Sadepisaroita

[LittleSamurai]

Nimi: Sadepisaroita

Lajityyppi/Ikäsuositus: Jos tunnet vääryyttäsi lukiessasi shounen-ai-tarinaa, ole hyvä ja poistu. Eiköhän tämä ole kaiken ikäisille sallittu, koska tämä ei ole mikään tuhma tarina (koittaa esittää romanttista XD Olen niin hellyyden puutteessa. Antakaa hali!!).

Spoilerit: Joo, spoileria on, joten jos sarjaan Death Note ei sano sana "ketju" mitään, ole hyvä ja poistu siinäkin tapauksessa jottet spoilisi itselleni mtn. Jos haluat spoilia, niin ole hyvä vaan ja lue. Se ei sitten ollut minun syyni.

Kirjoittajan alkupuhe: Joo, minulla ei nyt ollut betalukijaa, toivotaan ettei siellä ole hirveästi kirjoitusvirheitä. Jatko-osa on kyllä jo valmistumassa, joten jos joku haluaa itselleen sen taakan niin mikä ettei.
Tämä ficci siis perustuu mangasarjaan nimeltä Death Note, jonka (vissiin) aika moni tietää.. Minusta on niin väärin ettei sille sarjalle ole kovin montaa suomalaista (taikka ulkomaiskielistäkään) ficciä kirjoitettu.. :<


Ja pidemmittä puheitta, sukelletaanpas tarinaan mukaan.


-----

L katseli sadepisaroita, jotka valuivat tukikohdan ikkunoita pitkin alas tummuvaan iltaan.
’Sade on niin mielenkiintoinen asia’, hän mietti. ’Aivan kuin maa olisi täynnä liikaa törkyä ja pahuutta, joku painaa nappia ja sitten se kaikki huuhtoutuu pois.’
Hän hymyili itsekseen. ’Ja sitten paistaa aurinko, näyttääkseen koko prosessin tehokkuuden.’
”Mitä sinä virnistelet siinä itseksesi”, kysyi Raito, joka luki kirjaa entisajan jumalmyyteistä kertovan kirjasarjan Kuoleman jumalat -osaa.
”Sitä, että kuvittelen murhaajan ilmeen kun saamme hänet kiinni.”
”No, se on vain ajan kysymys, senkin työnarkkari”, Raito mutisi itsekseen heilauttaen punaisen suortuvan pois silmiltään ja uppoutui taas kirjansa tekstiin, nykien hajamielisesti käsirautaa ajatuksissaan.
L katsoi käsirautaa, ja hänellä käväisi mielessä että hän ottaisi sen pois, helpottaakseen Raiton oloa, mutta tulikin sitten toisiin ajatuksiin.
’Sehän on tavallaan yhteys meidän välillämme’, L ajatteli ja mutusteli mietteissään huulillaan peukalonsa päätä. ’Side, joka yhdistää minua ja rak.. Raitoa!’
L jähmettyi ja laski kätensä polvelleen. Hän oli aivan järkyttynyt näistä ajatuksistaan, joita oli alkanut tulla lisää ja lisää. ”Rakasta”, sitäkö hän Raitosta ajatteli. ’Taidan tosiaan olla viettänyt liikaa aikaa näiden rautojen seurassa’, L mietti haroessaan hapsottavaa, tummaa tukkaansa, joka ei varmaan ikipäivänä ole nähnyt, saati tule näkemään kampaa.
”Mikäs sinulle nyt tuli, ajatteletko kenties miltä tuntuisi jos murhaaja murhaisi sinut?” Raito kysyi kohottaen uteliaan katseensa kirjasta leikkien välinpitämätöntä.
”En”, L vain vastasi töksähtävällä äänellä ja asetti kasvoilleen mitäänsanomattoman ilmeen. ’Jotakin ihanaa sen sijaan.. Ei herranjestas, lopeta jo nuo ajatukset!' L manasi itselleen ja läimäytti otsaansa kämmenellään.
Tuo omituinen ele ja tuskastunut ilme sai Raiton vihdoinkin luopumaan niin mielenkiintoisesta aiheesta kuin Kuolemanjumalat, ja katsomaan huolestuneena ystäväänsä. L:stä nimittäin oli tullut todellinen ystävä hänelle, ajattelipa tai käyttäytyipä L miten omituisesti tahansa tai Raito kuinka välinpitämättömästi tahansa.
Raito tarkasteli L:ää, joka haroi hiuksiaan silmät kiinni, kulmat hieman rypyssä. ”Oletko aivan varma, ettet halua puhua jostakin?”, Raito kysyi ääni heikosti peiteltynä tylyyteen, että huoli oikein paistoi läpi kuin Naantalin aurinko.
L siirsi hitaasti hämmentyneen katseensa Raitoon. ’Tarkoittaako tuo sitä, että hän välittää minusta?’, kysyi pieni L:n ääni hänen omassa päässään.
”Äh, tarvitsen vain raikasta ilmaa.”
”Niin minäkin, liika lukeminen turruttaa. Lähdetään käymään kävelyllä”, Raito heitti haasteen.
L mietti tarkkaan, sillä hän tiesi, ettei pystyisi olemaan ulkona turvassa murhaajalta. Mutta ajatus kävelystä Raiton kanssa kutkutti hänen mieltään kovin..
Sitten hän nyökkäsi, ja he nousivat.

”Sade on kivaa”, Raito tokaisi yhtäkkiä kun he kävelivät puistossa. Siellä ei ollut heidän lisäkseen ketään.
”Niin minunkin mielestäni”, L vastasi pidellen omaa suurta mustaa sadevarjoaan, ja katsellen kuinka maata piiskaavat pisarat synnyttivät renkaita jo muodostuneisiin vesilammikoihin särkiessään vedenpinnan kalvon.
”Mennään eteenpäin”, Raito ehdotti, koska ei voinut kulkea vapaasti käsiraudan takia. Ketju heidän välillään kilahteli vaimeasti, aivan kuin koittaen kertoa jotakin.
He kävelivät yksinäistä katua pitkin, katsellen suljettujen kauppojen mainosikkunoita, kumpikin omiin mietteisiinsä paneutuneina. L tosin ei katsonut itse ikkunoita, vaan niitä pitkin valuvia sadepisaroita, jotka jättivät vanoja valuessaan alas, siten kuluttaen itseään, välillä napsien muiden pisaroiden vanoilta pieniä pisaroita.
’Nehän ovat kuin ihmisiä’, L tuumasi hivenen järkyttyneenä. 'Jotkut ovat pienempiä ja vähäpätöisempiä, jotkut suuria. Suuret jyräävät pienempänsä valuessaan alas ja kasvattaen samalla mahtiaan. Mutta loppujen lopuksihan ne kaikki haihtuvat pois paahtavan auringon alla.’ L mietti hetken ’Ja höyry, joka niistä syntyy, kohoaa ylöspäin, taivaaseen. Käykö niin ihmisillekin?’
”Ryuuzaki”, Raiton kaukainen ääni huhuili vierestä. ”Vaikka olisitkin varma että kaikki on hyvin, minä en ole siitä niinkään varma. Mikä sinulla on?” Raito kysyi sen enempää peittelemättä huolestunutta ilmettään.
’Raito on niin huolestuneen näköinen, se on niin somaa.. Ei, lopeta jo!!’ L läksytti itseään ja tarttui päähänsä. ”Kyllä minä olen aivan kunnossa”, hän vastasi yhä epäilevänä pälyilevälle Raitolle, luoden vielä L:lle tyypillisen, hajamielisen hymyn.
Kunnossa, aivan kunnnossa”, hän mutisi itsekseen, ottaen askeleen eteenpäin, mutta Raito pysäytti hänet kesken kaiken ottaen tätä käsivarresta kiinni. ”Sinä voit kertoa minulle”, Raito maanitteli kulmat hieman rypyssä, saaden vanhan pariskunnan kiertämään heidät kauempaa.
”Ei sinun tarvitse paapoa minua, minun päätäni vain hieman särkee”, L vastasi hymyillen huolettomasti, juuri hetkeä aikaisemmin ennen kuin hänen silmissään musteni hänen jättäessä tämän maailman taakseensa.

[Ave-chan]

Whoooa, jotain muuta kuin KakaIrua! :D Ei niin että siinä mitään vikaa olisi... ^^

Mitäshän minä nyt tähän keksisin äkkiä. Hmmm... Ei betaa? Poor boy *pat pat* Tuohon alkuun kannattaa laittaa sellainen infoboksi, mistä näkyisi nämä varoitukset, ikärajat, genret yms. Chauron on tehnyt sellaisen mallin, jota on helppo soveltaa. Kai.

Sitten itse ficistä. Tunnustan, en ole lukenut Death Notea niin paljon, että olisin päässyt siihen asti, missä L menee Raiton kouluun (tai jotain? O__o) joten en oikeastaan tiedä, milloin hahmot ovat OOC... Heh ^^ Toivottavasti tämä ei haittaa kauheasti.

... Kauheaa, pitää modea arvostella :O *panikku*

No siis, kieli oli hyvää. En huomannut pahempia kirjotusvirheitä. Hyvin laitettu nuo ajatukset, niistä huomaa heti että nyt joku funtsii jotain. Hmm. Kappalejakoa olisi voinut ehkä enemmän käyttää tjsp? Silloin sen käsittää helpommin, tai ainakin minunkaltaiseni pikkublondi ymmärtää :P Mmm... Tämähän on vaikeaa :D L:llä näyttää olevan enemmän persoonaa kuin Raitolla, tai siis että hänen ajatuksistaan ja puhetyylistään, olemuksestaan saa enemmän irti kuin Raiton puheesta tai touhuista. Maanitteleeko Raito oikeasti? O__o Sitä hieman mietin... Eipä sillä kuitenkaan kauheasti väliä ole ^^

Tuo loppu oli kyllä varsinainen cliffhanger, I say. Ei tuollaisia saa jättää D:

L vastasi hymyillen huolettomasti, juuri hetkeä aikaisemmin ennen kuin hänen silmissään musteni hänen jättäessään tämän maailman taakseensa.

Kursivoidun sanan poistaisin ja boldatulla kirjotetut jutut lisäisin. En ole kuitenkaan ihan varma noista :/ Omaan korvaani se kuitenkin kuulostaisi vähän paremmalta...? Prkl ku ei ole Wordia niin ei voi tarkistaa ;__;

Mutta oli kyllä tosiaan vaihtelua tämän foormun ficceihin, siitä propsit. Ja vielä sellaisesta sarjasta, joka tosiaan vaikuttaa mielenkiintoiselta - ainakin tämän ficin jälkeen :D Pitääpi varmaan kohtapuoliin alkaa itsekin lukea DN:ää ^^ Ite ficcikin oli hyvä, vaikka olikin niin kaaaauhean lyhyt ;D Odotan jatkoa innolla ^^

Please don't shoot me ;__; [/quote]

[LittleSamurai]

Tuo loppu oli kyllä varsinainen cliffhanger, I say. Ei tuollaisia saa jättää D:

L vastasi hymyillen huolettomasti, juuri hetkeä aikaisemmin ennen kuin hänen silmissään musteni hänen jättäessään tämän maailman taakseensa.

Kursivoidun sanan poistaisin ja boldatulla kirjotetut jutut lisäisin. En ole kuitenkaan ihan varma noista :/ Omaan korvaani se kuitenkin kuulostaisi vähän paremmalta...? Prkl ku ei ole Wordia niin ei voi tarkistaa ;__;

Njoo, minulle Wordi nimenomaan tuota ehdotti, joten käytänpä sitä.. Kakkososa on jo puoliksi valmiina, nyt vain on tenkkapoo enkä tiedä miten jatkaa tai sitten jatkosta tulee toodella lyhyt.. Tarvitsisin jonkun ehdottelemahan, pitää Fransua pyytää.. Jos se jaksaa.. :<

[LittleSamurai]

Aah, tämä oli jotain aivan ihanaa. Vihdoin jotain muuta kui SasuNarua tai KakaIrua. Kieli hyvää, ja teksti oli mukavan selkeää. Rakastin L:n ajatuksia, ne olivat niin syvällisiä. Kuvailua oli juuri sopivasti, ja senkin olit toteuttanut kiitettävästi. Ainoa miinus oli, että tuo loppu jäi jotenkin auki. Tai sitten en vain ymmärtänyt sitä -_-
Ja pituutta olisi saanut olla hieman enemmän. Hienoa työtä, kuitenkin. ^^

Tarina on itse asiassa syntynyt minun ajatuksistani, laitoin ne vain L:lle.. XD Olen kamala.

Tarina oli pitempi, mutta en halunnut laittaa sen jatkoa tähän koska se ei mielestäni käynyt niin hyvin tähän. Edelleen etsin itselleni beta-lukijaa joka auttaisi minua saamaan kakkososan valmiiksi. Tarinasarjasta siis on tarkoitus tulla kolmeosainen, jos joskus saan sen valmiiksi tai jos saan vaikka kamalan inspiksen tai ihmiset toivoisivat jatkoa. Nah.. :3

Kiitos kommentista ^__^

[Sharon]

yay, L xRaito. Olen odottanut aivan kamalan kauan että joku ihana ihminen kirjoittaisi heistä.. suomeksi..
Itse tarinasta. Kerronta on sujuvaa (pidänpidänpidänpidän ^ ^), välillä vähän häiritsi turha toisto, mutta ei kuitenkaan kovinkaan merkittävästi.(aika älykäs lause)

....tai ihmiset toivoisivat jatkoa. Nah.. :3

Toivon! todella toivon!