En yhtään uskalla roikottaa kättäni sängyn laidan yli nukkuessa, kun pelkään sängyn alla olevan jotain, joka tarraisee pihtimäisellä otteella käteeni ja vetää mut jonnekin..
sama ongelma.. oikeastaan kun luin näitä niin kaikki tuntuu tutulta tunteelta ^^ vaikka metsäpelkoni on lakannut (osaksi ^^)
Ainakun pelaan illalla kotain jännittävää peliä tai ihan mitä vaan niin kuitenkin kun liikutan päätä ja hiukseni heilahtavat sivulla niin pelästyn että kuka siel oli vaik oon yksin kotona sit huomaan aina et ne on mun hiukset
<!--QuoteBegin-Meya+Jan 3 2005, 14:47--></div><table border='0' align='center' width='95%' cellpadding='3' cellspacing='1'><tr><td>QUOTE (Meya @ Jan 3 2005, 14:47)</td></tr><tr><td id='QUOTE'><!--QuoteEBegin--> En yhtään uskalla roikottaa kättäni sängyn laidan yli nukkuessa, kun pelkään sängyn alla olevan jotain, joka tarraisee pihtimäisellä otteella käteeni ja vetää mut jonnekin.. [/quote]
Sama täällä. T^T Muuten en pelkää sängyn alla piileskeleviä örkkejä (monet ovat sanoneet, etteivät seiso pitkiä aikoja sänkynsä vieressä kun pelkäävät, että joku nappaa jalasta kiinni - minulla tuollaista ongelmaa ei ole), vain silloin kun roikotan kättäni sängystä.
Vähän samaa vikaa kuin muillakin, eli en voi roikottaa kättäni sänkyn reunojen yli, jalat ei mielellään ole peiton ulkopuolella, en seiso kauaa sänkyni vieressä jos huone on pimeänä...
En pysty myöskään jättämään jänispehmoani muiden pehmojen kanssa mihinkään "pervoon" asentoon. Eli sen käpälät ei saa hiplata ketään, eikä se saa olla missään ehh... rivossa asennossa. Pidän siis 13 vuotta vanhaa pehmoleluani pervona. Aika kutsua auto.
Ennen en edes pystynyt jättämään pehmoleluja väärinpäin lattialle yöksi, tai mihinkään asentoon joka olisi niiden mielestä epämukava, eihän ne voi silloin nukkua! Onneksi en tee sitä enää.
Olen aina pimeällä ulkona kauhean valpas, koska luulen koko ajan että joku koittaa kidnapata tai tehdä jotain... olen suoraan sanottuna valppaana koko ajan ulkona illalla. Juoksen aina kotiin jotta pääseen tunteesta... <_<
kyllä joskus (yleensä) kun vaikka kuulee kun jotkut nauraa jossain lähistöllä niin tulee sellanen olo että ne nauraa ihan varmasti mulla. ja monesti tuntuu että mua koko ajan kyylätään, ja kaikkea muuta vastaavaa. ei mulla sentään ole mitään "mut kidnapataan"-pelkoa.
Mulla ei oikeestaan ole hirveen isoa "vainoharhaa" oikeestaan vaan joskus kun kävelen yksin metsäs pimeellä katon taakseni.Mutta muut taitaa olla vaan tapoja esim:
laitan sädeverhot kiinni(otin ton nyt puheeks ku siitä puhuttiin aijemmin)ni laitan vaa tottumuksesta kiinni en pelkää sitä että joku pervo tulee sinne kattelee.
olen äärimmäisen vainoharhainen. kukaan ei voi edes nauraa mikäli minä en tiedä mille he nauraa. katon murhaavasti/jäätävästi ja kaikilta kuolee nauru siihen paikkaan XP
Itachi: You must F*CK your closest friend to awaken the same mangekyou sharigan as me...
HAHAHA!!!! That would make Sasuke homo-erotic.
Jos joku on vainoharhanen niin minä...aina ajattelen että kumminki se tekee sitä, kumminki tuolta tulee semmonen.....ajattelen aina kaikkia pahoja asioita.... :rolleyes:
Olen erittäin vainoharhainen. Koulussa luulen, että kaikki katsoo minua ja nauraa selkäni takana. Kotona taaskin yksinollessa olen varma, että yksi henkilö on ainakin jäänyt kotiin ja hetin ja huhuilen talon aina vähän väliä. Tulosta ei tietenkään koskaan ole, mutta varmaan hän osaa mennä varjoihin...
olen^^ aina kun teen illalla vatsalihasliikkeitä huoneeni lattialla, niin pitää katsoa ettei siellä sängyn alla vaan ole mitään mörköä xD enkä uskalla pitää jalkoja peiton ulkopuolella mennessäni nukkumaan, kun pelkään että sieltä sängyn alta käsi tarttuu jalkaan ^^ ja vasta vähän aikaa sitten uskalsin pitää oven kiinni nukkuessani x3 se oli ennen aina raollaan, niin että käytävästä näkyy valo ja niin että sinne oven taakse ei mikään mörkö pääse piiloon xD ja aina koneella ollessani kun katson galleriassa kuvia niin katson koko ajan taakseni ettei isä tai äiti ole katsomassa^-^' nei oikee tykkää kallerihommailusta x''D
Noh... kaipa mie hieman olen vainoharhainen. Aina kun kuulen pienenkin äänen tai luuloäänen kun kuuntelen musiikkia kuulokkeilla, vilkaisen taakse.
Myös, aina yöllä kun olen yrittämässä nukkumista pienet äänet saa mut ylös sängystä ja sätistämään sen kissan jonnekin.
Aina kaupungilla yksin kävellessänikin jos joku hoppariräppärigangsta kävelee ohi, menee lähes refleksinomaisesti kulmat kurttuun ja käsivarsien lihakset jännittyy.
Lasken nyt tämän kerran vainoharhaisuuden piikkiin sen miten suunnittelen välistä sijoittavani teräslevyjä nahkatakkieni sisään tai muuten hankkivani panssarointia.
