Pilvee, ruohoo ja kukkaseppeleitä
- Moonlight Slave
- Academy Teacher
- Viestit: 312
- Liittynyt: Ti Kesä 14, 2005 14:32
- Paikkakunta: Sateenkaaren tuolla puolen...
Pilvee, ruohoo ja kukkaseppeleitä
Nimi: Pilvee, ruohoo ja kukkaseppeleitä
Ikäraja: No sanotaan että jos osaat jo itse lukea, niin olet varmaankin ihan tarpeeksi vanha lukemaan.
Varoitukset: Hienoista Hinatan hahmoimagon OOC-mäistämistä, ja jos joku sattuu kammoamaan huumeita tai narkkareita, niin en suosittele (paitsi jos olet henkinen masokisti xD). Ei spoilerivaaraa.
Genre: En voisi ihan angstiksikaan kutsua, ehkä jotain draamaa tai jotain.
Juonikuvaus/johdanto: Kyllä - sitä saa myös Konohasta. Siis mitä? No kohta sen tiedätte.
Kirjoittajan alkupuhe: Itse asiassa aluksi teki mieli kirjoittaa jotain tosi veristä ja väkivaltaista, mutta sitten tulikin tällanen. Kiva kirjottaa välillä vähän jotain erilaista kuin yleensä. Sitten jossain vaiheessa tästä tuli jotenkin liian surullinen, niin muutin vähän. En tykkää itkeskellä samalla kun luen jotain.
*****************
Tummahiuksinen tyttö istui nurmikolle ja asetteli pienen seppeleen ja ystävänpäiväkortin hautakiven eteen. Hän katsoi kiveä huokaisten. Nimi oli hutaistu rosoiseen graniittiin. Kukaan ei ollut vaivautunut maksamaan tuon kummempaa kiveä. Tuo harmaa kivi näytti siltä, kuin se olisi välttämättä halunnut pyytää jotakuta tappamaan sen, mutta mitäpä se olisi auttanut - sehän oli vain kivi.
Itse asiassa se oli tytön mielestä ihan kaunis yksinkertaisuudessaan. Ja hänen täytyi myöntää itselleen, ettei tuo seppele näyttänyt paljon miltään, mutta silti hän toivoi, että se toisi hieman lohtua kylmälle ja yksinäiselle haudalle, jolta kukaan ei ollut välittänyt repiä valtoimenaan kasvavia heinäkasoja ja köynnöksiä.
Tyttö huokaisi ja liu'utti sormeaan nimikaiverruksessa, kuin yrittääkseen pitää tuon kuolleen ikuisesti luonaan, kuitenkin tietäen että se oli epätoivoinen yritys.
Hänestä olisi pitänyt tulla Hokage. Tyttö muisti, kuinka oli monta kertaa kuullut tuon pirteän höpötyksen. Hän muisti kaiken. Hän muisti sen kaiken liian hyvin. Ja mitä enemmän hän sitä muisteli, sitä pahemmin se sattui.
"Naruto-kun...", tyttö mutisi huokaisten ja laski kätensä haudalle. Siellä jossain maan alla oli Naruton ruumis. Ajatus mädäntyneestä ja hiirien nakertamasta pojasta sai hänet voimaan pahoin, mutta hän ei halunnut juosta pois ja loukata samalla Naruton muistoa.
Tytöstä alkoi tuntua kummalliselta, ja hän tiesi tasan tarkkaan mistä se johtui. Hän veti taskustaan valmiiksi käärityn sätkän ja sytytti sen vaivalloisesti sytkärillään, joka oli käytännössä katsoen jo rikki. Tuolla samalla sytyttimellä hän oli jo tappanut Naruton, joten miksi ei itseäänkin. Miksi hänen piti edes kertoa Narutolle silloin aikoinaan?
Ei, ei se mitään tupakkaa ollut. Mutta sitä tyttö ei halunnut ajatella. Se oli pilannut hänen elämäänsä jo tarpeeksi olemassaolollaan. Kuinka hän sitä vihasikaan.
'Älä tee sitä, Hinata. Älä tee sitä!', pieni ääni tytön päässä kaikui anellen. Mutta aivan kuin jokin toinen ihminen Hinata jätti tuon pienen hahmon päässään yksikseen itkemään
Hinata puhalsi savua ulos suustaan. Hän tiesi, ettei tuo paperiin kääritty aine auttaisi yhtään mitään. Se oli liian laimeaa. Vaikka hän kuinka vakuutti itselleen, että kyllä se riitti, niin salaa hän silti tiesi, mitä tapahtuisi.
Hinata päätti, että tämä riittäisi, sammutti savuavan rullan, tunki sen taskuunsa - ei hän tietenkään halunnut jättää sitä Naruton haudalle - ja lähti kävelemään hitaasti poispäin.
Aikaa kului ehkä minuutti - tai sitten kymmenen minuuttia. Se ei tuntunut liikkuvan lainkaan ja Hinata tiesi kyllä, mistä se johtui. Hän tiesi sen liiankin hyvin.
Miksi hän edes yritti? Kyllähän hän tiesi, miten siinä kävisi. Kokemuksesta hän sen tiesi, niin monta kertaa se oli tapahtunut.
"Ääh! Mitä väliä?!", tyttö tiuskaisi katkerasti ja otti sen kummempia ajattelematta neulan taskustaan, etsi verisuonen ja upotti terän ihon alle. Sitä hän vihasi yli kaiken. Se oli inhottavaa, mutta ei hän muutakaan voinut. Pieni verilätäkkö muodostui neulan terän ympärille.
Hinata vilkaisi olkansa yli Naruton haudalle. Hän päätti olla enää käymättä siellä. Ei hän saisi piinata Narutoa ongelmillaan.
"Hyvästi, Naruto-kun...", Hinata kuiskasi ja kuuli äänensä sortuvan samalla kun kostea haalea vana levisi hänen poskelleen. "Ehkä me vielä näemme."
Tyttö painoi aineen vereensä ja lähti kulkemaan eteenpäin. Hän ei enää tulisi tänne. Muutama kyynel poltti hänen silmiään ja ennen kuin hän oli huomannutkaan, ne olivat vierähtäneet hänen poskilleen.
Tästä alkoi taas uusi yö. Samanlainen siitä tulisi kuin muistakin. Ja samanlaisia niistäkin öistä tulisi, jolloin hän tieten tahtoen allekirjoitti kuolemantuomiotaan kirjain kirjaimelta.
"Hyvästi, Naruto-kun. Hyvästi."
Kuiskaus ja sitä seurannut nyyhkäys jäivät leijailemaan yksinään ilmaan, jossa ohut maripilvi hiljaa hajosi kappaleiksi.
*********************************************************
No tulipa siitä tylsä.
Niin ja jos jotain jäi ihmetyttämään toi nimi "pilvee, ruohoo ja kukkaseppeleitä", niin U know _pilvee_ ja _ruohoo_, ja sitten tällä kukkaseppeleellä on kaksoismerkitys (jos muistatte, mitä Hinata laittoi Naruton haudalle). En taida olla mikään maailman paras keksimään nimiä. (Olipa kerran räpellys nimeltä Viimeisen putouksen rannalla, alá MLS).
Okei ja tästä sitten EI tarvitse tykätä, ihan oikeesti!
EDIT: Vitsi kun niitä virheitä ei ikinä huomaa...
Ikäraja: No sanotaan että jos osaat jo itse lukea, niin olet varmaankin ihan tarpeeksi vanha lukemaan.
Varoitukset: Hienoista Hinatan hahmoimagon OOC-mäistämistä, ja jos joku sattuu kammoamaan huumeita tai narkkareita, niin en suosittele (paitsi jos olet henkinen masokisti xD). Ei spoilerivaaraa.
Genre: En voisi ihan angstiksikaan kutsua, ehkä jotain draamaa tai jotain.
Juonikuvaus/johdanto: Kyllä - sitä saa myös Konohasta. Siis mitä? No kohta sen tiedätte.
Kirjoittajan alkupuhe: Itse asiassa aluksi teki mieli kirjoittaa jotain tosi veristä ja väkivaltaista, mutta sitten tulikin tällanen. Kiva kirjottaa välillä vähän jotain erilaista kuin yleensä. Sitten jossain vaiheessa tästä tuli jotenkin liian surullinen, niin muutin vähän. En tykkää itkeskellä samalla kun luen jotain.
*****************
Tummahiuksinen tyttö istui nurmikolle ja asetteli pienen seppeleen ja ystävänpäiväkortin hautakiven eteen. Hän katsoi kiveä huokaisten. Nimi oli hutaistu rosoiseen graniittiin. Kukaan ei ollut vaivautunut maksamaan tuon kummempaa kiveä. Tuo harmaa kivi näytti siltä, kuin se olisi välttämättä halunnut pyytää jotakuta tappamaan sen, mutta mitäpä se olisi auttanut - sehän oli vain kivi.
Itse asiassa se oli tytön mielestä ihan kaunis yksinkertaisuudessaan. Ja hänen täytyi myöntää itselleen, ettei tuo seppele näyttänyt paljon miltään, mutta silti hän toivoi, että se toisi hieman lohtua kylmälle ja yksinäiselle haudalle, jolta kukaan ei ollut välittänyt repiä valtoimenaan kasvavia heinäkasoja ja köynnöksiä.
Tyttö huokaisi ja liu'utti sormeaan nimikaiverruksessa, kuin yrittääkseen pitää tuon kuolleen ikuisesti luonaan, kuitenkin tietäen että se oli epätoivoinen yritys.
Hänestä olisi pitänyt tulla Hokage. Tyttö muisti, kuinka oli monta kertaa kuullut tuon pirteän höpötyksen. Hän muisti kaiken. Hän muisti sen kaiken liian hyvin. Ja mitä enemmän hän sitä muisteli, sitä pahemmin se sattui.
"Naruto-kun...", tyttö mutisi huokaisten ja laski kätensä haudalle. Siellä jossain maan alla oli Naruton ruumis. Ajatus mädäntyneestä ja hiirien nakertamasta pojasta sai hänet voimaan pahoin, mutta hän ei halunnut juosta pois ja loukata samalla Naruton muistoa.
Tytöstä alkoi tuntua kummalliselta, ja hän tiesi tasan tarkkaan mistä se johtui. Hän veti taskustaan valmiiksi käärityn sätkän ja sytytti sen vaivalloisesti sytkärillään, joka oli käytännössä katsoen jo rikki. Tuolla samalla sytyttimellä hän oli jo tappanut Naruton, joten miksi ei itseäänkin. Miksi hänen piti edes kertoa Narutolle silloin aikoinaan?
Ei, ei se mitään tupakkaa ollut. Mutta sitä tyttö ei halunnut ajatella. Se oli pilannut hänen elämäänsä jo tarpeeksi olemassaolollaan. Kuinka hän sitä vihasikaan.
'Älä tee sitä, Hinata. Älä tee sitä!', pieni ääni tytön päässä kaikui anellen. Mutta aivan kuin jokin toinen ihminen Hinata jätti tuon pienen hahmon päässään yksikseen itkemään
Hinata puhalsi savua ulos suustaan. Hän tiesi, ettei tuo paperiin kääritty aine auttaisi yhtään mitään. Se oli liian laimeaa. Vaikka hän kuinka vakuutti itselleen, että kyllä se riitti, niin salaa hän silti tiesi, mitä tapahtuisi.
Hinata päätti, että tämä riittäisi, sammutti savuavan rullan, tunki sen taskuunsa - ei hän tietenkään halunnut jättää sitä Naruton haudalle - ja lähti kävelemään hitaasti poispäin.
Aikaa kului ehkä minuutti - tai sitten kymmenen minuuttia. Se ei tuntunut liikkuvan lainkaan ja Hinata tiesi kyllä, mistä se johtui. Hän tiesi sen liiankin hyvin.
Miksi hän edes yritti? Kyllähän hän tiesi, miten siinä kävisi. Kokemuksesta hän sen tiesi, niin monta kertaa se oli tapahtunut.
"Ääh! Mitä väliä?!", tyttö tiuskaisi katkerasti ja otti sen kummempia ajattelematta neulan taskustaan, etsi verisuonen ja upotti terän ihon alle. Sitä hän vihasi yli kaiken. Se oli inhottavaa, mutta ei hän muutakaan voinut. Pieni verilätäkkö muodostui neulan terän ympärille.
Hinata vilkaisi olkansa yli Naruton haudalle. Hän päätti olla enää käymättä siellä. Ei hän saisi piinata Narutoa ongelmillaan.
"Hyvästi, Naruto-kun...", Hinata kuiskasi ja kuuli äänensä sortuvan samalla kun kostea haalea vana levisi hänen poskelleen. "Ehkä me vielä näemme."
Tyttö painoi aineen vereensä ja lähti kulkemaan eteenpäin. Hän ei enää tulisi tänne. Muutama kyynel poltti hänen silmiään ja ennen kuin hän oli huomannutkaan, ne olivat vierähtäneet hänen poskilleen.
Tästä alkoi taas uusi yö. Samanlainen siitä tulisi kuin muistakin. Ja samanlaisia niistäkin öistä tulisi, jolloin hän tieten tahtoen allekirjoitti kuolemantuomiotaan kirjain kirjaimelta.
"Hyvästi, Naruto-kun. Hyvästi."
Kuiskaus ja sitä seurannut nyyhkäys jäivät leijailemaan yksinään ilmaan, jossa ohut maripilvi hiljaa hajosi kappaleiksi.
*********************************************************
No tulipa siitä tylsä.
Niin ja jos jotain jäi ihmetyttämään toi nimi "pilvee, ruohoo ja kukkaseppeleitä", niin U know _pilvee_ ja _ruohoo_, ja sitten tällä kukkaseppeleellä on kaksoismerkitys (jos muistatte, mitä Hinata laittoi Naruton haudalle). En taida olla mikään maailman paras keksimään nimiä. (Olipa kerran räpellys nimeltä Viimeisen putouksen rannalla, alá MLS).
Okei ja tästä sitten EI tarvitse tykätä, ihan oikeesti!
EDIT: Vitsi kun niitä virheitä ei ikinä huomaa...
Mitä vittua MINÄ sille voin?!
- jenske
- Tokubetsu Jounin
- Viestit: 557
- Liittynyt: La Kesä 18, 2005 14:43
- Paikkakunta: Great Kotka city
- Ave-chan
- Onigiri desu~
- Viestit: 1566
- Liittynyt: Su Touko 15, 2005 23:17
- Paikkakunta: Uleåborg
Mm... Miksi tämä oli näin lyhyt? Minun mielestäni tämä oli hyvin kirjoitettu, oikein melankolinen pätkä. Jos olisit tehnyt tästä hieman pidemmän, olisi sitä tunnelmaakin ollut enemmän, mutta toisaalta... Toisaalta tämä on ihan ok näin lyhyenäkin. Hieman minua ärsytti Hinatan tapa puhua.. tai siis, Naruto on kuollut, Naruto, jota Hinata ihkutti yli kaiken, on kuollut, ja silti tyttö puhuu jotenkin... tavallisesti. "Ääh! Mitä väliä?!" tyttö tiuskaisi katkerasti, tuo kohta ei mielestäni sopinut Hinataan. Mikään muu ei sitten oikeastaan iskenyt väärällä tavalla silmiin.
Osaat kirjoittaa hyvin. Ihmettelin hieman, kun sinulta ei tullutkaan mitään väkivaltaista ja veristä, kalmanhajuista tarinaa, muuuutta eipä siitä sen enempää ^^;
Osaat kirjoittaa hyvin. Ihmettelin hieman, kun sinulta ei tullutkaan mitään väkivaltaista ja veristä, kalmanhajuista tarinaa, muuuutta eipä siitä sen enempää ^^;
- Moonlight Slave
- Academy Teacher
- Viestit: 312
- Liittynyt: Ti Kesä 14, 2005 14:32
- Paikkakunta: Sateenkaaren tuolla puolen...
En väitä itseäni asiantuntijaksi tai mitään, mutta tuo oli oikeastaan lainattu nikotiiniriippuvaiselta (no okei, se polttaa röökiä) isukiltani (joka tosin lopetti), ja oli kiva tehdä Hinatasta vähän OOC. Sain siitä muuten inspiraation ja piirsin Hinatan ja Naruton vähän polttelemassa... *väistelee mätiä tomaatteja*Ave-chan kirjoitti: "Ääh! Mitä väliä?!" tyttö tiuskaisi katkerasti, tuo kohta ei mielestäni sopinut Hinataan. Mikään muu ei sitten oikeastaan iskenyt väärällä tavalla silmiin.
Niin minäkin!Ihmettelin hieman, kun sinulta ei tullutkaan mitään väkivaltaista ja veristä, kalmanhajuista tarinaa, muuuutta eipä siitä sen enempää ^^;
EDIT: Okei ja tässä on tämä kuva. HUOMAUTAN että tuo on ensimmäinen Naruto jonka olen koskaan piirtänyt, että hehehee...http://img359.imageshack.us/img359/9572 ... ten3qk.jpg
Tuossa muuten juuri keskusteltiin, että jos tekisin tälle jatkoa. No, niistä keskusteluista tuli aika ällöttävää kuunneltavaa, ottaen huomioon että Hinata seurusteli muoviämpärin kanssa U know... (Jos joku ei tajunnut mitä tarkoitin, niin ihan laattaamista vaan) No, enpä usko että kukaan haluaa sitä lukea. Mutta mä haluan kirjottaa sen...[/url]
Viimeksi muokannut Moonlight Slave, Su Elo 14, 2005 18:50. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Mitä vittua MINÄ sille voin?!
- Moonlight Slave
- Academy Teacher
- Viestit: 312
- Liittynyt: Ti Kesä 14, 2005 14:32
- Paikkakunta: Sateenkaaren tuolla puolen...
*syvä kumarrus maahan asti* Kiitos... *poistuu takaperin kumarrellen* En ole koskaan nähnyt Sojon kirjoittavan tollasta palautetta... *kammotärinää*sojo kirjoitti:Minusta tuo oli aika hyvä vaikken yleensä fanficeistä välitä.
Moonlight Slave on ansainnut minulta respectiä
Mitä vittua MINÄ sille voin?!
- Mikkey
- Missing-nin
- Viestit: 1518
- Liittynyt: Su Helmi 13, 2005 22:02
Jaa no en ole vaivautunut itseasiassa antamaan paljon palautetta koska en jaksa lukea tarinoita, mutta kun tarinasi oli aika mielenkiintoinen päätin lukea sen ja se oli minusta ihan hyväMoonlight Slave kirjoitti:*syvä kumarrus maahan asti* Kiitos... *poistuu takaperin kumarrellen* En ole koskaan nähnyt Sojon kirjoittavan tollasta palautetta... *kammotärinää*sojo kirjoitti:Minusta tuo oli aika hyvä vaikken yleensä fanficeistä välitä.
Moonlight Slave on ansainnut minulta respectiä