Reaaliaikanaksut
- Ear
- Torture Specialist
- Viestit: 737
- Liittynyt: To Maalis 18, 2004 18:07
- Paikkakunta: Espoo
Reaaliaikanaksut
Foorumilta vielä puuttuikin topicci siitä kaikkien uljaimmasta ja parhaasta genrestä, RTS:stä (Real time strategystä).
Keskustelkaamme itse lajityypistä, strategiapelien yleisestä luonteesta, genren pelien aatelistosta ja käänteentekijöistä, mullistavista ideoista ja itse koko naksuttelun historiasta.
Mikä onkaan Se RTS-peli? Vanhat vannovat varmasti Total Annihilationin nimeen, pisteitä todennäköisesti keräävät myös Dunet, ja uudelta pelaajasukupolvelta mainintoja varmaan saavat uudet Command & Conquerit ja Warcraftit. Jotain suurta mainittavaa varmasti unohtui mutta minkäs teet kun pikkutunneilla tällaista alat miettiä...
Oma ensikosketukseni tapahtui Command & Conquerin ääressä. Noin yhdeksän vuotta sitten kaupassa sattui silmiin tuo kyseinen peli, kansi kun näytti niin hienolta. Muistaakseni heräteostoksena tuli tuo ostettua ja varmastikin säntäsin heti kotiin asentamaan peliä. Se olikin aivan loistava, ja muuten ensimmäinen verkkopelini, nimittäin siihen aikaan pelailtiin C&C:tä kavereiden kanssa netissä. Parhaat nettipelimuistoni. Yksinpeli oli huippu, niin kuin vielä siihen aikaan oli tapana - moninpelin sijasta panostettiin yksinpeliin. Ehkä aika kultaa muistot, mutta omissa silmissäni tuo lienee parhaita pelejä mitä olen pelannut (Doom ykkösen rinnalla). Pelissä oli myös loistavat pelimusiikit.
Uusista strategiapeleistä erityisesti Command & Conquer: Generals vei syämmeni. Ei mitään erityisen innovatiivista ollut pelissä, mutta se oli silti erittäin onnistunut ja eheä tekele. Jatko-osa Zero Hour oli myös hyvä lisä ja erityisesti nettipeliin ZH on loistava päivitys.
Vuosien varrella olen itse kiintynyt eniten siis tähän genreen, reaaliaikastrategiaan. Onkohan boordilla muitakin naksupelien faneja? Jos näin on (ja toivottavasti onkin), sana on vapaa.
-Paras reaaliaikastragiapeli? (huh mikä sanahirviö)
-Mikä tekee genrestä hyvän? Entä huonon?
-RTS - pitkäveteistä hiirenklikkailua vaiko loistavaa ajanvietettä ja joissain tapauksissa jopa aivoilta paljon vaativaa pohdiskelua?
-Omat ensikosketukset ärteeässään
Keskustelkaamme itse lajityypistä, strategiapelien yleisestä luonteesta, genren pelien aatelistosta ja käänteentekijöistä, mullistavista ideoista ja itse koko naksuttelun historiasta.
Mikä onkaan Se RTS-peli? Vanhat vannovat varmasti Total Annihilationin nimeen, pisteitä todennäköisesti keräävät myös Dunet, ja uudelta pelaajasukupolvelta mainintoja varmaan saavat uudet Command & Conquerit ja Warcraftit. Jotain suurta mainittavaa varmasti unohtui mutta minkäs teet kun pikkutunneilla tällaista alat miettiä...
Oma ensikosketukseni tapahtui Command & Conquerin ääressä. Noin yhdeksän vuotta sitten kaupassa sattui silmiin tuo kyseinen peli, kansi kun näytti niin hienolta. Muistaakseni heräteostoksena tuli tuo ostettua ja varmastikin säntäsin heti kotiin asentamaan peliä. Se olikin aivan loistava, ja muuten ensimmäinen verkkopelini, nimittäin siihen aikaan pelailtiin C&C:tä kavereiden kanssa netissä. Parhaat nettipelimuistoni. Yksinpeli oli huippu, niin kuin vielä siihen aikaan oli tapana - moninpelin sijasta panostettiin yksinpeliin. Ehkä aika kultaa muistot, mutta omissa silmissäni tuo lienee parhaita pelejä mitä olen pelannut (Doom ykkösen rinnalla). Pelissä oli myös loistavat pelimusiikit.
Uusista strategiapeleistä erityisesti Command & Conquer: Generals vei syämmeni. Ei mitään erityisen innovatiivista ollut pelissä, mutta se oli silti erittäin onnistunut ja eheä tekele. Jatko-osa Zero Hour oli myös hyvä lisä ja erityisesti nettipeliin ZH on loistava päivitys.
Vuosien varrella olen itse kiintynyt eniten siis tähän genreen, reaaliaikastrategiaan. Onkohan boordilla muitakin naksupelien faneja? Jos näin on (ja toivottavasti onkin), sana on vapaa.
-Paras reaaliaikastragiapeli? (huh mikä sanahirviö)
-Mikä tekee genrestä hyvän? Entä huonon?
-RTS - pitkäveteistä hiirenklikkailua vaiko loistavaa ajanvietettä ja joissain tapauksissa jopa aivoilta paljon vaativaa pohdiskelua?
-Omat ensikosketukset ärteeässään
<img src='http://koti.mbnet.fi/riksa/kuvat/ear.jpg' border='0' alt='user posted image'>
- Raikage
- Chuunin
- Viestit: 232
- Liittynyt: To Syys 02, 2004 00:28
- Paikkakunta: Valkeakoski
- Viesti:
You all love WarCraft II and LSN... yes, you do...
Itse ainakin olen reaaliaikastrategioiden ystävä eli toisinsanoen se on paras peligenre, vaikka en mikään hyvä niissä olekkaan.
Ensikosketus tuli kun sain Warcraft 2:sen ja siihen olinkin koukussa sitten ties kuinka ja kauan, ja voi sitä onnen päivää kun sain sen lisärin. Serkkuni oli ladannut sen netistä kuukausi sitten, vaan siinä ei ollut toimivaa mappieditoria, joka oli tehnyt WC2:sta strategiapelien voittamattoman kuninkaan. Myöhemmin kuitenkin Red Alert kaappasi suosituimman pelin tittelin. Red Alert 2:sta pelasin kaverilla paljon, mutta en sitä koskaan itselleni saanut (paitsi aivan äskön eikä se enään innosta, ykkönenkin on parempi vaikka, näyttää nykyään ihan kauhealta). Red alerttien jälkeen oli luonnollista siirtyä C&C: Generalssin kimppuun, mutta siinä ei enää ollut sitä samaa viehätystä. Sama kävi myöhemmin myös warcraft 3:n kanssa. Välissä tuli myös kokeiltua Empire Earthia ja nyt kakkosta. Tässäkin oli niin, että ensimmäinen kiinnosti toinen ei. Onhan sitä muitakin tullut pelattua, mutta ei niitä kaikkia tarvitse listata.
Mikäs sitten genressä on hyvää ja huonoa... Hyvänä puolena ei voi kyllä millään sanoa sitä, että suurin osa peleistä toimii niin, että se joka tekee eniten ukkoja ja jyrää niillä muut on voittaja. Sitten taas WC3:n ukkolimitti oli liian alhainen ja se hämäsi. Dawn of war on mielestä tässä onnistunut sillä siinä ukkoja ei saa loputtomiin, mutta lähes 200 per pelaaja. Vaikka peleissä onkin tuo ukkojen määrä ongelmana niin ovat ne silti hyvää ajanvietettä ja selvästi paras genre (tietysti vuoropohjaiset strategiapelit ovat myös loistavia).
Ja tuli vielä tosta otsikosta mieleen, että mitenkäs määrittelet mikä on naksu ja mikä ei? Siitä ollaan kaveriporukassa saatu kunnon tapplut pystyyn...
Ja tietysti unohdin ylistää LSN:nää eli LaserSquadNemesistä. Siinä vasta tappavan tehokas sekoitus realiaikaa ja vuoropohjaisuutta. Ja koska sen tekijät ovat tehneet myös x-comin, niin on pakko mainita että se on ihan kiehtova peli vaikka paremmin olenkin vasta tututstunut UFO:aftermatsiin.
Ensikosketus tuli kun sain Warcraft 2:sen ja siihen olinkin koukussa sitten ties kuinka ja kauan, ja voi sitä onnen päivää kun sain sen lisärin. Serkkuni oli ladannut sen netistä kuukausi sitten, vaan siinä ei ollut toimivaa mappieditoria, joka oli tehnyt WC2:sta strategiapelien voittamattoman kuninkaan. Myöhemmin kuitenkin Red Alert kaappasi suosituimman pelin tittelin. Red Alert 2:sta pelasin kaverilla paljon, mutta en sitä koskaan itselleni saanut (paitsi aivan äskön eikä se enään innosta, ykkönenkin on parempi vaikka, näyttää nykyään ihan kauhealta). Red alerttien jälkeen oli luonnollista siirtyä C&C: Generalssin kimppuun, mutta siinä ei enää ollut sitä samaa viehätystä. Sama kävi myöhemmin myös warcraft 3:n kanssa. Välissä tuli myös kokeiltua Empire Earthia ja nyt kakkosta. Tässäkin oli niin, että ensimmäinen kiinnosti toinen ei. Onhan sitä muitakin tullut pelattua, mutta ei niitä kaikkia tarvitse listata.
Mikäs sitten genressä on hyvää ja huonoa... Hyvänä puolena ei voi kyllä millään sanoa sitä, että suurin osa peleistä toimii niin, että se joka tekee eniten ukkoja ja jyrää niillä muut on voittaja. Sitten taas WC3:n ukkolimitti oli liian alhainen ja se hämäsi. Dawn of war on mielestä tässä onnistunut sillä siinä ukkoja ei saa loputtomiin, mutta lähes 200 per pelaaja. Vaikka peleissä onkin tuo ukkojen määrä ongelmana niin ovat ne silti hyvää ajanvietettä ja selvästi paras genre (tietysti vuoropohjaiset strategiapelit ovat myös loistavia).
Ja tuli vielä tosta otsikosta mieleen, että mitenkäs määrittelet mikä on naksu ja mikä ei? Siitä ollaan kaveriporukassa saatu kunnon tapplut pystyyn...
Ja tietysti unohdin ylistää LSN:nää eli LaserSquadNemesistä. Siinä vasta tappavan tehokas sekoitus realiaikaa ja vuoropohjaisuutta. Ja koska sen tekijät ovat tehneet myös x-comin, niin on pakko mainita että se on ihan kiehtova peli vaikka paremmin olenkin vasta tututstunut UFO:aftermatsiin.
Viimeksi muokannut Raikage, To Kesä 30, 2005 02:21. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
- Genji-san
- Genin
- Viestit: 172
- Liittynyt: To Helmi 24, 2005 15:08
- Paikkakunta: Vantaa
Re: Reaaliaikanaksut
Taas oli pakko mainitaEar kirjoitti: Muistaakseni heräteostoksena tuli tuo ostettua
No, itse koin tämä genren ensimmäistä kertaa Red Alert 2:n kanssa, pelasimme sitä suurin piirtein joka päivä kaverilla noin 6 tuntia. Tai, hän pelasi ja minä katsoin
Tuolloin samaisella kaverilla tuli myös pelattua Warcraft 2:a.
Suurimpana genren suosikkina itselläni on Age of Empires 2, jota pelasin pienempänä heti sen ilmestyttyä sekä nyt vähän aikaa sitten (jouluna tuli kai pelattua verkossa).
En ole genren suuri ystävä, sillä olen kyseisissä peleissä sangen huono. Yleensä keskitytään rakentamaan isoja armeijoita, minä taas yritän saada "Kaupungistani" (AoE:n tapauksessa) mahdollisimman aidon ja mukavan, ja siinä jää armeijan kasvattaminen aina ikävä kyllä pienemmälle.
- kiko-chan
- Super Mama
- Viestit: 1478
- Liittynyt: To Huhti 15, 2004 19:25
- Paikkakunta: Gitaroo Planet
- Viesti:
Oma ensimmäinen kosketukseni näihin peleihin oli Warcraft 2, kaverin koneella (itselläni kun ei sellaista ollut :D). Sen lisäksi siihen aikaan en yleensä muuta tehnyt kuin katsonut vierestä ja käyttänyt ehkä pikanappeja, kaveri hoiti naksuttelut ja kaiken muun.
Silti onnistuin ihastumaan Warcraft 2:een. Myöhemmin koitin epätoivoissani asennella Warcraft (siis ihan ykkösosaa) 286:lleni tuloksetta xD Joka tapauksessa, oman PC:n puute vähän vei pois tuon genren syvällisemmästä tutustumisesta, ja nyt kun olen pelannut mm. Warcraft 3:a ja Starcraftia niin voin sanoa että kivoja pelejä.
Eivät ole lähinnä sydäntäni, vaikka onkin mukavia muistoja niistä. Suosikki-RTS:ää ei ole kerennyt muodostumaan.
Silti onnistuin ihastumaan Warcraft 2:een. Myöhemmin koitin epätoivoissani asennella Warcraft (siis ihan ykkösosaa) 286:lleni tuloksetta xD Joka tapauksessa, oman PC:n puute vähän vei pois tuon genren syvällisemmästä tutustumisesta, ja nyt kun olen pelannut mm. Warcraft 3:a ja Starcraftia niin voin sanoa että kivoja pelejä.
Eivät ole lähinnä sydäntäni, vaikka onkin mukavia muistoja niistä. Suosikki-RTS:ää ei ole kerennyt muodostumaan.
- Ear
- Torture Specialist
- Viestit: 737
- Liittynyt: To Maalis 18, 2004 18:07
- Paikkakunta: Espoo
Heh, Warcraft II näyttää olevan monelle se ensimmäinen RTS. Itselläni se muistaakseni oli toinen, kaverilla pelailtiin monia iltoja.
Mitäs rts-pelejä suositte nettipelaamisessa? Itse tykkään nimenomaan Generalsista ja varsinkin Zero Hourin kanssa se on erinomainen. Hieno keksintö mielestäni lisätä jokaiselle puolelle vielä kolme erityyppistä kenraalia, joten taktiikan voi suunnitella hyvin sen mukaan. Mielestäni tämä ehkä jotenkuten ehkäisee sitä "isoin armeija voittaa" -juttua. :D Taitava taktikoija voittaa näin isommankin armeijan. Lisäksi tykkään Generalsista siksi, että se on melko nopeatempoinen, mutta toisaalta tarjoaa eväät pitempäänkin peliin netissä. Mutta tietenkin jotain negatiivistakin on, nimittäin Superweaponit, ne eivät sovi nettipeliin, sillä jos ne ovat päällä, kaikki keskittyvät vain oman puolustuksen rakentamiseen ja räjäyttelevät superweaponeilla kauempaa. Tulee aika tylsää. Onneksi SW:t saa laitettua itse pois päältä.
Mikähän olisi uusista strategiapeleistä ostettavan arvoinen? Viimeinen ostos oli Generals ja sen jälkeen en ole strategiapelejä ostanut, joten varmasti jotain hyvää on senkin jälkeen ilmestynyt.
edit: Piti vielä tuosta Starcraftista sanoa, että se on yksi all time favourite, tykkään hirveästi siinä olevista roduista. Lisäksi scifimäinen ote on loistava ja rodut ovat tasapuolisia. Ja unitteihin on panostettu mukavasti, erityisesti tulee mieleen ihmisten se... nimi päässyt unohtumaan, mutta jokatapauksessa se pitkäkantoinen tykki, joka jysäyttää oikein kunnolla. Loistava peli!
Itselleni riittää se, että peli täyttää RTS:n vaatimukset, eli reaaliajassa tapahtuvan strategioimisen. Toisaalta... oikeastaan olen taas tottunut siihen että pelissä aina ohjataan joukkoja yksitellen tai ryhmissä, ikään kuin paikan päällä, eikä niinkään pelkästään vain kartalla. Tuosta ei kyllä nyt mitään tajua. :D Vuoropohjaisiin strategioihin en ole itse niinkään tutustunut, vaikka syytä varmaan olisi.Ja tuli vielä tosta otsikosta mieleen, että mitenkäs määrittelet mikä on naksu ja mikä ei? Siitä ollaan kaveriporukassa saatu kunnon tapplut pystyyn...
Mitäs rts-pelejä suositte nettipelaamisessa? Itse tykkään nimenomaan Generalsista ja varsinkin Zero Hourin kanssa se on erinomainen. Hieno keksintö mielestäni lisätä jokaiselle puolelle vielä kolme erityyppistä kenraalia, joten taktiikan voi suunnitella hyvin sen mukaan. Mielestäni tämä ehkä jotenkuten ehkäisee sitä "isoin armeija voittaa" -juttua. :D Taitava taktikoija voittaa näin isommankin armeijan. Lisäksi tykkään Generalsista siksi, että se on melko nopeatempoinen, mutta toisaalta tarjoaa eväät pitempäänkin peliin netissä. Mutta tietenkin jotain negatiivistakin on, nimittäin Superweaponit, ne eivät sovi nettipeliin, sillä jos ne ovat päällä, kaikki keskittyvät vain oman puolustuksen rakentamiseen ja räjäyttelevät superweaponeilla kauempaa. Tulee aika tylsää. Onneksi SW:t saa laitettua itse pois päältä.
Mikähän olisi uusista strategiapeleistä ostettavan arvoinen? Viimeinen ostos oli Generals ja sen jälkeen en ole strategiapelejä ostanut, joten varmasti jotain hyvää on senkin jälkeen ilmestynyt.
edit: Piti vielä tuosta Starcraftista sanoa, että se on yksi all time favourite, tykkään hirveästi siinä olevista roduista. Lisäksi scifimäinen ote on loistava ja rodut ovat tasapuolisia. Ja unitteihin on panostettu mukavasti, erityisesti tulee mieleen ihmisten se... nimi päässyt unohtumaan, mutta jokatapauksessa se pitkäkantoinen tykki, joka jysäyttää oikein kunnolla. Loistava peli!
<img src='http://koti.mbnet.fi/riksa/kuvat/ear.jpg' border='0' alt='user posted image'>
- Zibe
- ANBU
- Viestit: 471
- Liittynyt: Ma Kesä 28, 2004 17:10
- Paikkakunta: Oulu, Finland
- Viesti:
Ground Contol 2 on mainio. Peli on vuoden vanha, mutta silti maistuu edelleen. Näyttää hyvältä ja on vielä halpakin - 6 euroa cdon.com:sta.Ear kirjoitti:Mikähän olisi uusista strategiapeleistä ostettavan arvoinen? Viimeinen ostos oli Generals ja sen jälkeen en ole strategiapelejä ostanut, joten varmasti jotain hyvää on senkin jälkeen ilmestynyt.
**Kuva poistettu**
- Raikage
- Chuunin
- Viestit: 232
- Liittynyt: To Syys 02, 2004 00:28
- Paikkakunta: Valkeakoski
- Viesti:
Itse suosittelen näin alkuun kokeilemaan vaikka Warhammer 40k:Dawn Of Waria. Mielestäni hyvä ja normi RTS:ää hieman taktisempi peli.Ear kirjoitti:Mikähän olisi uusista strategiapeleistä ostettavan arvoinen? Viimeinen ostos oli Generals ja sen jälkeen en ole strategiapelejä ostanut, joten varmasti jotain hyvää on senkin jälkeen ilmestynyt.
- purplecow
- Torture Specialist
- Viestit: 752
- Liittynyt: To Helmi 26, 2004 19:09
- Paikkakunta: kico-chan
- Viesti:
this is a song about a whale NO!
Melkoisen kauan sitten kaverin amigalla hakattiin Dune kakkosta. Ordoksella ei päästy millään viimeistä tehtävää läpi kun ne niiden supertankit oli niin huonoja. Hämmästyttävää miten silloin pienenä ei häirinnyt yhtään pelin kömpelö käyttöliittymä vaan silmät soikeina kasattiin tankkiarmadaa ja vyöryttiin aavikon yli. Kun sitä matoa ampui tarpeeksi kauan siitä alkoi vuotaa maustetta ja kun se kuoli tuli hirveä mausteläjä, se oli hienoa.
Muutama vuosi vierähti, ja eräänä päivänä perheen vanhentuvaan nelikasikutosene lisättiin 16Mt lisää muistia, ja yhtäkkiä Command & Conquer pyöri! Upea peli kerrassaan, vaikka näin jälkiviisaasti katsoen onkin täysin epätasapainoinen. CC:ssä oli aikaisekseen kaikki kunnossa, ja erityisesti ne välivideot olivat uskomattomia. Olin pudota tuolilta kun Kane ampui sen tyypin. Harmi ettei näissä nykynaksuissa ole enää korneja välivideoita, vaan kylmän kliinistä ja ylituotettua animaatiota. Jossain välissä vielä tuli tavaksi hoitaa briiffaukset pelkällä pelimoottorilla, mikä on yksi vihonviimeisen epäkunnioittava temppu pelaajaa kohtaan. Red Alert kakkonen pitäisi joskus hankkia, siinä kuulemma välivideotaide kulminoitui.
CC oli ensimmäinen peli jota pelasin modeemiyhteydellä toista ihmistä vastaan. Tunne oli suorastaan sanoinkuvaamattoman uskomattoman häkellyttävä. Muistan kouluttaneeni 60 kranaattimiestä ja jyränneeni vastustajan kumoon.
Warcraft kakkosta hakattiin joskus lanissa ja modeemin yli myös, se oli vallan mukava, vaikka kahden joukkueen täydellinen peilikuvamaisuus ärsytti. Lisäksi ihmiset olivat ylivoimaisia sen ehlvetin blizzardtaian vuoksi.
Warcraft kolmosta en kertakaikkiaan voi sietää. Kuvassa näkyy kerrallaan aivan liian pieni alue ja se zoomfeature on herttaisen turha. Lisäksi pelin graafisessa ilmeessä on jotain yliluonnollisen luotaantyöntävää. Kaikki ne ihastuttavan latteat fantasiahahmot puisevine kuittauksineen saavat niskavillat pystyyn. On kuin jotain simsiä pelaisi kuolemattomine sankareineen.
Starcraft oli valtavan hauska, mutta aikansa kutakin. Hyvä juttu että jokainen tiimi oli täysin erilainen, mutta protossit tuntuivat lanipelien perusteella olevan ylivoimaisia. Brood warsia en ole kyllä koskaan kokeillut. Itse pelasin poikkeuksetta zergeillä, niissä oli jotain hienoa.
Dawn of Waria leikittiin parissa viime lanissa, se oli ihan kiva uusi tuttavuus. Harmi että se ihme hämähäkkitankki on ainakin aloittelijoiden käsissä täysin ylivoimainen. Pelasin taas pelkästään yhtä rotua, örkkejä. Ärsyttävää poseeraamista jokaisella tiimillä, mutt ehkä niillä hieman vähemmän. Harmi että ne ovat niin huonoja. No, koko peli on yksi hiton warcraft 3 typerää kuvakulmaa myöten.
Yksi on edelleen ylitse muiden, Total Annihilation.
Totalin resurssimalli oli vallankumouksellinen, ja mahdollistaa jatkuvan sodankäynnin massiivisilla yksikkömäärillä. Pelissä siis on kaksi resurssityyppiä, energia ja metalli, ja ne eivät lopu, piste. Energiaa saa kun pykää erilaisia generaattoreita, ja metallia saa kun pykää metallinkaivuurakennuksen metalliesiintymän päälle. Metallia saa myös rakentamalla metalligeneraattorin, joka imee hirveät määrät energiaa. Metalliesiintymiä on siellä täällä karttaa, mutta niitä ei ole mikään pakko lähteä valtaamaan mahdollisimman nopeasti kuten *crafteissa ja sen hengenheimolaisissa. Lisäksi resurssit alkavat valua varastoon kunhan kaivos tai voimalaitos on valmis, ei siis mitään erillisiä kaivuuyksiköitä jotka ravaavat jotain väliä alttiina hyökkäykselle.
Vaikka peli julkaistiin 1997, se kestää kriittistä tarkastelua vielä nytkin. Resoluution saa aina 1600x1200 asti ja kohtisuoraan ylhäältä tiirailtu kolmiulotteinen maasto toimii edelleen. Yksiköt ovat pelin suola, ja hyvä jumala että niitä on paljon! Jo alkuperäisversiossa oli laivoja, lentokoneita, autoja ja käveleviä robotteja satakunta erilaista, ja vuosien saatossa fanit ovat tehtailleet lukemattomat määrät uusia.
Siinä missä *craftissa suurhyökkäys koostuu ehkä viidestä tusinasta yksikköä, Totalissa tuollainen määrä saa puolustavan osapuolen huokaamaan helpotuksesta. Kahinat ovat valtavia, ja koostuvat niin valtaisasta kasasta halpoja tykinruokayksiköitä, suuremmasta määrästä kehittyneempiä ja vahvempia yksiköitä, muutamasta hyvin kalliista ja hyvin tehokkaasta (ja hitaasta) yksiköstä, ilmassa hyörivistä hävittäjistä, ehkä kaukaa mereltä pommittavista laivueista ja parista hassusta valtavan kalliista kerrostalon kokoisesta kolmostason tuhokoneesta. Kun puolustavalla osapuolella on antaa vastaan samanlaisen kasan lisäksi vielä metsällinen kiinteitä puolustustorneja, on jokainen konflikti näkemisen arvoinen. Kun tapaus on ohi, on kummallakin osapuolella jo valmiina samanlainen kasa tavaraa, resurssit kun eivät tosiaan koskaan kulu loppuun.
Vaikka pelissä pystyykin rakentamaan häkellyttävän kattavat puolustusmuurit tykkitorneista ja varsinaisista muureistakin, ei kokemuksen osoittamana mikään linnoitus ole läpipääsemätön. Erilaiset pitkän (siis oikeasti kartan toiselle puolelle ampuvat) kantaman tykit ja ydinpommikeskitys murtavat puolustuksen kuin puolustuksen.
Tietysti näin vian silloin kun pelaa valtavan suurta karttaa, pienissä kartoissa pelimekaniikka suosii jatkuvien pienten konfliktien virtaa.
Erikoisen hämmästyttävää on, että yksiköiden tekoälyn tasolle päästy vasta aivan näissä uusimmissa reaalinaksuissa. Ei se tietokoneen ohjaamien vastustajien strateginen ajattelu mitenkään korkealla ole, mutta yksiköiden liikkeet ovat upeita. Ne kääntävät itse tykkitorninsa vihollista kohti ajaessaan ohitse, jos ampuvat ohi niin siirtyvät kunnes osuu. Miksi se on ollut niin vaikeaa tajuta, Muut Pelit?
Generals on ihan hauska. Harmi että senkin kuvakulma on niin hanurista. Pelaan taas vaihteeksi vain yhdellä tiimitllä, GLA:lla. Angry mob on hulvaton.
Muutama vuosi vierähti, ja eräänä päivänä perheen vanhentuvaan nelikasikutosene lisättiin 16Mt lisää muistia, ja yhtäkkiä Command & Conquer pyöri! Upea peli kerrassaan, vaikka näin jälkiviisaasti katsoen onkin täysin epätasapainoinen. CC:ssä oli aikaisekseen kaikki kunnossa, ja erityisesti ne välivideot olivat uskomattomia. Olin pudota tuolilta kun Kane ampui sen tyypin. Harmi ettei näissä nykynaksuissa ole enää korneja välivideoita, vaan kylmän kliinistä ja ylituotettua animaatiota. Jossain välissä vielä tuli tavaksi hoitaa briiffaukset pelkällä pelimoottorilla, mikä on yksi vihonviimeisen epäkunnioittava temppu pelaajaa kohtaan. Red Alert kakkonen pitäisi joskus hankkia, siinä kuulemma välivideotaide kulminoitui.
CC oli ensimmäinen peli jota pelasin modeemiyhteydellä toista ihmistä vastaan. Tunne oli suorastaan sanoinkuvaamattoman uskomattoman häkellyttävä. Muistan kouluttaneeni 60 kranaattimiestä ja jyränneeni vastustajan kumoon.
Warcraft kakkosta hakattiin joskus lanissa ja modeemin yli myös, se oli vallan mukava, vaikka kahden joukkueen täydellinen peilikuvamaisuus ärsytti. Lisäksi ihmiset olivat ylivoimaisia sen ehlvetin blizzardtaian vuoksi.
Warcraft kolmosta en kertakaikkiaan voi sietää. Kuvassa näkyy kerrallaan aivan liian pieni alue ja se zoomfeature on herttaisen turha. Lisäksi pelin graafisessa ilmeessä on jotain yliluonnollisen luotaantyöntävää. Kaikki ne ihastuttavan latteat fantasiahahmot puisevine kuittauksineen saavat niskavillat pystyyn. On kuin jotain simsiä pelaisi kuolemattomine sankareineen.
Starcraft oli valtavan hauska, mutta aikansa kutakin. Hyvä juttu että jokainen tiimi oli täysin erilainen, mutta protossit tuntuivat lanipelien perusteella olevan ylivoimaisia. Brood warsia en ole kyllä koskaan kokeillut. Itse pelasin poikkeuksetta zergeillä, niissä oli jotain hienoa.
Dawn of Waria leikittiin parissa viime lanissa, se oli ihan kiva uusi tuttavuus. Harmi että se ihme hämähäkkitankki on ainakin aloittelijoiden käsissä täysin ylivoimainen. Pelasin taas pelkästään yhtä rotua, örkkejä. Ärsyttävää poseeraamista jokaisella tiimillä, mutt ehkä niillä hieman vähemmän. Harmi että ne ovat niin huonoja. No, koko peli on yksi hiton warcraft 3 typerää kuvakulmaa myöten.
Yksi on edelleen ylitse muiden, Total Annihilation.
Totalin resurssimalli oli vallankumouksellinen, ja mahdollistaa jatkuvan sodankäynnin massiivisilla yksikkömäärillä. Pelissä siis on kaksi resurssityyppiä, energia ja metalli, ja ne eivät lopu, piste. Energiaa saa kun pykää erilaisia generaattoreita, ja metallia saa kun pykää metallinkaivuurakennuksen metalliesiintymän päälle. Metallia saa myös rakentamalla metalligeneraattorin, joka imee hirveät määrät energiaa. Metalliesiintymiä on siellä täällä karttaa, mutta niitä ei ole mikään pakko lähteä valtaamaan mahdollisimman nopeasti kuten *crafteissa ja sen hengenheimolaisissa. Lisäksi resurssit alkavat valua varastoon kunhan kaivos tai voimalaitos on valmis, ei siis mitään erillisiä kaivuuyksiköitä jotka ravaavat jotain väliä alttiina hyökkäykselle.
Vaikka peli julkaistiin 1997, se kestää kriittistä tarkastelua vielä nytkin. Resoluution saa aina 1600x1200 asti ja kohtisuoraan ylhäältä tiirailtu kolmiulotteinen maasto toimii edelleen. Yksiköt ovat pelin suola, ja hyvä jumala että niitä on paljon! Jo alkuperäisversiossa oli laivoja, lentokoneita, autoja ja käveleviä robotteja satakunta erilaista, ja vuosien saatossa fanit ovat tehtailleet lukemattomat määrät uusia.
Siinä missä *craftissa suurhyökkäys koostuu ehkä viidestä tusinasta yksikköä, Totalissa tuollainen määrä saa puolustavan osapuolen huokaamaan helpotuksesta. Kahinat ovat valtavia, ja koostuvat niin valtaisasta kasasta halpoja tykinruokayksiköitä, suuremmasta määrästä kehittyneempiä ja vahvempia yksiköitä, muutamasta hyvin kalliista ja hyvin tehokkaasta (ja hitaasta) yksiköstä, ilmassa hyörivistä hävittäjistä, ehkä kaukaa mereltä pommittavista laivueista ja parista hassusta valtavan kalliista kerrostalon kokoisesta kolmostason tuhokoneesta. Kun puolustavalla osapuolella on antaa vastaan samanlaisen kasan lisäksi vielä metsällinen kiinteitä puolustustorneja, on jokainen konflikti näkemisen arvoinen. Kun tapaus on ohi, on kummallakin osapuolella jo valmiina samanlainen kasa tavaraa, resurssit kun eivät tosiaan koskaan kulu loppuun.
Vaikka pelissä pystyykin rakentamaan häkellyttävän kattavat puolustusmuurit tykkitorneista ja varsinaisista muureistakin, ei kokemuksen osoittamana mikään linnoitus ole läpipääsemätön. Erilaiset pitkän (siis oikeasti kartan toiselle puolelle ampuvat) kantaman tykit ja ydinpommikeskitys murtavat puolustuksen kuin puolustuksen.
Tietysti näin vian silloin kun pelaa valtavan suurta karttaa, pienissä kartoissa pelimekaniikka suosii jatkuvien pienten konfliktien virtaa.
Erikoisen hämmästyttävää on, että yksiköiden tekoälyn tasolle päästy vasta aivan näissä uusimmissa reaalinaksuissa. Ei se tietokoneen ohjaamien vastustajien strateginen ajattelu mitenkään korkealla ole, mutta yksiköiden liikkeet ovat upeita. Ne kääntävät itse tykkitorninsa vihollista kohti ajaessaan ohitse, jos ampuvat ohi niin siirtyvät kunnes osuu. Miksi se on ollut niin vaikeaa tajuta, Muut Pelit?
Generals on ihan hauska. Harmi että senkin kuvakulma on niin hanurista. Pelaan taas vaihteeksi vain yhdellä tiimitllä, GLA:lla. Angry mob on hulvaton.
supercalifragilisticexpialidocious
- tiirikka
- Torture Specialist
- Viestit: 720
- Liittynyt: Ti Syys 21, 2004 08:32
- Paikkakunta: Turku (lakatkaa hihittämästä!)
- Viesti:
Re: Reaaliaikanaksut
Oma ensikoketukseni ja suurin suosikkini on EHDOTTOMASTI yksi maailman kaikkeuden parhaimmita peleistä, eli Warcraft III! Olen hulluna siihen, vaikka olenkin siinä surkea! 8DEar kirjoitti: -Paras reaaliaikastragiapeli? (huh mikä sanahirviö)
-Mikä tekee genrestä hyvän? Entä huonon?
-RTS - pitkäveteistä hiirenklikkailua vaiko loistavaa ajanvietettä ja joissain tapauksissa jopa aivoilta paljon vaativaa pohdiskelua?
-Omat ensikosketukset ärteeässään
Musta RTS vaatii aivojen käyttöä, ja paljon. Siksi pidänkin niistä. En siedä FPSiä ollenkaan, saan niistä allergisen kohtauksen. xD Tarvitsen pelejä, jotka vaatii aivoja, tai ees huumorin tajua. Siksi valitsen RTSiä. Ja strategia pelejä yleensä.
Huonoa on ehkä se, että toi peligenre vaatii sen oman lämpenemisen. Se menee nopeesti etiäpäin, ja kun ei pitkää aikaa oo pelannu, on hankala päästä peliin sisään. ^^' Mulla ainakin.
Joo, on se kiko-chanin mulle piirtämä kuva, oikein arvasitte. Tein sigen ja avan siitä itse. Ja olen livisihminen: tiirikka.livejournal.com
Älä klikkaile linkkejä, joista et tiedä mitään.
- Ear
- Torture Specialist
- Viestit: 737
- Liittynyt: To Maalis 18, 2004 18:07
- Paikkakunta: Espoo
Re: Reaaliaikanaksut
Saman olen muuten minäkin huomannut! Jos pitää vähänkään pitempää taukoa tietystä pelistä, ei enää muistakaan mistä rakennuksesta rakennettiin mitäkin jne.tiirikka kirjoitti: Huonoa on ehkä se, että toi peligenre vaatii sen oman lämpenemisen. Se menee nopeesti etiäpäin, ja kun ei pitkää aikaa oo pelannu, on hankala päästä peliin sisään. ^^' Mulla ainakin.
Pitänee kartuttaa lähiaikoina pelivarastoja ostamalla joku RTS kunhan rahaa kertyy lompakkoon tarpeeksi. Ostoslistalla on tosin muutakin tavaraa jonkun verran... Toisaalta jos ostaisi jonkun vanhan ja hyväksi todetun pelin, kuten Red Alertin vaikka käytettynä, selviäisi varmaan vähemmällä rahalla. Ja se Hell March... Toisaalta ehkä kaipaisi jotain uudempaa, pitää nyt katsella. Kiitos muuten noista pelivinkeistä.
Pelimusiikeista tulikin mieleen, että ainakin C&C:ssä ja Red Alertissa ne olivat aika ylivoimaiset. Red Alertista en ole varma, mutta ainakin C&C:ssä pystyi vaihtaa kuunneltavaa biisiä ja kun useat olivat vielä niin mahtavia... sellaista ominaisuutta haluaisi nykypeleihinkin. Miten ne pelit ennen vanhaan tuntuivatkaan niin paljon paremmilta?
<img src='http://koti.mbnet.fi/riksa/kuvat/ear.jpg' border='0' alt='user posted image'>
- Hamsteri
- ANBU
- Viestit: 479
- Liittynyt: Ma Heinä 05, 2004 06:07
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Close Combat II ja III joskus 90 luvul, enmuista enään koska silloin
Siittä Command & Conquer (1), Red Alert
siitäpä se alkoi se RTS helvetti puhkeamaan ja pelejä sateli, Warcraftit, jokaista pelailtu, Dunea ja kirsikka kakun päälle, Blitzkrieg
Mitä lähemmäksi "realismia" RTS pääsee, sitä parempi se on, arcadet kuten Command & Conquer on vain läpihuutojuttuja, minen pidä
Siittä Command & Conquer (1), Red Alert
siitäpä se alkoi se RTS helvetti puhkeamaan ja pelejä sateli, Warcraftit, jokaista pelailtu, Dunea ja kirsikka kakun päälle, Blitzkrieg
Mitä lähemmäksi "realismia" RTS pääsee, sitä parempi se on, arcadet kuten Command & Conquer on vain läpihuutojuttuja, minen pidä