lapsuudenmuistoja

Juoni- ja älyvapaat keskustelut ja kyselyt
Avatar
wraith
ANBU
ANBU
Viestit: 409
Liittynyt: Su Tammi 09, 2005 21:53
Paikkakunta: *spaced out* :O

Viesti Kirjoittaja wraith »

Nonniiis. Olisi kiva kuulla muiden lapsuusmuistoja, mukavia tai hirveitä. ^_^

minä muistan kun olin pieni, niin isoveljeni sanoivat minulle "sano kaktus" niin minä sanoin "katkus." :P tai "sano turnajaiset" niin minä sanoin "turjanaiset" tai "turnanaiset". kyllä isoveljillä oli hauskaa :lol:

EDIT: tulipa mieleen... kerran talvella päiväkodissa sain neronleimauksen kokeilla jääkö kieli kiinni pakkasella rautakaiteeseen. :rolleyes: no arvatkaas miten kävi... :rolleyes: mitäs nyt muutaman minuutin yritin päästä irti kaiteesta. ;)
Kuva
"Only a few find their way. Some don't recognize it when they do, some don't ever want to."
Rina
Oinin
Oinin
Viestit: 915
Liittynyt: Ma Tammi 03, 2005 15:23
Paikkakunta: OKU
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Rina »

bah, minua lähinnä kiusattiin ja hakattiin koulussa ja kotona. mitä hauskaa mulla nyt on penska ajasta.
Itachi: You must F*CK your closest friend to awaken the same mangekyou sharigan as me...
HAHAHA!!!! That would make Sasuke homo-erotic.
Avatar
Rianka
Chuunin
Chuunin
Viestit: 231
Liittynyt: Ti Maalis 15, 2005 10:16
Paikkakunta: Joensuu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Rianka »

Hah, lapsuudenmuistoja. ^_^ Itselläni on yksi aivan mahtava muisto ajalta, kun taisin olla 6-7-vuotias. Siskoni kanssa tappelimme taas jostain mitättömästä asiasta ja hän lähti ajamaan minua pihalle takaa. Meillä kummallakaan ei ollut kenkiä ja ulkona oli juuri satanut, joten juostuamme ulkona hetken palasimme sisälle taloon sukat aivan kuraisina. Äiti tietenkin käski meidän ottaa sukkamme pois, johon minä vastasin; " Ei me voida, me ollaan mustasukkaisia." Äitiähän se nauratti.

Kamalin muisto lapsuudesta oli, kun mummoni kuoli ollessani 9-vuotias. Aivan järkyttävää oli katsella mummia sellaisessa arkussa, kun hän näytti vain nukkuvan. Viikko hautajaisten jälkeen näin vielä painajaisia, missä mummoni huusi minulle hautansa pohjalta, että hänet oli haudattu elävältä ja hänet pitäisi pelataa. Siitä taisikin alkaa oma kuolemanpelkoni, jonka voitin sitten muutama vuosi sitten.
Satsuma
Jounin
Jounin
Viestit: 1016
Liittynyt: Su Tammi 09, 2005 19:30
Paikkakunta: Salo

Viesti Kirjoittaja Satsuma »

Aaa, lapsuudenmuistoja :D Paras muisto minkä tiedän on se kun olin äitini kanssa 5 vuotiaana kaupassa. Minulla oli sellaiset pienet kärryt ja sitten menin osastolle missä myytiin kaljaa ja lastasin ihan tyynen rauhallisena pulloja kärryihin, kunnes yksi vanhempi pariskunta tuli luokseni ja kysyi, että mitä teen, ja minä vastasin että ostan iskälle vähän häppää :D Sitten taas kauppa juttu : Olin kaupassa mamman ja äitin kanssa ja istuin kärryissä ja aina kun meinimme jostain hyllyn läheltä, kaavin sylikaupalla tavaraa kärryihin niin ettei mamma tai äiti nähnyt. meillä ja mammalla on vieläkin sellaisia tavaroita mitä silloin lappasin kärryihin :D

Ja kaikista kamalin muisto on ehdottomasti se ku äitini kuoli ollessani 8 vuotias. Minäkin muistan, että näin monta viikkoa äitini kuoleman jälkeen kamalia painajaisia siitä kun äitini huutaa tuskissaan.
On minulla myös muita kamalia lapsuudenmuistoja. Esimerkikisi se että isällä on sellaisia ryyppäys putkia ja kun olin veljeni kanssa pieniä saimme kestää kaikkea hakkaamista ja huutamista. Plus tietty se kun yhdellä videolla veljeni täräyttää minua rauta kepillä pääshän, kun teen hiekkakakkuja :D
Kuva
(Kiddo) ty Nixu!
Avatar
Viittaperkele
Surkastuma
Surkastuma
Viestit: 1259
Liittynyt: La Loka 16, 2004 13:45
Paikkakunta: No mie oon täällä jossai....

Viesti Kirjoittaja Viittaperkele »

Hahaa, lapsuus on täynnä kaikenlaisia kommelluksia.

Kun olin noin viisi vuotta vanha, minä ja isä olimme ruotsinristeilyllä. Illalla isä meni ulos hytistä tarkistamaan aikatauluja ja minä lupauduin olemaan kiltti ja jäämään hyttiin aiheuttamatta vaikeuksia. Isällä meni kuitenkin aika kauan, joten aloin ihmettelemään että missä se viipyi, joten kurkkasin ulos. Ja ah ja voih, hytin ovi meni kiinni ja lukkoon. Jäin ulkopuolelle paniikissa itkeskelemään ja vessahätäkin tuli. Koska en uskaltanut mennä minnekään yksin, tulihan ne pissatkin tehtyä siihen. Jossain vaiheessa joku laivan henkilökunnasta löysi minut siitä ja sai isästäni sellaisen käsityksen, että hän oli hylännyt minut siihen päästäkseen ryyppäämään. Isä joutui nolona selittämään kaiken kun tuli takaisin :lol:
Kuva
Avatar
grape
ANBU Squad Leader
ANBU Squad Leader
Viestit: 874
Liittynyt: Ti Kesä 01, 2004 16:53
Paikkakunta: Jyväskylä/ Riihimäki

Viesti Kirjoittaja grape »

<!--QuoteBegin-wraith+Apr 28 2005, 09:53--></div><table border='0' align='center' width='95%' cellpadding='3' cellspacing='1'><tr><td>QUOTE (wraith @ Apr 28 2005, 09:53)</td></tr><tr><td id='QUOTE'><!--QuoteEBegin--> Nonniiis. Olisi kiva kuulla muiden lapsuusmuistoja, mukavia tai hirveitä.  ^_^

minä muistan kun olin pieni, niin isoveljeni sanoivat minulle "sano kaktus" niin minä sanoin "katkus."  :P  tai "sano turnajaiset" niin minä sanoin "turjanaiset" tai "turnanaiset". kyllä isoveljillä oli hauskaa  :lol: [/quote]

No mutta minulla oli ihan sama, tai itseasiassa vieläkin. Veljet laittavat minut sanomaan kaikkea. Ja varsinkin pari sanaa jota en vieläkään muista miten ne meni, niin niitä ne jaksaa kysellä ja nauravat taas kippurassa kun sanon sen väärin :/
Avatar
Kakara_
Tokubetsu Jounin
Tokubetsu Jounin
Viestit: 532
Liittynyt: Ti Joulu 07, 2004 20:04
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kakara_ »

Mein muisti on niin ovela että tykkää piileskellä. Joten muistan lapsuudestani suhteellisen vähän.

En tiedä jos joku muu täällä on pienenä katsonu Maija Mehiläistä. Pidin siitä aivan kamalasti, raivosin viikon verran jos en ehtinyt tarhasta kotiin sitä katsomaan. Itkin joka kerta kun se loppui, soli minusta kauhean surullista.

Sitten muistan joulun, jonka vietimme isovanhempiemme luona. Olin ehkä neljä tai viisi, ja minua jännitti hirvittävästi lahjojen saaminen. Kun ovikello sitten soi, syöksyin täyttä päätä keittiön pöydän alle ja takerruin yhteen jaloista, koska pelkäsin joulupukkia Ä_Ä
Siellä sitten nökötin äidin houkutteluyrityksistä huolimatta tasan niin kauan, kunnes vieras miäs lähti pois ja jätti lahjat olohuoneen lattialle. Ja sitten konttasin avaamaan ne <3
Kuva
Avatar
frostious
Herp a derp
Herp a derp
Viestit: 2464
Liittynyt: Su Huhti 25, 2004 19:50

Viesti Kirjoittaja frostious »

Jaahas, mitäs sitä keksisi... Sen muistan, kun pienenä (en muista minkä ikäisenä) sormeni jäivät painavan pyöräkellarin oven väliin. Se sattui aivan kamalasti, ja lähdettiin isän kanssa ihan sairaalaan asti ne tarkastuttamaan - onneksi mitään ei murtunut, olin sen verran pieni vielä.
Toinen minkä muistan, on kun pihapiirissämme asui todella ärsyttävä tyttö... Meitä oli paljon lapsia pihapiirissä, ja leikimme kaikki yhdessä, myös tuo inhottava tyttö (sanokaamme häntä vaikka Heliksi), joka oli minua vuoden tai pari vanhempi. Kerran hän potkaisi minua naamaan, joskus toiste hän yritti houkutella parvekkeella olevan kissamme hyppäämään alas, ja kerran kun leikimme piilosta, hän ehdotti Yozolle, että he lähtisivät meille pelaamaan Nintendoa sillä aikaa kun me muut olimme piilossa. :/ Yozo ei tietenkään suostunut. *thumbs up* Myöhemmin kun ollaan äidin kanssa puhuttu lapsuusmuistoista, hänkin on sanonut että Heli oli ihme tyyppi.
Sitten, örr, kerran kun olin erään useamman vuoden verra vanhemman Sadun pyörän tarakassa, jalkani jäi takapyörän pinnojen väliin, ja lensimme molemmat huitsin hiivattiin. Muistan vain sen, että sattui ihan saatanasti, ja kun isi tuli paikalle ja kysyi että sattuuko, niin vastasin että ei. Sitten katsoin jalkaani, ja se oli yltä päältä veressä. Siinä on arpi vieläkin. :)

Okei, eiköhän tuo riitä huonoiksi muistoiksi... Hyviä muistoja on ainakin se, kun saimme ensimmäisen kissamme, Miirun. :3 Se tuli meille ihan väkisin. Aluksi joku muu oli varannut sen itselleen, mutta ei sitten tullut hakemaan, ja sitten tuli ongelmia kun olisi pitänyt päästä hakemaan se itse (emme omistaneet autoa), mutta sitten selvisi että luovuttajat olivat itse asiassa tulossa muilla asioilla ihan meidän asuntomme lähettyville, joten he toivat sitten Miirun meille. :D Sen muistan, että kisu oli niin pieni, ettei päässyt edes kuljetuslaatikostaan ulos itse. T3T Ja oli muutenkin kamalan ujo vauveli. <3
Ja muutamaa vuotta myöhemmin saimme toisen kissamme, Tiu'un, joka puolestaan oli ihan hullu! :D Ollenkaan liioittelematta voin sanoa että se hyppi seinillä! Sen muistan, että Miiru - aikuinen kissa jo silloin - pelkäsi tuota pientä karvapalloa kauheasti, varsinkin kun öisin jouduimme sulkemaan sen keittiöön, ja se rapisteli ovenalusia ja naukui. xP Mutta niistä tuli tosi nopeasti tosi hyvät kaverit, ja Miiru on vieläkin Tiu'ulle kuin äiti. <3
Sitten sitten. Sen muistan, kun kävimme lomalla Turkissa, ja kaikki olivat rapsuttelemassa ja silittelemässä minun ja Yozon hiuksia, kun molemmilla oli ihan valkoiset hiukset - vielä kun olimme ruskettuneita, hiuksemme oikein loistivat! Se taisi olla Turkissa myös, kun olimme rannalla ja istuin vesirajassa, niin aalto paiskasi minut selälleni ketarat kohti taivasta, olin niin pieni ja heiveröinen! xD Ja joku setä toi meille ison kasan simpukankuoria, kun emme itse löytäneet. :)
Sitten, vuoden tai pari myöhemmin olimme Kreikassa äidin ja tämän siskon kanssa. Äiti ja täti lähtivät kaupungille ostoksille, ja minä ja Yozo emme halunneet lähteä vaan jäimme hotelliin. Jossain vaiheessa saimme neronleimauksen kokeilla, onko mahdollista lukita itsensä parvekkeelle - ja totta hemmetissä oli. >_< Sattui vielä niin sopivasti, että aurinko paistoi suoraan juuri meidän parvekkeellemme, ja oli aivan KAUHEAN kuuma eikä mitään juotavaa, se oli kärsimystä. Onneksi lopulta äiti ja täti tulivat takaisin ja päästivät meidät sisään. Kauhistelimme sitten jälkeenpäin, että olisimme voineet vaikka kuolla sinne auringonpaahteeseen. ^^;;

Okei, nyt olen hiljaa. :x
Avatar
.Yoshimi.
Oinin
Oinin
Viestit: 946
Liittynyt: Ma Heinä 05, 2004 16:08
Paikkakunta: Valkeakoski

Viesti Kirjoittaja .Yoshimi. »

Sen muistan kun olin kaverini kanssa haudannut porkkana säkin lumeen ;P Sitten kun menen sisälle niin äiti kysyy: "Missäs meidän porkkana pussi on?"
Minä: "Me haudattiin se tonne lumeen ku luulin että saa.."
Äiti: "nyt haet sen sieltä >.< Mun pitäis tehä siitä huomenna porkkanaraastetta."
Sitten menin itkien sen hakemaan ;D Alkkarit ja t-paita päällä.

Jossain lasten videolla näkyy kun siskoni hakkaa minua päähän kun olen jtn 1v. ja sisko 3v. Sitten kuuluu äitin ääni: "Nyytti, mitä sä oikein teet!?"
Sitten nypä vastaa "Hiisettä raavin..." ja esitti sitten että muka hilsettää raapii ;D

Sit se vei aina mun tuttini ja joskus sillä oli yhtäaikaa 5:kin tuttia suussa. Pääasia sille oli, että mulla ei ollut tuttia.

Sitten kerran kun iskä ja äiti lähti jonnekkin yöllä käymään, muistaakseni baarissa ja Laten piti mua vahtia. Sit se odotti että nukahtaisin, mutta en nukahtanutkaan ja se lähti kavereittensa kanssa jonnekin. Yksin olin kotona ja pelotti hirveästi ja juoksin itkien naapurin luokse ;D Nukuin siellä sen yön.

Muutaman kerran teimme naapurin 2 pojan kanssa sellasta koti sarjaa. Minä ja nypä ja sitten ne kaksi poikaa (en sano nyt nimiä ;P). Se oli todella hauskaa ja teimme sitä vähän niin kuin muutaman jakson :]

Sitten kesäsin menin aina Nypän kanssa toisen siskoni kotiin yöksi. He asuivat maalla (ja periaatteessa asuvat vieläkin, mutta talo paloi...) ja me juostiin pellolla ja mettässä koirien kanssa. Oli hauskaa :] Sit kerättiin sinivuokkoja ja riehuttiin koirien kaa pitkin poikin. Nyt sitäkään ei sitten voi tehdä.......


Eipä juuri nyt tule muita juttuja mieleen, mutta jos tulee, niin pistän tänne ^.^
Kuva
Naruto.Fiin puolella Yena ^.~
Avatar
SilverDragon
ANBU
ANBU
Viestit: 451
Liittynyt: Pe Marras 05, 2004 22:27

Viesti Kirjoittaja SilverDragon »

outoa, en muista yhtään positiivista lapsuus-ajan muistoa. o_O
Ja veljeni.. Että minä vihasin heitä. Jos toinen veli oli minulle vihainen, niin kohta toinenkin veli oli ja kaikki päättyi siihen kun veljeni potkivat ja tönivät minua. Sitten itkin ja äitini huusi, että taasko minä kiusaan veljiäni(toisaalta äitini tekee tuota yhä, mutta toisaalta taitaa se minun nyrkkini sattua enemmän, kuin 19-vuotiaan veljeni. <_< ).
Tuosta johtuen vietin lapsuuteni yksin. Olin todella epävarma asioista ja leikin kaiket päivät yksin palikoilla ja autoilla. Kyllä sitten jossain vaiheessa sain pihapiiristä kavereita..
Avatar
grape
ANBU Squad Leader
ANBU Squad Leader
Viestit: 874
Liittynyt: Ti Kesä 01, 2004 16:53
Paikkakunta: Jyväskylä/ Riihimäki

Viesti Kirjoittaja grape »

<!--QuoteBegin-Kakara_+Apr 28 2005, 19:05--></div><table border='0' align='center' width='95%' cellpadding='3' cellspacing='1'><tr><td>QUOTE (Kakara_ @ Apr 28 2005, 19:05)</td></tr><tr><td id='QUOTE'><!--QuoteEBegin--> En tiedä jos joku muu täällä on pienenä katsonu Maija Mehiläistä. Pidin siitä aivan kamalasti, raivosin viikon verran jos en ehtinyt tarhasta kotiin sitä katsomaan. Itkin joka kerta kun se loppui, soli minusta kauhean surullista.
[/quote]
Hehee, hassu juttu sinäänsä. Minä en tainnut itse tuota sarjaa paljoa katsoa(ainakaan en muista), mutta veljeni katsoivat ja sen perusteella sain toisen nimeni; Aino Maija Elina... xD
olen minä niin ylpeä.
Wolfram
Chuunin Exam Supervisor
Chuunin Exam Supervisor
Viestit: 654
Liittynyt: Ti Loka 19, 2004 17:33
Paikkakunta: Kurikka/Luopa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wolfram »

Isäni kuoli kun olin jtn 4v. kaippa tuo on huono muisto, en muista hautajaisista kuitenkaan mitään, myös se kun löysin pari vuotta vanhempana paappani kuolleena. Iloisia hetkiä... Äiti teki spagettia ja jauhelihakastiketta tilipäivinä.

Edit. niin ja alle kymmenen muistan kun serkkuni potki minua naamaan liukumäen portaissa.
<img http://www.boomspeed.com/wolfram/1106195671200.jpg border='0' alt='user posted image' /><br>
Avatar
höpspöps
Chuunin Exam Supervisor
Chuunin Exam Supervisor
Viestit: 614
Liittynyt: La Helmi 19, 2005 23:01
Paikkakunta: Rovaniemi

Viesti Kirjoittaja höpspöps »

mullakin on niin huono muisti ettei lapsuudesta tuu ees paljoa mieleen... paitsi se kun aina penskana leikittiin naapurin poikien kanssa sotaa :D se oli huippua. ai niin ja sitten yhet pojat selitti meille että niitten takapihalla on niitten oma puuhamaa :D mie muistaakseni uskoin sen aluksi ^^'. sitten tulee mieleen kun oltiin taas (yllätys yllätys) naapuripoikien luona ja hypittiin niitten navetan katolta lumihankeen. ei siinä mitään ihmeellistä, mutta siskoni kans seisottiin siinä reunalla melkeen katon korkeimmalla kohdalla, ja tiputtiin alas. (siinä oli sellanen lumireuna joka rösähti) me tietenkin tiputtiin suoraan alaspäin, ja siinä alla oli kovaksi tampattu polku. kai se vähän kirpas :/
-My beloved, prepare to die-
Y.S.A.K.
Avatar
sri
Chuunin
Chuunin
Viestit: 210
Liittynyt: To Maalis 31, 2005 14:54

Viesti Kirjoittaja sri »

Minäkin olen jättänyt sormeni oven väliin. Tosin kerran ulko-oven väliin, mikä sattu ihan perhanasti, ja toisen kerran auton oven väliin, mikä sattui vielä enemmän. Tiiätte silleen vistosti saranapuolelle ja ovi kunnolla kiinni. Vieläkin naksuu etusormen viimeinen nivel sen auton oven takia.

Kerran noin kuusivuotiaana sain semmoista hiusväriä, jonka piti lähteä yhdessä pesussa pois (ei ihan lähtenyt). Itse valitsin kirkkaan oranssin värin. Sitten kun äiti ei ollut katsomassa värjäsin hiukseni ja meän koiran sillä väriaineella. Äitiä kuulemman hävetti hieman kulkea tytön ja koiran kanssa, jotka molemmat olivat kirkuvan oransseja.

Vieläkin nuorempan, mulla oli paha tapa koittaa käyttää äidin hiusjuttuja. Kerrankin mulla oli hiuksissa kiinni (oikein kunnon takussa) pyöröharja, tavallinen hiusten kiharrin ja ilmakiharrin. Äiti kärsivällisesti irrotti ne mun päästä illalla elokuvaa katsoessa, se kun ei halunnut leikkauttaa mun pitkää lettiä.
Avatar
sakura-chan
ANBU
ANBU
Viestit: 407
Liittynyt: Ke Huhti 07, 2004 14:30
Paikkakunta: Taivalkoski

Viesti Kirjoittaja sakura-chan »

Ku nyt valitettavasti oon perheen nuorin niin isoveli ja isosisko aina kiusasi minnua... <_< :D Ne kuvas jopa video kameralla sitä ku ne rääkkäs minnua.. :lol:
Niitä videoita on nyt hauska kattoa... :P
Kuva
Vastaa Viestiin