Vain sinun / K-17, yaoi

[Michiko]

Nimi: Vain sinun
Lajityyppi: draama/yaoi
Ikäsuositus: K-17
Spoilerit: Ei

Juonikuvaus: Konohassa järjestään jälleen jokavuotinen juhlatilaisuus, joka on Narutolle ja hänen ystävilleen ainutlaatuinen, sillä tällä kertaa myös he ovat kutsuttujen joukossa saavutettuaan maagisen seitsemäntoista vuoden iän. Ainoa, joka ei juhlista innostu, on poikkeuksellisesti Naruto.

Kirjoittajan alkusanat: Äh, ei minusta ole alkusanoja kirjoittamaan, eikä kyllä oikein juonikuvauksiakaan… Näköjään olen jotenkin fiksoitunut tähän SasuNaruun, mutta annettakoon se minulle anteeksi, minkäs sitä (pervolle) luonteelleen voi. Tarinasta tuli taas myös pahuksen pitkä (korjaan, JÄRKYTTÄVÄN pitkä nyt kuin näin sen sivustolla XD), mutta toivottavasti edes joku jaksaa lukea sen alusta loppuun. Ja kommentteja otan ilolla vastaan, niin risut kuin ruusutkin ja virheiden kaivelut ovat tervetulleita.
Eli luvassa jälleen yaoita, jos et pidä tällaisesta, ei kannata lukea puolta väliä pidemmälle… ^^;
*****************************************

Viimeiset kaksi viikkoa kyläläiset olivat ahkeroineet kuumeisesti valmistautuessaan jokavuotiseen juhlaan. Naiset siivosivat suurta salia, koristelivat sitä värikkäillä kankailla ja kukilla miesten nikkaroidessa muuten paikkoja kuntoon ja vetäessä uutta maalia seiniin. Edes Konohan yllä leijuva raskas, sähköä täynnä oleva ilma ja paahtava helle eivät hillinneet iloista puheensorinaa ja odottavaa tunnelmaa.

Naruto oli seurannut sivusta innoissaan hääriviä ihmisiä. Kaikki tuntuivat osallistuvan valmisteluihin, ja kerran jopa Sasuke oli näyttänyt heiluvan maalisudin kanssa.

Alistuen kohtaloonsa Naruto oli pysytellyt poissa tieltä. Niin paljon kuin hän kaikista juhlista pitikin, nämä eivät olleet häntä varten.


Sasuke käveli painostavassa helteessä kädet taskuissa potkiskellen kiviä tieltään yhtä synkkänä kuin taivaalla roikkuvat mustat pilvet. Päivä oli kyllä alkanut lupaavasti hänen törmätessään Narutoon, leppoisan jutustelun johtaessa varsin värikkääseen mutta sävyltään hyväntuulisena pysyvään sananvaihtoon – kunnes Sakura-chan oli pölähtänyt paikalle ja alkanut hehkuttamaan jälleen kerran ylenpalttisesti tulevia tanssiaisia. Koska vihjaileva huokailu kavaljeerin puuttumisesta ei tälläkään kertaa tuottanut toivottua tulosta, oli tämä lopulta mennyt suoraan asiaan ja siinä vaiheessa oli Naruto mokoma häipynyt vähin äänin jättäen hänet pelkurimaisesti kahden sinnikkään tytön kanssa. Sasuke tuhahti ärtyneenä. Hän ei todellakaan kaivannut ketään roikkumaan käsipuoleensa ja oli ilmaissut kantansa myös selvin sanoin Sakura-chanille, joka loukkaantuneena oli lähtenyt niskojaan nakellen tiehensä.

Sasuke jatkoi viattomien kivien potkiskelua rypistellen otsaansa mietteliäänä. Ei hän muutenkaan aina ymmärtänyt Narutoa, mutta tämänpäiväinen alkoi jo mennä yli ymmärryksen. Ainahan Naruto oli siellä missä tapahtui, innostui kaikesta mikä vähänkin toi vaihtelua arkeen – mutta kun oli tullut mahdollisuus esiintyä pelastavana ritarina ja tarjota auttava kätensä Sakura-chanille, niin mitä tämä tekeekään? Livistää tiehensä! Lähestyessään joen yli vievää siltaa Sasuke pysähtyi huomatessaan sillä kaiteeseen nojaavan pitkän hoikan hahmon ja rypyt otsalla syvenivät. Selvästikin blondia painoi jokin, joka liittyi tulevaan tapahtumaan, miksi tämä muuten olisi vältellyt aihetta kuin ruttoa? Alahuultaan nyppien Sasuke kamppaili itsensä kanssa sekaantuisiko Naruton ongelmiin vai ei, kun jalat tekivät päätöksen hänen puolestaan ja Sasuke suunnisti kohti siltaa.

Sasuke nojautui kaiteeseen ja vilkuili silmänurkastaan Narutoa, joka ei näyttänyt kiinnittävän huomiota vierelleen ilmestyneeseen poikaan, tuijotteli vain alahuuli mutrussa vettä, ja Sasuke totesi verkkaisesti: ”Vai tänne sinä karkasit.”
Ei vastausta, mutta ei Sasuke sitä oikeastaan ollut odottanutkaan jatkaessaan: ”Ei ollut reilua, että livistit sillä tavoin ja jätit minut tulilinjalle. Oli hilkulla, etten joutunut väkisin Sakura-chanin seuralaiseksi niihin juhliin, kun hän ei millään meinannut uskoa järkipuhetta.”
”Hmph.”
Torjuva urahdus ei hetkauttanut Sasukea, joka yrittämättäkään peitelle kasvavaa uteliaisuutta äänessään kysyi: ”Mikset sinä alkanut hänen parikseen? Hänhän tarjosi mahdollisuutta yhtälailla sinulle, eikä taatusti olisi kieltäytynyt”, pilkallinen virnistys käväisi Sasuken kasvoilla hänen muistellessaan tytön kinuamista, ”kun vapaaehtoisista tuntuu olevan tällä hetkellä pulaa Konohassa.”

Entisestään myrtyneempi ilme ja jääräpäisenä jatkuva mykkäkoulu saivat Sasuken tiukkaamaan piirun verran hyökkäävämmin kuin tarkoittikaan: ”Mikä sinua niissä juhlissa oikein rassaa? Sillä niistähän tässä on kyse, eikö?” Sasuke kääntyi ja veti itsensä istumaan sillan kaiteelle katsellen pää kallellaan Narutoa. ”Ainakin tunnut luikkivan nykyään häntä koipien välissä karkuun, jos joku vain mainitseekin sanan tanssiaiset.”
Kädet puristivat tiukemmin kaidetta Sasuken huomion osuessa tarkasti maaliinsa. Ojentautuen suoraksi Naruto mulkaisi mustahiuksista poikaa ja töksäytti: ”En tule sinne”, ja enempiä selittelemättä lähti kävelemään kohti metsikköä jättäen Sasuken hölmistyneenä istumaan kaiteelle. Sasuke sihautti ilmaa hampaidensa välistä, hypähti vikkelästi alas ja harppoi pitkin askelin Naruton perään. Hän ei todellakaan aikonut päästää tätä näin vähällä.

Tavoittaen Naruton Sasuke asettautui seisomaan tämän tielle kädet puuskassa. ”Miten niin et tule?”
”Siten niin, etten tule. Onko sinulla kuullun ymmärtämisessä jotain vikaa?”, Naruto tiuskaisi.
Sasuke murahti tuijottaen Narutoa peräänantamaton ilme kasvoillaan. ”Lakkaa käyttäytymästä kuin mikäkin uhmaikäinen kakara. Kai sinulla jokin syy on, joten alahan selittää.”
”Olenko muka sinulle jotenkin selitysvelvollinen? Asia ei kuulu sinulle, eikä kenellekään muullekaan!”, Naruto huusi hermostuneena toisen tivaamiseen vaikka tiesikin huutamisen turhaksi, sillä myös Sasuke osasi olla uskomattoman itsepäinen jos halusi – ja tällä hetkellä mustat silmät kielivät, että tämä aikoi olla h y v i n itsepäinen. Herkeämätön tuijotus sai Naruton vaihtelemaan rauhattomana painoa jalalta toiselle raskaasti huokaillen ja lopulta jupisemaan tuskin kuuluvasti kasvoillaan uhmakas ilme: ”No kun en osaa tanssia.”
Sasuke tuijotti Narutoa odottaen jatkoa. Kun sitä ei kuitenkaan kuulunut, kysyi hän lopulta kärsimättömänä: ”Niin?”
Naruto katsoi toista hetken kuin vähäjärkistä. ”Mitä ’niin’? En tule sinne muiden naurettavaksi”, hän puuskahti.
Sasuke pudisteli päätään tajuamatta alkuunkaan, miksi Narutoa teki asiasta niin suuren numeron. ”Ethän sinä ennenkään ole osannut – entä sitten? Voit aivan hyvin unohtaa naisväen kohinan siitä tanssiosuudesta, onhan siellä paljon muutakin ohjelmaa ja syömistä piisaa.”
Naruto tuijotti maahan posket kuumottaen. ”Just joo… muut pyörivät tanssilattialla ja minä ruokapöydän ympärillä. Tiedät varsin hyvin, että nämä juhlat ovat nimenomaan tanssiaiset eivätkä mikään oman porukan rantabailut. Joten kiitos, mutta ei kiitos. En kyllä tule sinne nolaamaan itseäni.”
”Mikä ihmeen alemmuuskompleksi sinuun on iskenyt? Ethän sinä ennenkään ole pahemmin välittänyt mitä muut sinusta ajattelevat.” Äänessä kuulsi aito hämmästys Sasuken katsoessa kummissaan Narutoa. ”Sitä paitsi, ei siellä kuitenkaan kaikki tanssi. Minä en ainakaan aio hakea ketään, joten et sinä ainoaksi seinäruusuksi jää”, Sasuke jatkoi, ja hiljeni. Hetken hän oli luullut Naruton vain pelleilevän, mutta onneton ilme tämän kasvoilla paljasti toisen olevan tosissaan.

’Mutta kun haluaisin.’ Kuinka monta kertaa hän oli katsonut tanssivia pareja, kadehtinut liikkeiden kauneutta ja märehtinyt omaa kömpelyyttään? Naruto nielaisi muuttuen entistäkin punaisemmaksi. Sasuke tikahtuisi nauruun, jos tietäisi mitä hän oikein ajatteli.

Kuitaten keskustelun päättyneeksi Naruto kohautti näennäisen välinpitämättömästi hartioitaan aikoen jatkaa matkaansa tiellään seisovan Sasuken ohitse, mutta olkapäähän lujasti tarttuva käsi pakotti hänet pysähtymään.
Varoittavasti murahtaen Naruto yritti ravistella tiukasti puristavan käden irti Sasuken katsoessa mietteliäänä tämän rimpuilua, ’Älä… kerjäät vain ikävyyksiä…’, ja huolimatta päässä soivasta hälytyskellosta sanat livahtivat huulilta kuin itsestään: ”En tajua, mitä ihmeellistä kuvittelet touhussa olevan, mutta koska siitä on näköjään tullut sinulle joku omituinen päähänpinttymä niin opetan sinut tanssimaan. Meillä on kaksi päivää aikaa, joten eiköhän tässä ehditä ainakin peruskuviot iskemään paksuun kalloosi jos heti aloitetaan.”
Naruto lopetti tempoilun, kääntyi hitaasti ja vilkuili epäluuloisesti Sasukea. Ehdotus olisi ollut yllättävä kenen tahansa sanomana, mutta Sasuken suusta kuultuna suorastaan käsittämätön.
”Vitsailetko? Miksi ihmeessä viitsisit nähdä moisen vaivan-” Naruto aloitti, mutta vaikeni nopeasti Sasuken keskeyttäessä irvistäen: ”Idiootti… totta kai vitsailen, niin kuin aina. Minähän olen suorastaan kuuluisa siitä. No, kelpaako tarjous vai ei?”

Sasuken yllättävä avuliaisuus oli saanut Naruton vaistomaisesti varuilleen ja nyt hän puntaroi kiivaasti ehdotusta. Vaikka ystävyys olikin nykyään vankalla pohjalla, ei tällainen ystävällisyys sentään kuulunut Sasuken tapoihin. Ja kuitenkin… mitä enemmän hän asiaa ajatteli, siltä houkuttelevammalta se kuulosti. ’Ja hitot, mitä sitä miettimään. Ei minulla mitään menetettävääkään ole.’ Huulet kaartuivat hitaasti hymyyn Naruton katsoessa kärsimättömänä vastausta odottavaa nuorta miestä. ”Jos kerran tarkoitat sitä, niin… ihan varmasti! Voi juku, kiitos Sasuke! Olet kyllä yliveto, todellinen-”
Sasuke nosti kätensä torjuvasti eteensä ja perääntyi nopeasti pari askelta Naruton näyttäessä uhkaavasti siltä, että seuraavaksi kapsahtaisi ilosta tämän kaulaan. Mulkaisu hiljensi Naruton uudelleen ja sai hänet juuri ja juuri pysymään aloillaan, mutta ei riittänyt pyyhkäisemään korvasta korvaan levinnyttä hymyä kasvoilta.
”Joo joo, meni perille. Sinulta ei kuitenkaan löydy sopivaa musiikkia ja kämppäsikin on turhan pieni, joten mennään minun luokseni”, Sasuke totesi viileästi yrittäen hillitä blondin innostusta.
Hymy vääntyi nolostuneeksi irvistykseksi Naruton iskiessä kädellä otsaansa. ”Ee-e, lupasin Iruka-senseille, että menen käymään hänen luonaan… unohdin ihan. Jos tulisin sen jälkeen?”
Sasuke pudisteli päätään ja huokaisi. Tyypillistä Narutoa, aina kymmenen asiaa kesken... ”Kunhan et jää asumaan. Aika vetää muutenkin tiukalle, ja tässä pitäisi saada päähäsi jäämään yhtä sun toista.”
Naurahtaen Naruto pinkaisi juoksuun huutaen mennessään: ”Tulen niin nopeasti kuin pääsen!”

’No niin, Uchiha Sasuke, nyt olet sitten kadottanut viimeisetkin järjen rippeesi.’ Kädet upposivat syvälle housuntaskuihin Sasuken katsellessa sekavin tuntein keltaisen hiuspehkon katoamista näkökentästään. Naruton touhut aiheuttivat muutenkin välillä tarpeeksi päänsärkyä, pitikö hänen vielä sotkeutua vapaaehtoisestikin tämän kohelluksiin? ’Helle. Se johtuu tästä pahuksen helteestä. Mutta luvattu mikä luvattu.’

---

Sohva ja tuolit saivat aika kyytiä Sasuken järjestellessä olohuonetta uuteen uskoon Narutoa odotellessaan. Silmäillen lopulta tyytyväisenä syntynyttä tilaa Sasuke alkoi selailla levypinoa ja siirsi sivuun sopivalta tuntuvia vaihtoehtoja sen kuitenkin keskeytyessä ovelta kuuluvaan rytmikkääseen koputukseen. Sasuke ei ehtinyt edes kutsua Narutoa peremmälle kun tämä jo porhalsi sisään, katseli uteliaana ympärilleen ja virnisti sitten leveästi heittäen takkinsa kaaressa sohvalle. ”Joko aloitetaan?”
Puoliksi ärtyneenä, puoliksi huvittuneena Naruton uhkuvasta itsevarmuudesta Sasuke palasi levysoittimen luo, laski neulan levylle ja asettautui seisomaan tätä vastapäätä levottomana. Hän ei yleensäkään kutsunut ketään luokseen – itse asiassa hän ei edes muistanut, koska joku olisi viimeksi vieraillut hänen luonaan – ja kun otti huomioon millaisesta vierailusta nyt oli kyse... tai kenestä. ’Kaksi päivää. Kyllä minä sen kestän.’ Ryhdistäytyen Sasuke sanoi painokkaasti: ”Minä sanon mitä tehdään ja sinä teet perässä mukisematta. Asia selvä?”
Myös Naruto tunsi olonsa hermostuneeksi alun itsevarmuuden väistyessä kasvavan jännityksen tieltä. ’Tässä sitä nyt sitten ollaan, tanssikoulussa – Sasuken kanssa. Olisi siinä muutamilla ihmettelemistä, jos tämän näkisivät…’ Elävä mielikuva ikkunan takana töllistelevistä kasvoista oli purkautua hysteeriseen hihitykseen ja Naruton oli tyydyttävä nyökkäilemään ponnekkaasti pelätessään nauravansa ääneen, jos avaisi suunsa.
Sasuke katsoi nauraviin silmiin ja nipisti huulensa yhteen tiukaksi viivaksi. ’Vai on tämä sinusta huvittavaa? Odotahan, tulet vielä näkemään, että tästä on leikki kaukana.’ Rykäisten hän jatkoi: ”No niin, aloitetaan. Sinä saat ensin olla naisen osassa. Laita kätesi tähän käsivarrelleni… ei niin alas, vähän ylemmäs. Sitten lasket toisen kätesi minun kämmenelleni-”
Narutolla oli yhä vaikeuksia saada mielikuvituksensa kuriin ja yrittäen ohjata ajatuksensa takaisin varsinaiseen asiaan hän kysyi: ”Millä tanssilla aloitetaan?”
”Valssilla. Eiköhän se ole helpoin, sillä sen askeleet ovat hyvin yksinkertaiset. Näin, yks-kaks-kol, yks-kaks-kol…”

Helppo ei ehkä olisi ollut sana jolla Naruto olisi tanssia kuvannut hänen yrittäessään matkia Sasuken liikkeitä kehnolla menestyksellä kappaleen toisensa jälkeen. Urhoollisesti Sasuke yritti olla välittämättä tallaantuvista varpaistaan, mutta ei lopulta voinut olla ulvahtamatta kivusta Naruton onnistuessa polkaisemaan niitä poikkeuksellisen lujaa. ”Yrittäisit nyt vähän varoa miten heilut niiden koipiesi kanssa!” Sasuke irvisti tuskastuneena. Kyllä Narutolla rytmitajua oli, sen hän oli huomannut nopeasti, mutta tällä hetkellä tuntui, että olisi ollut helpompaa saada vaikka rautatanko vääntymään solmulle kuin Naruto liikkumaan tahdissa.
”Anteeksi”, Naruto mumisi tuijottaen varpaisiinsa hikikarpalot otsalla. Koska muiden tanssiminen oli aina näyttänyt niin helpolta, oli hän uskonut oppivansa askeleet yhdessä hujauksessa Sasuken opastuksella. Naruto huokaisi äänettömästi. Enää hän ei ollut asiasta lainkaan niin varma.

Jatkuva jännittäminen sai Naruton jalat tuntumaan lähinnä kahdelta puupökkelöiltä ja Sasuken varpaiden varominen liikkumaan entistäkin kömpelömmin. Huulet liikkuivat taukoamatta Naruton laskiessa askelia, kun nopea suunnanvaihdos horjutti hänen tasapainoaan ja Naruto tarttui Sasukeen lujemmin tämän murahtaessa: ”Älä purista kättäni niin lujaa, ei tämä mikään kädenvääntökilpailu ole.”
Jaksamatta edes loukkaantua toisen sanoista Naruto nykäisi kätensä irti ja jäi seisomaan pakoilleen hartiat kasaan lysähtäen. ”Annetaan olla… ei tästä mitään tule”, Naruto sanoi hiljaa. Pettymys nosti karvaan palan kurkkuun ja sai Naruton nieleskellen kääntymään hakeakseen takkinsa.

”Enkö minä sanonut, että minä määrään ja sinä tottelet. Enkä sanonut, että lopettaisimme vielä.”
Naruto jähmettyi paikoilleen, kääntyi sitten silmät hämmästyksestä pyöreinä katsomaan Sasukea, joka etusormeaan käskevästi koukistaen katsoi takaisin tiukka ilme kasvoillaan. ’Enkö muka ole tallannut hänen varpaitaan jo riittämiin?’ Epäröiden Naruto lopulta laski kätensä uudelleen Sasuken odottavalle kämmenelle ja toisen tämän käsivarrelle.
Asettaen kätensä Naruton selälle Sasuke jatkoi käskevällä äänensävyllä: ”Silmät kiinni.”
Naruto tuijotti järkyttyneenä Sasukea. ”Mutta, mutta – enhän minä näe jalkojani jos laitan silmät kii-”
”Ja suu myös.”
Naruto aukaisi suunsa vastalauseeseen ja napsautti sen saman tien kiinni. Parempi tehdä niin kuin Sasuke sanoi, varsinkin kun määrätietoiset otteet eivät näyttäneet jättävän hänelle muuta vaihtoehtoa kuin totella. Vastahakoisesti Naruto puristi silmänsä tiukasti kiinni odottaen puoliksi kauhuissaan mitä tuleman piti.

Sasuke joutui laskemaan mielessään kolmeen ettei olisi ärähtänyt uudelleen Naruton puristaessa rystyset valkoisena hänen kättään, mutta hillitsi kielensä tarkastellen blondia, joka odotti silmät suljettuina Sasuken käskyjä kasvot epätavallisen kalpeina.
”Nyt kuuntelet. Tästä ei tule mitään, koska yrität liikaa – ihan kuin valmistautuisit johonkin lähitaisteluun etkä suinkaan tanssimiseen. Ja koska lasket askelia koko ajan ääneen, et kuule musiikkia, et anna sen viedä sinua”, terävä sävy äänessä pehmeni hieman Sasuken jatkaessa, ”joten nyt tehdään näin. Et katso jalkoihisi, et laske ääneesi, et edes päässäsi. Koska minä vien, sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin kuunnella musiikkia ja tulla mukanani. Ymmärsitkö?”
”Ymmärsin”, Naruto vastasi ja tarrautui Sasukeen kuin hukkuva oljenkorteen tämän aloittaessa tanssin rauhallisin liikkein.
Tiukasti suljetut silmät ja viivaksi puristunut suu saivat Sasuken murjaisemaan: ”Jos tämä tuntuu kovin vastenmieliseltä, voithan aina kuvitella tanssivasi jonkun muun kanssa.”
Lohkaisu sai Naruton kurkistamaan nopeasti suljettujen luomien takaa ja yllättäen naurahtamaan hiljaa. ”Ei… ei tämä nyt niin kamalaa ole.”

Levy vaihtui toisensa jälkeen, kun puhe tasaisena virtana soljuen Sasuke pyöritteli Narutoa kärsivällisesti lattian poikki yhä uudelleen. Tyytyväisenä Sasuke tunsi Naruton koko olemuksen vähitellen rentoutuvan otteessaan samalla kun kasvojen kireät juonteet hävisivät hiljalleen rohkaisevien lausahdusten myötä, ja vaikka sävelmät muuttuivatkin nopeatempoisemmiksi, myötäili Naruto yhä varmemmin Sasuken liikkeitä tämän sinnikkään jutustelun houkutellessa aika ajoin pienen hymynpoikasen blondin kasvoille.

Kesäillan hämäryys oli muuttunut sydänyön pimeydeksi musiikin jälleen loppuessa. Hetken kumpikin vain seisoi paikoillaan, kunnes Naruto lopulta avasi vastahakoisesti silmänsä ja kysyi toiveikkaasti: ”Otetaanko vielä uusiksi?”
”Ei enää tänään. Saat luvan painua koisimaan”, pettynyt ilme sai Sasuken hymähtämään hyväntahtoisesti, ”että jaksat huomenna. Täytyy tehdä vielä pientä hienosäätöä ennen kuin sinua voi päästää yleisille tanssilavoille.”
Ilme kirkastuen Naruto nappasi takkinsa sohvalta ja hymyili leveästi. ”Selvä. Käyn heti aamupäivällä Iruka-sensein luona, tänään se ei onnistunut kun olin myöhässä ja hänellä oli sitten jo jokin homma Kakashi-sensein kanssa kesken. Nähdään huomenna. Öitä!”

Oven pamaus kertoi Naruton menneen ja ähkäisten Sasuke istahti lähimmälle tuolille hieroen varovasti koville joutuneita varpaitaan mietteisiinsä vajoten, hämmentyneen ilmeen noustessa silmiin. Hän ei ollut varma mitä oikein oli tapahtunut, mutta niin uskomattomalta kuin se tuntuikin, hänellä oli ollut – hauskaa.

Vääntäytyen ylös Sasuke linkutti kohti makuuhuonetta, kömpi peiton alle ja nukahti saman tien viimeisen ajatuksen vilahtaessa nopeasti ennen tajunnan sammumista. ’Enemmän kuin hauskaa – nautin siitä-’

***

Sasuke käveli huoneen poikki ikkunan luo ties kuinka monetta kertaa kasvavan ärtymyksen roihahtaessa lopulta palavaksi kiukuksi. Päivä oli kulunut jo reilusti yli puolenpäivän, mutta Narutoa ei vain näkynyt eikä kuulunut. Sohva narahti valittaen kun Sasuke heittäytyi sille selälleen, naputteli jalallaan hetken hermostuneesti lattiaa ja ponkaisi sitten uudelleen ylös marssien jälleen kohti ikkunaa. ’Missä hitossa hän luuhaa? Jos hän eilisen perusteella kuvittelee osaavansa tanssia kunnolla, on hän vielä hölmömpi mitä olen luullut.’

Kuin vastauksena synkälle yksinpuhelulle ovelta kuului koputus tutulla rytmillä. Uusi koputussarja katkesi Sasuken kiskaistessa auki oven, jonka takana Naruto nojasi seinään puuskuttavana ja kasvot punaisina juoksun jäljiltä.
”Anteeksi, että meni näin myöhään, mutta Iruka-sensei raahasi minut ostoksille vaikka en yhtään olisi halunnut – mutta enhän minä voinut sanoa mihin minulla on kiire, koska sitten hän olisi alkanut kysellä…”, Naruto selitti vuolaasti marssiessaan sisään Sasuken vanavedessä.
”No eipä sillä väliä, mutta harjoittelu voidaan unohtaa tältä päivältä. On nimittäin muutakin tekemistä kuin vain odotella, koska suvaitset saapua”, Sasuke totesi kitkerästi katkaisten Naruton selitykset lyhyeen.
Iloinen hymy hiipui Naruton kasvoilta hänen katsoessaan ymmällään toisen mustanpuhuvaa olemusta. Hän oli kyllä arvannut, että Sasuke saattaisi olla äkäinen hänen viipymisestään, mutta että noin vihainen? ”Eikö edes paria tanssia?” Naruto aloitti varovasti, vaikeni ja huokaisi alistuneesti kohdatessaan ilmeettömän katseen. Kun Sasuke oli tuolla päällä, tämän kanssa oli yksinkertaisesti mahdoton keskustella. ”No, ei voi mitään… minun on sitten varmaan parasta häipyä”, Naruto totesi purren alahuultaan, jääräpäisen pilkahduksen välähtäessä silmissä. ’En kyllä ala kerjäämäänkään… en varmasti!’

Sasuke oli odottanut Naruton anteeksipyynnöillä höystettyä yritystä saada hänet kääntämään päänsä ja valmistautunut näyttävään anteeksiantoon, kunhan blondi olisi mielestään kärsinyt tarpeeksi kauan. Naruton lähtöaikeet kuitenkin sotkivat suunnitelman, eikä Sasukelle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kävellä levysoittimen luo murahtaen kärttyisästi: ”Olkoon. Koska nyt kumminkin tulit, niin kaipa tässä parit harjoitukset voidaan vetää.”
Nielaisten kielellään pyörivän letkautuksen tuuliviiristä Naruto palasi asettaen kätensä jo tutuksi tulleella tavalla Sasuken käsille. Tämän pahantuulisuus ei luvannut tästä päivästä yhtä mukavaa mitä eilinen oli ollut, joten ei ollut mitään järkeä ärsyttää Sasukea enempää.

Sasuke otti turhankin tiukan otteen Naruton vyötäröstä ja lähti tanssittamaan tätä pysyen mielenosoituksellisesti hiljaa, vilkuillen kuitenkin vaivihkaa Naruton alas luotua katsetta ja totista ilmettä, ihmetellen itsekin omaa käytöstään. Miksi hän oikeastaan kiukutteli Narutolle? Ei kai se tämän vika ollut, jos sensei oli juoksuttanut tätä ympäri Konohaa? Eivätkä he mistään ajasta olleet sopineet, hän oli vain olettanut toisen tulevan heti aamulla. ’Koska luulin, ettei hän tulisikaan.’
”Mitä te sitten ostitte?”
Yllättyneenä Naruto vilkaisi nopeasti Sasukea, jonka ilme ei paljastanut mitä tämä ajatteli, ja Naruto mutisi hiljaa: ”Puseron vaan. Ja housut. Sensei osti ne, vähän niin kuin syntymäpäivälahjaksi.”
”Ai. Mutta, eikös se ole vasta lokakuun kymmenes?”
’Muistaako hän syntymäpäiväni?’ Tietämättä itsekään miksi Naruto tunsi korvanipukoidensa alkavan kuumottaa. ”Juuh, niin se onkin. Se on vaan sellainen minun ja Iruka-sensein tapa… saan häneltä välillä… siis kun hän ostaa joskus minulle jotain-” Tulipunaisena Naruto sulki nopeasti silmänsä seotessaan lopullisesti sanoissaan ja manasi mielessään lörpöttelynsä alimpaan hornankattilaan. ’Joskus… voi kun edes joskus osaisin pitää suuni kiinni…’

Sasuke katseli väriä vaihtavaa Narutoa ja virnisti leveästi. Tämähän näytti suorastaan söötiltä punastellessaan. Vetäen ilmeensä takaisin peruslukemilla Sasuke totesi reippaasti: ”Vaihdetaanhan osia. Sinun vuorosi viedä.”
Naruto avasi silmänsä varovasti ja hymyili tunnustelevasti Sasukelle, joka tuntui vihdoinkin leppyneen. ”Mitäs minun pitää tehdä?”
”No ihan samaa kuin tähänkin asti. Ainoa ero on, että kädet vaihtavat paikkaa, eli nyt sinä laitat kätesi alimmaiseksi ja pidät kiinni tästä”, Sasuke asetteli Naruton käden vyötärölleen, ”ja sitten annat mennä.”
Naruto nyökäytti päätään päättäväisesti, sulki automaattisesti silmänsä odottaessaan seuraavan kappaleen alkua ja lähti sitten kuljettamaan Sasukea ympäri lattiaa.

Sasuke seurasi huvittuneena keskittynyttä ilmettä blondin kasvoilla unohtuen katselemaan tanssipariaan tarkemmin. Naruto ei itse asiassa ollut lainkaan hassumman näköinen. Koska tällä ei ollut hitai-atea, kullankeltaiset hiukset pääsivät vapaasti kehystämään päivettyneitä kasvoja, poskipäillä näkyi muutama hento pisama ja tämän silmäripset – kauniisti kaartuvat pitkät mustat ripset, jotka kätkivät taakseen sinisimmät silmät mitkä hän tähän mennessä oli nähnyt… Sasuke pidätti huomaamattaan hengitystään. Halu koskettaa toisen kasvoja, tuntea ihon pehmeys kädellään kasvoi lähes vastustamattomaksi ja Sasuke ravisti kiivaasti päätään. ’Oletko järjiltäsi! Tämä on tehtävä siinä kuin muutkin, ei muuta. Vain tehtävä.’ Hätistellen villiintyneet ajatukset tiehensä Sasuke pakotti itsensä katsomaan lyhyemmän pojan pään yli ja yritti kuulostaa mahdollisimman arkiselta todetessaan: ”Hienostihan se sujuu. Mutta nyt sinun on kyllä syytä alkaa opetella pitämään silmäsi auki, muuten tanssiparisi saa vielä väärän käsityksen.”
Hyväntahtoinen toteamus sai Naruton avaamaan silmänsä ja hymyilemään leveästi, Sasuke kun ei yleensä kehuja jaellut turhanpäiten.

Kumpikin oli unohtanut alun ”pari kappaletta” harjoittelun jatkuessa jatkumistaan, kunnes hyvin hidastempoinen kappale sai Naruton sotkeutumaan askeleissaan ja pysähtymään mietteliäänä. ”Kuule… sitten kun… jos tulee tällainen…” Sasuken kulmat kohosivat kysyvästi ja saivat Naruton kiemurtelemaan nolostuneena. ”No jos tulee tällainen ihan hidas kappale… kun ei tähän mitkään askeleet sovi niin miten tällaista sitten pitäisi tanssia?”
Sasuke hymähti vähätellen. ”Se nyt on kaikkein helpointa. Sinun tarvitsee vain keinuttaa pariasi hiljaa paikallaan, ei tarvitse liikkua eikä miettiä askelia”, ja jatkoi hetken mielijohteesta opettavaiseen sävyyn: ”Jos rohkeus riittää, voit vetää kätesi tähän rinnan lähelle – tai jopa irrottaa kätesi hänen kädestään ja laittaa senkin tänne-”, Sasuke luennoi laittaen toisenkin kätensä Naruton selälle, hiljentyi hetkeksi ajatusten eksyessä uudelleen yhä pahemmin harhateille ja puraisi huultaan lujasti. ’Lopeta!’ Sasuke ei enää tiennyt mitä olisi sanonut, kunnes mutisi lopulta sanojen häipyessä ajoin kuulumattomiin: ”…on riskinsä, tyttö voi… olkapäille… jopa kaulasi ympärille…”

Sasuken läheisyys oli saanut Naruton vatsanpohjassa nipistelemään kummasti herättäen uudenlaisen levottomuuden, tämän omituisen käytöksen hämmentäessä Narutoa entisestään. ’Mikä hänelle tuli?’ Mustahiuksisen pojan selvä vaivautuneisuus tarjosi kuitenkin aivan liian kutkuttavan tilaisuuden pienelle kiusanteolle, ja niinpä Naruto kietoi kätensä Sasuken niskan taakse, pyöritteli hiustupsua sormissaan ja kysyi ilkikurisesti hymyillen: ”Ai näinkö?”
Sasuke nielaisi sinisten silmien tiiraillessa häntä hieman liian suurina ollakseen niin viattomat kuin miltä näyttivät ja sai vain vaivoin pidettyä äänensä vakaana vastatessaan: ”Jotakuinkin.” Naruton läheisyys tuntui hyvältä – liiankin hyvältä, ja tyyneys jonka hän hetkeksi oli saavuttanut, oli mennyttä. Sasuke nielaisi uudelleen tuntiessaan olonsa alkavan käydä tukalaksi jo valmiiksi tiukoissa farkuissa katseen lipuessa Naruton huulille. ’Mitä tapahtuisi, jos suutelisin häntä?’

’Hänen kätensä… voiko hänen kätensä koskettaa noin… hellästi?’ Hymy hävisi hitaasti Naruton huulilta hänen aistiessaan syntyneen jännitteen, joka ei johtunut pelkästään kylän päällä makaavista ukkospilvistä. Välähdys tummissa silmissä sai sydämen hakkaamaan lujempaa, hengityksen kulkemaan nopeammin ja Narutosta tuntui, kuin lauma muurahaisia olisi vilistänyt hänen ihollaan kihelmöinnin alkaessa kohdasta jossa Sasuken kädet lepäsivät. Uppoutuen yhä syvemmälle Sasuken silmiin Naruton sormet työntyivät mustien hiusten sekaan, koskettivat arastellen niskaa, eikä hän pystynyt pidättämään kiivaasta henkäisyä Sasuken käsien painautuessa lujemmin selkäänsä vasten tämän kumartuessa eteenpäin.

Koputus ovelle jähmetti molemmat paikoilleen, särki oudon lumouksen ja Naruto irrotti hämillään nopeasti otteensa Sasuken kaulasta tämän pitäessä yhä kiinni blondista, kunnes vihaisesti murahtaen päästi irti ja kiirehti sulkemaan levysoittimen.
Sydän yhä hurjasti läpättäen Naruto seisoi keskellä lattiaa kuin liimautuneena yrittäessään saada ajatuksensa jonkinlaiseen järjestykseen, kunnes Sakuran ääni sai hänet liikkeelle ja nopeasti nappaamaan takkinsa tuolilta tytön pyrähtäessä sisään.
”Ai, Naruto. Mitä sinä täällä teet?” Sakura kuulosti ilahtuneelta, mutta myös yllättyneeltä.
”Piti tarkistaa yksi juttu Sasukelta”, Naruto vastasi vältellen, kohtasi Sasuken ilmeettömäksi muuttuneen katseen ja käänsi nopeasti päänsä. Tytön innostunut ilme sai Naruton aavistamaan seuraavan puheenaiheen ja siirtymään kohti ovea hermostuneesti höpötellen: ”Ai, en huomannutkaan, että kello on jo noin paljon. Täytyykin tästä lähteä kun asiakin tuli jo selväksi… nähdään huomenna”, ja luikahti nopeasti ulos.

***

Päivä kului piinaavan hitaasti ja tuotti Narutolle miltei ylitsepääsemättömiä vaikeuksia pysyä nahoissaan hänen odottaessaan iltaa. Hän oli tappanut aikaansa käymällä suihkussa peräti kaksi kertaa ja harkinnut hetken vakavissaan kolmatta, mutta hylännyt sen lopulta liioitteluna. Oli Naruto yrittänyt käydä syömässäkin pari kertaa, mutta nälästä huolimatta ruoka ei vain maistunut. Niinpä hän oli lopulta luovuttanut ja yrittänyt kuluttaa aikaansa kerraten askelia yhä uudelleen hyräilyn säestyksellä.

Naruto vilkuili vähän väliä kelloa varmana että se oli rikki, sillä eiväthän viisarit voineet liikkua noin hitaasti, eiväthän? Katse hakeutui sängylle siististi aseteltuihin mustiin suoriin housuihin, hillitysti raidalliseen solmioon sekä yönsiniseen, himmeästi kuvioituun silkkiseen kauluspaitaan. Hän oli vastustellut viimeiseen asti niiden ostoa täysin turhanpäiväisenä, mutta Iruka-sensei oli pitänyt päänsä ja ostanut ne kuitenkin. Naruto hymyili lämpimästi silittäessään sormillaan paidan liukasta pintaa. Onneksi senseillä oli enemmän järkeä kuin hänellä. ’Mahtaakohan Sasuke pitää tästä?’ Ajatus juolahti mieleen ilman varoitusta, johti uuteen, ’Ja miksiköhän kuvittelen, että häntä kiinnostaisi mitä minulla on päälläni-’ sinisten silmien katseen muuttuessa utuiseksi. Yhä pahemmin väärille urille eksyvät ajatukset saivat Naruton lehahtamaan tulipunaiseksi ja karjaisten hakkaamaan päätään tyynyllä turhautuneena. Tekipä hän mitä tahansa, eilinen kummitteli mielessä ja oli ajaa hulluuden partaalle herättäessään tunteen, jollaista hän ei ollut ennen kokenut. Raskaasti huohottaen Naruto heittäytyi sängylle ja keskittyi tuijottamaan kelloa, aivan kuin ajatuksensa voimalla olisi saanut ajan rientämään eteenpäin.

Lopulta viisarit napsahtivat päällekkäin osoittaen puoli kuutta ja Naruto alkoi vaatteiden vaihdon. Vessassa Naruto tuijotti hetken peilikuvaansa, tuhahti tyytymättömänä ja kasteli kamman yrittäen saada puoliksi pystyssä sojottavat hiuksensa edes jonkinlaiseen kuriin. Läträttyään aikansa veden kanssa Naruto katseli peilistä kuvaansa uudelleen, kallisteli päätään puolelta toiselle ja räjähti nauruun. Päätä myötäilevä vesikampaus sai hänet näyttämään lähinnä joltain sliipatulta kaupparatsulta tai ties miltä gigololta. ’Rajansa kaikella – ei minun miltään tangokuninkaalta tarvitse näyttää… tai edes prinssiltä.’ Kuivattuaan rivakasti pyyhkeellä hiuksensa Naruto otti harjan, veti muutaman vedon ja nyökkäsi kuvalleen tyytyväisenä – ei ehkä viimeisen päälle, mutta sai luvan kelvata. Katse osui hyllyllä lojuvaan pieneen pulloon, jonka vaatekaupan myyjä oli tyrkännyt hänen käteensä hymyillen moniselitteisesti. ”Nuoren herran kannattaa laittaa tätä, se saa tyttöjen pään lopullisesti pyörälle.” Naruto otti pullon empien käteensä, avasi korkin ja nuuhkaisi. Haju oli melko voimakas, hyvin mausteinen, mutta miellyttävä. ”Pöh. Niin kuin minusta olisi kenenkään päätä sekoittamaan”, Naruto mutisi ääneensä. Hän oli jo laittamaisillaan pullon pois, mutta kaatoikin nestettä kädelleen, taputteli sitä kaulalle ja leukaan ja virnisti nolona peilikuvalleen. ”Varmuuden vuoksi.” Vilkaisu kelloon sai Naruton älähtämään ja säntäämään ulos hämärtyvään iltaan.

---

Naruto seisoi täydessä salissa pienessä poikien muodostamassa ryhmässä yrittäen parhaansa mukaan pysyä tyynenä, mutta ei voinut jännityksen aiheuttamalle etovalle tunteelle mitään.
”Oletpas sinä edustava.” Toteamus sai Naruton käännähtämään kohti Kakashia, joka nyökytteli päätään hyväksyvästi. ”Oikein hyvä valinta, varsinkin paita. Korostaa silmiesi väriä mukavasti.”
Naruto punastui hennosti ja katsoi hiukan kummeksuen senseitä, joka itse oli pukeutunut hiilenharmaaseen pukuun. ”No en minä näitä itse valinnut… Iruka-sensei osti nämä minulle.”
”Ah – olisihan se pitänyt arvata. Hänellä on aina ollut hyvä maku. No, menestyksellistä iltaa”, mies totesi ja iski silmää Naruton tuijottaessa tämän perään pöllämystyneenä. Aivan varmasti tämä oli hymyillyt maskinsa alla kun hän oli maininnut Iruka-sensein, ja se silmänisku – mitä ihmettä tämä sillä meinasi? Narutolle ei kuitenkaan jäänyt aikaa pohtia asiaa enempää hokagen astuessa pienelle korokkeelle aloittaen tervetuliaispuheensa. Kuunnellen vain puolella korvalla tämän puhetta aikuisuuden kynnykselle astuvista nuorista ja näiden velvollisuuksista sun muusta Naruton katse kiersi ympäri salia yrittäen löytää Sasuken väkijoukosta. Tätä ei kuitenkaan näkynyt missään ja pettymys sai Naruton huokaisemaan hiljaa.

Pakollisten puheiden ja muiden esitysten jälkeen orkesteri marssi vihdoin lavalle ja lattia täyttyi nopeasti tanssijoista. Naruto työnsi leukansa päättäväisesti eteenpäin ja sai kuin saikin itsensä liikkeelle, vaikka jalat yrittivätkin kieltäytyä yhteistyöstä, ja suunnisti kohti tyttörykelmää. Pysähtyen Hinatan eteen Naruto kumarsi ja kysyi kohteliaasti: ”Saanko luvan?”
Toisten tyttöjen tirskahdukset ja säälivät silmäykset eivät jääneet Narutolta huomaamatta, ja vaati kaiken tahdonvoiman ettei hän näyttänyt näille kieltään Hinatan änkyttäessä punastellen myöntävän vastauksensa. Hilliten kuitenkin itsensä Naruto tarjosi käsivartensa tytölle, nyökäytti kevyesti päätään muille ja lähti viemään Hinataa keskelle tanssilattiaa. Tytön luottavainen hymy oli rauhoittava ja Naruto tiesi tehneensä oikein hakiessaan tätä, sillä vaikka kaikki menisikin penkin alle, Hinata ei varmasti jättäisi häntä yksinään keskelle lattiaa. Keskittyen musiikkiin Naruto tarttui hymyillen Hinataa vyötäröltä, odotti oikeaa tahtia ja vei tämän keinuvan valssin pyörteisiin.

---

Sasuke seurasi salin perältä, miten Naruton tanssipari vaihtui tiuhaa tahtia tämän päästyä vauhtiin. Hän oli tarkoituksella vältellyt tätä ja pysynyt Naruton näkymättömissä saamatta kuitenkaan katsettaan irti blondista, joka leveästi hymyillen näytti nauttivan täysin rinnoin saamastaan suosiosta. Halu rynnätä Naruton luo, kiskoa tämä pois keikistelevän tyttölauman keskeltä kasvoi niin voimakkaaksi, että se sai hänet puristamaan kätensä nyrkkiin. Murahtaen Sasuke työnsi kädet taskuihin ja kääntyi. ’Täällä ei ole minulle mitään… aika lähteä.’

---

Naruto käveli vakain askelin salin poikki kohti pientä ryhmää. ’Sasuke oli väärässä. Tanssilattia tai taistelukenttä, aivan sama – kummassakin pärjää, kunhan osaa oikean tekniikan.’

---

Sasuke oli jo matkalla kohti aulaa, kun hän kääntyi vielä kerran katsomaan taakseen erottaen selvästi keltaiset hiukset muiden joukosta. Jalat eivät totelleet lähtökäskyä, vaan hän jökötti paikoillaan seuraten miten Naruto lähestyi – Tsunade-samaa. ’Ei kai se pöhkö aio pyytää hokagea tanssimaan?’ Sasuke ähkäisi ravistellen epäuskoisena päätään ja naurahti hiljaa. ’Hän aikoo näköjään antaa ihmisille puheenaihetta useammaksikin päiväksi…’

---

Kun ajatus oli putkahtanut yllättäen Naruton mieleen, ei hän ollut keksinyt yhtäkään syytä miksei voisi sitä toteuttaa – tänä iltana kaikki tuntui mahdolliselta. Naruto astui Tsunade-saman eteen välittämättä ympärillä seisoskelevien miesten ihmettelevistä katseista, kumarsi naiselle ja kysyi: ”Saanko luvan?”
Ruskeat silmät katsoivat nuorta miestä hämmästyneenä, huvittuneen pilkkeen syttyessä silmäkulmiin. ”Uzumaki Naruto, pyydätkö minua tanssimaan?”
Naruto suoristautui ja katsoi naista suoraan silmiin. ”Se oli tarkoitus, jos teille sopii.”
Hymyillen Tsunade tarttui Naruton ojennettuun käteen. ”Sopiihan se”, käsi heilahti vähättelevästi miesjoukon suuntaan, ”nämä tietävät kyllä kaiken sotimisesta, mutta eivät mitään siitä, miten naista kuuluu viihdyttää.” Saattaessaan naista tanssilattialle Naruto ei voinut olla vilkaisematta nopeasti olkapäänsä yli ja virnistämättä voitonriemuisesti hölmistyneille ilmeille.

Sasuke nojasi seinään katsellen, miten Naruto pyöritti naista pitkin tanssilattiaa sulavin liikkein ja hymyili vinosti. Hän ei tosiaankaan aina ymmärtänyt Narutoa, mutta väliäkö sillä – tämä oli saanut mitä halunnut. ’Entä minä?’ Katse muuttui etäiseksi ja hymy katosi Sasuken huulilta, kun hän hitaasti kääntyi ja lähti.

***

Taivaalle kerääntyneet paksut pilvet olivat kätkeneet kuun, eikä valoisasta kesäyöstä ollut tietoakaan kun Sasuke saapui kotiovelleen ja astui pimeään asuntoonsa. Hiljaisuus tuntui oudolta aiemman musiikin ja puheenhälinän jälkeen hänen kulkiessa tottuneesti huoneen poikki jalkalampun luo napsauttaen valon päälle. Napaten tuolilla lojuvan mytyn Sasuke käveli makuuhuoneeseen ja vaihtoi mukavammat vaatteet, palasi sitten olohuoneeseen jääden hetkeksi katselemaan siirrettyjä huonekaluja, isoa tilaa keskellä huonetta ja huokaisi syvään. Hiljaisuus tuntui painostavalta, suorastaan ahdistavalta ja Sasuke alkoi käymään läpi levyvarastoaan etsien tiettyä levyä. Löydettyään sen viimein hän pyöritteli sitä pitkään epäröiden käsissään, kunnes asetti sen lopulta levysoittimeen ja istui sohvalle haikean sävelmän rikkoessa hiljaisuuden. Sasuke nojautui taaksepäin, sulki silmänsä ja yritti syventyä musiikkiin, mutta ei päässyt irti Narutosta, sinisistä silmistä, joiden katse saattoi olla uskomattoman lämmin... ’Ei ole vaihtoehtoja. Joko unohdan kaiken ja luotan siihen, ettei häntäkään pahemmin huvita muistella, tai-’

Ovelta kuuluva varovainen koputus keskeytti harhailevat ajatukset ja vääntäytyen ylös Sasuke tallusteli ovelle, avasi sen ja tuijotti silmät hämmästyksestä suurina oven takana seisovaa Narutoa.
”Sinä… mitä sinä täällä… eikö sinun pitäisi olla tanssiaisissa?”
Naruto seisoi kahden vaiheilla ovensuussa, mutta käveli sitten Sasuken ohi sisälle tämän pitäessä ovea kutsuvasti auki. ”Temari tuli huonovointiseksi, joten pidin hänelle pihalla seuraa, kunnes Gaara tuli ja lähti saattamaan häntä kotiin. En sitten enää viitsinyt mennä takaisin, kyllähän sitä tuli jo ihan tarpeeksi pyörähdeltyä siellä lattialla – en olisi edes jaksanut enää.”
”Kieltämättä sinulla oli aikamoista vientiä, ei ihme jos voimat hiipuivat”, Sasuke totesi kuivasti, yrittäen samanaikaisesti saada sydämen villin laukan rauhoittumaan.
”Olitko sinä siellä?”, Naruto kysyi yllättyneenä ja kuulosti närkästyneeltä. ”Yritin etsiskelläkin sinua, mutta en nähnyt sinua missään.”
Sasuke vastasi välinpitämättömästi: ”Olinhan minä vähän aikaa, mutta häivyin sitten kun se tanssitouhu alkoi tosissaan. Minähän sanoin etten aio hakea ketään, joten ei ollut mitään järkeä jäädä sinne notkumaankaan.” Sasuke vilkaisi Narutoa ilmeettömänä. ”Mihin sinä minua olisit tarvinnut?”
Naruto kakisteli kurkkuaan. Ajatus Sasuken tapaamisesta ei ollut jättänyt häntä rauhaan ja käynti tämän luona oli tuntunut luonnolliselta jatkolta loistavasti sujuneelle illalle, mutta Sasuken nihkeältä tuntuva suhtautuminen vierailuun sai Naruton katumaan päähänpistoaan. ”Olisin vaan – en ehtinyt missään välissä kiittää sinua. Niin, että kiitos”, Naruto henkäisi nopeasti.
Sasuke ei vastannut kiitokseen, katseli vai blondia, jonka punastuminen näkyi jopa lampun heikossa valossa.

’Mitä minä oikein kuvittelin? Jos hän kerran oli siellä mutta ei tullut juttelemaan, se voi tarkoittaa vain yhtä asiaa. Hän ei olisi edes halunnut nähdä minua.’ Väkinäisesti naurahtaen Naruto totesi: ”No joo, sinulla on varmaan parempaakin tekemistä… taidan tästä lähteä.”
Sasuke otti rennomman asennon ja katsoi Narutoa silmiin. ”Ei kai sinulla nyt niin kiire ole, voisit kertoa vähän tarkemmin miten iltasi oikein sujui. Oliko se edes kaiken vaivannäön arvoinen?”
Huvittunut virnistys houkutteli vastamaan kysymykseen, eikä Naruto pystynyt pidättelemään hihitystään. ”Oli. Joka ikisen sekunnin. Olisitpa nähnyt ne ilmeet, kun hain Hinata-chanin tanssimaan…”

Sasuke ei oikeastaan kuunnellut Narutoa ahmiessaan tätä katseellaan blondin selittäessä vilkkaasti elehtien illan tapahtumia silmät loistaen. Selonteko päättyi ujoon hymyyn Naruton odottaessa Sasuken kommentteja, joka kysyi ääni jännityksestä värähtäen: ”Miten sen hitaan kanssa kävi – pääsitkö kokeilemaan yhtään sellaista?”
”Ee-en, en sitten ehtinyt”, Naruto vastasi nopeasti. ’En halunnut. En kenenkään siellä olevan kanssa.’
”Vai et ehtinyt…” Mustat silmät mittailivat arvioiden Narutoa päästä varpaisiin. ”No mutta, eihän se sovi, että missaat illan kohokohdan - joten”, Sasuke sanoi huulten kaartuessa arvoitukselliseen hymyyn hänen kävellessään Naruton eteen, ja tarttuen tämän käteen jatkoi ääni madaltuen: ”saanko illan viimeisen tanssin?”
Naruton katse siirtyi hitaasti kättään pitelevästä kädestä pojan hymyileville kasvoille. Vastaten kysymykseen Naruto laski toisen kätensä tämän käsivarrelle sydän jyskyttäen, sillä Sasuken katseessa oli jotain, joka sai muurahaislauman jälleen liikkeelle. Puristaen hellästi sormia Sasuke painoi käden rintaansa vasten, asetti toisen kätensä Naruton selälle ja alkoi hitaasti keinuttamaan tätä tunteellisen sävelmän tahdissa.

Sasukesta tuntui, kuin kaikki hänen aistinsa olisi viritetty äärimmilleen hänen tuntiessaan jokaisen Naruton liikahduksen koko kehollaan. Sasuke sulki silmänsä nauttien tästä läheisyydestä, siitä miten Naruton hiukset kutittivat poskea, ihon tuoksusta, joka sai hänet haluamaan tätä yhä enemmän. Henkäisten syvään Sasuke pysähtyi, veti Naruton kiinni itseensä ja kysyi pehmeästi: ”Ethän lähde… jääthän?”

Naruto värähti nautinnosta Sasuken hyväillessä hänen selkäänsä hellästi, miltei varoen, ihon muistaessa yhä edellisen kosketuksen ja tämän käsien lämmön. Nyt se tuntui moninkertaisena, suorastaan polttavana lähettäen ympäri vartaloa viestejä, joiden sanoma ei jäänyt epäselväksi. Kietoen kätensä Sasuken kaulalle Naruto painoi poskensa tämän poskea vasten ja kuiskasi hennosti: ”Jään.”

Sasuke ei kuullut enää musiikkia, vain kiihtyneen hengityksensä ja veren kohinan korvissaan, kun hän yhä Naruton poskea vasten painautuneena käänsi päätään hitaasti kunnes tunsi tämän nopean hengityksen kasvoillaan. Tarttuen blondin leukaan Sasuke painoi huulensa tämän huulille, maisteli kielellään Narutoa yhä uudelleen tämän ynähdellessä hiljaa. Huulilla maistui jokin makea, jokin, josta hän ei saanut selvää, mutta se ja Naruton kiihkeästi paidan alle sukeltavat kädet saivat Sasuken suorastaan villiintymään. Sormet haroivat vaaleita hiuksia Sasuken painautuessa tiukasti Narutoa vasten, veren pakkautuessa nivusiin tämän avatessa huulensa halukkaana Sasuken yhä syvemmälle työntyvälle kielelle, kunnes urahtaen miltei tuskaisesti Sasuke irrottautui intohimoisesta suudelmasta. Taistellen vastaan haluaan keikauttaa blondi kumoon niiltä sijoiltaan Sasuke tarttui Naruton sormiin ja lähti vetämään tätä kohti makuuhuonetta.

Pysähtyen sängyn viereen Sasuke veti hitaasti T-paidan yltään katsellen herkeämättä Narutoa, joka selin kääntyneenä näpräili haparoivin sormin paidan nappia auki. Sasuke pystyi vaistoamaan Naruton kiihkoon sekoittuneen jännityksen ja astuen lähemmäs hän kietoi kätensä blondin ympärille rutistaen tätä hetken lujasti. Taivuttaen Naruton päätä sivulle Sasuke kosketteli kevyesti huulillaan tämän niskaa samalla kun tarttui lempeästi tämän käsiin, siirsi ne sivuun ja selvittäen rauhallisesti napin toisensa jälkeen siveli hellästi paljastuvaa ihoa Naruton huokaillessa hiljaa.

Sasuke tarttui paitaan olkapäistä ja liu’utti sitä hitaasti alaspäin, silkkisen puseron valuessa hiljaa kahahtaen lattialle. Sormenpäät hipaisivat kevyesti sileää ihoa, hivelivät tutkivina lihaksia jotka värähtelivät kevyen kosketuksen muuttuessa pehmeiksi, hyväileviksi liikkeiksi hellien suudelmien matkatessa olkapäältä kaulalle. Katkonaisesti hengittäen Naruto nojautui taaksepäin ja kietoi kätensä Sasuken niskan taakse tämän käsien liukuessa nopeasti kohoilevia kylkiä pitkin vatsalle, entisestään nopean hengityksen muuttuessa kiihottuneeksi huohotukseksi niiden hivuttautuessa alemmas hyväilemään reisien sisäpuolta. Käden siirtyessä housujen pingottavan etumuksen päälle Naruto tarrasi Sasuken reisiin tukahtuneesti äännähtäen ja keinautti takamustaan kutsuvasti vasten Sasuken housujen kovaa kohoumaa tämän voihkaistessa tahtomattaan ääneen.

Raskaasti huohottaen Sasuke upotti kasvonsa Naruton hiuksiin tämän pakaroiden hieroessa erektiotaan yhä nopeammin, käsien nykäistessä jokaisella liikkeellä Sasuken löysiä housuja aina vain alemmas, kunnes Sasuke ravisteli itseään ja potkaisi nilkkoihin tippuneet housut pois tieltään. Sasuken aiemmin vakaat kädet hapuilivat kiihkeästi Naruton vyön solkea, avasivat vetoketjun ja sujahtivat housunkauluksesta sisään kurottaen yhä syvemmälle hyväillen Naruton reisiä, housujen valahtaessa lopulta lattialle. Päästyään tavoitteeseensa Sasuke painautui lujasti Naruton selkää vasten, kietoi kätensä blondin ympärille ja kaatui tämän mukana sängylle.

Naruto ähkäisi hiljaa Sasuken painon alla, ähkäisyn muuttuessa nautinnollisiksi äännähdyksiksi Sasuken liikkuessa hitaasti tämän päällä hyväillen Naruton paljasta ihoa oman vartalonsa kosketuksella, kunnes nousi lopulta istumaan Naruton reisien päälle. Kädet liukuivat pehmeästi pitkin Naruton selkää piukoiksi jännittyneille pakaroille ja puristivat niitä kevyesti, sitten lujemmin Naruton työntyessä Sasukea vasten katkonaisesti huohottaen. Nousten polvilleen Sasuke levitti Naruton jalkoja ja asetteli itsensä tämän reisien väliin murahtaen kiihkeästi erektion painuessa blondin pakaroiden väliin. Naruton nopeutuva lantion liike sai Sasuken urahtelemaan tukahtuneesti hänen yrittäessään pitkittää halunsa täyttymistä äärimmilleen, kunnes kestämättä lopulta enempää Sasuke työntyi hitaasti blondin sisään tämän vartalon nytkähdellessä työntöjen tahtiin.

Naruton oli mahdotonta hillitä huudahduksiaan Sasuken liikkuessa sisällään pitkin, viivyttelevin työnnöin, nautinnon kasvaessa hillittömäksi kiihkoksi Sasuken kumartuessa ylleen samalla kun kädet ujuttautuivat vatsan alle ja kohottivat hänet irti patjasta. Naruto tunsi Sasuken raskaan hengityksen kuumana ihollaan tämän painautuessa tiukasti selkäänsä vasten, kimeäksi kohoavien äännähdysten sekoittuessa Sasuken kiivaisiin, mataliin murahduksiin tämän työntyessä yhä syvemmälle. Naruto vavahti ja miltei kiljaisi käden tarttuessa erektioonsa, kiihottuneiden huudahdusten hukkuessa patjan uumeniin.

Kohottautuen kyynärpäidensä varaan Naruto keinui antaumuksella yhä kiivaamman rytmin tahdissa Sasuken vetäytyessä ja työntyessä blondin sisään yhä nopeammin. Kimeät voihkaisut täyttivät huoneen Naruton kiihkon lähestyessä huippuaan ja lämmin neste valui Sasuken kädelle kun Naruto laukesi rajusti vavahdellen. Painaen kasvonsa vasten Naruton niskaa Sasuke kietoi molemmat kätensä lujasti tämän alavatsan ympäri, ja työntyen viimeiset kiivaat kerrat antoi itsensä tulla Naruton sisään äänekkäästi vaikertaen.

Sasuke nojasi vielä hetken Narutoon jalat täristen, vetäytyi sitten tästä ja kierähti selälleen tämän viereen. Sasuke kosketti hellästi pojan poskea kämmenellään, painautui lähemmäs tätä ja veti Naruton kainaloonsa, joka tyytyväisesti huokaisten käpertyi toista vasten. Silitellen laiskasti Naruton hiuksia Sasuke katseli blondia, jonka kasvoille oli noussut tuumiva ilme. ”Mitä mietit?”
”Ajattelin vaan… tanssiminen oli oikeastaan niin kivaa, että sitä voisi alkaa harrastaa enemmänkin.”
Sasuken kulmat kurtistuivat uhkaavasti. ”Vai enemmän.”
”Juu-u, nyt kun vihdoinkin osaan. Tsunade-samakin kehui minua hyväksi tanssijaksi. Ja Hinata-chan. Ja Sakura-chan. Oikeastaan kaikki joiden kanssa tanssin, jopa Ino-chan, jolle ei yleensä kelpaa mikään.”
Sasuke kääntyi kyljelleen ja katsoi silmiin jotka tuikkivat kiusoittelevina, nousi nojaamaan kyynärpäähänsä ja murahti synkästi: ”Mikäpä siinä, tanssi niin paljon kuin huvittaa ja kenen kanssa haluat, mutta yksi asia sinun on syytä pitää mielessäsi.”
’Ihan kuin hän olisi mustasukkainen…’ Naruton oli vaikea pidätellä hymyään. ”Mikä?”
”Viimeinen-”
Sasuke painoi Naruton selälleen, työnsi sormensa tämän sormien lomaan ja kohottautui blondin yläpuolelle,
”-tanssi-”
kumartui ja näykkäisi Naruton alahuulta,
”-on minun.”
leikitteli kielellään huulilla luvaten suudelmaa, jota ei kuitenkaan tullut,
”Ei kenenkään muun.”

Sasuken kasvot olivat aivan lähellä, huulet miltei kiinni Naruton huulissa ja yllätyksekseen Naruto näki levottoman pilkahduksen tämän silmissä. Puristaen lujasti Sasuken sormia Naruto katsoi hellästi mustiin silmiin, kurotti koskettamaan huulia ja kuiskasi pehmeästi:

”Vain sinun.”

[LittleSamurai]

Todella kaunis tarina, minä pidin tästä. En pahemmin löytänyt kirjoitusvirheitä, olisikohan että pari pilkkuvirhettä. Aihe on lähellä sydäntäni koska itsekin tykkään tanssimisesta. Kirjoita ihmeessä lisää.. :3 Tai tälle jatkoa. Tykkään SasuNarusta.. ^__^ Ja sinä teit siitä vielä upeaa.

Täysi 10.

[Michiko]

Yaoi on sinänäs hyvä, ku oon pervo..

Heh, niin kuin alussa totesin, samaa vikaa... ;D

Kiitos LittleSamurai, olen todella otettu antamastasi numerosta! Todettakoon aiheesta sen verran, että pitäisin itsekin tanssimisesta, mutta kun on sama ongelma kuin Narutolla: kaksi vasenta jalkaa jotka eivät tiedä minne menisivät... :P

Jatkoa en kyllä tälle tarinalle jaksa enää kehittää, otti sen verran koville toi loppuviilaus että olin jo kiukuspäissäni heivata koko stoorin bittitaivaan tuuliin, kun en meinannut millään saada paria kohtaa mieleisekseni. (Hmmm, toisaalta... jospa Naruto alkaisi tosissaan tanssiharrastuksen... tapaisi jonkun... kolmiodraama... äähh, eieiei...) ^^

[Mushka]

SasuNaru ei ole lempiparitukseni, mutta plussaa tuli siitä, että tarina itse on hyvä. Ehkäpä 9½ ? >:) Jatka toki kirjoittamista!

[Chouko]

Sasuke käveli painostavassa helteessä kädet taskuissa potkiskellen kiviä tieltään yhtä synkkänä kuin taivaalla roikkuvat mustat pilvet.

Painostava helle ja tummia pilviä samaan aikaan? Vai onko tuo vain vertauskuva jota minun aivoni eivät halua ymmärtää? ^^;

Hyvä tarina, koska SasuNaru kuuluu lemppareihini. Virheitä en huomannut, paitsi että olit kirjoittanut vahingossa Uchica Uchihan sijasta yhdessä kohtaa. Arvosanaksi voisin antaa tälle tarinalle 9½.

[Michiko]

Kts, VanillaIce, kiva kuulla että pidit tästä vaikkei pari suosikkeihisi kuuluisikaan. ^^

Chouko: Ei ollut kyse vertauksesta, joten älä ole huolissasi aivotoimintasi puolesta...^^. Olet varmaan itsekin kokenut joskus oikein kunnon ukkosmyräkän? Hain sillä sitä fiilistä, kun joskus (ei tietysti läheskään aina) ennen myrskyn puhkeamista ilma on järkyttävän raskas ja todellakin KUUMA, vaikka taivas onkin jo pilvien peitossa, ja sitten räjähtää.

Uhcih.. Uchi... Uc... no voi vitsi... *säntää korjaamaan hirvittävän virheen*

Kiitos Chouko, pelastit minut juuri nöyryyttävältä häpeältä! ;D

[roxor]

-

[Ave-chan]

Tämähän oli tosi hyvä, mitä sen luin tässä muutama päivä sitten (en kerenny sillon niiQ kommaamaan, iiX, niin pistän tähän sitte jotain ^^; )

Tosi hyvin kirjotettu, minä tykkäsin. Sasuke oli IC, mistä olen hyvin iloinen. Tai no, miten IC Sasuke voi nyt olla yaoi-ficissä... ^^; Mutta siis, oli hyvä.

Alku oli äärimmäisen ihastuttava, tuli ainaski itelle heti sellanen "oih tästä tulee jotain tosi hyvää~" -fiilis ku alko lukemaan. Teksti oli sujuvaa ja luonnollisen kuuloista. Alussa oli mahtavaa lukea tällasta hitaampaa kuvausta, missä oikeasti kerrottiin, mitä tyypit ajattelevat ja tällaista, mutta. ^^; Tuo yaoi-kohta... se oli kanssa tosi hyvä, mutta jotenkin se tuntu kauhean tekniseltä tuon dialogipainoitteisen osan jälkeen. Se oli hyvin kirjoitettu, mutta jotenkin vuorosanojen puute, se teki siitä ehkä vähän... hmmh, kliinisemmän. Toimintapainotteisen ja aika nopeasti etenevän. Itse, jos yaoita kirjoittaisin, olisin pakolla laittanut jonkinlaisia repliikkejä lomaan. Vaikka tämä on yaoi-fictionia, missä kaikille käy aina hyvin ja prinssi saa toisen prinssin, olisi silti voinut kirjoittaa jonkinlaista dialogia. Varsinkin jos tämä on molemmille ns. eka kerta, niin epäilen, että kaikki olisi mennyt noin sujuvasti ja vielä ilman vaseliinia ^^;

Mutta tuo nyt oli sellainen pikku yksityiskohta :) Kaiken kaikkiaan ficci oli tosi hyvä, ja tästä tuli yksi SasuNaru-suosikeistani <3

[Michiko]

Hmm... Enpä olisi uskonut voivani karkottaa jonkun päänsäryn pelkällä tarinalla... :D

Korjasin myös mokani, eli nyt on nimet oikein päin (täytynee tunnustaa, etten ole ajatellut nimijärjestyksen merkitystä sen kummemmin, mutta viisastuinpa taas).

Jaa-a, Ave-chan, kommenttisi pisti miettimään vähän enemmänkin. Kliininen? Tekninen? Ei pahus, jos siitä jäi sellainen maku, niin sitten joku meni kyllä pieleen. Ainoa millä nyt voin vähän yrittää puolustua on se, että tarina lähti muutenkin riistäytymään käsistä (lue = pituus). Koska en raaskinut alkupäästä karsia enää enempää, niin taisin sitten nipistää kuitenkin vähän väärästä paikasta. Ja myönnettäköön, taisin myös vähän väsyä ja halusin lopulta vain saada kertomuksen pakettiin, joten... *huoh*

Kiitos palautteesta, ja Ave-chan, pidähän varasi: jos vielä joskus kirjoitan yaoi-tarinan, niin seuraavaksi nuriset "eiks ne jo vois TEHDÄ jotain!" ^^)

[Ave-chan]

Hmm... Enpä olisi uskonut voivani karkottaa jonkun päänsäryn pelkällä tarinalla... :D

Korjasin myös mokani, eli nyt on nimet oikein päin (täytynee tunnustaa, etten ole ajatellut nimijärjestyksen merkitystä sen kummemmin, mutta viisastuinpa taas).

Jaa-a, Ave-chan, kommenttisi pisti miettimään vähän enemmänkin. Kliininen? Tekninen? Ei pahus, jos siitä jäi sellainen maku, niin sitten joku meni kyllä pieleen. Ainoa millä nyt voin vähän yrittää puolustua on se, että tarina lähti muutenkin riistäytymään käsistä (lue = pituus). Koska en raaskinut alkupäästä karsia enää enempää, niin taisin sitten nipistää kuitenkin vähän väärästä paikasta. Ja myönnettäköön, taisin myös vähän väsyä ja halusin lopulta vain saada kertomuksen pakettiin, joten... *huoh*

Kiitos palautteesta, ja Ave-chan, pidähän varasi: jos vielä joskus kirjoitan yaoi-tarinan, niin seuraavaksi nuriset "eiks ne jo vois TEHDÄ jotain!" ^^)

:DDDDDD Olihan tuo lupaus? Myönnän, pidän sellaisista ollaanko vai eikö olla -tarinoista, koska ne on monesti niiiiiiin makeita ja ihastuttavia ^^ Ja tiedätkö, ei tuo edes ole kovin pitkä, yllättävän lyhyeen sait laitettua noin hyvin, tiivisti kirjoitetun tarinan, jossa ei kuitenkaan kuvailussa säästelty ^^^^^^

Tuossa itse akti-kohdassa tuli lähinnä sellainen, että kun aikaisemmin hahmot olivat puhuneet, repliikeistä "kuuli", että he olivat omanlaisiaan, tuttuja hahmoja, niin aktissa tutut puhumistavat katosivat, ja neutraalit toiminnat tulivat tilalle. Nämä neutraalit toiminnot eivät kuitenkaan vastaa ihan täysin sitä kuvaa, mikä sinulla tai minulla hahmoista on. Esim kuka tahansa voi syödä, mutta on eri asia, ahmitaanko vai näykitäänkö sitä ruokaa. Tällaiset pienet seikat, ainakin omasta mielestäni, elävöittävät tarinaa ennestään. Palatakseni siis vielä tuohon aktiin ^^; Se oli kirjoitettu taitavasti ja hyvin, siitä ei epäilystäkään, mutta jotenkin se tuntui ehkä hieman irtonaiselta. Minkäänlaiset repliikit tai mitkään eivät tuntuneet yhdistävän sitä aikaisempaan osaan. Lopussa se tuttu tunne kuitenkin palasi, koska sait yhdistettyä tuon viimeinen tanssi -jutun siihen :D Nerokasta, sanoisin.

Ja ihan pikkiriikkinen juttu, että voisivat pojat varmaan käyttää liukastusvoidetta, koska miehen anatomia "siellä" ei varmaan kauheesti tykkää olla ilman ainakin tuollaisessa kanssakäymisen muodossa :)
... On mullaki elämää, arvostella toisten yaoi-ficcejä xDDD Pahoittelen, jos loukkasin ^^;

[Michiko]

Ave-chan, viitaten tuohon minimaalisen pienellä kirjoitettuun huomautukseesi: höpöhöpö. Et todellakaan loukannut tai mitään sellaista. Sanoinhan alussakin, että myös risut ovat tervetulleita, eikä sinun arvostelusi kovin pistäviä piikkejä sisältänyt, päinvastoin. ^^

:DDDDDD Olihan tuo lupaus?

Kuka tietää, kuka tietää... ^__^

Mutta se voide-asia... eh, *mielikuvitus lähtee laukkaamaan*, sen kyllä jättäisin silti väliin, kuulostaa yhtä kiihottavalta kuin se, että poika alkaa asettelemaan "sukelluspukua" sen päälle... *mielikuvitus laukkaa yhä pahemmin* ei hitto, tulipa sittenkin voiteista yksi idea... =)

[Aya-san]

Wee, kunnon pitkä fikki ^^
Hitsit, ennen yaoita tää oli niin hemmetin söpöä ja välilä sai tyrskimään naurusta, tanssitunnit varsinkin.
Mutta tosiaan, liukastusvoide on aina hyvä, se nimittäin ei ole kovin kivutonta ku miehen sinne tungetaan jotain sen kokoista.. (elämä, millainen se on?)
Oli siellä seassa ainakin minuun silmiini osuvia virheitä, mutten muista niitä enää XD

Tunnelma oli hyvä koko fikin ajan :3

[Kyu]

oi, ihana <3<3

[Rianka]

Aivan loistava! Todella nätti kirjoitusmuoto, lauseet toimii ja hahmotkin tuntuvat tosi toimivilta. Ideakin mitä mainioin.

Onnittelut upean ficin kirjoittamisesta. ^___^

[Scepter]

*kiljumiskohtaus* Waaaaah!!*w* Ei voi kirjoittaa noin söpöä tekstiä!!! En löytänyt virheitä tai mitään korvaani töksähteleviä kohtia.:3 tai yksi sanavirhe oli, mutta se kerkesi jo tässä lukiessa unohtua.^^"
Aivan mahtava kerrassaan..lisää tällaisia.<3