Purppurasydän 1/?

Täällä voit esim kysyä oikeinkirjoituksesta, mainostaa tarinaasi tai jopa julkaista tarinasi ;)
Vastaa Viestiin
Avatar
Mushka
Torture Specialist
Torture Specialist
Viestit: 717
Liittynyt: Su Huhti 02, 2006 18:57
Paikkakunta: Hidden village of Turku

Purppurasydän 1/?

Viesti Kirjoittaja Mushka »



  • Nimi: Purppurasydän
    Lajityyppi: Draama
    Ikäsuositus: Ei kai ole?
    Spoilerit: ei Ei

    Juonikuvaus: Tammikuussa 1942 alus, jolla Robert Ashton palvelee, joutuu Pohjois-Atlantilla saksalaisten sukellusveneiden torpedoimaksi ja uppoaa. Ennen sitä hän tapasi tytön, joka myöskin on aluksessa palvelemassa.

    Kirjoittajan alkusanat: Nappasi Ashtonin perheestä tuon Robert Ashtonin -hahmon ja tein siitä sitten muokatun tarinan, mikä ei tosiaan pidä paikkaansa. Jos joku nyt sattui katsomaan YLE1 sen ohjelman niin hyvä niin. Ja muutenkin tämä on minun ensimmäinen ficci juuri täällä foorumilta ja sen huomaa heti. Tämä on ensimmäinen osa ja niitä siis tulee kolme osaa. Ensimmäinen on kovin lyhyt myönnän sen.

    ***
Ennen 2.maailmansodan puhjettua, kaikki oli hyvin Ashtonin perheessä. Nuorin lapsi, Robert Ashton, eleli niin kuin tavallinen 16-vuotias nuori poika. Hän oli koulussa tyttöjen suosiossa ja sen jälkeenkin. Heti tyttöjen jälkeen, hän rakasti merta enemmän kuin kukaan muu hänen perheestään. Robertin oli pakko päästä ainakin monta kertaa viikossa merelle tai edes rannalle katsomaan salaperäistä lipuvaa merta. Eniten hän piti sen tummasta väristä ja siitä mitä meri kätki sisälleen. Mutta kaikki mitä liittyi mereen, sai nuoren 16-vuotiaan pojan haaveilevan merelle lähdöstä 2.maailmansodan ajalla. Tietenkin hänen äitinsä vastusti sitä jyrkästi, mutta tahtoi nuoremman pojan saavan mitä halusikin. Tiesihän hän, että Robert olisi aivan liian nuori menevän laivaan sodan ajaksi. Laivaan otettiin etenkin 16 vuotta täyttäneet poikia ja ehkä myös tyttöjä. Kaikki apuvoimat oli sallittu laivoille.


Liverpool tammikuu 1942

Ilta oli nuori, kun Robert ja hänen kaverinsa Harry lähtivät Liverpoolin nuorten kapakkaan, missä oli yleensä kaupungin kauniita tyttöjä. Robert tahtoi viettää viimeisen illan ulkona ennen kuin joutuisi alukselle palvelemaan.
Hänen kaverinsa Harry oli kaksi vuotta vanhempi ja kokenut tyttöjen kanssa kuin Robert, joka ei osannut muuta kuin naurattaa tyttöjä. Hän ei suinkaan ole tyhmempi tai ei niin komea kuin kaverinsa, vaan päinvastoin. Mutta yhdessä he olivat vastustamattomat tytöille, jotka katsoivat heitä huoaten syvään pilke silmäkulmassa.
”Katsos tuonne”, Harry sanoi ja viittasi Robertille, joka tilasi kaksi isoa olut tuoppia kaupungin kookkaammalta kapakan omistajalta. Mies katsoi heitä tuimasti, mutta ei sanonut mitään. Hän näytti hapanta hymyä Robertille, joka laski rahansa tiskille.
”Mitä nyt?” sanoi Robert Ashton kääntyen kaverinsa puoleen ja ojensi hänelle lasin, mikä oli melkein täynnä olutta. Harry nappasi sen vastaamatta kaverinsa kysymykseen, vaan käveli kapakan nurkkaan, missä istui kaksi todella sievää tyttöä. Tytöt istuivat samassa pitkässä pehmustetussa tuolissa ja hymyilivät sievästi Harrylle.
”Salliiko tytöt, että minä ja kaverini Robert istuisimme tähän teidän seuraksi täksi illaksi?” Harry kysyi samalla kysymyksellä kuin ennen olleesan kapakassa Robertin kanssa nähtyään toisia tyttöjä. Harryn ääni sai tyttöjen sydämet hakkaaman nopeammin ja posket punoittamaan.
”Toki saatte”, vastasi tyttö, jota Harry oli kauan halunnut tyttöystäväksi. Tytön silmät olivat lempeän vihreän sävyiset ja huulet samentisen pehmeät.

Robert istuutui kaverinsa Harryn viereen ja katsoi tyttöjä vuorotellen. Olihan Harryn unelma tyttöystävä sievä, mutta kun hän käänsi katsettaan toisen tytön päin, joka oli kymmenen kertaa kauniimpi ja silmät hohtavammat kuin edellisen tytön, sai hän lempeän hymyn takaisin kauniilta ruskea hiuksilta tytöltä. Robert tiesi tytön nimi jo kauan sitten. Sophia. Tytön nimi oli Sophia Adams. Sophia vanhemmat kuolivat merellä, kun hän oli vain viisi vuotias. Hänellä ei ollut siskoja tai veljiä. Vain setä ja täti, jotka olivat lempeät ja huolehtivat hyvin Sophiasta.
”Noh, mitä tytöt ajattelisivat tehdä tänään?” Harry kysyi hyvin painokkaasti ja katsoi tyttöjä vuorotellen pitäen silmänsä kuitenkin tiukasti kohti unelma tytöstään.

”Ette tiedä nimeämme, mutta kysytte mitä me teemme tänään?” kysyi Sophia ennen kuin Harry olisi ehtinyt ehdottaa, että tytöt voisivat tulla heidän kanssa ulos pitämään hauskaa.
Robert käänsi päätään hitaasti hyvän kaverinsa puolelleen, joka vain hymyili Sophialle ja otti ensimmäisen kulauksen olut tuopistaan.
”Sinä taidat olla Sophia?” kysyi Robert kääntäen päätään takaisin Sophian puoleen.
”Kyllä. Minä olen Sophia ja tässä on ystäväni Camilla”, vastasi Sophia. Adams Sophia oli hetken hiljaa ja hymyili vieläkin Robertille. ”Ja te olette?”
”Hän on Harry ja minä olen Robert.”
”Eikö jompikumpi teistä ole merimies?” Camilla kysyi. Sophian silmät hämmentyivät, sillä hänkin on merimies – tai siis aluksessa töissä. Harry joi tuoppinsa loppuun ja vastasi ennen kuin Robert ehti vastamaan itserakkaasti, niin ainakin Harry luuli.
”Olet oikeassa, typy”, hän irvisti Camillalle. ”Robert on oikein kunnollinen merimies, joka ei pelkää mitään. Oikein kunnollinen.”
Harry taputti Robertin selkään kolme kertaa ja nauroikin sen päälle hieman halveksuttavasti.

Sophian suu loksahti auki. Ei tietenkään niin, että joku olisi kuullut tai nähnyt, mutta silti. Hän katsahti Robertia. Robert närkästyi Harryn puheille hieman, muttei välittänyt siitä sen enempää, kun sai kehuja Camillalta, että kuinka ihanat sankarilliset merimiehet ovatkin. Sophia ei koskaan rakastanut merta. Hänen mielestä se oli yhtä kuin helvetti. Hän oli menettänyt vanhempansa meren takia. Meri on hiljainen tappaja, mikä ei säästä mitään. Ei etenkään surua tai rakkautta. Se vie kaiken, minkä se saa aaltoihin. Ei tuo mitään, vaan vie.
”Minun pitää nyt mennä”, Sophia sanoi hiljaa, kun Harry meni ostamaan neljännen tuopin olutta. Robert ja Camilla hiljentyivät. Sophia nousi nopeasti ylös ja tarttui takkiinsa. Käveli niin nopeasti paikalta pois kuin mahdollista. Robertkin oli noussut pystyyn ja kysynyt voisiko hän saattaa tytön kotiin, mutta tyttö oli kieltäytynyt. Robert katsoi Sophian poismenoa ja olisi halunnutkin mennä tämän perään, ellei Harry olisi tullut hänen tielleen juovuksissa. Robert kirosi kaverinsa, ja melkein kaatoi hänet tahallaan, mutta ihme kyllä Harry oli saanut jostain kiinni, vaikka olikin humalassa.

Camilla pudisti päätään ja sanoi Robertille vakavalla äänellä, kun tämä oli istunut takaisin.
”Taidan tietää, mitä häntä vaivaa”, sanoi Camilla ja jatkoi vieläkin vakavammalla äänellä. ”Hänkin palvelee aluksessa.”
Viimeksi muokannut Mushka, Pe Heinä 07, 2006 19:19. Yhteensä muokattu 11 kertaa.
~~Murhattu ilman murhaajaa -ei ole murha.~~
Avatar
Mushka
Torture Specialist
Torture Specialist
Viestit: 717
Liittynyt: Su Huhti 02, 2006 18:57
Paikkakunta: Hidden village of Turku

Viesti Kirjoittaja Mushka »

MsUchiha kirjoitti:Tarinaa lukiessa huomasi, ettet ollut tarkistanut tarinaasi kunnolla. Kirjoitusvirheitä löytyi nimittäin paljon. Puhuit monesti yksikössä, vaikka olisi pitänyt puhua monikossa. Esimerkki tälläisestä virheestä: "Harryn ääni sai tyttöjen sydän hakkaavan nopeammin ja posket punoittamaan." Lause olisi ollut parempi muotoilla vaikkapa näin: "Harryn ääni sai tyttöjen sydämet hakkaamaan nopeammin ja posket punoittamaan"
Kuvaílit kuitenkin kauniisti asioita, varsinkin mieleeni oli kuvailu merestä, vaikka siinäkin pätkässä oli ns. sopimattomia/outoja sanayhdistelmiä.
Sijoitit loistavasti pilkut ja pisteet repliikkien jälkeen, ne olivat täysin oikein.
Ensimmäinen osa oli tosiaan lyhyen puoleinen, kuten itse mainitsitkin.
Kokonaisuus oli hyvin suunniteltu ja rikas kuvailuineen. Odotan jatkoa, sillä haluan nähdä, miten juoni kehittyy.
Arwh olet oikeassa. Kun kirjoitin tuon, en ajatellut mitään mitä kirjoitan ^^'
~~Murhattu ilman murhaajaa -ei ole murha.~~
Vastaa Viestiin