sri:lle
hyviä pointteja tossa...
nimetkää 90-luvulla tehtyjä esim leffoja, joissa on täysin ennen käyttämätön juonikuvio.. ei kovin montaa löydy
Nejito
-
ahjteam
- Mutsis
- Viestit: 352
- Liittynyt: Ke Huhti 13, 2005 04:35
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
-
sri
- Chuunin
- Viestit: 210
- Liittynyt: To Maalis 31, 2005 14:54
OFFIA:
Vastakommenttina ahjteamille:
- Seitsemän: tarinana tyypillinen trilleri. Psykopaatti jakaa oikeutta pyhien sanojen mukaisesti. On klassinen pahis, pollareita, murhia ja elokuvan lopussa hommat saadaan enemmän tai vähemmän nätisti pulkkaan. Ei mitään uutta.
- Matrix: esimerkiksi elokuva Dark City toistaa hyvin pitkälle samaa ideaa.
- Abyss: Cameron on ohjannut 1989 Abyssin. Mutta vaikkei leffa kuulukaan 90-luvulle on tarina - samoin kuin Matrixinkin - puitu moneen kertaan, jollei 40-luvun tai 60-luvun, niin sitten 80-luvun tieteis- ja kauhukirjallisuudessa. Merenpohjassa oleilevia mömstereitä, elikkäs alieneita tällä kertaa. Alkuperäinen juonikuvio oli kyllä mielestäni parempi kuin leffaan päätynyt "kiltti alieni auttaa reppana sankaria", siinä sentään olisi ainakin uhattu tuhota rannikot jättitsunameilla! Onneksi on olemassa Directors Cut.
- Jurassic park: Toistaa klassista eläinhirviö tarinaa. Tosin suhteutettuna nykyaikaiseen kontekstiin. Millon ne hirviöt on löydetty Afrikan pimeistä viidakoista, milloin meren syvyyksistä tai luotu geeniteknologian avulla, mutta aina ne ovat ihmisiä tappaneet ja sitten on juostu karkuun, keksitty nerokas ratkaisu tuhota/piilottaa ikuisuuksiksi ja pelastettu maailma/retkue. Heh tulipas tästä aika hyvin muuten mieleen Lovecraftin Mountain of Madness, jossa löydetään maapallolla elänyt vanha rotu.
- Kuudes aisti: "I see dead people", noh joo aika vanha. The Innocents 1961 esimerkiksi menee melko samaan kastiin.
- Fight Club: Kehtaakko muka väittää, ettei tuota ennen ole tehty yhtään elokuvaa, joka kertoisi jakautuneesta persoonasta? Toistan itseäni ja sanon, että vanhasta tarinasta on löydetty uusia piirteitä ja mahdollisuuksia, mutta pohjimmiltaan tarina on wanha.
- Memento: Sama kommentti kuin Fight Clubiinkin, tosin tällä kertaa on kyse lähimuistin vaurioitumisesta. On herra ties kuinka monta elokuvaa, kirjaa ja muuta roskaa tuotettu siitä, miten joku ei pysty muodostamaan uusia muistoja. Leffassa on kyllä nerokkaasti käytetty hyväksi mm. tarinan väärinpäin kertomista ja yhdistetty pohjaideaan ihmisten hyväksikäyttävä luonne. Ikävä kyllä sekin on wanha tarina.
Vielä syvemmälle mentäessä kaikista näistä löytyy hyvät vs. pahat asetelma, hämmennystä tai karmeuksia, joilta pelastutaan. Toisissa paha on osa itseä, toisissa jotain yliluonnollista, ihmisen tuotoksia tai väärin ymmärrystä.
Vastakommenttina ahjteamille:
- Seitsemän: tarinana tyypillinen trilleri. Psykopaatti jakaa oikeutta pyhien sanojen mukaisesti. On klassinen pahis, pollareita, murhia ja elokuvan lopussa hommat saadaan enemmän tai vähemmän nätisti pulkkaan. Ei mitään uutta.
- Matrix: esimerkiksi elokuva Dark City toistaa hyvin pitkälle samaa ideaa.
- Abyss: Cameron on ohjannut 1989 Abyssin. Mutta vaikkei leffa kuulukaan 90-luvulle on tarina - samoin kuin Matrixinkin - puitu moneen kertaan, jollei 40-luvun tai 60-luvun, niin sitten 80-luvun tieteis- ja kauhukirjallisuudessa. Merenpohjassa oleilevia mömstereitä, elikkäs alieneita tällä kertaa. Alkuperäinen juonikuvio oli kyllä mielestäni parempi kuin leffaan päätynyt "kiltti alieni auttaa reppana sankaria", siinä sentään olisi ainakin uhattu tuhota rannikot jättitsunameilla! Onneksi on olemassa Directors Cut.
- Jurassic park: Toistaa klassista eläinhirviö tarinaa. Tosin suhteutettuna nykyaikaiseen kontekstiin. Millon ne hirviöt on löydetty Afrikan pimeistä viidakoista, milloin meren syvyyksistä tai luotu geeniteknologian avulla, mutta aina ne ovat ihmisiä tappaneet ja sitten on juostu karkuun, keksitty nerokas ratkaisu tuhota/piilottaa ikuisuuksiksi ja pelastettu maailma/retkue. Heh tulipas tästä aika hyvin muuten mieleen Lovecraftin Mountain of Madness, jossa löydetään maapallolla elänyt vanha rotu.
- Kuudes aisti: "I see dead people", noh joo aika vanha. The Innocents 1961 esimerkiksi menee melko samaan kastiin.
- Fight Club: Kehtaakko muka väittää, ettei tuota ennen ole tehty yhtään elokuvaa, joka kertoisi jakautuneesta persoonasta? Toistan itseäni ja sanon, että vanhasta tarinasta on löydetty uusia piirteitä ja mahdollisuuksia, mutta pohjimmiltaan tarina on wanha.
- Memento: Sama kommentti kuin Fight Clubiinkin, tosin tällä kertaa on kyse lähimuistin vaurioitumisesta. On herra ties kuinka monta elokuvaa, kirjaa ja muuta roskaa tuotettu siitä, miten joku ei pysty muodostamaan uusia muistoja. Leffassa on kyllä nerokkaasti käytetty hyväksi mm. tarinan väärinpäin kertomista ja yhdistetty pohjaideaan ihmisten hyväksikäyttävä luonne. Ikävä kyllä sekin on wanha tarina.
Vielä syvemmälle mentäessä kaikista näistä löytyy hyvät vs. pahat asetelma, hämmennystä tai karmeuksia, joilta pelastutaan. Toisissa paha on osa itseä, toisissa jotain yliluonnollista, ihmisen tuotoksia tai väärin ymmärrystä.