Heikkouksia

[KillerScorpion]

Sanon mitä ajattelen.
Se on mun heikkous.

Hmph, mä taas pidän tota hyvänä asiana, mä sanon melkeen aina mitä ajattelen, ottakoon nokkiinsa sitten jos ottavat, totuus sattuu joskus prkl, se on vaan kestettävä.

[Incognito]

Oma heikkous on eräs töttö jonka olen tuntenut about 10v.En tiädä sitten mikä hänessä on niin erikoista

[Zeff]

Mun heikkous on että olen liian hiljainen

[Ave-chan]

Oma heikkouteni on se, että olen välillä hyvinkin ailahtelevainen luonteeltani. Joskus olen niin hyper happy-go-lucky, että ihmiset ovat aidosti ihmeissään, jos joskus näytän olevani angstimpi :) Ja sitten se että ajattelen joskus liikaa mitä muut minusta ajattelevat :/ Mietin aina kauemmin, mitä vaikka tännekin postailen.

Tämän lisäksi oletan asioita, olen kykenemätön syömään puuroa, ja pelkään ötököitä. ^^

[Novadille]

Oma heikkouteni on itsekeskeisyys. Ei siitä sen enempää. Olen kanssa erittäin äkkipikainen. Ja yksi on kanssa se, että tulee möläytettyä yleensä sellasta mikä ei olisi kovin suotavaa. Väärä paikka, väärä aika... Itsepäisyys, hirveä ennakkoluuloisuus, omistushaluisuus.... onhan noita vaikka mitä.

[Sham]

Mulla on vaikka kuinka paljon asioita joita en kykene tekemään koska mulla on jääny jotain traumoja tai jotain niistä... Tai niistä tulee mieleen jotain pahoja muistoja tai ne liittyy johonkin asiaan jota en halua ajatella/muistaa. Vaikea selittää.

[Nixu]

Kannattaakohan tänne tulla heikkosiaan kertomaan.. Joku innostuu vielä käyttää niitä mua vastaa

No joo.. varmaakin toi hiljaisuus ja se et annan jossain asiois turhan helpost perix.. ehkä myös liika ystävällisyys

[Puppet]

Heikkouksia...

Noh. Masennun yleensä niin helposti, että olen todella helppo kohde satuttamiselle. Olen ihmisten nyrkkeilysäkki ja minua haukutaan miksi tahansa, kun en loukkaantumista päällepäin näytä.

Lisäksi olen liian kiltti joskus ihan väärille ihmisille. Ei ole mukavaa, kun kuvittelee tyypin olevan mukava ja kun on nähnyt hirveästi vaivaa toisen eteen, se puukottaakin selkään.

En oikein pysty avautumaan tutuille ihmisille tai "oikeille" ihmisille. Siis en osaa kertoa mieltäni painavista asioista ääneen. Siksi ne hautuvatkin aina omassa mielessäni ja mietin liikaa.

Kuulun myös niihin yliponnistelijoihin. Minulle on pakkomielle pärjätä hyvin. Minulla on koko ajan kilpailua luokkani parhaitten kanssa ja masennun koko päiväksi, kun saan kokeesta 8- huonomman. Äiti aina tolkuttaa, että on elämässä muutakin, kun koulu ja olen samaa mieltä, mutta haluan oikeasti menestyä ja täyttää ne tulevaisuuden suunnitelmat, mitä minulla pienessä vielä 14-vuotiaan päässäni on. On kuitenkin rasittavaa opiskella koko ajan. Tunnustan opiskelleeni itseni uuvuksiin ja olen jopa purskahtanut itkuun koulussa silkasta turhautumisesta opiskeluun. Luojan kiitos nyt on loma. Tulisin hulluksi ilman sitä.

[Satsuma]

En osaa ikinä sanoa kenellekkään ei.

Olen toisinaan todella laiska, mutta on sellaisiakin päiviä kun en ole. Läksyt vaatii ainakin aika suuria ponnisteluja, niin ja siivoaminen.

Minun on todella vaikea luottaa uusiin tuttavuuksiin. Eli luotan vain harvoihin, läheisiin ihmisiin jotka olen tuntenut kauan. Vain heille voin avautua kunnolla.

Olen toisinaan liian kiltti väärille ihmisille.

Itsepäisyys ja pirun lyhyt tempperamentti löytyy myös. Luulisin että isältä perittyjä nämä.

Näiden lisäksi, en pysty katsomaan verta ja pelkään olla auto kyydissä. ( tämä johtuu viime juhannuksen klarista, siitä jäi traumat )

Sitten joitan enemmän fyysisiä heikkouksia. Eli oikean jalkani polvessa on joku ongelma, se menee välillä lukkoon jos jalka on liian kauan suorana. Silloin pitää saada se takaisin normaaliksi ja se sattuu toisinaan..
Toinen on vasemman jalan nilkassa. Jos juoksen tai hypin paljon, niin nilkkaan alkaa sattua niin paljon, että sen kanssa ei pysty muutamaan minuuttiin kävelemäänkään. Kipu on sellainen enemmän viiltävä särky.. En tiedä miten sen selittäisi ^^
hmm siinä taitaa kaikki olla, ainakin ne mitä tähän hätään keksin,,

[Francis]

Suutun helposti vaikka minulle sanottasiin kohteliasisuus (mite hemmettiä se minusta tahtoo? >:( ). Olen tuon lisäksi pitkävihainen, joten ei mikään ihanne yhdistelmä. Tuo tekee minusta epäkohteliaan ja rääväsuun, sillä olen joka viikko ainakin 1-8 kertaa suuttunut jostain. Vihanpitoni kestää sellainen parista minuutista pariin vuoteen. Joillekin en anna koskaan anteeksi.

Pieni ja paksu. En ole ollenkaan vahva. Minut pystyy heittämään vaikka (jos uskaltaa) ojaan. Rumakin vielä >__>

Minulla on huono itsetunto. Haen koko ajan kehuja ja mielipiteitä itsestäni. Koetan koko ajan puolustaa jotain, vaikken tiedä mitä. Tunnen olevani erilläni kaikesta. Vain perheen parissa tuntee olevansa kuuluva ja normaali. Muuten pelkään että minut huomataan, mutta samalla toivon sitä.

Itseksäs. Sattuu myöntää tuo. Pyrin ajamaan mieluummin omaa etua kuin muiden. En edes halua välillä olla empaattinen. Luulen kai voivani tulla onnelliseksi jos olen aina ykkönen. Ei se niin mene.

Angsti. Jos ei ole mitään murheen aihetta niin katsotaan kaikki surulliset animet ja mangat, kuunnellaan surullista musiikkia ja ollaan sitten murheellisia. Nautin siitä. Mutten juuri koskaan paljasta tuota. Tuosta johtuu kai etten perheeni mukaan koskaan juuri hymyile (markka sille joka saa Maijan hymyilemään!).

Tyhmä. En oikeasti muista koskaan mitään ja päättelykykyni on perseestä. Minun kanssa ei viistsitä edes yrittää puhua järkevästi.

Todellisuuspakoisuus. Tämä muailma ei vain riitä. Pakko olla jossain paikka jossa kaikki asiat olisivat paremmin ja ihmiset minun mittapuuni mukaan normaaleja (taas itsekäs...). Olen kuvitellut sitä maailmaa jo niin kauan kuin muistan. Pienenä leikin olevani siellä ja nyt ropetan päästäkseni sinne.

Olen heikkouksia täynnä. Epätäydellinen.

[Rolle]

Mietin asioita liikaa ja meen ns. solmuun ihan liian usein. Myös välillä saatan lohkaista jtn vähän loukkaavaa, tai minkä ihmiset käsittää loukkauksena, vaikka en kyllä yleensä koeta loukata ketään :E.

[blindeye]

Räjähdän ihmisille aika helposti ja sitten tulee huudettua ja möläyteltyä asioita,mitä ei oikeasti tarkota.Tämä räjähteleminen tapahtuu joskus myös tavaroille *kaikki huonekalut rikki*

[Mechi]

Tytöt tietty. Ja sit turha murehtiminen. Saatan vaan miettiä jotai asioita ja murehtia niitä. Sit kaikki on sillee "mitä sie angstaat?" tai "mikä sulla muka voi olla?".
Sit mul on joku ihme tarve miellyttää melkein kaikkia. Jos kaverit haukkuu jotai henkilöä nii en kehtaa (vaikka vihaisin häntä) sanoa mitää negatiivistä sille. Paitsi tietty jos suutun todella ja se alottaa .
Myös nössöily. Vältän aina tappeluita jos on mahollista. Hakkaan jotakuta vasta sitten ku on pakko. En viitti/halua ryhtyä tekemään mitään typerää. En halua/viitti lähteä kavereitten kans myöhään viikonloppuna ulos.

Ja lopuksi herkkyys. En ole herkkä fyysisesti, mutta sitäkin pahempi henkisesti . Koulussaki jos joku haukkuu ja kiusaa nii tekee jo mieli vähän itkassa, mut ei se käy koulussa . Paha olo kertyy päivän/viikon/kuukauden aikana ja saatan jonakin iltana itkeä monta tuntia tyynyyn.
Sit jos on joku koskettava biisi nii saatan siitäki itkeä. Pelkkä maisemaki riittää joskus ja jos kaveria haukutaan nii silloinkin. Ehkä kaikista turhamaisin syy on se, et jos suutun ja käyttydyn tökerösti niin myöhemmin tulee tosi paha olo siitä. En tunne yhtää poikaa joka itkis näin turhista asioista -__-. Eli olen nössö pahimmista päästä.

Turhamaista

[UnHoly]

Heikkoudet...hmmm

No yksi nyt ainakin tulee mieleen, olen erittäin äkkipikainen eli suomeksi lyön ja kysyn vasta sitten.