Vasta tänä vuonna aloin panostamaan kokeisiin erittäin vakavasti, jonka tuloksena sainkin luokan parhaan keskiarvon.
Tämä johtuu siitä että olen hemmetin kunnianhimoinen kaikessa mitä teen.
Lukuaineisiin (historia, biologia, uskonto) yleensä valmistaudun ensin selaamalla koealueen, sitten luen sen ja sitten teen omat muistiinpanoni. TÄMÄ TOIMII AIVAN VALTAVAN HYVIN! Kun kirjoittaa ylös asioita, jotka omasta mielestä koealueessa tulevat olemaan tärkeitä, on paljon helpompi muistaa niitä! Ihminen oppii paremmin jos kirjoittaa. Luen muistiinpanot tehtyäni niitä ja sitten jos jaksan/minulla on aikaa luen yleensä koealueen vielä kerran läpi. Koeaamuna sitten hermoilen koko ajan, luen muistiinpanoja ja kappaleiden tiivsitelmiä. Biologiassa luen erittäin hyvin kaikki kaaviot, kuvatekstit ja muut myös läpi, koska bilankokeissamme on aina jotain niihin liittyviä asioita.
Maantiedon kokeissa yleensä luen, teen muistiinpanot ja yritän mahdollisimman hyvin opetella kartat ulkoa. Karttojen opetteluhan on tärkein asia, ei se tieto ainoastaan lukemalla tule...
Argh, matikka, kemia ja fysiikka taas ovat ihan toinen juttu. Matikkapäätä minulla ei kovin paljon ole (mutta sainpahan pyöräytettyä kasiin..!), joten yleensä yritän opetella mahdollisimman hyvin tunnilla. Ystäväni on hirveän hyvä matikassa, joten kyselen aina häneltä tunneilla "miten tuo ja tuo lasketaan". Opettajaltamme kysyn myös, mutta en ymmärrä Jaskan selityksistä hölkäsen pöläystä, se mies selittää niin... vaikeasti. Viimeksi kun meillä oli matikan koe, tein muistiinpanot miten mikäkin lasketaan, ja se auttoi kyllä hiukan. Jotkin menivät kyllä päässäni sekaisin, mutta silti.
Kemiasta ja fysiikasta en halua edes puhua. Ne ovat kaikkein vaikeimpia aineita joita luen, koska tunneilla en tajua opettajan selityksestä mitään, enkä koskaan ole jaksanut lukea kappaleita läksyjä tehdessäni. (meillä oli tänä vuonna kemiaa juuri maanantaisin, ja sunnuntaina en muistanut koskea läksyihini...). Sitäpaitsi kemian ja fysiikan kirjamme ovat arsesta... -.-*
Mitä kieliin tulee, niissä olen haka. Englannin kokeisiin en ole ala-asteella joutunut vaivautua lukemaan, koska olen aina saanut kymppejä. Yläasteella on tullut hieman vaikeampia sanoja ja sääntöjä, joten olen nykyään hieman harjoitellut, lukenut sanoja ja kappaleita ja muistiinpanoja. Yleensä kyllä käytän tähän vain yhden päivän/koeaamun ja selviän ysi plussasta kymppiin merkeillä...
Ruotsia luenkin hiukan enemmän tosissani, koska näissä kielissä meillä on eri opettaja. Suosin enemmän enkun ja saksan opettajaa, ruotsin opettajamme ei mielestäni tee meillä yhtä paljon harjoituksia ja muistiinpanoja. Mutta yleensä kun käytän yhden päivän kovaan lukemiseen ja harjoitteluun, saan ruotsista kasia tai ysiä kokeista... Sanoja luen eniten ja sitten taivutuksia ja sääntöjä. Niiden avulla pärjään aika hyvin, mutta meidän ruotsinopettajamme katsoo enemmän kokonaisuutta kuin kokeita...
Ja saksa... voi saksa, tämä ihana kieli. xD Saksaa luen eniten tosissani, siinä luen kappaleet, sanat, muistiinpanot, säännöt, koko hela hoidon monta kertaa. Sanakokeeni kuitenkin menivät todella huonosti tänä vuonna, jonka takia saksa tipahti ysistä kasiin...
Pitää petrata näitä sanakokeita meikäläisen, olen sen verran laiska niihin...
Argh, mutta äidinkielen kokeet ovat kaikkein vaikeimpia!! Suomi on ihan kamalaa opeteltavaa, eikö totta!? Pilkutus kokeet menevät minulla yleensä persiilleen, ja yhdyssanat. Viime kokeesta jossa näitä oli, sain kuitenkin ysi miikan, mutta kuitenkin... Paras äidinkielen kokeen numeroni oli kymppi miika, josta olen ERITTÄIN ylpeä! Kun vain muistaisin mikä koe se oli... Äidinkielen kokeisiin yleensä luen aika vähän määrältään, mutta keskityn sitäkin enemmän ja harjoittelen monta kertaa. Äikäntunneilla olen kielioppiasioissa korvat tarkkana aina, joten se auttaa asiaa.
...siis kuunnelkaa tunnilla niin hyvin kuin voitte ja lukekaa ahkerasti! JA TEHKÄÄ LÄKSYT! Meikän neuvot menestykseen...