Mielipiteitä perheestänne.

[tiirikka]

Rakastan perhettäni, mut ne tekee mut hulluksi. Muutan pian kotoa, tai no, noin puolen vuoden päästä, ja meidän äidistä on tullut takiainen. Se pelkää kaikkea mitä mulle vois tapahtua, ja puuttuu kaikkeen mitä mä teen. -_-' Myös sellaisiin asioihin, mitkä ei sille kuulu. Ihan niin ku se pelkäis et kuolen tai jotain. Son liian kauan eläny meidän kautta. Son vähän meeny siihen. Se ei enää osaa olla itsekäs. Se on huono juttu.

Iskäl on ikä kriisi, ja se tappaa itsensä työhön. Se ei tunnu tajuavan miten se rasittaa itteään, eikä se pidä itestään huolta. Sama pätee sen avovaimoon.

Zazu (pienempi pikkuveli) On itsekäs kun mikä, vaik sil on hyvä sydän. Se vaan ei käytä päätään yhtään. Se vois olla niin hyvä tyyppi, mut se esittää dorkaa, joka omistaa kaiken ja jota kuuluu potkia.

Gao (isompi pikkuveli) taas On itse luottamuksensa hukannut mutta se sentään osoittaa merkkejä siitä, että se hoitaa omat ongelmansa.

Mä taas oon väsyny asuu kotona. Tarviin vastuuta ja tilaa. Pah, oon seko.

mut rakastan noita kaikkia.

[Wendy]

Äitini (44v.) on perheemme kivoin, kun se on joskus tosi mukava ja joskus herkkänahkainen. Äitini on myös kaverini, jonka kanssa usein lähdenkin melkein joka paikkaan ja hänelle voi puhua ihan mistä tahansa. Hauska piirre äitissäni on se, että häntä pitää usein silittää ja rapsuttaa. n__n

Isäni (44v.) on aikas ärsyttävä, kun melkein joka ilta vetää kaljaa (mutta miehethän tykkää kaljasta ;D, mutta tuo jo menee liiallisuuksiin. : >> ), muttei isäni ole sentään alkoholisti, ei ei. O__O Joskus isäni jaksaa pilailla kustannuksellani, mutta täytyy myöntää, että hän on huumorintajuinen heppu. (:

Isoveli Ville (17v.) ei ole maailman mukavimpia ihmisiä, joka ärsyttää minua melkein aina ja lyö minua melko usein, mutta Ville on pikkuisen kivempi kuin pikkuveljeni Kalle. Joskus Ville haukkuu minua pervoksi (vaikken edes ole!) ja minä haukun häntä takaisin (tuolla samalla haukkumasanalla).

Pikkuveli Kalle (10v.) ovat Villen kanssa kuin paita ja peppu, kun usein olevat yhdessä. Kalle on se pahempi osapuoli, joka kiusaa minua aina ja äitini joutuu hermostumaan tälle usein.

[minori]

Hmm, kai tähän sitten vanhemmista ja sisaruksista kirjoitellaan, eikä niistä joiden kanssa melkeinpä asuu. ^^'

äiti: Niinkin paljon minua vanhemmaksi tosi mukavaa seuraa. Pitänyt aina kamalan hyvää huolta ja tukenut kaikessa. Eniten olen tyytyväinen siitä, että äiti ei ole ikinä vaatinut minulta muuta kuin että olen kunnollinen ihminen - koulumenestys ja muu sellainen ei ole ollut niin tärkeää, kunhan olen ollut siihen itse tyytyväinen. Ärsyttävää on kuitenkin ollut se, että äiti on ollut niin pirun ylihuolehtivainen, koska asuttiin kahdestaan. Itsenäistyminen oli siis vähän hankalaa, kun se vaan luuli, etten olen tahallani ilkeä tai jotain vastaavaa. Huomasi siis, että olin ensimmäinen ja ainut lapsi hänelle.

isä: Todella mukava tyyppi viettää aikaa silloin tällöin ja harrastaa kaikennäköistä. Isä ei koskaan ole varsinaisesti osallistunut minun kasvattamiseen, vaan on ollut juuri sellainen viikonloppuisä, vaikka ollaankin tosi paljon nähty. Ärsyttäviä piirteitä on typerä rahankäyttö ja hajamielisyys. Ei myöskään aina tajua ajatella muita ihmisiä - esim myöhästelee tuhottomasti ja jättää tulematta ilmoittamatta ja vastaavaa.

isosiskopuoli Kati: Tapasin hänet ensimmäisen kerran vasta 12-vuotiaana ja muutenkin tulee nähtyä vain muutaman kerran vuodessa, kun hän asuu Helsingissä. Ei oikeastaan ole mitään pahaa sanottavaa. Mukava ihminen, antelias ja vieraanvarainen ja kaikille kamalan mukava. Ei olla ikinä lähellekään riidelty tai mitään.

sisosiskopuoli Sari: eipä voi pahemmin sanoa, kun en ole tavannut koskaan. :/ Hän ei tarkemmin sanoen halua nähdäkään minua. <__<

pikkuvelipuoli Roope: pöhkö ylivilkas poika. Mukava lapsi kyllä ja sen kanssa on mukava vaikka lasketella ja harrastaa muuta. Tosin en kamalan hyvin tunne, kun tosiaan lähinnä vaan rinteessä nähdään talviaikaan. Jos jotain negatiivista sanon, niin vähän itsekäs ja ei niin hyvin kasvatettu, kuin mihin olen tottunut, mutta siitä nyt saa syyttää pojan äitiä, eikä Roopea. ^^'

poikaystävä: hmm... no kaikki mitä olen aina halunnut. Äärettömän mukava, älykäs ja järkevä tyyppi kaikin puolin. ^^ Arvot ja asenteet kohdallaan.



Olen siis kaikinpuolin aika tyytyväinen, vaikka tietty nyt kaikessa aina parantamisen varaa on. ^^' Eniten olisin ehkä toivonut sisaruksia, joiden kanssa olisin joutunut asumaankin. Ainoana lapsena ei ole kovin kivaa, paitsi että saa paljon joululahjoja. ;P

[Gama-Kaeru]

Hmmm... Noh, minun perheeni ei enää minuun kauheasti vaikuta, kun en asu enää kotona, mutta ennen asiat olivat näin:

Äitini- ihana ja äidillinen, valitti koneella olemisesta ja sanoi että olen joskus saamaton (noh, niin olenkin, paitsi jos kyse on cossauksesta, coneista, animesta...)

Iskä- Mukava... Ei suutu helposti, on koko ajan ulkona töissä pikkuveljieni kanssa. Opettamassa miesten juttuja.

Pikkusisko- teini.

Pikkuveljet- Kawaii!! Rakastan niitä niin paljon!

Nii-San- Asuu Joensuussa ;_; Nii-San pitää aina minun puoliani. nii-Saniin voin luottaa!

Kihlattuni- Mukava ja rehellinen poika, ei pahaa sanottavaa, kun kerran kestää minua.

Että näin, tällaista oli elämäni. Nyt tosiaan asun seitsemän muun kanssa solussa (halpa asunto) ja olemme luoneet sinne itsellemme oman oudon uusioperheemme, tuo perhe on tällainen.

Äiti- Rivo suustaan, mutta huolehtii muista.
Ex-Isä- Mukava, mutta löysi uuden vaimon
Uusi-Isi- Haukkuu minua perheen mustaksi lampaaksi
Ääliö-serkku-Tampereelta- Hmm.... Lukee Narutojani...
Pikkusisko- Mukava ja herttainen
Äidin sisko- Asuu meillä vaikka ei kuulu perheeseen
Sisareni- Joskus tyly, muuten mukava
Adoptiolapsi- Siis minä

Juh, meillä on liikaa vapaa-aikaa.

[Viittaperkele]

Jotenkin oudolta tuntuu lukea teidän muiden juttuja... Itselleni perhe ei ole koskaan ollut erityisen läheinen. En itse asiassa tunne perheenjäseniäni kovinkaan hyvin koska he eivät ole tähän mennessä olleet erityisen kiinnostavia ihmisiä. Pienenä olin vielä melkein kuin isäni varjo, mutta...

Äitini (vissiin 58v.):
Äiti on pieni, lyhyt ihminen joka onm kova huutamaan ja valittamaan. Hän ei koskaan kehu tai palkitse ihmisiä, varsinkaan omia lapsiaan. Hänellä ei ole huumorintajua, joten minulla ei ole kamalasti puhuttavaa hänen kanssaan. Hän on kuitenkin hyvin käytännöllinen ihminen ja osaa järjestää asiat parhain päin kun on tarvis. Inhoaa yli kaiken kokkaamista ja siivoamista vaikka onkin viihtynyt siivoojana yli kaksikymmentä vuotta. Ammattinsa takia hänen ruumiinsa on todella huonossa jamassa: kulumia, puristuksissa olevia hermoja, rasitusvammoja...

Isä (saman ikäinen kuin äiti):
Eläkkeellä oleva poliisi joka on suurehko vaikuttaja kuntamme seurassa. Osaa itsensä nolaamisen taidon todella hyvin vapaa-ajalla, mutta oli ihmeen virallinen ja tärkeänoloinen hahmo töissä. Varmaan puolet entisistä työkavereista yllättyisivät kun näkisivät isäni kotioloissa... Pelkät alkkarit päällä kokkaamassa tai röhnöttämässä sohvalla kissoille sönköttäen tai ulkona karvahattu päässä ja koomisen pieni kassi kourassa laahustellen. Isä on kuitenkin äärimmäisen ärsyttävä siinä mielessä että hän haluaa aina keskustella syvällisesti muttei osaa. Ei vaan osaa, jokaikisellä keskustelijalla menee häneen hermo kun hän ei osaa tai jaksa perustella loogisesti näkemyksiään eikä hän koskaan, KOSKAAN voi myöntää olevansa väärässä. Televisiota on mahdotonta katsoa hänen ollessa läsnä koska hän pilaa ohjelmat tekemällä ärsyttäviä sivuhuomautuksia siitä millaista humpuukia ko. ohjelma on. Yritäpä katsoa jotain poliisisarjaa niin huomaat pian roikkuvasi hampainesi hänen kurkustaan. Ai niin, ja isäni ei myöskään osaa olla yhtään joustava -- hänen mielestään on kaikkeen olemassa jokin yksi tietty oikea tie jolta ei tarvitse eikä pitäisi poiketa.

Vanhin sisareni (vissiin noin 30v., naimisissa ja yhden lapsen äiti):
Välttelen vanhinta sisartani kuin ruttoa. Hän on ihan käsittämätön moraalivahti joka tunkee idealistiset periaatteensa (vrt. kommunismi... ei mitenkään vain toimi käytännössä) jokaikiseen väliin. Onhan hän huumorintajuinen ja suurimmaksi osaksi ihan mukava päälle päin, mutta kun hänet oppii kunnolla tuntemaan, hänen lähellään ei yksinkertaisesti halua olla.

Toisiksi vanhin sisareni (vissiin 27-29v., naimisissa ja kahden lapsen äiti):
Suhtaudun varsin neutraalisti toisiksi vanhimpaan sisareeni. Silloin kun hän ei ole lastensa kanssa hän ja hänen aviomiehensä ovat jopa ihan mukavaa seuraa. Molemmat ovat ihan tavallisia ihmisiä joiden elintapaa määrää se mitä hotsittaa tehdä ja se mitä he haluavat seuraavaksi ostaa. He keskittyvät elämiseen ja menevät siitä mistä aita on matalin ja ihan hyvä niin.

Nuorin sisareni (vissiin 26-27v., naimisissa ja raskaana)
Olin ennen todella hyvää pataa nuorimman isosisareni kanssa mutta sitten hän vain jotenkin kalkistui. Hän on aina ollut varsin hiljainen, mutta vasta viime vuosina kalkkis. Hänestä ei ole kamalasti muuta kerrottavaa kuin se, että hänellä on ärsyttävä aviomies ja se, että hän on laittoman huono häviäjä. Hänestä tulee täystuho jos hänet päästää pelaamaan videopelejä... Muistan kuinka ensimmäisen nintsikkamme ohjain oli täynnä säröjä ja hampaanjälkiä hänen jäljiltään.

Kissani (emo 6v. ja poika 5v.):
Kissani ovat ehkä perheemme yksi olennaisimmista asioista. Koska emme suoranaisesti nauti toistemme asioista keskustelemisesta, puhumme hyvin paljon kissoistani tai suoraan kissoilleni. Päivän mukava perhetapahtuma liittyy aina jotenkin meidän kissoihin.

Tälleen näin lyhyesti... Onhan tämä ihan jees perhe, voisi olla paljon pahempi. Olisi tosin kamalan kiva jos äiti ja isä opettelisivat puhumaan toisilleen ja muille. Isä sentään yrittää, äiti ei oikeastaan. Kumpikaan heistä ei oikeastaan tiedä mitään tai välitä harrastuksistani kun taas heillä ei itsellään ole oikeastaan mitään harrastuksia, joten välillä tuntuu että heitä ei voisi tekemiseni tai mielenkiinnon kohteeni vähempää kiinnostaa. Tämä todistautuu valitettavasti vääräksi aina kun unohdan tehdä jotain heidän mielestään tärkeää, jolloin he loikkaavat välittömästi kyselemään ja saarnaamaan.

[hyu]

Äiti: Mukava ja ymmärtäväinen ihminen. Välillä se jaksaa kuunnella animehöpötyksiäni, välillä ei ^^ Ei motkota pienistä ^^

Isä: Ihan mukava hänkin. Antaa rahaa XD Auttaa useissa hommissa. Se vaan ärsyttää, kun se räyhää koko ajan äidille. Alkaa kohta mennä hermo... Ja kun se motkottaa aika usein. Mutta kyllä se ihan OK on, jaksaa aina kuunnella minun hömpötyksiäni ^^

Sisko: Kehitysvammainen, ja siksi joskus vähän tylsä. Pitää sattuneesta syystä paapoa vaikka se on minua kolme vuotta vanhempi... Eikä sen kanssa oikein voi jakaa asioita, kun ei se ymmärrä. Joskus tosi rasittava ja pitää kovaa ääntä.

Ihan hyvä perhe, mutta parantamista löytyisi paljon...

[Nike]

Pikkuveli (13) - Joskus tosi rasittava tyyppi, jaksaa ärsyttää jokaisella keksimällään keinolla ja nahistella nettivuoroista. Kuitenkin hänkin on suloinen omalla tavallaan ja tulee välillä juttelemaan isosiskolle kurjista jutuista koulussa ^^

Pikkuveli (4) - Välillä varsinainen riesa kun ei oikein vielä tajua että muiden tavaroihin ei näppejä puuteta, mutta yleensä varsin suloinen. Tosi höpöt jutut ja jaksaa hämmästyttää kun on jo niin fiksu vaikka onkin vielä noin pieni.

Pikkusisko (12) - Hiukka.. krhm, teinimäinen nykyään, mutta antaa olla, ihan kiva vaan kuulla hänenkin juttujaan. Hän on täysin erilainen kuin minä olen, ja välillä juttumme muistuttavat vähäsen (itse asiassa aika kovastikin) Bleachin Matsumoton ja Hitsugayan pelleilyä. Arvatkaa kumpi minä olen?

Isosisko ... (ikä unohdettu ^^') - Mukava isosisko, mutta kertoo välillä äidille jos puhun hänelle juttujani -.-; Noh, muuten kyllä ymmärtäväinen ja mukava ihminen jolla on mutkatonta jutella.

Isä (age unknown (en muista)) - öö.. jossain piirteissään samanlainen kuin minä, ja hän on hyvällä tuulella oikein leppoisa tyyppi. Kun hän on huonolla tuulella, niin lähinnä välttelen häntä.

Äiti (ikää en muista..) - Hänelle juttelen, hänellä on ihan oma huumorintajunsa ja hän jaksaa auttaa ja tukea kun kaikki menee päin seiniä tai kun kaverisuhteissa on paineita. Jaksaa kuitenkin valittaa siitä miten olen liikaa koneella, vaikka pikkuveljeni on varmaan yhtä paljon -.-

Kiva perhe.

[Lilie]

Minullakin on jopa perhe.. :3

Äiti (49)
Äiti on ihana ihminen. Hän on huolehtivainen ja on kiinnostunut asioistani. Tosin ehkä hän on nykyään hieman liian teinimäinen. Ennen ei oikein urheillut ja oli ylipainoinen, mutta sitten aloitti urheilun ja laihtui, ja täten myös vaihtoi vaatteiden tyyliä muodikkaammiksi. No, ei siinä mitään. ^^; Joskus vain ärsyttää kun hän on ihan liian innostunut judosta ja yrittää saada miut kunnolla mukaan. Ei suostu uskomaan että ei ole minun lajini. (Kokeilin puolen vuoden ajan)

Isä (50)
Varsin rento tyyppi isäni on. Se vain joskus tuntuu pahalta kun hän puhuu ihan normaalipainoisista läskeinä. Tai siis, ei aina, mutta joskus. Vaikka vitsillä hän yleensä sen sanookin.. Ainakin vanhempani rakastavat toisiaan, sen kyllä näkee.

Isoveli (25)
Meidän perheen "nörtti". Pienestä pitäen ollut tietokoneella. Nykyään on töissä Nokialla. Hänen kanssaan on tämmöinen kaukaisin suhde, 9 vuotta kun on ikäeroa niin en edes muista kunnolla aikaa kun hän asui vielä kotona. Juo ehkä vähän liikaa. Muuten ihan mukava, vaikken niin hyvin tunnekaan.

Isoveli (23)
No, perheen urheilija sitten kun tuo toinen on nörtti. Hän pelaa Tampere Unitedissa ja saa rahansa jalkapallosta. Tykkään älyttömästi hänestä, todella kiltti ja hauska. Käy useammin kotona kuin vanhempi veli. Hän menee ensi kesällä naimisiin, on jo aikakin. ^^; Ensi vuonna nimittäin tulee 10 vuotta seurustelua täyteen heillä, 5 vuotta kihloissa. Jos siis oikein muistan.

Isosisko (20)
No, kuten varmaan arvata saattaa, läheisin perheenjäseneni. Siskon kanssa voi puhua mistä tahansa ja rakastan häntä yli kaiken. Hän on melkeinpä ainut joka ymmärtää minua ihan täysin. Harmi vain että hän muutti nyt Lahteen poikaystävänsä kanssa. Ei näe enää niin usein.

[J@nzki]

Isukki: Muuten kova jätkä mut pakottaa hommiin jatkuvasti lomalla mutta arkena vaan käskee äitiä hilitsee ja ihan hyviä juttuja kertoo. Toisaalta valittaa musiikista (ku se on sellanen jazzmies nii sille toi nyky hevi ei uppoa mut kyl se sillein mun makua arvostaa mut ihan piruttaa kiusaa) jota kuuntelen ja häätää koneelta.

Äippä: Tosi mukava. Ihan rento ja lepposa ei huua kovin usein ja on suhtkoht kiltti. Toisinaan pistää miettimään kouluasioita liikaa ja orjuttaa samanlailla ku isäkin

Isoveli: Joskus ihan siedettävä toisinaan ei jaksas kattoo sen naamaa. Joskus antaa turpaa ja vittuilee mulle ja mun kamuílle turhan usein ja sit ollaan vielä samassa koulussa (se luokiossa mä 8:lla).

Tämmönen perhe mulla ihan mukava mut vois olla parmepikini

[Kinuski]

Pidän varsin paljon perheestäni. Jokainen osaa olla varsinainen idiootti aina silloin tällöin.

Äiti: Osaa olla mukava, mutta osaa olla todellinen idiootti aina silloin tällöin. Oli vielä pari vuotta sitten varsinainen tiukkapipo ja liian ylisuojeleva. On nykyään rennompi ja hänen kanssaan pystyy nyt paljon paremmin puhumaan kuin koskaan ennen. Ennen tappelimme melkein joka asiasta, koska hän ei osannut keskustella mistään vaan alkoi vaan huutamaan. Nykyään pystymme sopimaan asioista ilman huutoa ja pääsemään kompromisseihin. Varsinainen siivousintoilija. Haluaa, että talo tiptop kunnossa. Jos jossain on jotain joka näyttää roskalta hän heittää sen pois. Ja laittaa aina tavaroita mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ettei niitä löydä. Mutta kaiken kaikkiaan varsin mukava ihminen. Mutta väsyneenä hän on lähes sietämätön.

Isä: Mukava, hauska ja hän kuuntelee aina tarvittaessa. Mukavaa seuraa ja auttaa aina tarpeen tullen minua ja sisaruksiani matikassa, fysiikassa ja kemiassa. Häntä tuntuu oikeasti kiinnostavan, mitä haluamme tehdä ja mikä meitä kiinnostaa. Eikä heti ala väittämään vastaan vaan kertoo mitä mieltä on ja, että onko asiaa ajateltu tältä tai tältä kantilta jne. Hän on yleensä joka meillä laittaa parasta ruokaa, mutta kun hän kysyy mielipidettä hän ei hyväksy negatiivista mielipidettä. Isän kanssa on aina silloin tällöin mukava laitta ruokaa. Sitten kun hän haluaa katsoa telkkaria niin sieltä sitten katsotaan mitä hän haluaa... Isäni suuttuu helposti jos emme tee sovittuja hommia, ole täsmällisiä tai kerro missä olemme.

Isoveli: No meidän perheen laiskiainen. Ei oikein viitsisi tehdä mitään. Mutta auttaa aina tietokoneen kanssa, kun pyydän. Ja on hauska ja mukava suurinmman osan päivästä. Mutta osaa olla todella ilkeä. On aivan liikaa tietokoneella. Kaikista parasta on viettää hänen kanssaan aikaa mökillä jolloin hänellä ei voi olla tietokonetta matkassa.

Pikkusisko: Eniten minulla on pieniä riitoja siskoni kanssa. Mutta nekin vain pieniä joskus vähän enemmänkin kuin vain suunsoittoa ja joskus nipistelemme toisiamme ja potkimme tai lyömme. Sitten saatamme juosta ympäri keittiötä ja lopulta molemmat alkavat räkättämään. Tai sitten pyydämme toisiltamme pikkukakaramaisesti anteeksi ja kina unohdettu.. ainakin seuraavaan riitaan asti. Pikkusiskoni valittaa kamalasti ja on vanhempieni silmäterä joka on varsin ärsyttävää. Siskolle pystyn myös puhumaan kaikesta. Ja hän myös puhuu minulle. Olisi minun elämäni aika orpoa ilman häntä vaikka tappelemme lähes jatkuvasti.

[Mirha]

Hm. Perhe.

Äiti: Ihan okei. Tosin on ihan törkeen kova puhumaan ja selittääkin aina mitä typerimpiä juttuja, useimmiten samat vanhat asiat moneen kertaan. Joskus mietitty että ollaanko liian ilkeitä kun koko perhe käskee sen olla hiljaa.. On se ihan nasta tyyppi sillon ku se ei oo loputtoman rasittava.

Isä: Rento tyyppi, tekee töitä ku hullu. Lomailee ku hullu. Osaa vähän kaikkea. Ennen puuhasteli kaikkea lastensa kanssa, nykyään jääny vähän vähemmälle ku ei asuta enää kotona. Apua minkälaisiin käytännön ongelmiin tahansa. Jotenkin olen ollu aina enemmän isin tyttö.

Pikkusisko: Ei olla oikeestaan koskaan oltu kovin läheisiä. Tapeltiin kersoina ihan älyttömästi ja tosi harvoin leikittiin yhessä ees. Nykyään tullaan sentään toimeen mutta ollaan kasvettu niin erillemme. Sisko osti juuri talon korvesta miehensä kanssa jonka kanssa se meni kihloihin viikon seurustelun jälkeen. Eivät ole olleet yhdessä vielä puolta vuottakaan. Uhkailevat minua sillä että minusta tulisi täti ensi vuonna ;__;

Ja tosiaan, olen iloinen ja helpottunut, etten asu enää kotona. En kestäisi enää.

[Bitenshi]

Oijoijoi, perheeni on parsa. :D Olemme herkkusieniä!

Isä 44 v. (o_O?): Meijän iskä kyllä ossaa. xD Se on tuollainen kitaraa rämpyttävä pieni paska (siskon ja miun hellittelynimi, se haluais olla ISO paska :D), joka osaa laukoa joskus aivan sairaan hyviä vitsejä. Aikamoinen Remontti-Reiskahan se luulee olevansa, mutta useasti on asiat todistettu toisin... (viime kesän lattianlakkaus piti tehdä kahteen kertaan ja hyllyni pyörät pettivät hyllyn alta) Ihan kätevähän meidän iskä kuitenkin on, pakkohan sen on olla vähän tuollainen "osaaja-miäs" kun se on ainoa mies talossa. xD Isukki osaa olla ärsyttävä juuri sen takia, ettei aina ihan ymmärrä meitä akkoja, mutta kyllä me sille osataan olla ihan yhtä kamalia... Riitaa iskän kanssa ei usein tule, se taitaa pelätä miun murkkuilua liiaksi. xD Iskähän on melko musikaalinen tyyppi ja kitaraahan meidän iskä rakastaa. Liiankin paljon, aina se rämpyttää kun yritetään katsoa telkkaria. Hyvinhän se soittaa, mutta ne samat jutut alkaa soida päässä ja särkeä... Hyvä tyyppihän se meidän ukko on, vaikkakin sen jalat on yhtä sotkua... Niihin ei terve ihminen koske. xP

Äiti 43 v. (o__O?): Oi äitini. :3 Äiti on rakas ja siskon ja äitylin kanssa meillä on ihan mahtavia juttuja. Olen tämmöinen nuori kopio äidistäni (me kuulema näytetään samalta), että paha on niin hyvää tyyppiä sitten vihata. Murkutin mammalle muutenkin ihan tarpeeksi pari vuotta sitten, enää ei jaksa. -__-' Äiti kyllä on aika utelias ja ei aina IHAN ymmärrä aivoituksiani, mutta no jaah. ^^' Ei vanhempien täydellisiä pidä olla. Äiti-mussukkaa pitää kuitenkin halia aina kun mahdollista~. Äidin kauttahan olen saanut myös erittäin mukavan suvun (iskän puolelta kaikki on melkoisia pökkelöitä... >__> [miehet]) ja liudan älyttömän mukavia tätejä... toisaalta on siitä suvun puolesta aina välillä koitunut päänsärkyäkin. :,D Mut hyvät sukujuhlat on yleensä ollut! Äiti opiskelee tällä hetkellä farmaseutiksi ja hänen opiskelunsa on turvannut minulle tähän asti hyvän linkin Kuopioon, jonka avulla tuli käytyä Nekoconissa ja on saatu paljon mangaa Fantasiapeleistä. <3 Äiti on ihan mahtava tyyppi, minusta hän uskalsi todella rohkeasti jättää vanhan työpaikkansa pankissa ja ryhtyä opiskelemaan. Äitiä ei voi olla rakastamatta (paitsi ehkä pari minuuttia vuodessa. :P)

Isosisko 17 v.: RAKASRAKASRAAAAAKAAAAS~~! <3 <3 *erittää lihavia sydämiä* Isosiskoni on paras, paras, paras, PARAS ystäväni koko maailmassa! Meillä synkkaa todella hyvin, olemme samalla taajuudella niin huumorin kuin mielipiteidenkin kanssa. Ja ollaan sitäpaitsi melko saman kokoisia, että voidaan vaihdella vaatteitakin. :D Ei tarvii kadehtia niitä vaatteita mitä siskolla on. Sain kavereilta pari vuotta sitten aika outoja katseita kun halailin vähintään joka viikko siskoani, kun oltiin vielä samassa koulussa. Mutkun se on niin ihan~. :,( Hassua tässä on se, että vaikka olemmekin samanlaisia, olemme ihan erilaisia. Sisko on se vastuullisempi ja ajattelee tarkasti, ennen kuin tekee, kun minä taas olen... tällainen. xD Rahankäytössäkin ollaan ihan erilaisia. Minä tuhlaan, sisko ei lähes tulkoon osta ikinä mitään. Minä käytän kirkkaita värejä, sisko rakastaa juuri nyt harmaata. Ollaan kuitenkin molemmat niin samanlaisia jollakin oudolla tapaa, että ihan pahaa tekee. :,D Sisko käkättää meikän jutuille ja meikä käkättää sen jutuille, ja sitten käkätetäänkin naamat punaisina kaikille jutuille. Siskon kanssa pienenä leikittiin tosi paljon yhdessä ja hän on sellainen tuki ja turva meikäläiselle. Vuosi pari sitten en kehdannut tehdä joitakin asioita ilman hänen tukeaan, mutta on tässä vähän tullut kasvettua. Osaan ostaa ostokseni itse, siskon ei tarvitse tehdä sitä puolestani. xD Sisko on muuten rapsutusriippuvainen. |3 Ukko parka joutuu rapsuttamaan sen jalkoja vähintään kaksi kertaa viikossa.

JA ELUKAT! 8D

Mira-koira, about 6 v.: Nti. Herkkä, kuten häntä myös siskomme kanssa kutsumme. Mira on suomenpystykorvan ja norjanharmaan iki-ihana sekoitus ruskeilla kauriin silmillä. Suomineitomme tuppaa vaan keräämään turhan paljon uroksia ympärilleen, mutta ollaan ne osattu hätistää pois. (viimeisin sulhoehdokas piirritti melkein viikon. :,D) Mira on rapsutusriippuvainen ja erittäin herkkä (pelkää imuria [iskä imuroi sen kun se oli pieni |3] ja ei suostu makaamaan minkään esineen vieressä), ja kuorsaa nukkuessaan. Ihana lilleri-lalleri.

Iita-kissa, about 2 v. : Iita on täysi sekopää kissaksi. :P Mut se on minun vaavva. <3 Neidillä on aivan ihan turkki ja itsekseen elävä häntä. (heiluu vaikka kissa sammuisi) Äiti on monesti sanonut katin olevan luonnevikainen... ja no... sitä se kyllä on usein. ^^' Mutta jos koira osaa naukua, niin saa kissa jahdata häntäänsä. Iita on aikamoinen peto, mitä saalistamiseen tulee (jalkani tietävät sen ;___;) ja perso mille tahansa herkulle mitä on tarjolla. Vaavva on myös puhtausriippuvainen, nuolee itsensä noin neljä tai viisi kertaa päivässä.

Siinä on ihana, hullu perheeni. <D

[KorDe]

Luin otsikon, että "Mielipiteitä perseestänne". ^^ No joo..

Eipä mitään kummallista.. Vähän on tiukat vanhemmat, mutta hyviä ihmisiä kuitenkin
Pikkuveli kyllä osaa olla tyhmä.

[meadow]

Ite en vaihtais perhettäni mihinkään.

Perhe lyhykäisyydessään:

Sisko: On nyt 17 täyttää tammikuussa 18=2 vuotta vanhempi. On tosi kiva ja tärkeä. Ollaan oltu pikkusista nassikoista asti läheisiä. Ainoa asia mikä ärsyttää on sen "I'm so damn gootti"-juttu. z) Tai ei se niin ärsytä vaan pikemminkin huvittaa ^_^

Äiti: Rakas, avoin, hermostuttava, ärsyttävä, tärkeäyms. yms. En vaihtais mistään hinnasta pois n_n

Isäpuoli: mukava. Tyhmiä vitsejä. Reilu, eikä ikinä suutu mistän :3