Huomio, tämä foorumi tullaan lopettamaan, henkinen jatkaja tälle foorumille löytyy osoitteesta http://animu.fi/forum/

Menneisyyden päiväkirja

Täällä voit esim kysyä oikeinkirjoituksesta, mainostaa tarinaasi tai jopa julkaista tarinasi ;)

ViestiKirjoittaja LittleSamurai » Ti Loka 19, 2004 14:13

Hmm, nimi nyt ei sovi mielestäni tähän, siksi se onkin vain vaihtoehtoinen nimi. Eli parempia nimiä tarinalle saa ehdotella. :rolleyes:



Menneisyyden päiväkirja, episodi 1

Heräsin. Päätäni särki mahdottomasti, ja aurinko oli sokaista minut kirkkailla vaaleilla säteillään, jotka olivat kuin tuhat tulista keihästä. Tunsin suurta janoa. Olinko pyörtynyt kesätyöpaikalleni kuumuuden takia?, ajattelin. Pitää jatkaa mansikoiden poimimista. Onpa hiekka lämmintä-
Siinä vaiheessa heräsin todellisuuteen. Eihän mansikkamaalla ole hiekkaa. Avasin hitaasti silmäni, ja kirkaisin kovaan ääneen nähdessäni korppikotkan istumassa vieressäni mustassa höyhenpuvussaan, tuijottaen minua armottomilla silmillään. Ne aistivat kauhuni, niitä oli nimittäin seitsemän ympärilläni ja lisää ilmassa, vaanien minua ja tarkastellen verkkaisesti jokaista ilmettäni ja liikettäni.
Kuinka pääsen pois, jankkasi ajatus mielessäni jatkuvasti ja ajattelin, ettei olooni nähden kuolema olisi yhtään hassumpaa…

Viileä yötuuli lennätti kasvoilleni aavistuksen elämästä. Ihanan tuoksuisesta elämästä - RUOKAA!! Ravistelin itseni kokonaan hereille ja havaitsin makaavani jonkintapaisessa laavussa. Korkealiekkisen nuotion ympärillä istui ruokaa valmistamassa neljä miestä, joilla kaikilla oli purppuranpunaiset kaavut ja turbaanit, jotka suojasivat aavikolla päivisin kovalta auringon paisteelta.
Nousin istumaan, ja yksi miehistä huomasi heräämiseni. He alkoivat keskustella jotakin nopeasti vieraalla kielellä. Yksi tuli luokseni jatkaen selostustaan.
– Anteeksi, mutta en ymmärrä mitä sanotte, sanoin englanniksi miehelle. Näin hämmennyksen hänen kasvoillaan, ja hän sanoi jotakin muille miehille mennessään sinne. Istuin vain teltassa ja pitelin särkevää päätäni uskaltamatta tehdä mitään. Pienikokoisin heistä, jolla oli naamio peittämässä muuta naamaa paitsi silmiä, toi minulle vettä ja ruokaa. Tuijotin hämmästyneenä tätä ystävällistä elettä, ja kaappasin veden hänen käsistään juoden sen kolmella kulauksella. Kiittelin vuolaasti omalla kielelläni, koska ei tämä mies kuitenkaan ymmärtäisi englantia. Mies hymyili ja kirjoitti jotakin kiinalaisen näköisillä merkeillä hiekkaan ja osoitti itseään sanoen: -Kazuma.
Meni hetki aikaa ennen kuin tajusin hänen tarkoittavan nimeään, ja kirjoitin oman nimeni tuntemillani, latinalaisilla kirjaimilla, hiekkaan Kazuman nimen viereen lausuen oman nimeni ääneen hänelle.
Päästyämme yhteisymmärrykseen Kazuman kanssa uskalsin tulla aterioimaan muiden miesten kanssa nuotion ääreen. Istuin vain siinä ruokaa mutustellen ja kuunnellen heidän keskusteluaan kielellä, joka oli täysi kysymysmerkki minulle mutta silti kuulosti niin tutulta. Yhtäkkiä korviini kantautui keskustelun parista tuttu sana, jonka olin kuullut aikaisemminkin: "arigatou". Siitä lähtien tunnistin kielen samaksi mitä olin kuullut kaverini luona sen omituisissa mulkosilmäsarjoissa, japanilaisissa lastenpiirretyissä. Kun yksi mies ojensi minulle lisää vettä, kiitin huvikseni japaniksi. Hienovaraisesti kuvaten heidän reaktiotaan he sekosivat, ja alkoivat opettaa minulle lisää sanoja osoitellen erilaisia esineitä ja asioita, ja sanoen aina jonkin sanan.
Loppuilta kului siinä melskeessä, ja pikkuhiljaa väsyin ympärillä tapahtuvaan hyörinään. Ja siinä sitten kuunnellessani heidän tasaista puheensorinaansa nukahdin.

Paransin turbaanini asentoa ja katsahdin aurinkoa. Oli vasta puolipäivä. Viisi päivää oli valunut ohi minun ja miesten tapaamisestamme, ja he olivat antaneet minulle lempinimeksi Chibi kutsuen minua aina sillä nimellä. Halusin tietää mitä se tarkoitti, luultavasti pientä tai tyttöä. Joka tapauksessa, minusta alkoi jo tuntua, ettei aavikko loppuisi koskaan. He olivat antaneet minullekin punaisen kaavun ja turbaanin ja nyt he kuljettivat minua jonnekin dromedaareillaan. Sain istua Kazuman edessä, sillä tulin parhaiten toimeen hänen kanssaan, ja opetimme toisillemme koko ajan oman kielemme sanoja ja lauseita. Olo oli silti aika orpo uudessa ympäristössä enkä vieläkään tiennyt minne olin joutunut, saati sitten miten. Yksi toinenkin suuri asia oli, etten ymmärtänyt heidän kieltään, ja nyt toivoin enemmän kuin koskaan, että olisin lähtenyt ystäväni kanssa japanin kielen kurssille silloin, kun hän pyysi minua seurakseen. Jospa olisinkin katsonut animea enkä haukkunut sitä. Lupasin muuttaa tapani, jos vielä joskus pääsisin pois täältä, kotiin. Tällä hetkellä se oli todella epätodennäköistä.

Illan sarastaessa näimme horisontissa siintävän kaupungin.
-Suna, Kazuma sanoi osoittaen kaupunkia. Se oli aika reilunkokoinen, ja ihmiset pukeutuivat ja näyttivät normaaleilta, lukuun ottamatta heidän kalpeuttaan näin aurinkoiseen ympäristöön. Menimme jonkin matkaa eteenpäin kaupungissa kunnes huomasin yhden oleellisen seikan: nuorilla oli oudon näköinen metallinen merkki sekä suurella osalla verkkokankaisia paitoja, hanskoja, säärystimiä tai lahkeita. Lisäksi osalla aikuisista oli samanlainen merkki, mustat housut ja vihreät liivit.
Minun olisi hirveästi tehnyt mieli kysyä metallisten merkkien tarkoitusta, sillä metallissa oli kuvio, joka muistutti i-kirjainta. Kielitaitoni vuoksi sitten sainkin vain pähkäillä asiaa mielessäni, sillä en ollut oppinut kuin pari sanaa päivässä.
Pysähdyimme erään talon edessä, ja minut vietiin sisään muiden matkaajien kanssa. Odotin hetken Kazuman kanssa ulkopuolella kunnes minut ilmeisesti pyydettiin sisään, sillä Joshua tuuppi minua edellään huoneeseen ovien avauduttua. Näin edessäni eräänlaisen eristetyn tilan, jossa oli verkko minun ja jonkun toisen henkilön välissä. En nähnyt kunnolla sisälle, mutta ottaen mallia Kazumasta istuuduin polvilleni Kazuman viereen. Kuuntelin Kazuman ja toisen, vähän vanhemman miehen keskustelua tunnistaen sanojen välistä nimeni toisinaan.
Hetken perästä kaikki miehet, Kazuma mukaan lukien poistuivat huoneesta. Minäkin lähdin seuraamaan Kazumaa, mutta Kazuma ravisteli päätään ja poistui. Jäin huoneeseen kahdestaan sen miehen kanssa, joka oli eristetyssä tilassa. Käännyin odottavasti tilaa kohti, mutta säikähdin pahanpäiväisesti nähdessäni miehen seisomassa takanani alle puolen metrin päässä minusta. Miehellä oli valkoinen suora kaapu, joka laskeutui aukinaisena maarajaan asti. Kaavun alla olevia vaatteita en sen koommin laittanut merkille, mutta nekin olivat valkoiset. Miehellä oli lisäksi kolmionmuotoinen hattu, jonka reunaa koristi vaaleansininen viiva ja japanilainen merkki hatun etuosassa, samalla sinisellä sekin tehty. Hatusta roikkui valkoinen kangas peittäen alleen miehen takaraivon ja pään sivut. Miehellä oli samanlainen naamio kuin Kazumallakin.
Tunsin suurta pelkoa pelkästään miehen silmistä. Ne olivat ilkeät ja sekopäisen näköiset, ja vaikutusta korosti pienet pupillit, epäinhimillisen pienet. Minua alkoi todella pelottamaan kun mies nosti kätensä ja otti kiinni ohimoistani. Ääretön, ajaton kipu syöksyi lävitseni, pistellen tuhansia tulisia neuloja minuun nykien niitä irti yhä uudestaan, uudestaan ja uudestaan…

Tunsin pehmeän ja lämpimän käden otsallani, kokeillen onko minulla kuumetta. Avasin silmäni ja näin nuoren naisen, paremminkin vanhemman tytön, kasvot. Hän alkoi hymyilemään ja sanoi: -Huomenta. Heräsit vihdoinkin. Tuijotin vaaleahiuksista naista ja sanoin:
-Paremminkin uneksin edelleen.
-Kuinka niin?, nainen kysyi ja katsoi minua kummastuneena.
-No kun ymärrän mitä sanot.
Nainen hymyili ja sanoi: -No kai minä omaa kieltäni osaan puhua.
-Kuinka niin?, kysyin ja tajusin vasta nyt puhuvani japania.
-Minähän puhun japania!!, sanoin ällistyneenä.
-Huomaan sen, nainen sanoi ja antoi minulle jotakin lämmintä juotavaa. -Nuku nyt… Äänet kaikkosivat jonnekin kauas minun vajotessa yhä vain syvemmälle unien huolettomaan maailmaan.
Kuva Kuva
"Little "ai mitennii ihmiset luulee ettei mulla ole elämää" Samurai." ~ Mirhan suusta kuultua
Avatar
LittleSamurai
Vasto Lorde
Vasto Lorde
 
Viestit: 3463
Liittynyt: Ma Elo 09, 2004 12:51
Paikkakunta: Igaalinen Gakure no Sato

ViestiKirjoittaja TDM » Ti Loka 19, 2004 19:41

hienosti kuvailtu tarina ulkopuolisen ja tietämättömän ihmisen näkökulmasta. sinulla on lahjoja.
Älä anna muille tekosyytä inhota sinua
Mun anime lista. pistä paremmaks.
Avatar
TDM
Missing-nin
Missing-nin
 
Viestit: 1639
Liittynyt: Ti Heinä 20, 2004 00:13
Paikkakunta: Occupying an uncertain lavatory in Arborea

ViestiKirjoittaja Minako » Ti Loka 19, 2004 21:09

Hieno. Kuvailut ovat uskomattomia. Nyt tarvitsen voimia, että en tuhoa tätä keskeneräistä fanficciäni...
<img src='http://kotisivueditori.mtv3.fi/esikatselu/summer/yakitate_orange.jpg' border='0' alt='user posted image' />
Minako
Torture Specialist
Torture Specialist
 
Viestit: 731
Liittynyt: Pe Syys 03, 2004 15:36
Paikkakunta: Espoo, Suomi

ViestiKirjoittaja kiko-chan » Ti Loka 19, 2004 21:42

Nyoh~... Tämän takia siis halusit tietää minkä nimisiä merkkejä me käytämme. Ja se ovat muuten edelleen mielestäni roomalaisia. Roomalaisia. En ilmeisesti tehnyt itseäni tarpeeksi selväksi ilman todisteita joten tässä todisteita.

a) Japanissakin on kanji ja romaji, joista jälkimmäinen tarkoittaa meidän merkkejämme - roomalaisia. Ei latinaji tai latinumuji vaan romaji!

b) Roomalaiset numerot ovat roomalaisia numeroita, joita me käytämme myös vaikka normaalit numerot ovat arabialaisia. Mutta ne eivät ole latinalaisia numeroita vaan roomalaisia, koska Rooma on kulttuuri ja latina vain sen käyttämä kieli.

c) Tässä vaiheessa lähdin etsimään muitakin todisteita kuin oman päättelyn varassa tehtyjä ja huomasin että ne ovat kummatkin oikein. xD Latinalaiset aakkoset ja roomalaiset aakkoset yhtä kaikki oikein! Kyse on vain siitä mitä itse haluaa. Oh well.. minä aion pysyä "roomalaisissa", koska a ja b-kohdat olivat silti totta.

Ja sitten itse fan ficciin. ^_^

Siinä oli kuvausta. Olen hieman väsynyt, mutta luulen että pystyn silti arvostelemaan sen. ^_^ Ensin, kuitenkin täytyy sanoa että suuri ja mahtava purplecow-dono saattaa hermostua. xD <!--QuoteBegin-purplecow "Come come inspiration-topicissa+ vuonna papu"--></div><table border='0' align='center' width='95%' cellpadding='3' cellspacing='1'><tr><td>QUOTE (purplecow "Come come inspiration-topicissa @ vuonna papu")</td></tr><tr><td id='QUOTE'><!--QuoteEBegin-->Ei! EI! EI!
Yksi fanfictionin hirvittävin genre on "hahmo X joutu meidän maailmaamme hassua!" tai "Minä jouduin animen X maailmaan! hassua!"
Kaikki tältä pohjalta rakennetut tarinat ovat poikkeuksetta hirvittävää kuraa eivätkä ansaitse olla internetissä kuluttamassa bittiavaruutta.[/quote]

Mutta takaisin itse juttuun: En meinannut ensin saada kiinni jutusta kun kerroit sen minä-muodossa. Tajusin vähitellen että kyse oli ylläolevasta purplecown ah-niin-vihaamasta genrestä. Mutta minusta se oli aika kiintoisa. ^_^ Juttu ei vain tuntunut etenevän oikein mihinkään. Sinun pitäisi pian kirjoittaa lisää. Ja, näen että taitaa olla kyse kuitenkin unesta. Jos haluat että unohdamme että kyse on unesta niin sinun täytyy nyt saada meidät unohtamaan se tai muuten jännittävistä kohdista tulee hyvin "epäjännittäviä".

Tarkoitan siis sitä että tarvitaan jatkoa ja heti! Mieluiten paljon. Kuvasit aika mukavasti asioita. Lisää kielikuvia kenties kaipaisin? ^^'
Kuva
Avatar
kiko-chan
Super Mama
Super Mama
 
Viestit: 1479
Liittynyt: To Huhti 15, 2004 19:25
Paikkakunta: Gitaroo Planet

ViestiKirjoittaja purplecow » Ti Loka 19, 2004 22:08

<sekoilua>
Kuva supercalifragilisticexpialidocious
Avatar
purplecow
Torture Specialist
Torture Specialist
 
Viestit: 752
Liittynyt: To Helmi 26, 2004 19:09
Paikkakunta: kico-chan

ViestiKirjoittaja LittleSamurai » Ke Loka 20, 2004 09:53

<!--QuoteBegin-kiko-chan+Oct 19 2004, 08:42 PM--></div><table border='0' align='center' width='95%' cellpadding='3' cellspacing='1'><tr><td>QUOTE (kiko-chan @ Oct 19 2004, 08:42 PM)</td></tr><tr><td id='QUOTE'><!--QuoteEBegin-->

Mutta takaisin itse juttuun: En meinannut ensin saada kiinni jutusta kun kerroit sen minä-muodossa. Tajusin vähitellen että kyse oli ylläolevasta purplecown ah-niin-vihaamasta genrestä. Mutta minusta se oli aika kiintoisa. ^_^ Juttu ei vain tuntunut etenevän oikein mihinkään. Sinun pitäisi pian kirjoittaa lisää. Ja, näen että taitaa olla kyse kuitenkin unesta. Jos haluat että unohdamme että kyse on unesta niin sinun täytyy nyt saada meidät unohtamaan se tai muuten jännittävistä kohdista tulee hyvin "epäjännittäviä".

Tarkoitan siis sitä että tarvitaan jatkoa ja heti! Mieluiten paljon. Kuvasit aika mukavasti asioita. Lisää kielikuvia kenties kaipaisin? ^^' [/quote]
No joo, minä tiedän että tästä tulisi vielä kommenttia että se on pitkäveteinen ja siitä kaikkien inhoamasta aiheesta: "entä jos minä.."

Mutta siis, jatkotarina on jo valmistumassa ja laitan sen ehkä jo tänään tänne.. Riippuu tulenko taas sormieni kanssa yhteistyöhön.. Mutta, kaikki taisivat tajuta että tämä perustuu Sandiin.. Huva huva. Mutta, enpä spoilailekaan.. Anti-romantikot painukoot hiivattiin, (heh, minun pitää sitten mennä..) Tästä tulee rakkaustarina!!

[inside-läppää]
(Inofan: uskallakin avata suusi.. <_<)
[/inside-läppää]

Hmm, olin muuten aika yllättynyt positiivisesta kommenteista.. Minun mielestäni kuvaukset ovat kamalia.. Ja kakkostarinan alku on ihan hirveä, Fran nauroi 15 minuuttia senkin jälkeen sille.. Pitänee kirjoittaa uudelleen.
Kuva Kuva
"Little "ai mitennii ihmiset luulee ettei mulla ole elämää" Samurai." ~ Mirhan suusta kuultua
Avatar
LittleSamurai
Vasto Lorde
Vasto Lorde
 
Viestit: 3463
Liittynyt: Ma Elo 09, 2004 12:51
Paikkakunta: Igaalinen Gakure no Sato

ViestiKirjoittaja inofan87 » Ke Loka 20, 2004 11:51

*avaa suunsa*

Mut itse tarinasta... Aivan MAHTAVA! Siulla on asioiden kuvaamisessa ihan sama pitkäjännitteinen ja mahollisimman-monta-sanaa-yhteen-kuvaukseen-tosi-runollisesti-ja-hienosti-juttu ku miulla! Mieki selitän kaiken mahollisimman... ööh, kuvailevasti... ja pitkästi.

Jakso hyvin lukea, minnuu ainaki koko ajan kiinnosti se mitä tulee tapahtumaan seuraavaks, et ei se miusta polkenu paikallaan se juttu.

LISÄÄ!!
Omg O.o
inofan87
Oinin
Oinin
 
Viestit: 962
Liittynyt: To Kesä 24, 2004 12:14
Paikkakunta: Outokumpu city, Finland

ViestiKirjoittaja LittleSamurai » Ke Loka 20, 2004 21:23

No niin, tässä tulee nyt episodi 2.. Mutta kolmannesta osasta minulla ei ole hajuakaan, ei kannata sitä odottaa ihan heti.. Ellen saa kamalaa inspiraatiokohtausta.. :P



Menneisyyden päiväkirja, Episodi 2

Taas kerran olin sen miehen puhuttelussa. Olin jo saanut hänen nimensä selville, Kazekage. Minusta alkoi tuntua meidän lukuisien keskustelujemme tuloksena että hänellä oli jokin luuranko kaapissa. Kuinka iso, se oli minulle täysi mysteeri. Hän kyseli aina minulta kaikkea, ja oli ystävällinen sekä antoi aluksi minun jopa asua luonaan, kunnes Terra majoitti minut asuntoonsa. Hän antoi minun aina tulla puhumaan luokseen, jos oli jotakin asiaa, sillä hänhän oli lahjoittanut minulle oman kielensä. Se oli vaatinut paljon hänen voimiaan, ja siksi hän tavallaan luotti minuun todella paljon ja piti minusta huolta. Mutta koskaan keskustelujemme aikana hän ei kertonut minulle itsestään mitään. Terran pikkusisko Temari, joka asui samassa rakennuksessa kuin siskonsakin, näytti minulle innolla kaupunkia. Sen kahden viikon aikana, jonka olin siihen asti viettänyt kylässä, olin oppinut tuntemaan häntä enemmän. Ja aina kun hän ei ollut harjoituksissa tai minä keskustelemassa Kazekagen luona, olimme Temarin kanssa kahdestaan. Hän oli selittänyt minulle metallisten laattojen, forehead protectorien merkityksen, ja näyttänyt minulle myös muiden maiden symbolit. Hän oli myös selittänyt heidän ninjakylänsä periaatteita ja toimintatapoja, ja olin jopa päässyt hänen harjoituksiinsa muutaman kerran.
Hänellä oli omassa ninjaryhmässään kaksi poikaa, Kankuro ja Gaara. Kankuron kanssa pystyi jopa juttelemaan, vaikkakin hän ei päästänyt mitään järkevää suustaan, mutta Gaara oli täysi mahdottomuus. Hän vain aina murjotti kädet puuskassa mulkoillen mintunvihreillä silmillään. Temari kyllä kävi välillä kysymässä kuulumisia, mutta Gaara sanoi aina vain "haa" eikä ilmekään värähtänyt hänen siinä seisoessa. Kysyin kerran Temarilta eikö hänen koskaan tee mieli ravistella Gaaraa ja käskeä puhumaan kuten muut ihmiset tekevät.
– Silloin ryhmämme alkuaikoina teki, kyllä, hän vastasi, -mutta nyt olen tottunut siihen. Sitä paitsi Gaarasta on varmaan mukavaa kun edes joku huomioi hänet jollakin tavalla.
Minulle tuli tavaksi mennä iltaisin istumaan akatemian katolle, ja katella sieltä horisonttiin ja tähtiä miettien missä oma maailmani on. Olen kyllä nähnyt yhden tähtikuvion mikä on tismalleen Otavan näköinen, ja jopa Pojantähti löytyi taivaalta, tosin se oli liian etelässä. Jonkin ajan päästä minulle kehkeytyi tavaksi jutella Pohjantähdelle, koska kuvittelin sen olevan ainoa portti perheeni luo, missä he ikinä olivatkaan. Kerroin tähdelle mitä oli tapahtunut, kyselin kuulumisia ja käskin pikkusiskoni lukea läksynsä kunnolla.
Puoli vuotta kului kuin siivillä. Temari opetti minulle aina joskus yöllä salaa ninjaliikkeitä ja jutsuja, tosin Kazekage sai sen aina selville ja kysyi välillä miten harjoitukset menivät, mutta antoi Temarin siitä huolimatta opettaa minua.
Yhden ainoan kerran olen nähnyt sellaista, mitä vain murto-osa näkee elämänsä aikana. Kävelin kerran Kazekagen luokse, ja astuin sisään koputtamatta kuten satoja kertoja ennenkin. Hän ei ollut varautunut, ja siksi hänellä ei ollut hattuaan tai naamaria naamansa edessä. Kauhistuin, koska luulin hänen suuttuneen minulle. Säikähdin hänen suunnattoman vihaisia kasvojaan niin paljon, että juoksin aavikolle. Juoksin niin kauan kunnes uuvuin totaalisesti, ja kaaduin tiedottomana maahan.

Heräsin tunteeseen että joku kantoi minua. Avattuani silmät katsoin lempeisiin mustiin silmiin, tai no, yhteen, sillä toinen oli laitettu forehead protectorin alle piiloon.
– Hmm, heräsitkin jo, enkeli.
– Enkeli?, kysyin hämmästyneenä.
– Etkö tipahtanutkaan taivaasta, kerran makasit keskellä aavikkoa, harmaahiuksinen mies kysyi muka hämmästyneenä ja naurahti sitten.
– Olemme kohta Sunassa, enkeli. Koitapa jaksaa sinne asti.
Mutta en jaksanut. Kuulin etäistä keskustelua vähän ajan päästä haahuiltuani hämärän rajamailla. Se oli se mies ja joku niin tuttu ääni.
– Hmm, sinäkö otat enkelin, vai?
Kazekage määräsi minulle sen tehtävän.
– Hän saisi lopettaa herättelysi keskellä yötä, että sinäkin saisit nukkua.
– Olen hänen työkalunsa, en ihminen.
Tunnistin äänen ennen kuin nukahdin, ja se kuului Gaaralle.

Aamulla heräsin ja olin omassa huoneessani Temarin ja Terran talossa. Temari istui siinä sängyn vieressä.
– Huomenta. Missä oikein olit eilen?
– Aavikolla.
– Ai Gaalan kanssa, vai?
– Kuinka niin?
– No, ihmettelin vain kun hän tuli viime yönä koputtelemaan oveemme ja kantoi sinua.
– Ei Gaara minua kantanut, vaan semmoinen variksenpelättimen näköinen harmaahiuksinen mies, jolla oli toinen silmä peitettynä.
– Ai, hän. Hän on yksi Konoha-kylän senseistä, Hatake Kakashi. Mitä sitten teit aavikolla yksin?
– Pakenin.
– Miksi ihmeessä?
– Kazekage haluaa varmaan tappaa minut.
– Ai siksi hän raahautui meidän keittiöömme ihan itse omassa persoonassaan tänä aamuna. Hän muuten odottaa sinua keskustelemaan kanssaan.
En ole minään aamuna herännyt niin hitaasti, pukenut vaatteita niin hitaasti saati kävellyt niin hitaasti. Mutta, kun odotin että Kazekage vähintään odottaisi lihakirveen kanssa keittiön oven takana, hän istuikin rauhallisesti keittiön pöydän ääressä teekuppi edessään ja jutteli Terran kanssa uusista rohdoista, mitä Terra voisi käyttää parantamiseen.
– Haluaisin puhua kanssasi kahden kesken, Sandien hokage sanoi minulle. Temari ja Terra poistuivat kohteliaasti, vaikka koetin anella Temaria katseellani jäämään, mutta hokagen mahti oli suurempi.
– Sinä pelkäät minua, Kazekage sanoi hetken päästä. Minä nyökkäsin melkein huomaamattomasti.
– Mutta minä toivoisin, ettet pelkäisi minua. En ole sinulle vihainen, koska olisin paljastanut sinulle kasvoni ennemmin tai myöhemmin. Sinusta on tullut minulle kuin tytär. Siksi pyytäisinkin, että ottaisit tarjouksen vastaan.
– Ja.. Mikähän se mahtaisi olla?
Sitä en saanut silloin tietää, koska joku koputti oveen.
– Niin?, Kazekage kysyi. Konohan sensei, Hatake Kakashi astui sisään rennon letkeällä tyylillään.
– Aah, huomenta enkeli. Hyvä, että näytät olevan kunnossa. Kazekage, meidän pitäisi mennä.
– Tule illalla käymään luonani, kerron asiani loppuun, Kazekage sanoi minulle. Nyökkäsin, ja heti kun miehet olivat poistuneet Temari tuli huoneeseen.
– Et näytä kovin kuolleelta, Temari tokaisi virnistäen.
– Ehe ehe, vastasin irvailuun ja keitin teetä minulle ja Temarillekin, ja tiskasin astiat ennen kuin lähdimme Temarin harjoituksiin.

Illalla astelin Kazekagen ovelle ja koputin ennen kuin astuin sisälle. Sisällä oli myös se omituinen sensei, Hatake Kakashi.
– Hmm, enkelillä olisi asiaa, vai?
– No, kun, hokage käski minun tulla.
– Niin käskin, Kazekage vastasi.
– Kakashi, jatkamme aamulla.
– Mistä on kyse, utelin Kakashin poistuttua.
– Neuvottelimme vain eräästä tapahtumasta Konoha-kylässä.
– No millä tavalla me siihen liitymme?
– Siitä minun pitikin puhua kanssasi. Haluan kouluttaa sinut.
Jäin tuijottamaan Kazekagea suu auki ja tunsin hänen suuren huvittuneisuutensa.
– Siis..
– Huomenna, kello kaksitoista. Testaan miten paljon Temari on kerinnyt turmelemaan mieltäsi.
– Sinulta ei jää mikään näkemättä, huokaisin.
– Miksi jäisi? Täytyyhän minun kylääni suojella. No, menehän nyt.
Ovella kirjaimellisesti törmäsin Gaaraan. Hänen katseensa oli niin vihainen että mutisin vain anteeksi katsomattakaan häneen. Hänestä huokui samanlaista raivoa kuin Kazekagesta minun mokani yhteydessä.
Akatemian katto näytti odottavan minua minun kävellessä siihen suuntaan. Sitä paitsi, oli paljon kerrottavaa perheelleni. Käskin pikkusiskoni kerrata lähestyvään venäjän kokeeseen, sillä tiesin hänen inhoavan venäjää yli kaiken. Istuin hetken hiljaa kuunnellen tuulen huokaamia sanoja idästä päin, ja lauloin tähdelle Winds Nocturne-nimisen kappaleen.
Kesken laulun kuulin jonkun seisovan takanani. Lopetin ja katsoin taakseni. Gaara seisoi suunnilleen viiden metrin päässä takanani tuijottamassa minua ilmeettömillä, mintunvihreillä silmillään.
– Tuota.. Niin?, kysyin ihmeissäni ja minua nolotti suunnattomasti että olin mennyt lauleskelemaan yleisellä paikalla tuosta vaan miettimättä sitä sen tarkemmin. Ties kuinka moni ohikulkija oli saattanut jo kuulla rallatukseni.
– Sinä laulat kauniisti, Gaara sanoi hiljaa.
– Niin.. Siis mitä!?, kysyin ymmälläni.
– Laulat kauniisti, hän toisti ilmekään värähtämättä.
– Ai, no.. Kiitos.
– Mitä asiaa Kazekagella oli sinulle näin myöhään illalla?
– Ai se.. Hän alkaa kouluttaa minua.
Gaara rypisti kulmiaan äkeissään ja laski katseensa jalkojensa juureen, aivan kuin olisin kertonut hänelle huonoja uutisia.
– Miksi tuo, Gaara mutisi poistuessaan, eikä minulla ollut aavistustakaan, miksi Gaara oli loukkaantunut minun koulutusmahdollisuudestani. Mutta en jäänyt miettimään sitä sen tarkemmin, vaan tanssahtelin Temarin luokse kertomaan uutisen.
Kuva Kuva
"Little "ai mitennii ihmiset luulee ettei mulla ole elämää" Samurai." ~ Mirhan suusta kuultua
Avatar
LittleSamurai
Vasto Lorde
Vasto Lorde
 
Viestit: 3463
Liittynyt: Ma Elo 09, 2004 12:51
Paikkakunta: Igaalinen Gakure no Sato

ViestiKirjoittaja TDM » Ke Loka 20, 2004 22:53

noh, ei paha. mutta silti nuo "minä anime maailmassa" jutut ei ole erityisen mielenkiintoisia. vaikka tuo oli ihan kohtuullinen ei kannata ottaa tavaksi kirjoitella päiväkirjoja animemaailman mielikuvitus visiiteistä.
Älä anna muille tekosyytä inhota sinua
Mun anime lista. pistä paremmaks.
Avatar
TDM
Missing-nin
Missing-nin
 
Viestit: 1639
Liittynyt: Ti Heinä 20, 2004 00:13
Paikkakunta: Occupying an uncertain lavatory in Arborea

ViestiKirjoittaja LittleSamurai » To Loka 21, 2004 08:07

On minulla toinenkin fan fic, mutta se on niin kamala ettei sitä voi laittaa julkisesti nähtäville :ph34r:

Minä tiedän että saan kuulla tästä aiheesta, mutta so what? Kritiikki on jokapäiväistä elämää, jopa se negatiivinenkin, ja tiesin, että sitä tulee tulemaan paljon aiheen takia. Mutta minä olen sen verran tylsä ihminen etten keksinyt muuta aihetta.. No joo, ehkä minäkin lopetan tämän kirjoittamisen ensi episodiin.

(kakkonen oli aikamoinen pohjanoteeraus..)
Kuva Kuva
"Little "ai mitennii ihmiset luulee ettei mulla ole elämää" Samurai." ~ Mirhan suusta kuultua
Avatar
LittleSamurai
Vasto Lorde
Vasto Lorde
 
Viestit: 3463
Liittynyt: Ma Elo 09, 2004 12:51
Paikkakunta: Igaalinen Gakure no Sato

ViestiKirjoittaja inofan87 » To Loka 21, 2004 08:31

Nohnoh, mie tykkäsin tuosta kakkososasta enemmän ^^

Aah, gaara ja sinä... eeeehana pari!
Omg O.o
inofan87
Oinin
Oinin
 
Viestit: 962
Liittynyt: To Kesä 24, 2004 12:14
Paikkakunta: Outokumpu city, Finland

ViestiKirjoittaja Minako » To Loka 21, 2004 12:22

Toinen osakin on hyvä, tosin pidin ensimmäisestä osasta enemmän.
<img src='http://kotisivueditori.mtv3.fi/esikatselu/summer/yakitate_orange.jpg' border='0' alt='user posted image' />
Minako
Torture Specialist
Torture Specialist
 
Viestit: 731
Liittynyt: Pe Syys 03, 2004 15:36
Paikkakunta: Espoo, Suomi

ViestiKirjoittaja Francis » La Loka 23, 2004 13:48

<!--QuoteBegin-inofan87+Oct 21 2004, 07:31 AM--></div><table border='0' align='center' width='95%' cellpadding='3' cellspacing='1'><tr><td>QUOTE (inofan87 @ Oct 21 2004, 07:31 AM)</td></tr><tr><td id='QUOTE'><!--QuoteEBegin--> Nohnoh, mie tykkäsin tuosta kakkososasta enemmän ^^

Aah, gaara ja sinä... eeeehana pari! [/quote]
Sehän kilpailee aina Sinikarhun kanssa Pikkuisesta Samuraistamme. Hups :lol:Ei nyt ihan^^
Kuva
Avatar
Francis
Vastarannan kiiski
Vastarannan kiiski
 
Viestit: 1094
Liittynyt: To Elo 12, 2004 17:43
Paikkakunta: Outlands

ViestiKirjoittaja inofan87 » Pe Loka 29, 2004 08:02

Samurai anto miulle sen verran monet rukkaset et... potkut persuksiin et... sain kuulla kyllä kunniani... ooh, sydämeen koskee ^^

En koskaan pääse teidän perheeseen, Fran... Oevoe :D
Omg O.o
inofan87
Oinin
Oinin
 
Viestit: 962
Liittynyt: To Kesä 24, 2004 12:14
Paikkakunta: Outokumpu city, Finland

ViestiKirjoittaja LittleSamurai » Pe Joulu 29, 2006 17:09

MuruMagi kirjoitti:Muru: Njäh, njäh! Mun mielestä on hauskaa lueskella ja kommentoida ikivanhoja ficcejä..! Tämäkin on jo melkein puolitoista vuotta vanha!! Heehee :D
Juuh.. Sitten asiaan: Sinä olet ihana!! Ja Gaara on ihana!! Yhdessä te olette SUPERMUPERIHANIA!!! <3<3<3 Jeps.. Hyvin kirjotettu ficci, muutaman virheen löysin joita en muista enää..
Kuitenkin, hyvä ficci, mutta näköjään jatkoa ei ole tulossa, kun viimeksi vuonna 2004 lisätty osa..?


Haha, musta se jatko on niin arsesta etten sitä tänne uskalla lisätä.. ^^" Kyllähän sille on jo loppukin kirjoitettu, että.. :roll:

Kiitos kommentista!! ~<3
Kuva Kuva
"Little "ai mitennii ihmiset luulee ettei mulla ole elämää" Samurai." ~ Mirhan suusta kuultua
Avatar
LittleSamurai
Vasto Lorde
Vasto Lorde
 
Viestit: 3463
Liittynyt: Ma Elo 09, 2004 12:51
Paikkakunta: Igaalinen Gakure no Sato


Paluu Fanfic

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron