<!--QuoteBegin-purplecow @ Mar 13 2005+ 18:42 --></div><table border='0' align='center' width='95%' cellpadding='3' cellspacing='1'><tr><td>
QUOTE (purplecow @ Mar 13 2005 @ 18:42 )</td></tr><tr><td id='QUOTE'><!--QuoteEBegin-->Olen suunnattoman yllättynyt lukumäärästänne, elin pitkään siinä käsityksessä, että ropettajat ovat katoava laji, ja sen harjoittajat ovat järestään tärähtäneitä pitkätukkia jotka kuuntelevat seissioidensa välissä nahkahousumetallia ja askartelevat tonttukorvia munakartongeista. (He elävät myös biodynaamisesti ja viljelevät kikherneitä) [/quote]
Anteeksi mutta minua alkoi naurattamaan. Ainoa kohta tuossa mikä täsmää on tuo järjestään tärähtänyt pitkätukka..
Mutta minähän olenkin tohvelieläin..
Kun näin runsaslukuisena kerran olette, niin löytyisiköhän teistä jotain selitystaitoista valaisemaan minulle tätä harrastetta?
Jos on tarkempaa kysyttävää ym. semmoista vastaan jos kysyt tarkempia kysymyksiä. Vähän paha alkaa selittämään kun en tiedä mitä haluat tietää..
Ja muutkin varmaan vastailee mielellään.
Kun näin runsaslukuisena kerran olette, niin löytyisiköhän teistä jotain selitystaitoista valaisemaan minulle tätä harrastetta?
Se-vain-on-niin-ihanaa. Sitä ei voi ymmärtää ellei ole itse kerran kokenut. Todella onnistuneesta pelistä jää hyvä fiilis vielä piitkäksi aikaa senkin jälkeen.. ^_^ Ja me kyllä istuttiin semmoisilla ultrapehmeillä sohvilla syöden Kuchers Maisteria..
Tämä elämä on kuin videopeliä, vastaantulijoilla ei ole tunteita, ei edes äitiä huolehtimassa. Mitä sillä on merkitystä kokeileeko satunnaiseen ohikulkijaan äskeisen maahisen kangistuvista kourista vapauttamaasi Tappara plus kahta?
Itse asiassa pelissä pienilläkin asioilla voi olla suuri merkitys. Kaikki pitää laittaa merkille ja olla valppaana, ja usein PJ:tä saattaa ruveta tympäisemään kuin innokas ropeltaja esittää kysymyksen: "Selitä tarkemmin miltä se näyttää?" tai "millainen se paikka ihan tarkalleen ottaen on?". Kaikki pitää olla suunniteltu etukäteen, jopa varpaiden kynsilakan väri jos kys. tyypiltä sitä löytyy.
Onko teillä koskanan vaikeuksia erottaa kuvitelmaa todellisuudesta? Tunneteko sielujenne vähitellen lipsuvan fantasioihinne? Ette? Ehkä on vain liian myöhäistä. Katso sisimpääsi. Asuuko siellä vielä Matti tai Maija, vai onko Eloinder Juutinpoika, Lathanderin ylipappi, asettunut pysyvästi kodiksi?
Se ero onkin ropettajilla ja hulluilla. Ropettajat osaavat poimia roolinsa päällensä ja eläytyä siihen 250% pelin aikana ja kun kello pyörähtää siihen aikaan että on lopetettava vaihdetaan taas se oma kiva tai epäkiva itsensä päällensä. Minulla ei ole ainakaan koskaan jäänyt hahmo päälle, ei se vain yksinkertaisesti voi koska ne ovat niin paljon erilaisia kuin minä. Ja se on oikeasti mieleltään vikainen joka ei erota toden ja sadun rajaa.
Oletteko koskaan miettinyt mitä mieltä Jeesus on pelistänne?
Taikuus on saatanasta, ymmärrättekö. Perkeleen omiksi joudutte!
Jumalahan loi kaiken? Juma loi taivaan ja maan ja ropettajat pelineen. Tuskin se ukko sen kummempia siitä ajattelee mitä se on luonut. Jos se on kerran luonut kaiken niin se on luonmut myös ropettamisen, joten parempi sen äijän on alkaa olematta kyseenalaistamaan tätä. Jumalan poika voi kanssa pitää suunsa kiinni (ja nyt saan lauman kiihkouskovaisia perääni heittelemään minua raamatuilla..)
Tietenkin on semmoisia typeriä ihmisiä, kuten suuren ja hehkutetun wampyyrilarpin perustajat Tukholmassa ja se mitä he tekivät.. He eivät olleet täysjärkisiä.
Sanottakoot kuitenkin heille jotka eivät muutama vuosi sitten uutisia seuranneet että Ruotsin kohuttuun wampyyrilarppiin osallistui monta kymmentä ihmistä ja he kaikki olivat hieman vitipäitä, taisivat vetää jotakin ainetta fiilistä nostaakseen. Sitten he rellestivät keskellä Tukholmaa (kaupungissa ropettaminen on ainakin Suomessa kielletty vaarallisten kuulapyssyjen takia..) tappaen tosiaan ja imien verta sekä syöden lihaa keskellä yötä. Kivat niille..
Leikki sikseen, ja jatkan ilman sarvia ja hampaita.
Mikä saa ihmisen tukahduttamaan vaistonvaraisen normien mukaisen käyttäytymisen, ja pelaamaan taas isona mielikuvitusleikkejä oikein porukalla?
Mitä oikein saatte irti tästä toiminnasta, ja ennen kaikkea, kuinka teidän pokkanne on mahdollista pitää?
Se, että se on niin kivaa, kuten Jusper jo sanoi. Sille ei voi minkään, että se nostattaa semmoisen fiiliksen mikä parhaimmassa tapauksessa tuntuu joka puolella kroppaa, että jee, nyt me taas pelataan! Sitä ei voi sanoin kuvailla. Tietenkin on semmoisiakin ihmisiä jotka ovat joskus pelanneet eivätkä voineet ymmärtää alan ihmeellistä taiteenomaista tunnelmaa mikä iskee kuin salama joka kerta kun aloitetaan pelaaminen.. :rolleyes:
Älkää tappako.
Ei tapeta..