Yksinäisyys. Tunnetko itsesi yksinäiseksi?

[miyoko]

Joskus saattaa tuntua hiukan yksinäiseltä. Varsinkin nyt kesällä, kun kaikki kaverit on jossain lomaa viettämässä.
Yleensä yksin oleminen ei kyllä haittaa minua. Keksin aika hyvin tekemistä itsekin, ja joskus vain nautin siitä, että saan olla omissa oloissani. Ja jokainen haluaa varmasti joskus olla ihan yksinään..

[J@nzki]

Kyllä joskus esim nyt kun Reddis on ollut isänsä luona hirveen kauan niin ei oo ollu ketään kamua nyyskis

[Yasas]

Yksinäisyys, se on välillä niin ihanaa ja välillä taas kurjaa.

[Afeni]

Laitoin "Kyllä joskus", vaikkakin tunnen itseni yksinäiseksi suurimman osan aikaa. Yksinäisyys on oikeastaan aika ahdistavaa, kun siitä joutuu vastoin tahtoaan kärsimään. Olen kai ylisosiaalinen, kun olisin mielelläni melkein koko ajan jonkun seurassa x)

[Karupin]

Kyllähän sitä aina joskus tuntee olonsa yksinäiseksi. Itse istun lähes aina sisällä enkä käy ulkona tai tapaamassa kavereita. Ja varsinkin kesäisin kavereilla on kaikenlaisia menoja niin ei ehdi tavata heitä

[*GinGurifin*]

Yksinäisyys on kirjoitettu otsaani... Siitä on tullut jo tavallaan kaverinikin. Kotona kyllä tulee vietettyä aikaa lilla systerin kanssa, mutta onhan silläkin omat kaverit (minulla ei olekaan muuta kuin koulukavereita koulussa). Olen edelleenkin hieman arka ja ujo ihminen ulos mennäkseni yksin/kaverien kanssa... haavojen paranemiseen menee paljon aikaa ja vasta nyt alan taas pystyä olemaan enemmän sosiaalinen ja oma itseni ^.^.

Jep... vietän aikaa paljon yksin ajatusteni kanssa...

[Moonlight__91]

"Kyllä joskus". Useimmiten on hauskaa olla yksin, mutta joskus taas ei.

[siddy]

Yksinäisyys on kirjoitettu otsaani... Siitä on tullut jo tavallaan kaverinikin. Kotona kyllä tulee vietettyä aikaa lilla systerin kanssa, mutta onhan silläkin omat kaverit (minulla ei olekaan muuta kuin koulukavereita koulussa). Olen edelleenkin hieman arka ja ujo ihminen ulos mennäkseni yksin/kaverien kanssa... haavojen paranemiseen menee paljon aikaa ja vasta nyt alan taas pystyä olemaan enemmän sosiaalinen ja oma itseni ^.^.

Jep... vietän aikaa paljon yksin ajatusteni kanssa...

Kuulostaa aika tutulta. Tosin, mulla nyt on muitakin ku koulukavereita, mutta tuo on niin tutun kuulosta.

Hyvä että alat olla oma itsesi ja sosiaalinen, minulla sama vaihe menossa Ainakin yrittää.

[korvapuusti]

koko ajan.

[Viittaperkele]

Minä tunnen oloni yksinäiseksi aniharvoin. Yleensä yksinäisyyden olo iskee kun ympärillä on paljon ihmisiä, joita ei tunne tai joista ei tykkää. Silloin kun oikeasti olen yksin, minulla ei ole hätäpäivääkään, koska osaan viihdyttää itseäni. Siitä syystä yksin kotona vietetty aika tuntuu menevän kuin siivillä, enkä edes kerkeä kaipaamaan ketään. Suurempia vaikeuksia syntyy aina silloin, kun en voi viettää omaa aikaa.

Kaipa minä sitten vain olen tavallista enemmän itsensä kanssa viihtyvä. Pienenä isosisareni oikein piti minua sairaana ja outona, kun en mennyt leikkimään toisten lasten kanssa.

[Albino]

Kaikki ihmiset ovat aina yksin vaikka vieressä seisoisi joku.

[korvapuusti]

Kaikki ihmiset ovat aina yksin vaikka vieressä seisoisi joku.

niinhän se on. Ei se fyysisesti yksinolo pelkästään... vaan se henkinen puoli.

[Vieras]

Tunnen itseni todella yksinäiseksi, varsinkin näin kesällä. En ymmärrä miksi minun pitäisi koko ajan olla vahtaamassa muita ja kysellä mitä heille kuuluu tai miten heillä menee, mutta niin yleensä teen koska muille tulee hyvä mieli siitä kun heiltä kysyy mitä kuuluu. Ongelma vain on se että ihmiset sitten alkavat angstaamaan tai kertovat itselleen tapahtuneista kivoista asioista eikä kysy sitten koskaan minulta mitä kuuluu. Joskus yläasteen aikoina kännykkäni soi ja kaverit pitivät minuun yhteyttä, oli kesä tahi talvi. Nyt minun kännykkäni on ollut hiljaa kaksi viikkoa yhteen menoon, vain minä olen lähetellyt viestejä ja saanut niihin parin sanan vastauksia tai sitten en ole saanut vastauksia ollenkaan. Kun olin koulussa, tunsin itseni jotenkin luokan ulkopuoliseksi koska minulla on todella paljon erilainen ajatusmaailma kuin koko muulla luokalla jotka ovat kaikki sinänsä samanlaisia ajatuksiltaan. Jotenkin ihmeen lailla tuntuu että minulle ei riitä tilaa meidän luokassa, tai sitten sitä ei anneta. Mutta ei se mitään, sydämen voi kovettaa jos haluaa, ja niin tein. Enää ne eivät satu niin paljoa. Edes nettiystävät. Minulla on ollut joskus paljon ystäviä internetistä, jotkut ovat olleet sydänystävän tasolla, mutta vain yksi on jäänyt minua välillä muistamaan. Ajan kysymys, milloinka sekin lähtee. Elämä on vain suuri ja syvä musta kaivo. Välillä joku raottaa kantta että näkee sen pienen toivon valon pilkahduksen, mutta sitten se laskee taas kannen ja huomaat istuvasi edelleen suuressa pimeässä yksinäisessä paikassa.

[tiirikka]

Kyllä, olen välillä todella yksinäinen. En aina, mutta välillä. Itseasiassa, tunnun jopa välillä tarvitsevan sitä tunnetta, että kukaan ei välitä, olen yksin maailmassa.... Ehkä se johtuu siitä että vihaan sitä niin paljon. Ihmiset kun tulee riippuvaisiksi asioista, joita ne eniten vihaa... Empä tiiä. Kai oon vaan tottunu oleen kurja. xD

[Moonlight Slave]

Kun lueskelin näitä viestejä, niin tuli vaan mieleen että onko se oikeesti muka niin surullista olla yksin? Mä saatan tässä suhteessa olla jollain mittakaavalla vähän sairas ("vähän") mutta oikeestaan yksinäisyys on ihan mukava tunne.

Voi istua yksin omassa tyhjässä huoneessaan ja murehtia omaa kurjaa yksinäisyyttään. Jotenki kaikki ahdistavat, haikeat ja "kurjat" tunnetilat on vaan niin vapauttavia...

Vähän sama ku sillon ku on kipeenä. Tuntuu ettei kestä sitä kuumetta ja samalla on ihanan lämmin ja onnellinen olo. Kerran ku tipuin pesutuvan rappusia alas ja mua sattu niin paljo, etten päässy puoleen tuntiin liikahtamaankaan, sillä hetkellä mulla oli jotenki euforinen olotila...

Masokistiks ne sanoo, mutta enpä nyt ihan niin voimakasta sanaa käyttäisi

Että musta masennus ja yksinäisyys on ihan kivaa välillä. Itse asiassa koko ajan. Suru, elämämme suurin onni.