------------------------------------------------------------------
Nimi:Kirsikanpuun alla
ikäraja: Ei ole...
Lyhyt pätkä tarina-_-;;
-------------------------------------------------------------------
Kirsikankukan terälehdet tippuivat haudan kiven päällä. Mutta tuuli vei ne mukanaan. Sammalinen hauta oli melkein kaatunut nurin ja sen yläpuolella oleva kirsikkapuun kukat olivat kuihtuneet. Taivas oli tumma ja pelto kiilsi kuun valossa. Pellon takana häämötti tumma ja vaarallinen metsä.
Haudassa ei näkynyt ketä kuoli ja milloin, mutta vain nimikirjaimet olivat säilyneet O ja U.
Lasit, jotka olivat kuuluneet pojalle, olivat peitossa heinikossa.
Vaalea hiuksineen tyttö käveli kukkakimppu käteessä. Häneltä valui muutamia suolaisia pisaroita poskeen, jotka vierähtivät alas saakka.
Tyttö istui haudan päälle, niin että hän katsoi haudan kiveä. Ja luki pojan nimen ääneen, vaikka se tuntuikin kahjolta.
Äkkiä Rin tunsi kovan asian hänen polven alla. Hän hätkähti kun näki pojan kuluneet lasit. Pieni kirsikanpuun kukka lensi lasin päälle ja jäi siihen niin kuin ei olisi muutakaan paikkaa.
’Olin melkein unohtanut nämä, ‘ Rin oli iloinen, mutta kun hän muisti Obiton, itku yltyi kovemmaksi. Eikä hän pystynyt lopettamaan, vaikka kuinka yritti. Mutta ei.
Hän tiesi sen, että Obito rakasti häntä ja hän Obitoa. Mikään ei voinut koskaan tulla heidän väliin. Paitsi kuolema. Joka oli jo tullut ja teki Rinin yksinäiseksi.
”Haluan…vielä nähdä sinut, Obito. Tänä yönä, mutta se on mahdotonta,” Rin puhui Obitolle, joka kuunteli häntä.
Tyttö tunsi kylmän käden hänen poskessaan, mutta luuli heti että Kakashi oli tullut hänen luoksee. Mutta hän näki valkoisen käden ja pelästyi suuniltaan.
Rin melkein pyörtyi kun näki Obiton kasvot hänen edessään, jonka kasvot olivat valkoiset ja niissä ei ollut tunteita.
”Älä pelkää,” Obito sanoi hiljaisella käheällä äänellä ja pakotti itseään hymyilemään.
Rin perutti puuta päin ja jäi siihen paikkaa, ja tuijotti silmät suurina Obitoa.
Molemmat olivat hiljaa ja kuuntelivat tuulen valitusta.
Poika käveli elävää tytön luokse ja istahti siihen.
Rin ei aluksi saanut mitään sanaa suustaan, koska kurkku oli niin kuiva kuin Sahara.
”M-miten s-sinä…?”Rin sanoi sitten ja häpesi paljon mitä hän sanoi.
Obito hymyili hänellä ja otti Rinin kädestä kiinni, mutta tyttö ei tuntenut mitään.
Rin pani silmät kiinni, kunnes hän avasi ne uudestaan, sillä halusi katsoa Obitoa.
Mutta Obiton kuolleet huulet olivat hänen poskessaan kiinni. Rinin sydän sykki kiivaammin kuin koskaan ennen ja se sai Obiton valkoisen ihon muuttuvan oikeaksi vaalearuskeaksi.
Pojan pitäisi jo päästää tytöstä irti, mutta Obito jatkoi poskesta kohti Rinin suuta.
Nyt Rin tunsi Obiton huulen hänen huulessa kiinni.
Obito Uchiha avasi silmänsä ja katsoi hiestä märkää Riniä ja tiesi elävänsä. Vain hetken. Elämä on lyhyt.
”Miten sinä voit elää?” Rin kysyi ja päästi huulensa irti pojan huulesta.
Poika ei aluksi vastannut vaan nousi pystyyn ja etsi lasejaan. Hän löysi ne ja alkoi putsata niitä kiiltävämmiksi. Laittoi ne silmien eteen ja sanoi sitten.
”Saat joskus tietää. Mutta se vie aikaa,” Obito katsoi taivasta. ”Ja muuten. Muista, että odotan sinua aina.”
Obito muuttui takaisin valkoiseksi ja hävisi sitten kokonaan. Hänen päässään olevat lasit hävisivät myös.
Tuuli yltyi ja se sai Rinin hiukset lentämään. Hän ei tiennyt mitä tapahtui. Vain sen, että he suutelivat Kirsikanpuun alla.
Jo nyt Rin halusi Obiton tulevan takaisin hänen luokseen vielä kerran. Ehei, ei tule.
Nyt hän itkenyt vaan katsoi sitä paikkaa, missä Obito oli ja katsoi kirkkaa tähti taivasta, joka oli aina vain samanlainen.
Kirsikanpuun alla
- Runte
- Lord of Oblivion
- Viestit: 4119
- Liittynyt: La Maalis 26, 2005 17:00
- Paikkakunta: Somwhere Around Nothin'
- Viesti:
- minori
- Legendary Sannin
- Viestit: 3015
- Liittynyt: La Kesä 11, 2005 13:44
- Paikkakunta: Oulu
- Viesti:
Dämit, tuntuu että valitan aina samoista asioista, mutkumutku nyt on pakko. Kun on sanottava, että tämä tarina ei ole ollenkaan huono. Olet alkanut paneutumaan juoniinkin vähän tarkemmin. Mutta kun edelleen en voi kuin nähdä punaista noiden kummien kirjoitus- ja kielioppivirheiden takia ja se on sääli. Eli siis kysy ihmeessä jotain tyyppiä vaikka täältä foormulta oikolukemaan ja vähän korjailemaan! Joku, joka tykkää tarinoistasi ainakin varmasti suostuisi, koska beta-hommat on ihan mukavia. Kokeilisit edes kerran!
- jenske
- Tokubetsu Jounin
- Viestit: 557
- Liittynyt: La Kesä 18, 2005 14:43
- Paikkakunta: Great Kotka city
- Moonlight Slave
- Academy Teacher
- Viestit: 312
- Liittynyt: Ti Kesä 14, 2005 14:32
- Paikkakunta: Sateenkaaren tuolla puolen...
Njaa. Kehtitystä on tapahtunut teikäläisenkin osalla dattebayo, mutta jostain syystä munkin silmille alkaa välkkyä aika hälyttävää punaista noissa "kirkkaa taivasta"-virheissä. Nooo, JekkuDragon on hyvä tyttö ja betalukee tulevat *kröhömn* teokset... *taputtaa Jekkua selkään* (Se saa nyt mennä yleisesti säätämään omiaan...)
Mitä vittua MINÄ sille voin?!