"Elämänne suuret rakkaudet!"

[everfree]

ihana topicin nimi tällä<3 :3

minä olin ihastunut/rakastunut yhteen minua vuotta vanhempaan poikaan yli puoli vuotta. se poika ja minä oltiin todella hyviä kavereita, ja n. kuukausi ennen koulun loppua kaikki meni pilalle :'/ se sai tietää että olin ihastunut/rakastunut häneen ja ei sanonut mitään minulle :3 olimme vielä hyviä kavereita, mutta sekin alkoi jo hiipua... ja muutama viikko ennen kun koulu loppui, meillä oli kamala riita (en muista mistä :/) ja meidän välit meni kokonaan... sen jälkeen en ole puhunut hänelle kertaakaan tuon riidan jälkeen hän alkoi morkata minua irc galleriassa yhteisössään bestikseni kanssa :'/ se sattui, mutta me selvitettiin tämä asia bestikseni kanssa, mutta sen jälkeen oli toinen riita ja emme ole enää kamalan hyviä kavereita mutta sei liity tähän^^' ja yksi tämänhetkisistä parhaista kavereistani on tuon kyseisen pojan kanssa yhdessä :3 ainakin salasuhde on, koska he ''erosivat'' kun minä ja tämän kaverini ex saatiin tietää että ne on yhessä :p
enää en kerro tunteistani kellekkään, se vaan satuttaa :/ nytkin olen rakastunut yhteen poikaan joka on hyvä kaverini... tätä kaverisuhdetta en pilaa niin pidän tunteeni omana tietonani :> ja hän asuukin 2 tunnin ajomatkan päässä niin en usko että meistä tulisi mitään

ja näitä ihastumisia on ollut muutama, monta pikkuihastumista ja kaksi suurempaa seiska luokan alussa :3

[Yasha]

Olen joskus teininä ollut oikeastikin rakastunut, mutta tollainen teinirakkaus ei koskaan kestä. Se en kyllä ollut minä joka petti tai jätti, vaan se toinen osapuoli.

Nykyään en ajattele rakastumista, kun saan aina pettyä. Pärjään ilmankin.

[minori]

Olen ollut myöskin aina aika kova ihastumaan. Kaksi näitä vähän suurempia on ollut.

Viidennellä luokalla ihastuin naapuriluokan Mattiin. Hän oli kamalan mukava ja jutteli aina, vaikka kaikki tiesivätkin, että olin häneen ihastunut. Siksi se kai kestikin niin kauan, vaikka yksipuolista olikin - melkein kaksi vuotta... Luulin, että siitä tulisi ennätys, mutta eipä tullutkaan.

Nimittäin tuossa yhdeksännen luokan talvella (menen syksyllä lukion kolmannelle), ihastuin korviani myöten viereisen laskettelurinteen (voiko enää kliseisemmältä kuulostaa) hiihdonopettajaan (ja nehän eivät siis opeta hiihtoa, vaan laskettelua ^^ ), Kaitsuun. Kun laskeskelen, että hän valmistui yliopistosta tuossa toissa keväänä, niin hänen täytyy olla siis ainakin 8 vuotta vanhempi. Mutta taaskin hän oli mukava ja tervehti ja jutteli ja oli jännällä tavalla äärettömän mukavannäköinen ja komeakin ^^ Muistaakseni kolmisen kertaa sain tuossa kahden talven aikana mennä hänen kanssaan hissillä ylös. Kädet vähän tärisi hissikapulaa ottaessa, mutta onneksi tunsin itseni sen verran varmaksi laskijaksi, etten pelännyt lentäväni naamalleni. Eikä kukaan voi jännittää, kun keskustelee sellaisen miehen kanssa. Liikunnanopettajakin. ^^ Ja parasta oli, kun kokeilin suksia monen vuoden pelkän lautailun jälkeen ja hän lupautui antamaan oppitunnin ilmaiseksi! ^^ Sain jutella ja punastella tunnin putkeen ja opinkin vaikka mitä ^^ Olin aikamoisessa pilvessä muutaman viikon... Mutta sitten Kaitsu valmistui liikuntatieteellisestä ja muutti jonnekin pois täältä Enpä ole miestä nähnyt yli vuoteen ja edelleen voin laskea olevani ihastunut häneen. Ehkä vähän säälittävää, mutta Maria Kallioita lukeneet, ymmärtävät ehkä tämän johnny-efektin ^^ Varmasti toivottavasti tulevan aviomieheni jälkeen se suurin "rakkaus" ^^

[Moonlight Slave]

Jotenkin surullista lukea teidän tarinoita, vaikka ei niissä mitään surullista olisikaan. Jo sana "ihastus" saa minut hiljenemään osaaottavasti, sana "rakkaus" kuristaa jo huomattavasti kurkkua. No, omat ihastukseni:

Tarhassa eräs vuotta nuorempi poika, jonka nimeä en taidakaan mainita tässä.

Neljännellä luokalla rinnakkaisluokan poika, se kestikin pitkään. Nykyään voin sanoa rehellisesti inhoavani kyseistä tyyppiä.

Ja sitten viidennellä luokalla, se olikin jo kurjempi tapaus. Mietin siihen aikaan tätä juttua joka ilta, täytin sillä päiväkirjani ja muutamalla sivulla on märkiä länttejä, joiden vannon tulleen kyynelistäni. Kirjoitin runoja, runoja kuolemasta ja monta kertaa koristelin puukkoja ja kuvittelin iskeväni ne vatsaani ja vääntäväni niin, että sisäelimet pursuisivat ulos. Ystävilleni vain hehkutin, enkä suostunut kertomaan, kuinka surulliseksi koko juttu minut teki.

Silloin päätin, etten koskaan enää ihastu. Se on vähän kumma juttu, koska suunnittelen häitäni fanaattisesti joka päivä, vaikkei ole ketään jonka kanssa mennä naimisiin... (ja hautajaisianikin)

Olen sairas.

[Zigah]

Min taisin ihastua ihan ensimmäisen kerran 4-5 vuotiaana =D. En edes muista pojan nimeä, mutta aina tarhassa kaverin kanssa leikittiin sitä poikaa ja sen kaveria ^^.

Seuraava ihastukseni oli kai 2 luokalla (mutta siitä ei sen enempää^^)

Ja seuraava oli 4-6 luokalla. Kaikki mun luokkalaiset pojat palvo sitä (siis sekin oli poika^^), mutta oikeesti sillä oli aika paska luonne. (Vaikka huomasin sen vasta jälkeenpäin). Se matki kaikkia ja yritti olla kauhee kovis. Mutta min vaan tölläsin sitä joka tunti ja olin ihan onnessani, kun se tönäisi minua. Kirjoittelin siitä päiväkirjaani. Ja olin ihan kauhean surullinen kun sillä oli vuotta nuorempi tyttöystävä.

Seuraava oli kai 7 ja niitä oli kolme. Yksi oli ihan koulun alussa, mutta senkin luonne oli aika paska. Se nauro mun vaatteille ja muutenkin pilkkas mua, se varasti mun kännykän ja luki mun viestejä, joo mä väänsin sen käden, koska halusin kännykkäni takas =D (loppu vuodesta se olikin sitten ihan ihastunu muhun -_-' ). Toinen oli tuon edellä mainitun kaveri. Sillä oli ihanat silmät, mutta se ei kiinnittänyt mitään huomiota minuun.
Kolmas oli 9 luokkalainen. Sillä oli ihanat hiukset (semmoset aika pitkät), mutta se meni ajamaan itsensä kaljuksi, ja näytti sen jälkeen aika tyhmältä ^^.

Nyt min en ookkaan sitten ihastunut keneenkään ^^

[Satsuma]

Jep, eli ensimmäistä kertaa ihastusin Jereen kun aloitin yläasteen uudessa koulussa. Jere oli silloin kahdeksannella eli vuoden vanhempi. Hän oli oikein minun unelmapoika ^^ Ruskeat ihanat silmät ja aika pitkät tummat hiukset ihanasti ponnarilla, lievästi hevahtava tyyli ^^ olin ihan myyty.
No sanotaan näin että ihastuminen muuttui rakkaudeksi eikä se ollut yksipuolista. Seurustelimme vähän yli vuoden ja poikki meni siksi kun hmm.. Jere petti... Se oli kyllä ihana vuosi ja voitte vain kuvitella kuinka paljon se sattui kun Jere sanoi että ei ole tarpeeksi hyvä minulle ja että löydän paremman ja kertoi että oli pettänyt minua. Nykyään olemme ihan hyvissä väleissä ja olen kiitollinen hänelle siitä että kertoi totuuden itse minulle eikä antanut minun kuulla sitä joltain kaverilta tms...

Ja sitten toinen ihastus/rakkaus. Se on Saku. Eli tapasimme viime elokuussa yhteisen kaverimme tupareissa ja olemme seurustelleet syyskuusta asti, eli 11 kuukautta. Että tästä pojasta ei ole vielä mitään arpia jäänyt, ja toivon ja uskon että meillä on vielä paaljon yhteistä aikaa jäljellä ^^

[Kyu]

Voih.. minkä nyt niistä 50 000 000 voisin sanoa.. Mää nään jonkun söpön esim kaupungilla niin lähen jo melkein seuraan sitä.. Oon aika nuori ja mua ärsyttää se niin prkeleesti!! kakki söpöt on jotai 17-20.. Ei oo reilua!!

Noh mä kummiskin oon ollu jo kohta kolmisen vuotta ihastunu yhteen mun veljen kaveriin, mut.. on se ehkä alkanu jo vähän laantua..

[Mirha]

Ja näitähän riittää...

Aloin itseasiaassa tässä eräänä päivänä miettiä, että olenko ollenkaan ollut rakastunut vai onko kaikki vaan ollut jotain pääni sisällä tapahtuvaa järkeilyä sun muuta. Älkää ajatelko rakkautta, ei siitä saa kuin päänsärkyä.


Ihastuksia:

Viidennellä luokalla oli söpö tyyppi nimeltä Ville, luokalle jäänyt pahispoika joka yritti polttaa koulun. Tosi rankkaa ku oltiin 12 vee juu *nod nod* Eka poika jota pussasin. Ja sen perään haikailin pari vuotta.

Yläaste: Allu, Mika, Pirkka ja ne paritkymmenet muut. Mitä muuta voi odottaa kun koulussa on liikuntaluokka joka tulvii kivannäkösiä ja hyväkroppasia teinipoikia? Kenellekään noista en tosin päässyt puhumaan kun vasta siinä vaiheessa kun olin "päässyt heistä yli" ja heitettiin mautonta herjaa niistä kavereiden kanssa.

Teinipoikafiksaationi alkoi ysiluokalla. Henkka... Pikkusiskoni luokkakaveri xD En tiedä miten jaksoin tätäkin tyyppiä kytätä vuoden päivät.

Ne muut joita mahtuu 13 tusinaan enkä jaksa luetella kaikkia, tylsistytte vaan kuoliaaksi.


Rakkaudet:

Antti. Kaikki olisi ollut täydellistä jos tyyppi olisi jokin muu kuin tuleva maanviljelijä ja olisi asunut noin 300 kilometriä lähempänä. Ensimmäinen iso juttu. Voin sanoa, että yksi yö voi muuttaa ihmisen elämän aika totaalisesti. Kesti... öh, plusmiinus 9 vuotta.


Määrittelemättömät:

Joni. Neljä vuotta vanhempi hornet-lentäjä (nykyinen lennonopettaja), jonka tapasin aamuyöllä keskellä kaupunkia. Aika epämääräistä touhua. Kesti about vuoden.

Petri. Zen-buddhalainen, jonka löysin Sormuksen Ritarien lippujonosta. Ei toiminut. Uutenavuonna heräsin krapulassa ja tämä meditoi vieressä. Ei toimi. Kesti kuukauden.

Juha. Neljä vuotta vanhempi ex-avomies-kihlattuni. En oikein tiedä, kuinka rakastunut olin vai olinko missään vaiheessa rakastunut alkujaankaan. Jossain vaiheessa huomasin olevani suhteessa ja yhtäkkiä olinkin jo kihloissa. Kai sitä sitten jotenkin takertui toiseen ihmiseen kun jaksettiin toistemme naamoja katsella2½ vuotta vaikka riideltiinkin melkein joka viikko siitä että ollaanko vai eikö olla. Säälittävää touhua. En vieläkään oikein tiedä, miksi olimme yhdessä.


Tämänhetkiset:

N-chan. Tämänhetkinen kaukosuhteeni (miksi pirussa menit muuttamaan Helsinkiin, miksi?!). Epämääräinen mutta äärimmäisen viihdyttävä ja tyydyttävä. Selvästi eniten yhteisiä kiinnostuksenkohteita. On ihanaa, että voi puhua toisen kanssa animebisheistä ja yaoista ilman että toinen vetää hernettä nenäänsä tai käskee hakeutua hoitoon. Elämä on...hassua.

[kaze-chan]

No siis joskus ensimmäisellä ja toisella luokalla oli sellainen eräs poika, mutta se ei oikeastaan ollut rakkautta, vaikka kaikki niin luulivat. Kaikki olivat aivan varmoja, että olisin ihastunut häneen, mutta en ollut. En oikein tiedä sitten, että mikä minua oikeastaan riivasi. Ehkä halusin olla hänen ystävänsä...

No tässä on nyt seiskasta lähtien ollut eräs koulumme lukion toista käyvä tyyppi. Tiedän hänen nimensä ja kaikkea (vaikka käytänkin omaa keksimääni kutsumanimeä hänestä yhä, pörröpää :3), silti en ole koskaan uskaltanut mennä hänen juttusilleen, enkä varmaan koskaan aiokaan. Osa luokkalaisistani väittää häntä homoksi ^^'. Hän on varmaan monesti ihmetellytkin, kun on mennyt minusta ohi, että minulla on joko kauhea virne tai sitten olen ihan punainen...

Sitten on vaikka kuinka paljon näitä animepoika-ihastuksia, joista ihanin on Kenshin<3 :3... Muita on sitten ollut vaikka kuinka paljon. En jaksa nyt niitä tässä alkaa luettelemaan, enkä muutenkaan niitä kehtaisi kertoa.

[deftonys]

juuh tääl ei paljoo poikia kirjottele (varmaan pelkää puhua tunteista) oon sit poika

noh mä en viitti sanoo ihastuksista mitää koska niitä on ollut paljon kuten kaikilla yleensä...niitä on ollut lyhyitä ja pitkiä ihastuksia... mut kerron vaa vähän vakavammista ihastusksista...

noh tuossa 8 luokalla aloin olee yhden aino nimisen tytön kanssa olin tosi ihastunnu mut jostain kumman syystä osasin pilata sen... vaikkei meil ollu mitää ongelmia... kaikki meni tosi hyvin... en tiiä minkä takia lopetin jutun... teini pojat on hölmöi =)

site amiksen ekal luokal vappua edeltävänä viikkona mul oli "pippalot" kotoon ja siel oli yks muijja milla jonka kaa rupesin sit pyörimän... olin aika sekasin siint tytöst , tytöl oli joitain aika sempia poika ongelmia ja luuli että olisin samallainen niin hän ei oikein luottanut minuun... kokoajan epäilemässä ja loppujen lopuks se tyttö oli se joka petti ja se tietyst sattuu ku niin käy

siin meni sellaset 1,5 ku mul ei ollu minkäänlaista muijjaa mun elämässä ei ihastuksia tai mitää kukaa ei ollu muhunkaa... sit tänä viime syksynä tapasin mun oikean rakkauden

no kuulostaa varmaan lamiltä mut silti irc-gallerias rupesin keskustelee emmin kanssa asioista... kaiken näkösistä
sit alettii keskustelee meses asiosta ja huomasin et tää tyttö on oikeasti erillainen kuin muut...
tää tyttö ei välittänny mun maineesta... oon aika outona pidetty dude tääl päin... siis mitä en oikeest oo... ja ku emmi oli ollu edellisenä kesänä mun pikku velin kans samal riparilla ja mun veli oli kiusannu kaikkii siel ja oli aika kahlitsematon... nii tottakai siin normaali ihminen ajattelis et mä oon samallainen mut ei ei ollu näin...
no joku reilu kuukaus meni ku uskalsin kysyä häneltä et lähtis kahveille tai jotaa... emmi suostu ja nyt ollaa oltu 6kk 13päivää virallisesti yhdessä...

aikasempia juttuja on tietysti pentuna ajatellu rakkaudeks... mitä ei todellakaan ole ollut...ihastumisia vain...

mutta tämä minun ja emmin juttu on sitä jotain... sitä oikeaa rakkautta... tunnen sen jokaisessa raajassa, jokaisessa luussa, jokaisessa solussa, ja jokaisessa ajatuksessani ja se tunne on koko ajan... se tunne kun tuntee et joku rakastaa sinua ja rakastaa jotakuta on paras tunne mitä voi saada maanpäällä... se tuntuu niin hyvältä että vois vaikka kadota tästä maailmasta NYT...


ja tää on pako sanoa vielä... tytöt kyl työkin saatte tehdä alotteita... elämäs täytyy pelata... pelko ei saa tulla esteeksi... olkaa rohkeita...
lainaten yhtädudea ja lisäten siihen vähän

elämästä saa ja pitää nauttia joka päivä, pelko ei saa olla sen esteenä

and now i fade away...


kellariin häpeämään mitä on taas tullu kirjotettuu...

[Espy]

Äh äh, ihan pakko nyt kirjoittaa kun olen miettinyt omaa päätäni ja sen kommelluksia viime päivinä niin paljon, juuri tässä nimenomaisessa asiassa..

Ensimmäinen ihastukseni tapahtui ollessani... neljä? Paras termi varmaan olisi 'puppy love', koska me suunnittelimme jo häitä ja yhteistä maatilaa jossain. Ja mulla on vieläkin tallessa pojalta saamani puinen sydän joka on varmaan suloisin saamani asia ikinä. x3 Siinä nimittäin lukee: "Joel rakastaa Maijaa. P.S. pusu Joelilta" joo, herran nimi oli Joel. Aww~ XD
Kuitenkin kun muutimme poies Espoosta välit herraan menivät poikki. Mitäköhän tuolle nykyään kuuluu.

Seuraavani oli ala-asteella, kun ensimmäistä kertaa muuttoni jälkeen tapasin pojan jonka kanssa pystyin juttelemaan. Taisin olla kolmannella, ihastukseni jatkui ala-asteen loppuun asti. Tämänkin herran nimi oli muuten Joel. XD En kuitenkaan koskaan saanut vastakaikua tälle, ja ainoa keskustelu jonka muistan koski Joelin kissoja.. :'D

Kolmas ihastukseni, ja ainoa ihastus josta on jäänyt pieniä arpia, tapahtui seiskalla, ja loppui seiskan jälkeen. Tällä kertaa oli vuorossa Ilkka-niminen henkilö, josta kukaan muu ei kumma kyllä yhtään pitänyt. o_o; Mielestäni herra oli hauska, ja varmasti ystävällisin poika luokallani, jolla kaikki muut jätkät olivat idiootteja.. en tällekään saanut minkäänlaista vastakaikua, mutta lahjaksi sain yhden pinnin. Sen tuo löysi jostain ja tunki tukkaani, josta se sitten päätyi uoraan muistoesinelaatikkooni.


Nyt päästäänkin sitten vähän vakavampiin juttuihin. Seiskan ja kasin välillä tutustuin erääseen poikaan jonka nimeä en aio sanoa, sillä en ole ihan varma ovatko tunteeni sittenkään ihan kuolleet vielä. Herran kanssa tuli vietettyä lähes kokonaan seuraavan vuoden animecon, ja silloinen ihastukseni syveni joka kerta kun tapasin herran uudestaan.. lannistuin kuitenkin, sillä herra ei selvästikään suhtautunut minuun kuin ystävänä, tai pahimmillaan pikkusiskona.. vaikkakin tuo sanoi minulle välillä aivan ihania asioita, joskin eri asiaa tarkoittaen, veikkaan. Jos uskaltaisin tehdä aloitteita saattaisi tästä olla tullutkin jotain enemmän. No, en kuitenkaan enää itke öisin miettiessäni mitä vielä voisin tehdä saadakseni hänet kysymään sen pienen kysymyksen. ^^;

Ja tämänhetkinen.. uskallan sanoa rakkauteni. Hän on kaunis ihminen, joka uskaltaa sanoa mitä ajattelee. Hän on uneksija kuten minä, ja hän ymmärtää kertomiani asioita maailmastani paremmin kuin useat muut, sillä hänellä itselläänkin on oma maailma. Maailmamme ovat hämmästyttävän samanlaiset. Hän pitää minut turvassa pahalta, ja hän on ainoa ihminen jonka seurassa olen itkenyt enemmän kuin kerran. Hänen kotinsa on minun turvasatamani, jonne pakenen todellisuutta, ja voisin istua silmät kiinni keittiön ikkunan ääressä iäisyyden vain kuuntelemassa hänen hengitystään. Hänen kanssaan tunnen olevani turvassa.
Ongelmana on se, että hän on ystäväni koulusta ja nainen. Tosin hän ei ole hetero ja myöntää sen, mutta en ole yhtään hänen tyyppiään. -_-;

No joo, aika näyttää.

[tiirikka]

Ja tämänhetkinen.. uskallan sanoa rakkauteni. Hän on kaunis ihminen, joka uskaltaa sanoa mitä ajattelee. Hän on uneksija kuten minä, ja hän ymmärtää kertomiani asioita maailmastani paremmin kuin useat muut, sillä hänellä itselläänkin on oma maailma. Maailmamme ovat hämmästyttävän samanlaiset. Hän pitää minut turvassa pahalta, ja hän on ainoa ihminen jonka seurassa olen itkenyt enemmän kuin kerran. Hänen kotinsa on minun turvasatamani, jonne pakenen todellisuutta, ja voisin istua silmät kiinni keittiön ikkunan ääressä iäisyyden vain kuuntelemassa hänen hengitystään. Hänen kanssaan tunnen olevani turvassa.
Ongelmana on se, että hän on ystäväni koulusta ja nainen. Tosin hän ei ole hetero ja myöntää sen, mutta en ole yhtään hänen tyyppiään. -_-;

No joo, aika näyttää.

Anteeksi offailu, mutta Espy tarvitsee selkeesti halin. *halaa Espyä* PIdän sinulle peukkuja tyttö. Ja aika nyt on sellainen loistava kaapinpaikan näyttäjä, elä sinä huoli. ^^

[Mechi]

Pakkohan tähänki kirjottaa vaikkakin olen nuori ja kokematon .

Nojoo.. Ensimmäine ihastumine oli joskus tarhassa enkä muista tästä mitään. Sitä on aivan turha laskeakkaa sillä se olis semmosta mitä oli. Ensimmäinen varsinainen ihastus tuli vastaan Ensimmäisenä koulupäivänä ala-asteella. Eräs tyttö luokalta. Olin ihastunut tähän samaan tyttöön viisi vuotta enkä edes yhtä pusua saanu x__x plää.. Ihastuminen laantu kun huomasin ettei tyttö välittäny minusta yhtään.

Toinen ihastuminen oli samalta luokalta oleva tyttö jota en ollut ennen huomannut. Menimme luokan kanssa luokkaretkelle joskus kuutosluokalla ja silloin hänkin ihastunu muhun. No aloimme "seurustelemaan" ja hommaa jatkui pari kuukautta. Bänks! Tämän jälkeen kohta uudestaan ja jälleen Bänks! Hommaa jatkui kokonaiset viisi kertaa ja vasta sitten ymmärsin, että tämä tyttö olikin täysi kusipää.

Kolmas ihastus oli samana vuonna. Hän oli alunperin pelkkä kaveri, mutta olin salaa ollu ihastunu tähän pitemmän aikaan. Sitten aloimme "seurustelemaa" ja viikko sitä kesti. Sitten haikailin perään koulun loppuun asti.

Neljäs ihastuminen tapahtui kesän aikana. Tätä kesti koko kesän ja aloin taas "seurustelemaa" tytön kanssa. Kiva tyttö jonka tunsin oliki täys pissis ja kusipää. Jätti niin typerästä syystä, että alko naurattaa ku se sen kerto.

Viides ihastuminen on nyt nykyinen ihastuminen. En tiedä onko tämä pelkkä ihastuminen, mutta enpä voi sanoa sitä miksikään muuksi. Monen mielestä näin nuori ei voi rakastua -__-. No, ensimmäisenä koulupäivä ihastuin tähän tyttöön. Hän oli taas ihastunut kaveriini joka ei välittäny tästä ollenkaa ja puhu tästä paskaa selän takana. No kerroin kaikkea mitä kaverini oli hänestä sanonu ja ihastuminen laantui. Sitten eräänä päivä sanoin tälle tytölle, että hän on söpö . Olin ollut hänen kaverinsa aika kauan ja tämä meni suunnilleen shokkiin kuultuaan sen. Sitten tekstasin hänen kanssaan ja tämä sanoi pitävänsä minusta. Ihmettelin sitä suuresti sillä hän oli vasta pitänyt kaveristani. Joka tapauksessa vissin "aloin" tytön kanssa ja ei ole mennyt poikki neljän kuukauden jälkeen. Muut valittaa meille molemmille joka asiasta ja vittuilee paljon -__-. Koulussa on alkanut pyörimää kaikenlaisia huhuja meistä jne. Aika rasittavaa. Ja tämä meidän "suhde" on kuulema tosi teiniä ja me ollaa tosi ällöjä jne.

Pientä, pientä.. mutta mitä näin nuorelta voi odottaa .

[Espy]

Tämä on nyt pahemmanlaatuinen offailuviesti, mutta...

pekkarinen.milla@netti.fi
jos olet se henkilö, joka on postaillut ympäri foorumia samankaltaisilla quote-hymiö viesteillä kuin tässä threadissa esiintynyt nyt poistamani viesti, olisin iloinen jos et tekisi sitä enää. Vaikka tämä foorumi on aika pahasti hunningolla, haluaisin kuitenkin edes jonkinlaisen tason pysyvän täälläkin yllä. Kiitos.


Ja vähän enemmän asiaan liittyen..

Tiirikka: Kiitos. ^^; Toivon että tämä kaikki päättyy hyvin. Mutta lopultahan elämästä ei selviä hengissä. 8D
Luojan kiitos suurin osa kavereistani ei ole heteroita. XD