hän sai kohdata oman isoveljensä tässä ja nyt kuoleman loppuun saakka.
Kovan kamppailun jälkeen pellossa, missä he taistelivat, oli aivan hiljaista. Veren hyytävä haju leijaili siellä, ja oksat olivat veressä.
Hahmo seisoi toisen pitkän hahmon vieressä, joka makoi maassa.
Sasuke katsoi surullisesti isoveljeään. Ja hänen poskesta vierähti kyyneleitä.
Hänen kädet olivat nyrkissä ja aivan veressä.
Itachi hengitti raskaasti ja hänen suu oli veressä, että myös koko vartalo.
Hän sai samanlaisen kohtalon kuin hänen vanhempansa. Ehkä pahemman.
”Sasukee…” Itachi sanoi hyvin hiljaisella äänellä, mutta Sasuke kuuli sen ja istui hänen viereensä. ”Sinä pidit…haaveistasi kiinni ja toteutit sen. Jaksoit pitää kiinni ja sinut palkittiin, mutta muista tämä, rakas pikkuveli. Että olen aina sinun…sydämessäsi,”
Itachi yritti hymyillä, mutta hänen silmistään valui pari pisaraa. ”Autan sinua aina kun voin. Ole oma itsesi tai..."
Hän jatkoi.
”Mene ja unohda minut!”
Itachi hoputti häntä. Sasuke jäi paikallaan, mutta Itachi käski hänen mennä ja unohtaa hänet kokonaan.
Sasuke teki mitä vain ja juoksi pois itkien.
Mutta katsoi Itachia, joka käänsi päänsä Sasuken päin.
”Häivy!"
Hän karjui.
Sasuke juoksi täysillä kohti tuntematonta tulevaisuutta käsi veressä ja kyyneleet silmissä. Hän tunsi itsensä murhaajaksi ja hän ei kestänyt katsoa taakseen, kuoleen veljensä päin.
Kisame saapui ja näki kuolleen Itachin katsovan ylös harmaaseen taivaaseen.
Ja näki, että pojan silmät olivat siniset. Punaiset olivat hävinneet ja hiukset olivat aivan veressä.
Hän kaivoi kuopan ja hautasi Itachin kirsikanpuun alle. Ja nappasi pari kirsikan kukkaa ja laittoi ne Itachin haudan viereen, mutta tuuli vei ne mukanaa.
Kisame hyvästeli Itachin ja lähti itsekin tuntematonta tulevaisuutta kohti.
Niin Itachi jäi yksin makamaan kauniin Kirsikanpuun alle yksin, eikä kukaan kaipaa häntä.
"Rakas pikkuveli."
- Machi
- Chuunin Exam Supervisor
- Viestit: 631
- Liittynyt: Ti Kesä 14, 2005 12:39
"Rakas pikkuveli."
Viimeksi muokannut Machi, Ti Elo 09, 2005 19:21. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
- redwolf
- Chuunin
- Viestit: 222
- Liittynyt: Su Joulu 07, 2003 12:48
- Paikkakunta: Viiala
- Viesti: