Lajityyppi: Romantiikka, draama *wub wub*
Ikäsuositus: PG-13 raakuuden, kielenkäytön ja shounen ain takia
Paritukset: Sasuke x Naruto
Spoilerit: Ei ole.
Beta: Minori-sama~ ^^
Juonikuvaus: Tavallisten harjoitusten sijasta Narutolle, Sasukelle ja Sakuralla tapahtuu jotain KAUHIIAA, ja.... Tuota noin. SAKURA KUOLEE JA SASUKE JA NARUTO SAAVAT TOISENSA! HAHAHAA, SIITÄS SAATTE KAIKKI SASUSAKU-FANIT!!! *mielipuolista naurua*
Kirjoittajan alkupuhe: Ajatuksena oli alunperin kirjoittaa SasuNarua teemalla 'Random Fluffiness', eli Satunnaista Söpöilyä. Tästä ei kuitenkaan tullut ihan sellaista, vaikka kuuntelinkin Nakushita Kotobaa repeatilla *vilkaisee kelloa* yli neljän tunnin ajan putkeen. ... Taidan inhota koko biisiä >__< Mutta siis, Minori oli muusani ja inspiroi minua kirjoittamaan jotain vaikkatodellisuudessaminunolisipitänytpiirtäähänellesitäKoteIzukuvaa... Juu. Let the show begin. Oo, niin joo, antakaa anteeksi hahmojen OOC-mäisyys ainakin alussa... ja myöhemmissäkin vaiheissa
***********************************************************
"Hmpf," Naruto tuhahti juostessaan pitkin Konohan kylän hiljaisia teitä. Oli jo ilta, aurinko oli laskenut aikaa sitten, ja poika oli matkalla harjoituksiinsa kylän laitamilla sijaitsevaan metsään. 'Kakashi-sensei on tänäänkin myöhässä,' huokaisi poika, tietäen tulleensa turhaan ajoissa paikalle. Tämän pienen tosiasian iskostuttua Naruton mieleen puolen vuoden tiimissä työskentelyn jälkeen hän ihmetteli, miksi vaivautua ajoissa paikalle. Pojan huulet kaartuivat kuitenkin leveään virneeseen hänen huomatessaan tutun, pinkkipäisen tytön metsän laidalla.
"Sakura-chan!" blondi huusi huitoen villisti kättään ja kompastuen samalla omiin jalkoihinsa. Tyttö käännähti ympäri ja Naruto näki selvästi, kuinka tämän olkapäät lysähtivät. Naruto nousi nopeasti pystyyn ja juoksi tytön luo, leveä virne kasvoillaan.
"Hei! Missä muut ovat?" Naruto huohotti kevyesti pyyhkiessään likaa vaatteistaan. Sakura kohautti olkiaan välinpitämättömän näköisenä ja astui askeleen kauemmaksi pojasta.
"En tiedä. Sasuke-kun ei ole vielä tullut... Ja Kakashi-sensei on kuitenkin taas myöhässä!" tyttö huokaisi liioitellusti. Naruto nyökkäsi ja kääntyi poispäin. Hän huokaisi hiljaa, tuntien olonsa typeräksi. Sakura olisi halunnut Sasuken olevan paikalla ennen Narutoa, jotta tyttö olisi voinut hymyillä ja nauraa kivikasvoiselle nuorukaiselle. Naruto pudisteli päätään ymmärtämättä, miksei Sakura-chan huomannut häntä. Ei niin, että Naruto olisi enää välittänyt. Hän oli tajunnut totuuden pari kuukautta sitten. Totuuden siitä, ettei hänellä ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia saada Sakuraa rakastumaan itseensä. Mutta ehkä tyttö voisi olla edes vähän ystävällisempi...
"Yo." Läheisen puun oksalle oli ilmestynyt tuttu hahmo. Sakura ja Naruto molemmat nostivat katseensa ylöspäin.
"Sasuke-kun!" Sakura punastui ja hymyili iloisesti. Naruto mulkaisi vanhempaa poikaa ja käänsi päänsä mielenosoituksellisesti poispäin. Sasuke vilkaisi molempia, ennen kuin pudottautui alas.
"Kakashi-sensei on tulossa," poika ilmoitti hiljaa ja asettui nojaamaan mukavasti vasten puun tukevaa runkoa. Sakura oli heti hänen vierellään, kädet selän takana, ja kasvoillaan innostunut puna. Naruto katseli kahta tiimitoveriaan silmäkulmastaan. Hän huomasi kuvittelevansa Sakuran ja Sasuken kulkemassa yhdessä kylässä, käyvän syömässä yhdessä Ichirakussa, nauravan ja nauttivan toistensa seurasta... Poika tuhahti ja kääntyi poispäin. 'Joopa joo. Sasuke ei ikimaailmassa nauraisi tai nauttisi olostaan! Mokoma idiootti...' blondi pudisteli päätään. Hän kuuli Sakuran nauravan heleästi tuntien jonkin painavan rintaansa. Naruto vilkaisi taas kaksikkoon. Hänenkin oli myönnettävä, että he näyttivät hyviltä yhdessä. Molemmat olivat viisaita ja kauniita ja suosittuja... Naruto huokaisi syvään. Hän itse ei kuulunut kuvaan. Hän erosi noista kahdesta kuin raamen riisipallosta.
"Hei, onko sinulla mitään mukana?" Sasuken syvä ääni herätti Naruton mietteistään. Nuorempi poika käännähti nopeasti ympäri kasvoillaan kysyvä ilme.
"Mitä? Mistä sinä puhut?" Naruto kysyi ansaiten syvän, turhautuneen huokauksen.
"Varusteistasi, pässi. Onko sinulla minkäänlaisia varusteita mukana?" Sasuke kysyi, viileän virneen kohta ilmestyessä kasvoilleen, "Vai jäivätkö ne kotiin samaan lokeroon järkesi kanssa?" poika kallisti päätään kysyvästi, työntäen kätensä shortsiensa taskuihin. Naruto tunsi verensä kuumenevan, ja hänen kasvoilleen kohosi raivostunut ilme.
"Senkin... Saakelin idiootti!" Naruto huusi päin toisen naamaa. Sasuke huokaisi teeskennellyn raskaasti.
"Ilmeisesti unohdit. Ei mikään yllätys," poika pudisteli päätään. Naruto puristi kätensä nyrkkeihin.
"Enkä unohtanut!"
"Hei, lopettakaa jo..." Sakura yritti rauhoitella poikia, mutta kumpikaan ei näyttänyt kuuntelevan häntä.
"Pidä huoli omista asioistasi, kuulitko?!" Naruto karjui päin vanhemman pojan kasvoja. Sasuke tuijotti häntä viileän huvittuneesti, naurahtaen lopulta koleasti kallistaen päätään aavistuksen verran. Naruto puri hampaitaan yhteen, vaivoin hilliten itseään hyökkäämästä toisen kurkkuun kiinni. Sen sijaan blondi lähti harppomaan lujaa vauhtia kohti metsää tuima ilme nuorilla kasvoillaan. Sakura vilkaisi ensin Narutoon, sitten Sasukeen ja sitten taas Naruton nopeasti loittonevaan selkään. Lopulta vihreät silmät kirkastuivat ja kohdistuivat takaisin mustiin silmiin.
"Sasuke-kun, vihdoinkin olemme kahdestaan! Minä jo luulin, ettemme koskaan -" tyttö aloitti, mutta Sasuken kohotettu käsi hiljensi hänet.
"Kuuletko tuon?" Sasuke kysyi hiljaa. Sakuran kulmat kurtistuivat. Oli hiljaista, vaikka he seisoivat metsän laidalla. Vain heinäsirkkojen siritys kuului heidän korviinsa. Sakura katseli ympärilleen. Taivas oli peittymässä pilviin, ja metsän varjot syvenivät hetki hetkeltä. Viileä tuulenvire pyyhkäisi heidän ylitseen, saaden tytön ihon nousemaan kananlihalle.
"Sasuke-kun..." tyttö kuiskasi. Poika oli suoristautunut kokonaan, ja katseli nyt siihen suuntaan, mihin Naruto oli mennyt.
"Minusta tuntuu, että kaikki ei ole kohdallaan. Ja totta kai senseimme pitää olla myöhässä..." Sasuke mutisi, katsoen sitten Sakuraan. "Minä lähden hakemaan Narutoa. Tuletko mukaan, vai jäätkö odottamaan Kakashi-senseitä?" Uchihan kylmät silmät porautuivat Sakuraan. Tyttö aukoi suutaan sanoakseen jotain, mutta vaikeni sitten, astuen askeleen lähemmäs.
"Tulen mukaasi!" pinkkipää hymyili rohkeasti. Sasuken silmät kapenivat arvioivasti.
"Pysyt sitten poissa tieltäni," poika sanoi hetken hiljaisuuden kuluttua, ja molemmat katosivat puiden uumeniin.
*****************************************
Naruto kurtisti kulmiaan juostessaan ruohomättäiden yli ja pensaiden läpi. Oli ehkä ollut typerä idea lähteä seikkailemaan keskelle pimeää ja kartoittamatonta metsää ilmoittamatta kenellekään, mutta hän oli ollut niin raivoissaan! 'Mokoma paskiainen! On niin kauhean ylevä ja viisas ja komea ja paskat!' Naruto kumartui matalan oksan tieltä ja hieroi poskeaan. Hän oli tuntenut jonkun oksan viiltävän sitä, ja nyt hän oli tuntevinaan veren tihkuvan pitkin kasvojaan.
"Saakelin idiootti..." Naruto mumisi ja jatkoi nopeaa kulkuaan kohti tuntematonta. Oli Sasuken vika, että hän oli kadottanut oikean suunnan! Sasuken vika! Mitä olikaan mennyt ärsyttämään häntä ja kaikkea! Naruto potkaisi läheistä puuta voimakkaasti. Hän oli niin vihainen! Sakurakin oli aina Sasuken kimpussa, tytölle ei tullut mieleenkään, että ehkä Narutokin haluaisi puhua hänen kanssaan! Tai että ehkä Sasukea ei vain kiinnostanut! Tai että ehkä Naruto oli ainoa, joka saattoi saada Sasuken hymyilemään --
Naruto pysähtyi hetkeksi ravistelemaan päätään. Ei Sasuke hänenkään seurassa hymyillyt, kaukana siitä! Mutta jotenkin... Naruto halusi ajatella, että Sasuke oli hänen ystävänsä. Ja ystäväthän nauravat ja pitävät hauskaa keskenään, vai? Naruto tunsi palan kurkussaan. Sasuke oli niin kylmä! Mikään ei päässyt niiden muurien läpi, jotka Sasukella oli. Ei edes Naruto, vaikka hän kuinka yritti. Blondi pyyhki kämmenselällään kasvojaan. Hän halusi vain nähdä Sasuken hymyilevän, nauravan... Naruto puri hampaansa yhteen ja lähti tarpomaan eteenpäin. Miksei Sasuke nähnyt, että hänestä pidettiin ja aivan helvetin paljon?! Miksi hänen piti aina olla niin saakelin töykeä, ylimielinen paskiainen?! -
Naruto kompastui isohkoon kiveen ja kaatui naamalleen äänekkäästi älähtäen. Hän tunsi sammaleen ja ruohon kasvojaan vasten, ja kohottautui nopeasti ylös tukien itseään viereisen kivikon kiveen, yskien samalla likaa suustaan. Hän pyyhki kasvonsa hihaansa ja katseli ympärilleen. Hänen kieleensä sattui; hän oli vahingossa purrut siihen. Naruto maistoi veren suussaan ja sylki sen nopeasti pois.
Hän otti askeleen jatkaakseen kulkuaan, mutta pysähtyikin yhtäkkiä. Ilma tuntui juuttuneen paikoilleen. Naruto tunsi yhtäkkiä, miten hiljaista kaikki oli. Äänten puute painoi hänen tärykalvojaan melkeinpä tuskallisesti. Poika pudisteli päätään ravistaakseen epämiellyttävän tunteen pois. Naruton kulmat kurtistuivat, mutta yhtäkkiä ennakkoaavistus sai hänet jähmettymään paikoilleen. Aavistaen pahaa hän käänsi päätään hitaasti taaksepäin. Pojan siniset silmät laajenivat yllätyksestä tusinan kunain lentäessä häntä kohti. Poika ei ehtinyt tehdä mitään, ei edes henkäistä, kun niiden terät jo osuivat häneen.
*****************************************
Sakura jähmettyi paikoilleen kuullessaan tuskaisan huudon ja sen jälkikaiun pimeässä metsässä. Sasuke käänsi päätään ja näki tytön silmien laajenneen pelosta. Pojan ilme kiristyi.
"Sakura, ryhdistäydy! Ellet aio tulla, sano se äläkä tuhlaa aikaa!" poika murahti ja kääntyi jatkaakseen matkaansa.
"Sasuke-kun, siellä saattaa olla muitakin ninjoja kuin me! Emme voi vain rynniä kaiken keskelle!" Sakura parahti yhtäkkiä. Sasuke nyökkäsi.
"Sen takia menemmekin lähemmäs katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Ainakin minä siis menen," poika lisäsi kuin jälkimietteenä ja lähti taas liikkeelle Sakura vanavedessään.
Hetken kuluttua hekin tunsivat painostavan hiljaisuuden. Sakuran kasvoilla oli pelokas ilme, eikä Sasukekaan niin varmalta näyttänyt lähestyessään tummanpuhuvaa kivikkoa edessään. Kaksikko asteli varovaisesti eteenpäin, varoen askeliaan tuntemattomalla maaperällä. Sasuke puristi kunaita kädessään ja nielaisi. Oli vain ajan kysymys, milloin jotain tapahtuisi. Sasuke vilkuili ympärilleen pulssi kiihtyen ja kylmä hiki otsalle kohoten. Pojan harhaileva katse kiinnittyi lopulta kivikkoon, jonka teräväkärkiset kivet sojottivat pystyssä, osoittaen korkeiden puiden latvoihin. Sasuke vilkaisi Sakuraan, joka asteli hitaasti ja hiljaa kohti kiviä. Jokainen askel, jokaisen risun naksahdus tuntui kaikuvan tuhatkertaisesti tässä omituisessa, äänettömässä kuplassa. Sasukella oli paha aavistus tästä kaikesta. Jokin pieni eläin tuntui nakertavan hänen vatsanpohjaansa, saaden pojan sävähtämään jokaisesta äänestä.
Nyt Sakura oli edennyt jo ensimmäisille kiville. Sasuke otti askeleen eteenpäin, katsellen ympärilleen. Hän huomasi hengittävänsä äänettömästi, ja toivoi Sakuran tekevän samoin. Yhtäkkiä Sasuken pää napsahti toiseen suuntaan, niska äänekkäästi raksahtaen. Jokin kilahti kevyesti, ja Sasuke huomasi kunaita pitelevän kätensä kohoavan torjumaan tusinaa kunaita eri suunnista. Sasuke onnistui kumartumaan ja väistämään muutaman, mutta tunsi silti, kuinka jokin viilsi häntä käsivarteen. Sasuken kasvoille kohosi ärsyyntynyt ilme, ja hän kohottautui nopeasti ylös.
"Sakura, pysy paikoillasi -" Sasuken varma ääni aloitti ja poika otti askeleen kohti jo kiville ehtinyttä tyttöä. Melkein heti Sakura kavahti taaksepäin katse liimaantuneena kivikkoon. Sasuke huomasi pimeässäkin tytöt kyyneleistä kiiluvat silmät, jotka räpyttelivät kiivaasti. Sakura henkäisi syvään ja kirkui.
Sasuke sävähti kuullessaan tytön kovan äänen painostavan hiljaisuuden jälkeen. Poika pakotti jalkansa astumaan muutaman askeleen eteenpäin. Sakura oli kaatunut taaksepäin, ja istui nyt maassa yhä huutaen, minkä keuhkoistaan sai irti. Sasuke seurasi tytön katsetta omallaan, ja juuri sopivasti pilvet siirtyivät syrjään kuunsirpin edestä. Kivikossa terävien kivien keskellä, kuin vastasyntynyt kehdossaan, makasi verinen Naruto. Sasuke henkäisi äänekkäästi antaen silmiensä laajeta yllätyksestä. Naruton keho oli kunaiden lävistämä, oranssit vaatteet nyt punertavina tuoreesta verestä. Sasuke veti kätensä suulleen. Sakura kirkui yhä, ja hetken ajan Sasuke mietti, miten tyttö jaksoi. Sitten hänen katseensa rekisteröi riekaleiset vaatteet ja niiden alta pilkottavan verisen lihamassan, joka ei enää muistuttanut Naruton jalkaa, joka se alunperin oli ollut. Sasuke yökkäsi ja kääntyi ympäri. Hän kompuroi muutaman askeleen läheiselle puulle, nojasi siihen ja oksensi rajusti yökkien. Veren haju... Se kävi Uchihan nuorimman pojan kimppuun kuin nälkäinen peto. Sasuke saattoi maistaa raudan suussaan ja oksensi uudelleen, kasvot kalpeina ja hikisinä kylmästä hiestä, joka verhosi kauttaaltaan pojan nuorta vartta. Lopulta, kun mitään ei enää tullut ulos, saattoi poika palata horjuvin askelein kivikon luo. Sakura haukkoi henkeään kiihkeään tahtiin, vapisten kauttaaltaan. Kyyneleet valuivat pitkin tytön poskia, ja tytön huulilta karkasi hiljainen uikutus. Sasuke sylki maahan saadakseen vatsahappojensa maun pois suustaan. Hän asteli nopeasti Naruton luo.
"Sa... Sakura..." Uchiha mutisi. "Tule... meidän pitää saada Naruto... pois täältä..." pojan ääni sortui. Sakura istui paikoillaan, silmät laajenneina tuijottaen Naruton liikkumatonta ruumista.
"Na... Naruto..." tyttö sai äännähdettyä ennen kuin purskahti koko kehoaan järisyttäviin nyyhkytyksiin. Sasuke nieleskeli, yrittäen saada kuivan suunsa kostumaan. Hän ei saanut ääntä suustaan, eivätkä hänen kätensä lakanneet tärisemästä. Poika tarttui nuorinta tiimitoveriaan kainaloista, yrittäen vetää tämän pois teräviltä kiviltä. Tuntiessaan sormiensa koskevan kosteisiin kiviin kompuroi Sasuke nopeasti taaksepäin, tuijottaen verisiä sormenpäitään. 'Lakatkaa tärisemästä...' Sasuke tuijotti käsiään, 'lakatkaa tärisemästä!' Pojan mieleen palasivat kuvat pimeästä talosta, ja ruumiista lattialla. Kylmät silmät polttivat häntä ja Sasuke tunsi etäisesti vajoavansa polvilleen. Pienet kivet painautuivat vasten pojan jalkoja, mutta hän ei tuntenut niitä. Verta, verta, verta. He kaikki olivat kuolleita, veren haju tarrasi häneen eikä lähde pois, hän on ihan yksin -
Sasuke nosti kunaita pitelevän kätensä ja iski terän toiseen käsivarteensa. Viiltävä kipu palautti hänet maan pinnalle. Hän nousi ylös kasvot irveessä, katsellen varovasti ympärilleen. Hän ei tuntenut enää genjutsua ympärillään, sillä kaikki äänetkin olivat jo palanneet. Sasuke käänsi katseensa ja huomasi Sakuran istuvan yhä paikoillaan, silmät laajenneina. Sasuke kumartui tytön ääreen ja huokaisi. Hän viilsi kunaillaan tytön käsivarteen saaden tämän sävähtämään ja luomaan pelokkaiden silmiensä katseen Sasukeen.
"Sasuke-kun? Mitä... Aah!" tyttö huudahti painaen kätensä vuotavan haavan päälle. Sasuke kohottautui ylös. Ensimmäiset sadepisarat alkoivat jo putoilla, poika huomasi. Hän asteli nopeasti Naruton luo eikä voinut olla värähtämättä uudestaan huomatessaan blondin suljetut silmät ja liikkumattoman hahmon.
"Sakura. Anna minulle sideharsoa. Yritän löytää meille jonkun suojan."
"Entä Kakashi-sensei?" tyttö ojensi hieman verisen sideharson Sasuken odottavaan käteen. Poika nyökkäsi.
"Etsi hänet. On kulunut vasta..." poika mietti hetken, "ehkä vähän päälle tuntia harjoitusten alusta. Kakashi-sensei tulee vähintään puolentoista tunnin kuluttua. Palaa suoraa tietä tuonnepäin," Sasuke osoitti suuntaan, josta he olivat tulleet, "ja varo ansoja. Minä ja Naruto lähdemme tuohon suuntaan."
"Missä... Missä me olemme?" Sakura kysyi kohottautuen ylös. Hän auttoi Sasukea vetämään Naruton tajuttoman ruumiin kivikosta.
"Muutaman kilometrin päässä kylästä. Naruto ehti juosta aika kauan ja aika lujaa," Sasuke nosti nuoremman pojan varovasti syliinsä. Sakura osoitti pohjoiseen.
"Parin kilometrin päässä on vanha, hylätty maja. En muista kartasta muuta. Tulen... Tulen heti kun saan Kakashi-sensein kiinni," Sakura pyyhki silmiään ja otti pari askelta paluusuuntaan. Sasuke katsoi hetken ajan, että Sakura meni oikeaan suuntaan, ennen kuin lähti juoksemaan ja lujaa kohti pohjoista. Naruto oli vielä lämmin, mutta kohta... kohta poika olisi yhtä kylmä kuin Sasuken kädet. Uchiha yritti välttää kompuroimasta, mutta hän oli kaatua useamman kuin yhden kerran. Hän ei uskaltanut pitää Narutostakaan kunnolla kiinni. Vasta sitten, kun nuo kunait olisi poistettu, sitten ehkä.
Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen Sasuke saapui vanhalle majalle. 'Se on tosiaankin hylätty,' ajatteli Sasuke mittaillessaan katseellaan harmaantuneita seiniä ja rikottuja ikkunoita. Ovi roikkui kiinni yhdestä ruostuneesta saranasta, ennen kuin tipahti pahaenteisesti alas. Sasuke sävähti kovaa ääntä ja astui sisälle. Majassa oli vain yksi, aikoja sitten tyhjäksi ryövätty huone. Sasuke asetti Naruton varovasti lattialle ja alkoi koluta vanhoja, homeisia kaappeja seinillä, jos sattuisi löytämään mitään. Poika paiskasi viimeisen kaapin ovet kiinni ja palasi tajuttoman tiimitoverinsa luo. Sasuke tarttui ensimmäiseen kymmenestä kunaista ja vetäisi sen irti. Veripisarat lennähtivät ilmassa, osa lentäen Naruton ja osa Sasuken kasvoille. Uchihan ilme synkkeni ja hän aukaisi Naruton punertavan takin auki. Musta t-paita sen alla oli verestä märkä, ja hipaistessaan kangasta muuttuivat Sasuken sormenpäät punaisiksi. Poika otti kunain ja vetäisi t-paidan keskeltä halki. Naruto oli edelleen liikkumatta. Sasuke irrotti kunait yksi kerrallaan, aukaisten haavoja ja saaden veren valumaan lisää. Sasuke kirosi hiljaa ja nosti Naruton varovasti istuvaan asentoon. Jotenkin hänen onnistui saada oranssi takki pois Naruton päältä, ja viskattuaan sen syrjään poika viilsi mustan t-paidan sivusaumat auki. Hän veti kappaleet varovasti irti Naruton ihosta, johon ne olivat tarrautuneet kiinni. Sasuke heitti märät kangaspalat kauemmas nurkkaan, johon ne läsähtivät äänekkäästi. Sasuke kirosi mielessään, ettei pitänyt mukanaan minkäänlaista haavojen puhdistusvoidetta. Hän tyytyi sitomaan Naruton pahimmat haavat, ja välittämättä siitä, että valkoiset siteet värjäytyivät punaisiksi melkein heti, hän alkoi irrottaa kunaita Naruton jaloista.
Aikaa kului, ja Sasuke sai kun saikin sidottua Naruton haavat. Nuorempi poika makasi lattialla pelkissä tummissa boksereissaan, joille oli niillekin lentänyt veripisaroita. Sasuke huokaisi syvään ja kohottautui pystyyn. Hänellä ei ollut mahdollisuuksia tehdä muuta kuin odottaa. Yksin hän ei voinut Narutoa jättää, sillä oli olemassa se riski, että joku tai jokin tulisi ja, no, söisi nuoremman pojan. Sasuke naksautti niskansa, ja vesipisara osui häntä otsalle. Poika katsoi ylös, ja huomasi katosta tihkuvan uhkaavasti vettä.
"Voi perse," poika murahti ääneen ja meni avonaisen ikkunan luo. 'Jep, rankkasade. Kiitoksia, Kakashi-sensei, tästä loistavasta yöstä,' Sasuke pyöräytti silmiään. Hän astui ovelle ja nosti vanhan, lahonneen oven pystyyn. Hän asetti sen oviaukon eteen suojaksi, etteivät he kastuisi yhtään enempää. Pojan katse harhautui tajuttomaan geniniin lattialla. Vesipisarat tippuivat pojan päälle, jo valmiiksi kosteiden siteiden päälle. Uchiha tuhahti ja tarkasteli kattoa. Mihin tahansa hän katsoikin, oli katossa pieniä halkeamia, joista tippui vettä. Joistakin kohdista tippui enemmän, joistakin vähemmän. Sasuke asteli ison, tammisen vaatekaapin luo huoneen perällä. Hän sai ihmeen kaupalla aikoja sitten kiinni juuttuneet lipaston laatikot auki, ja löysi muutaman koinsyömän rievun. Poika pudotti ne lattialle ja jatkoi lipaston sisällön tutkimista.
"Ei mitään..." Sasuke mutisi ja pyyhki sadepisaroita kasvoiltaan. Hän vilkaisi Narutoon, joka makasi edelleen liikkumatta, veden tippuessa hänen päälleen. Uchiha läimäytti lipaston kiinni ja istuutui kaappiin. Hän nojasi takaseinään mietteissään. Tässä oli sentään kuivaa -
"Mikä idiootti!" Sasuke läimäisi itseään otsaansa ja harppoi Naruton luo. Hän nosti pojan varovasti syliinsä ja noukki samalla oranssin takin ja housut lattialta. Pojan paljas iho tuntui viileähköltä vasten Sasuken jo muutenkin kylmiä käsiä. Poika kirosi omaa typeryyttään. Miten hän ei heti tajunnut laittaa Narutoa kuivaan kaappiin sateelta suojaan? Sasuke istuutui nojaamaan vasten kaapin sivuseinää, ja asetti Naruton makaamaan syliinsä. Uchiha piteli poikaa varovasti, antaen leukansa laskeutua keltaisten hiusten joukkoon.
"Mikä idiootti, tosiaan..." Sasuke mumisi hiljaa sulkien silmänsä. Naruto oli lämmin, vaikka olikin vähissä vaatteissa ja märkä. Pojan selkä lämmitti mukavasti Sasuken rintakehää ja vatsaa. Tummahiuksinen poika kietoi kätensä toisen ympärille hiljaa. Hän muisti etäisesti Iruka-sensein puhuneen jotain hypotermiasta ja sen vaaroista. 'Hah. Se taitaa olla minä, joka palelen,' Sasuke huomasi käsiensä värisevän.
"Hnh. Ei tässä enää mitään hätää ole. Sakura tietää, missä olemme, ja he tulevat kohta hakemaan meitä. Lakatkaa tärisemästä," Sasuke kuiskasi hiljaa, varoen herättämästä Narutoa. Blondi oli niin äänekäs, yhtä ärsyttävä kuin Sakura. Typerä, ajattelematon, huoleton idiootti. Sasuke huokaisi syvään. Mutta silloin, kun Naruto nukkui, oli poika suloinen. Sasuke punastui hennosti. 'Ei Naruto ole suloinen! Hän vain näyttää sellaiselta,' poika pudisti päätään.
"Sinä et todellakaan ole suloinen," Sasuke mutisi, tönäisten Narutoa kevyesti, odottaen, että nuorempi poika heräisi, haukottelisi, nousisi pystyyn ja purisi Sasuken pään irti. Uchihan ilme synkkeni. Naruto ei heräisi vähään aikaan, ei noilla haavoilla. Hyvä jos heräisi ollenkaan... Sasuke puristi nuorempaa poikaa tiukemmin itseään vasten. Hän käänsi katseensa huoneeseen, jonka lattia alkoi jo lainehtia sadevedestä. Hän tuijotti vettä ja putoilevia pisaroita antaen mielensä vaipua mukavaan horrokseen.
******************************
Kului kenties tunti, kaksi, tai vain viisitoista minuuttia. Sasuken ajantaju oli mennyt sekaisin. Hän ei voinut mennä ulos katsomaan, millainen ilma siellä oli, saati nähdä auringosta, paljonko kello oli. Poika oli suhteellisen tyytyväinen. Tämä oli hänen ja Naruton pieni kupla, jossa ei aikaa ollut. Sasuke huokaisi. Jos Naruto olisi hereillä, he voisivat puhua ja rikkoa tämän hiljaisuuden, jota Sasuke oli kuunnellut liikaa elämänsä aikana. Mutta Naruto saattaisi huutaa ja valittaa, rikkoa koko kuplan olemuksellaan. Sasuke huokaisi uudestaan. Sateen ropina vasten kattoa oli mukavaa kuunneltavaa, mutta Naruton ääni olisi vielä mukavampaa.
"Oi, Naruto," Sasuke kuiskasi nuoremman pojan korvaan. Ei minkäänlaista reaktiota.
"Narutoo..." Sasuke kohottautui pystyyn ja tarttui poikaa olkapäistä. "Naruto. Herää." Hän huokaisi ja laski Naruton takaisin paikalleen vasten Sasuken rintaa. Vanhempi kaksikosta nojasi vasten kaapin kovaa seinää antaen sormensa liukua pitkin Naruton sileää ihoa. Hänen kätensä näytti hyvin vaalealta verrattuna Naruton rusketukseen. Uchihan poika sulki silmänsä ja kuunteli heidän molempien hengitystä. Kaikki oli niin rauhallista...
"Mmm..." kuului muminaa Sasuken sylistä. Poika aukaisi silmänsä ja painoi päänsä alas.
"Naruto...?" Sasuke kuiskasi uneliaasti Naruton korvaan. Blondi mumisi uudestaan, ja Sasuke naurahti pehmeästi.
"Aloin jo miettiä, milloin heräisit. Hnh, säikäytit minut, Naruto, eikä kovin moni siihen pysty. Minä oikeasti pelkäsin puolestasi, pässi," poika kuiskasi pehmeästi, taputtaen toista päälaelle. Naruto ynähti epäselvästi ja haukotteli. Sasuke otti oikean kätensä Naruton rinnalta ja haroi hiuksiaan.
"Shiish, sinä aiheutat minulle aina päänvaivaa, kuulitko? Mutta ehkä sen takia... ehkä sen takia minä en voi millään unohtaa sinua," Sasuke haukotteli itsekin. Naruto hieroi takaraivoaan vasten Sasuken solisluita ja avasi silmänsä.
"Mmm... Mitä... Missä... Auuu..." poika valitti painaen kätensä kyljelleen. Sasuke tarttui toista olkapäistä ja nosti tämän pystyyn.
"Herätys, Naruto."
"Sa... Sasuke?" Naruton pää kääntyi nopeasti äänen suuntaan ja pojan keho säpsähti. Sasuke kietoi kätensä varovasti pojan ympärille.
"Sinä heräsit. Lopultakin," tummahiuksinen poika mutisi vasten blondin niskaa. Naruto värähti ja irrotti Sasuken kädet ympäriltään.
"Mitä...? Tapahtuiko tässä jotain, mistä minunkin pitäisi tietää?" Blondi näytti hämmentyneeltä. Sasuke kohautti olkiaan virnistäen heikosti. Naruto hieroi silmiään unisesti ja katsoi sitten ympärilleen.
"Mitä ihmettä..." pojan siniset silmät levisivät yllätyksestä. Sasuke venytteli käsivarsiaan.
"Sakura ja Kakashi-sensei ovat tulossa koko ajan. Meidän täytyy vain odottaa jonkin aikaa," poika haukotteli uudestaan. Naruto kohottautui ylös ja tajusi istuneensa Sasuken sylissä ilman vaatteita. Sasuke ei kuitenkaan näyttänyt välittävän asiasta pahemmin, joten tuskin se Narutoakaan tappaisi. Heidän läheisyytensä, siis.
"Missä minun vaatteeni ovat?" Naruto katseli kaapin sisälle. Sasuke kumartui eteenpäin ja ojensi kätensä Naruton selkää kevyesti hipaisten. Naruto tunsi ihonsa nousevan kananlihalle. Sasukekin huomasi tämän, sillä poika naurahti hiljaa vetäessään kätensä takaisin nurkasta ja ojentaessaan Naruton verestä jähmettyneet vaatteet. Naruto vihelsi hiljaa huomatessaan niiden kunnon.
"Se sattui jumalattoman paljon..." Poika mutisi ottaessaan vaatteet syliinsä. Sasuke nyökkäsi.
"Joku oli laittanut genjutsun siihen paikkaan. Kunait eivät kuitenkaan olleet huijausta," tummasilmäinen poika paljasti vasemman käsivartensa ilkeän näköisen haavan. Naruto nyökkäsi ja puki takkinsa hitaasti ylleen. Sitten hän asettui nojaamaan vasten kaapin seinää.
"Hah. Olin niin vihainen, etten huomannut sellaista yksinkertaista asiaa. Eikä minulla ollut sitten aikaa edes väistää niitä. Muistan vain, kuinka näin veren tirskuvan ja tunsin lentäväni kivikkoa päin. Makasin siinä jonkin aikaa, kunnes taisin menettää tajuntani. Miten... Miten sinun ja Sakura-chanin kävi?" Naruto kysyi vetäen kastuneet jalkansa takaisin kaapin sisälle. Poika kietoi kätensä jalkojensa ympärille ja laski leukansa polvia vasten. Sasuke huomasi Naruton välttelevän katsettaan.
"Hnh. Minä ja Sakura seurasimme sinua. Sillä aikaa, kun minä laukaisin ansan, löysi Sakura sinut. Hän meni hieman shokkiin, mutta lopulta me saimme nostettua sinut pois sieltä. Hän lähti hakemaan apua, ja minä lähdin tuomaan sinua tänne," Sasuke kertoi hiljaa. Naruto sulki silmänsä ja nyökkäsi.
"Ja sinä et ollut moksiskaan mistään?" Naruto kysyi vaimeasti. Sasuke pudisti päätään.
"En sanonut, etten olisi ollut huolissani," poika vastasi. Naruto nyökkäsi hitaasti ja käänsi päätään.
"Minä... Minä katselin taivaalle ja makasin siinä hiljaa. En pystynyt nousemaan ylös, sillä ne kivet olivat liukkaita, ja toiseksi en olisi jaksanutkaan. Se kipu sai minut näkemään tähtiä," Naruto mumisi. "Ajattelin siinä, että te tulette kohta ja autatte minut pois siitä. Minä luotin siihen, että tulisitte."
"Me tulimme liian myöhään," Sasuke huokaisi. Hänen yllätyksekseen Naruto pudisti päätään.
"Pääasia, että tulitte. Se tässä on tärkeintä. Tai siis, olisittehan te voineet jäädä ennemmin kahdestaan ja saada jotain aikaan keskenänne, kuin tulla keskelle ei mitään minun perääni. Mutta te tulitte..." Naruto nosti kasvonsa ja hymyili Sasukelle. Tummasilmäisen pojan poskille kohosi hento puna. Naruto laski päänsä takaisin polviensa päälle.
"No, joka tapauksessa, meillä ei taida olla mitään muuta mahdollisuutta kuin odottaa Sakura-chania ja Kakashi-senseitä. Toivottavasti he tulevat pian, sillä minulla on kauhea nälkä --" Naruto aloitti, mutta vaikeni tuntiessaan lämpimät huulet poskellaan. Poika käänsi päänsä ja tuijotti Sasukea, jonka huulilla karehti pieni hymy. Naruton kasvoille kohosi kirkas puna.
"Sa... Sasuke!" blondi ulvahti ja nosti kätensä poskelleen. Sasuke virnisti ja kietoi kätensä Naruton ympärille.
"Idiootti. Totta kai minä olisin huolissani sinusta," poika mutisi hiljaa. Naruto nyökkäsi ja painoi otsansa vasten Sasuken otsaa.
"Sasuke..." nuorempi poika äännähti hiljaa. Sasuke huokaisi pehmeästi ja tarttui Narutoa varovasti leuasta. Naruto sulki silmänsä, ja tunsi toisen pojan viileät huulet omillaan. Sasuke painautui lähemmäs ja -
- Ovi kaatui maahan äänekkäästi rämähtäen. Molempien poikien silmät levähtivät auki, ja Sasuke irrottautui toisesta nopeasti.
"Huomenta, Sasuke, Naruto. Keskeytinkö jotain?" Kakashi nojasi ovenpieleen. Naruto punastui rajusti, ja alkoi vetää takkiaan kiinni. Sasukekaan ei oikein näyttänyt tietävän, mihin katsoa tai kätensä laittaa. Kakashi yskäisi yrittäen peittää naurahduksen, epäonnistuen siinä surkeasti.
"Sade on jo lakannut, joten Sakura-chan odottaa pihalla, että Naruto saa vaatteet päälleen," hän hiljensi ääntään, "ja että Sasukekin saa oriinsa aisoihin," jounin nyökkäsi Sasukelle, ennen kuin kääntyi ympäri ja palasi ulos. Molemmat pojat punastuivat korviaan myöten ja Naruto alkoi nopeasti vetämään housuja jalkoihinsa. Sasuke nousi ylös ja käänsi selkänsä Narutolle. Nuorempi poika nousi ylös varovasti ja otti pari askelta kohti ovea.
"Naruto..." Sasuke mutisi hiljaa, saaden toisen pojan pysähtymään. Naruto kohotti kasvonsa ja näki Sasuken kasvoilla hennon punan. Uchiha kääntyi nopeasti ympäri, harppoi Naruton luo ja suuteli tätä nopeasti poskelle.
"Daisuki," Sasuke henkäisi nopeasti. Naruto räpäytti silmiään.
"Huomattu on!" Kakashin ääni kuului oviaukosta. Sasuke säntäsi opettajansa perään, jättäen Naruton seisomaan pöllämystyneenä paikoilleen. Pojan huulille nousi ujo hymy ja hän nosti kätensä poskelleen. Jos tämä oli genjutsua, ei hän tahtonut havahtua siitä koskaan...
**********************************************************************
Damn, Sakura ei sitten kuollutkaan >__< Ehkä ensi kerralla sitten
Daisuki = Hyvin mieluisa, vastaa tässä "Minä rakastan sinua/Pidän sinusta hyvin paljon"
Se oli siinä. ^^
Olen iloinen siitä, että piditte tästä. ^^ Olen pahoillani Zeni_chan, mutta mulla ei ole aikomuksia kirjottaa tähän jatkoa... Gomen ne~ Tämä oli vain sellanen... inspiraatiojuttu, jonka halusin kirjoittaa. Ei mitään sen ihmeempää. Ja tuota noin, voit laskee sen veitsen... ^^;; 
