Yksinäisyys. Tunnetko itsesi yksinäiseksi?

[Brawler]

Voin sanoa että joskus vaikka on yli 10 kaveria ^^, esim. joskus haluaa olla muutenkin rauhassa, mutta joskus kaikki välttelee mua, se on itseasiassa iha mukavaa, saa rauhaa ja omaa aikaa

[Blue_Hill-san]

Vastasin että joskus.... Tavallaan olen harvoin yksin, mutta pikkuveljien paikalla olo oon sam kuin yksinolo...

[Sham]

Vastasin kyllä joskus. Olen suurimman osan vapaa-ajastani yksin, mutta en silti ole yksinäinen. Tykkään omasta seurastani 8D Kyllä niitä kavereitakin välillä tulee ikävä, vaikka nyt oikeastaan kaipaan niitä muutamaa ekaa viikkoa lukiossa kun ei vielä ollut niitä ihmisiä koko ajan ympärillä ja sai joskus mennä vaikka syömään yksin ^^;

[Satsuma]

Vastasin en. en oikeestaan koskaan ole tuntenut oloani yksinäiseksi. Olen aina ollut todella sosiaalinen ja sitä kautta on saanut reippaasti kavereita ja ystäviä ja heidän kanssaan vietän paljon aikaa. Ja vielä kun poikaystävä on meillä tai minä hänen luonaan todella usein, niin ei sitä paljon ehdi yksinäiseksi tulla.

Toisaalta yksin oleminenkin on joskus aivan ihanaa.

[Sarada]

Haluan olla aika paljon yksin, mutta silti se yksinäisyyden aalto tulee joskus. Tuskin kovinkaan moni pystyy olemaan täysin onnellinen jos on kokoajan yksin.
Erityisen yksinäinen tunne tulee minulle jos on ollut riitaa vanhempien kanssa jostakin ja tuntuu etteivät he ymmärrä minua. Yleensä riidat sattuvat illalla ennen nukkumaanmenoa (kaipa väsymyksen takia) ja menen kiukkuisena petiin. Äiti sammuttaa valot ja käskee rauhoittua, johon saatan vastata jotain piikikästä takaisin. Silloin tulee tosi yksinäinen tunne ja käperryn mytyksi, saattaa joskus alkaa itkettämäänkin (onneksi en ole ääneen itkevää tyyppiä). Aamulla kuitenkin sitten on parempi olo (oli sitten miten iso aamuärtymys tahansa).
...Selitinpäs aika yksityiskohtaisesti ;. Mutta kuitenkin, aina kun tunnen oloni yksinäiseksi, minulla on tapana puikahtaa muutenkin sänkyyn peiton alle mököttämään tai angstaamaan.

Eli tiivisteenä voisi sanoa, että tunnen oloni yksinäiseksi yleensä riidan jälkeen tai sen aikana, etenkin jos olen yksin muita vastaan.

[Drago^]

En ole yksinäinen, yksinkin viihtyy hyvin ja minulla on paljon kavereita joita näen koulussa. Mesessä puhelen lukuisten henkilöiden kanssa joten en vähään aikaan mene viilteleen kainaloitani lusikalla ja itke itseäni uneen.

[olZu^]

En tunne itseäni yksinäiseksi. Olen aika sosiaalinen ihminen ja muutenkin on paljon kavereita joiden kanssa on hauskaa olla.

Oon nuuskamuikkunen, yksinäisyydestä pitää osata nauttia eikä aina valittaa että "voi ku on yksinäistä". Onhan seura kivaa aina sillointällöin ku sitä saattaa löytääkkin.

Olen Setzerin kanssa samaa mieltä, että yksinäisyydestä pitää osata myös nauttia

[Minna7]

Joskus tunnen olevani yksin, vaikka seisoisin ystävien keskellä. Tuntuu vain siltä, että kaikilla on oma maailmansa, mihin itse en yletä. Olen kuin kaaoksen maailmassa, mikä ei ole aikuisten maailma taikko lasten. Mutta tänne luo oman maailmani, minne kaikki ovat tervetulleita ja saavat vapaasti mennä poiskin.

Syystä tai toisesta yksinäisyys saattaa johtua myös siitä, että kaikki lähipiirin ystävät ovat 'hankin poika/tyttöystävän ja hengaan hänen kanssa kaikki päivät'- vaiheessa. Itse haluan vain elää omaa elämääni, ja jos siihen parisuhde tuppaantuu niin tulkoon sitten. -^_______^- Mutta tämän takia kait olenkin yksin. Ahdistaa olla parejen lähellä, kun ajattelen mitä HE ovat keskenään tehneet. Se iljettää minua, vaikka se onkin ihan normaalia. En minä tällaisista asioista ääneen voi puhua. Se olisi liian noloa ja minua luultaisiin hulluksi tai kieroutuneeksi eukoksi.

[LoneWolf]

Kyllä valitettavasti. Olen aina yksinäinen. Minula on koulussa vain muutama kaveri, muttei minkäänlaista kunnon ystävää. En ole myöskään ikinä seurustellut kenenkään kanssa. Olen oikeastaan jo tottunut olemaan yksin, ei siinä mitään..

[BugShino]

Itsellänikin on vain muutama kaveri, mutta eipä juuri koskaan ole syntynyt sellaista oikeaa ystävyyssuhdetta. Toissaalta olen vaihtanut koulua aika monesti. Seurustelu asioita ole vältellyt kuin ruttoa, onneksi.

Jos täytyy koulussa työskennellä pareina, niin yleensä se olen minä, joka jää yksin. Olen tälläinen kaikkien hyljeksimä. Ainakin kun pelataan erilaisia joukkue pelejä, niin enkös minä ole se, joka valitaan viimeisenä suunnilleen pakosta, tai ei ollenkaan (niin kävi 7.luokalla).

Tämän takia en pidäkään sellaisista asioista joissa joutuu työskentelemään muiden kanssa. En minä kylläkään seurasta niin välitäkään, asiat voi tehdä yksinkin ("oma apu, paras apu").

Mutta pakko on minunkin myöntää, että välillä sitä haluaa pois yksinäisyydestä. Toissaalta väen paljous ahdistaa minua. Kai minulla olisi enemmän ystäviä, jos puhuisin enemmän (tällä puhehalulla kuolen yksin, toissaalta eihän siinä mitään pahaa olisi). Jos on koko lapsuutensa ollut yksin, niin ei sitä kaipaa pahemmin vanhempanakaan (kaikkien ei tarvitse olla Naruton kaltaisia).

No ei elämässä saa aina mitä haluaa...(valitan että angsti-minä pääsi valloilleen)

[JeBaZ]

En tunne. Puhelin pirisee kokoajan. En saa hetken rauhaa muutamalta ystävältäni ja se rassaa erittäin paljon. Missä tahansa missä liikun täällä kyläpahasessa joku morjestaa ja tulee jutulle. Kaukana yksinäisestä. Kavereita ja ystäviä on niin paljon, et en varmaan koskaan oo rauhassa ja se häiritsee animeputkia