Tarkoitatko mielisairaalaa, vankilaa vai taivasta? Jos sitä viimeistä, niin mistä tiedät että se on "parempi" mesta?Yasas kirjoitti:Kajimaru kirjoitti:
Niinpä niin,mut onneksi mun tai äidin ei tartte enään kärsiä tai pelätä, kun isä on paremmassa maailmassa/paikassa.
Mikä olis kamalin tapa kuolla?
- Moonlight Slave
- Academy Teacher
- Viestit: 312
- Liittynyt: Ti Kesä 14, 2005 14:32
- Paikkakunta: Sateenkaaren tuolla puolen...
- Nezumi
- Academy Teacher
- Viestit: 355
- Liittynyt: To Syys 09, 2004 23:48
- Paikkakunta: Lahdeksi kai tätä kutsutaan.
No, tukehtuminen ja hukkuminen eivät mitenkään ajatuksena viehätä, vaikka suht nopeita tapoja kuolla ovat. Mutta ajatella, ilma ei kulje, vähitellen se loppuu kokonaan... Juu nein dankke. (Wannabeilua, en edes osaa saksaa sen enempää kuin ehkä nuo kaksi sanaa. Jos osasin edes kirjoittaa tuon nein oikein...) Ja minulla on sen lisäksi jonkinlainen vesikammo. Meinaan siis sitä, että jos katson jotain järveä, se näyttää hieman tummalta ja uhkaavalta. Ei tunnu miltään, jos seurassa on muita, mutta yksin kun sitä jää tuijottelemaan.
Palaminen kuoliaaksi on kyllä helvetillistä. Jos ajattelee jotain pientäkin palovammaa, sormen polttamista, miltä tuntuisi käristyä kokonaan? Sitä tuskaa ei edes voi kuvitella, lähinnä huonolla menestyksellä. Onneksi en ole grillimakkara.
Olen kuullut, että jos giljotiinilla menettää päänsä, sekuntteja sen jälkeen pystyy räpyttelemään silmiään. Puhua ei voi, koska äänijänteet ovat menneet. Ajatella... Jos räpyttelisi silmiään vimmatusti ja hymyilisi kuin hullu kuoleman odottaessa noutamista viimeisillä sekunneilla. Viehättävää. Minä varmaan irvistäisin aika pahasti, että hei hei, let's shake hand of Satan in Hell together.
Off:
Ihmisen itkemisen kuunteleminen on kamalaa. Olen elämäni aikana ihan riittämiin saanut kuunnella mutsini itkemistä, etenkin silloin, kun faija ja broidi vielä samassa paikassa asustivat. Mutsin itku on todella piinaavaa, vihaan sitä. Se on kovaa, lohdutonta. Minä taas kun silloin harvoin itken, itken hiljaa.
Ave-chan, olisi kiva tietää, mikä kirja se oli. Muistuuko nimeä tai mitään mieleen? Lukisin mielelläni. Mustaa huumoria, aijah.
Palaminen kuoliaaksi on kyllä helvetillistä. Jos ajattelee jotain pientäkin palovammaa, sormen polttamista, miltä tuntuisi käristyä kokonaan? Sitä tuskaa ei edes voi kuvitella, lähinnä huonolla menestyksellä. Onneksi en ole grillimakkara.
Olen kuullut, että jos giljotiinilla menettää päänsä, sekuntteja sen jälkeen pystyy räpyttelemään silmiään. Puhua ei voi, koska äänijänteet ovat menneet. Ajatella... Jos räpyttelisi silmiään vimmatusti ja hymyilisi kuin hullu kuoleman odottaessa noutamista viimeisillä sekunneilla. Viehättävää. Minä varmaan irvistäisin aika pahasti, että hei hei, let's shake hand of Satan in Hell together.
Off:
Ihmisen itkemisen kuunteleminen on kamalaa. Olen elämäni aikana ihan riittämiin saanut kuunnella mutsini itkemistä, etenkin silloin, kun faija ja broidi vielä samassa paikassa asustivat. Mutsin itku on todella piinaavaa, vihaan sitä. Se on kovaa, lohdutonta. Minä taas kun silloin harvoin itken, itken hiljaa.
Ave-chan, olisi kiva tietää, mikä kirja se oli. Muistuuko nimeä tai mitään mieleen? Lukisin mielelläni. Mustaa huumoria, aijah.
Come to the dark side, we have cookies
- charmander
- electric sushi
- Viestit: 1937
- Liittynyt: Ti Helmi 01, 2005 18:44
- Paikkakunta: Oulu
Re: Mikä olis kamalin tapa kuolla?
7. Nälkään/Janoon. Meinasin aluksi laittaa tuon sairauden, mutta valitsin tuon.
Ensinnäkin, tuo kestää kauan, viikon jopa. Joudutettua kärsimystä, tuskia pari päivää. Toiseksi, kivut ovat todella yllättävän kovat, kun elimistö alkaa kouristelemaan kunnolla, joten ei myöskään mikään tuskattomin vaihtoehto. Tajuntahan siinä tottakai aluks lähteepi, mutta tuskat tuntuvat varmasti silti.
Eli tämä vaihtoehto seitsemän. Monissa muissa sentään kuollaan inhimillisen nopeasti ja pahempia kärsimättä, kun tässä kärsitään ja urakalla, muidenkin vaihtoehtojen puolesta.
---
Jos sairaus on sitten joku vakavampi, esmes Ebola tai muu verenvuotokuume, jossa keho suorastaan mätänee käsiin, valitsen sen (pahimmaksi). Ei semmoista voi toivoa kenellekään.
Ensinnäkin, tuo kestää kauan, viikon jopa. Joudutettua kärsimystä, tuskia pari päivää. Toiseksi, kivut ovat todella yllättävän kovat, kun elimistö alkaa kouristelemaan kunnolla, joten ei myöskään mikään tuskattomin vaihtoehto. Tajuntahan siinä tottakai aluks lähteepi, mutta tuskat tuntuvat varmasti silti.
Eli tämä vaihtoehto seitsemän. Monissa muissa sentään kuollaan inhimillisen nopeasti ja pahempia kärsimättä, kun tässä kärsitään ja urakalla, muidenkin vaihtoehtojen puolesta.
---
Jos sairaus on sitten joku vakavampi, esmes Ebola tai muu verenvuotokuume, jossa keho suorastaan mätänee käsiin, valitsen sen (pahimmaksi). Ei semmoista voi toivoa kenellekään.
- Moonlight Slave
- Academy Teacher
- Viestit: 312
- Liittynyt: Ti Kesä 14, 2005 14:32
- Paikkakunta: Sateenkaaren tuolla puolen...
Huomasin ton jutun. Tietsikka varmaan taas sekoili (en mä) *hakkaa läppäritietsikkaa seinään*Kajimaru kirjoitti:Moonlight Slavelle:
mie en tainnut tuota sinun lainaamaasi tekstiä kirjoittaa vaan se oli Yasas... vai
meinasitko sitä?
mun isä ei oo missään paremmassa paikassa ellei lueta mukaan makuuhuoneen sänkyä xD
siellä se koisii nytkin
Mitä vittua MINÄ sille voin?!
- Zibe
- ANBU
- Viestit: 471
- Liittynyt: Ma Kesä 28, 2004 17:10
- Paikkakunta: Oulu, Finland
- Viesti:
- Moonlight Slave
- Academy Teacher
- Viestit: 312
- Liittynyt: Ti Kesä 14, 2005 14:32
- Paikkakunta: Sateenkaaren tuolla puolen...
Kylläkyllä, hukkuminen on suht. koht. kivutonta, mutta kelaa ku jäät sinne veden alle kalojen ruuaks... Ja sun iho vettyy ja pehmenee ja mätänee ja... Yäks, nein dankke! (mäki haluun olla wannabe!)Zibe kirjoitti:Hukkuminenhän on kivutonta. Nälkään/janoon kuoleminen olisi hidasta ja tuskallista.
Mitä vittua MINÄ sille voin?!
- charmander
- electric sushi
- Viestit: 1937
- Liittynyt: Ti Helmi 01, 2005 18:44
- Paikkakunta: Oulu
Ähh. Enempää en ota mihinkään ylösnousemuksiin sunmuihin kantaa, koska en halua tehdä tästä uskontokeskustelua, mutta ethän sinä sinne ruumiiseesi jää kuolemasi jälkeen asustelemaan. Tai ainakin tajuntasi on hämärtynyt jo aikaa sitten aivan täysin tiedottomaan tilaan, joten minkäänlaisia kipuja ei voi olla. Ja kuinka paljon se veteen kalojen syötäväksi jääminen eroaa siitä kun joutuupi hauta-arkkuun matojen ynnä muiden ötökkien syötäväksi...Moonlight Slave kirjoitti:...mutta kelaa ku jäät sinne veden alle kalojen ruuaks... Ja sun iho vettyy ja pehmenee ja mätänee ja... Yäks, nein dankke!
Lisäksi kannattaa tiedostaa itselle, että ihminenkin on vain yksi eläin muiden lajien joukossa, joskin niistä kaikista maapallolla olevista se kaikkein kehittynein (henkisesti ja sivistyksellisesti). Kumminkaan 'ison pyörän' (evoluutio ja aika) pyörimiseen ihmisillä ei ole paljon sanomista - kuollessaan ihminen jokatapauksessa haudataan maahan ja jatkaa olemustaan toisten eläinten ravintona. "Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tulla..." on erään viisaan henkilön sitaatti jonka olet kuullut varmasti pariin kertaan, jos en erehdy.
Joissain uskonnoissa ja kulttuureissa pidetään siis jopa kunniana sitä, että oma ruumis antaa elämän jollekin muulle elinmuodolle. Jopa omasta mielestäni myös. Mitäpä me sillä enää sitten muutakaan tehtäisiin...
- Yozora
- Unfit to be a Gundam Meister
- Viestit: 1128
- Liittynyt: Ma Touko 17, 2004 13:30
- Paikkakunta: TRANS-AM system
- Viesti:
Hukkuminen tai tukehtuminen. Yleensäkin se, ettei pysty hengittämään. En niinkään pelkää vettä tai kaloja tai mitään sellaista, mutta ajatus siitä, että on jossain jumissa kun vesi nousee ja kauan jo ennen varsinaista kuolemaa tietää hukkuvansa. Brr, kamalaa. En ikinä menisi esimerkiksi sukellusveneeseen. Alkaa ahdistaa pelkkä ajatuskin.
Janoon olisi myös varmasti aivan hirveää kuolla, mutta omakohtaisesti se, ettei saa henkeä tuntuu niin kammottavalta ajatukselta, että hukkuminen menee sen edelle.
Janoon olisi myös varmasti aivan hirveää kuolla, mutta omakohtaisesti se, ettei saa henkeä tuntuu niin kammottavalta ajatukselta, että hukkuminen menee sen edelle.
[ tähdenlentona kai luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain ]
- Ave-chan
- Onigiri desu~
- Viestit: 1566
- Liittynyt: Su Touko 15, 2005 23:17
- Paikkakunta: Uleåborg
Nezumi kirjoitti: Ave-chan, olisi kiva tietää, mikä kirja se oli. Muistuuko nimeä tai mitään mieleen? Lukisin mielelläni. Mustaa huumoria, aijah.
Aargh, jos muistaisin olisin taas hieman viisaampi, mutta ku... Muistan ainoastaan sen, että se oli suomalaisen kirjoittama, siinä oli punaiset kannet, ja joku pieni piirretty kuva siinä kannessa :/
Kamalin tapa kuolla: raajat revittäis irti kun itse oot vielä ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Siitä vaa ranteisiin ja nilkkoihin köydet ja köydet hevosiin kiinni... Auts. Nein, danke (se on yhdellä k:lla XP).
- Moonlight Slave
- Academy Teacher
- Viestit: 312
- Liittynyt: Ti Kesä 14, 2005 14:32
- Paikkakunta: Sateenkaaren tuolla puolen...
Tiiän kyllä, että oon tässä suhteessa aivan sairas. Laitoin äitinikin allekirjottamaan paperin, jossa käskin että minut on ehdottomasti poltettava kun kuolen!chauron kirjoitti:Ähh. Enempää en ota mihinkään ylösnousemuksiin sunmuihin kantaa, koska en halua tehdä tästä uskontokeskustelua, mutta ethän sinä sinne ruumiiseesi jää kuolemasi jälkeen asustelemaan. Tai ainakin tajuntasi on hämärtynyt jo aikaa sitten aivan täysin tiedottomaan tilaan, joten minkäänlaisia kipuja ei voi olla. Ja kuinka paljon se veteen kalojen syötäväksi jääminen eroaa siitä kun joutuupi hauta-arkkuun matojen ynnä muiden ötökkien syötäväksi...Moonlight Slave kirjoitti:...mutta kelaa ku jäät sinne veden alle kalojen ruuaks... Ja sun iho vettyy ja pehmenee ja mätänee ja... Yäks, nein dankke!
Ei niissä madoissa mitään, mutta kaloista mulla on aika paha fobia. Myönnän, että mulla on aikamoinen pakkomielle kuolemastani. Oon testamentannu kalleimman omaisuuteni kahdelle ystävälleni, tosin tekstarilla. Vaadin, että he vaativat keräilyesineeni itselleen jos kuolen ennen heitä! Ehkä mun pitäs hakeutua hoitoon...
No, mua on varmaan aika vaikee tajuta...
Mitä vittua MINÄ sille voin?!
- Hamsteri
- ANBU
- Viestit: 479
- Liittynyt: Ma Heinä 05, 2004 06:07
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Tuo on oikeasti hauska fobia, itellä on sama mutten pelkää niitä tietoisella tasolla ollenkaan, niin kauan kunnes se kala on yli metrin päässä, vasta sen jälkeen tulee joku pelkoreaktio jota ei saa vaan millään suljettua pois, kalasta kiinni ottaminen pistää kyynelkanavat duuniin ja vaikka tietosesti sanoo itelleen et mitäs tässä, kalahan se vain on muttakun ei auta :]Moonlight Slave kirjoitti: Mua autto jo se, että sain sille nimen: iktyofobia. Jossain kaupassaki ku meen jonku kalatiskin ohi
ni pelkään niin että tulee vedet silmiin. Siks meen yleensä
kauppaan ja rannalle tai rannan lähelle aurinkolasit päässä, ettei
kukaan huomaa että mä itken. Koska mä en itke ikinä enkä mä haluu itkee.
Tässä tuleeki puheeks se et pelkään itkeviä ihmisiä kansa, mut
kalat on niin... *jällee kerraan kuviteltuja onnen kyyneliä kohtalotoverin löytämisestä*