Scifi&Cyber Punk vai Fantasia
- KorDe
- ANBU Squad Leader
- Viestit: 898
- Liittynyt: Ti Joulu 27, 2005 12:49
- purplecow
- Torture Specialist
- Viestit: 752
- Liittynyt: To Helmi 26, 2004 19:09
- Paikkakunta: kico-chan
- Viesti:
Ai kun kiva, pitkästä aikaa aihe, josta voisi kirjoittaa esseen tai vaikka gradun. Suuri syy siihen miksi minä aikoinaan innostuin animestakin oli sellainen cyberpunk-teos kuin Ghost in the Shell.
Kun joskus ala-asteen loppupuolella aloin lukemaan kaunokirjallisuutta siihen asti vallinneiden marveleiden sun muun semiroskan sijaan, ajelehdin kirjastossa aina sinne scifihyllyn kirjalliselle tarjottimelle. Kaikki Arthur Clarket ainakin tuli luettua, Asimov ei oikein iskenyt samalla tavalla. Jostain syystä kyllä Neurovelho ja muut cyberpunk-klassikot ovat jääneet lukematta.
Olen toki lukenut hieman fantasiakirjallisuuttakin. En mitään Eddingsejä tms. genren ilmeisiä kulmakiviä, mutta ei minulla mitään periaatteellista ole fantasiaa vastaan aihemaailmana. Tieteisfiktio kuitenkin kutittaa enemmän mielikuvitusta ja saa pohtimaan maailman menoa aivan eri tavalla kuin eskapismiinkin taipuvainen fantasiakirjallisuus. "Tieteiskirjallisuus ei kerro tulevaisuudesta, vaan nykypäivästä", sanotaan.
Minkä takia muuten scifi on enemmän poikien juttu, fantasian kiinnostaessa useammin tyttöjä? Onko kyse siitä, että pojat tykkäävät koneista ja laitteista ja laseraseista, ja siitä, ettei scifissä ole hevosia?
Eikö cyberpunkissa nähtävä vahvan tekno-amatsoninaisen malli uppoa naispuoliseen kulttuurinkuluttajaan? Onko erittäin vähän mielikuvituksen varaan jättävissä asusteissa ja piikkikoroissa kulkeva DD-uhkea androidinainen edelleen pelkkä miehisen alistamisen kuva, myös pilkkoessaan kuolaavia renttuja plasmasahalla halki?
Miksi fireballia huutava pitkiin kaapuihin ja suojeluksen amuletti +1:een kääriytynyt velhotar on parempi samaistumiskohde?
Ehkä kyse on siitä, että fantasian maailma on turvallinen, vanha esiteollinen menneisyys höystettynä helposti omaksuttavilla yliluonnollisilla elementeillä, että scifissä tässä turvakepin roolissa oleva teknologia ei miellytä, tai jopa pelottaa. Joidenkin heikkojen tytöntylleröiden saattaa myös olla vaikea sulattaa sitä, että ihminen pääsee eteenpäin vain omien ponnistelujensa kautta, eikä jonkin jumalan armosta.
Fantasiakirjallisuudessa/elokuvissa/peleissä minua häiritsee suunnattomasti se, että melkeinpä määritelmänsä mukaisesti fantasiassa voi tapahtua aivan mitä tahansa. Tukala tilanne? Taiotaan vähän. Onko vihollisella taikahilpari +2? No, taiotaan vaikka vähän. Sankari heittää aina 20. Tämä toimintakohtauksista selviäminen nyt on tietenkin todella huono peruste, joten esitän paremman.
Fantasia-genreen ympättävillä mediateoksilla ei tunnu olevan mitään sanottavaa. Tarinat kertovat vaihtelevassa määrin eeppisia taruja, jotka päättyvät miten päättyvät. Osa traagisesti, osa onnellisesti. Mitä tästä kaikesta jää käteen? Olen vuorenvarma siitä, että jossain tuolla ulkona on fantasiakirjallisuutta, jossa on ihan oikea teema. Ai niin. Drizzt kuuluu mustiin pahoihin tonttuihin, mutta ei olekaan paha! Helkkarin syvällistä.
Bitenshi tuossa aiemmin totesi, että scifissä on maailmanlopun meininkiä ja lopussa käy ihmiskunnalle surkeasti. Rohkenen olla eri mieltä, ja tiedustella missä näin muka on käynyt? Itse en nyt tähän hätään muista mitään noin synkkää teosta. Lähinnä tuollainen tuntuu olevan japsimechailujen käsitystä dramaattisesta taustatarinasta. Japanilaiset tykkäävät kaikesta yltiötraagisesta.
Kun joskus ala-asteen loppupuolella aloin lukemaan kaunokirjallisuutta siihen asti vallinneiden marveleiden sun muun semiroskan sijaan, ajelehdin kirjastossa aina sinne scifihyllyn kirjalliselle tarjottimelle. Kaikki Arthur Clarket ainakin tuli luettua, Asimov ei oikein iskenyt samalla tavalla. Jostain syystä kyllä Neurovelho ja muut cyberpunk-klassikot ovat jääneet lukematta.
Olen toki lukenut hieman fantasiakirjallisuuttakin. En mitään Eddingsejä tms. genren ilmeisiä kulmakiviä, mutta ei minulla mitään periaatteellista ole fantasiaa vastaan aihemaailmana. Tieteisfiktio kuitenkin kutittaa enemmän mielikuvitusta ja saa pohtimaan maailman menoa aivan eri tavalla kuin eskapismiinkin taipuvainen fantasiakirjallisuus. "Tieteiskirjallisuus ei kerro tulevaisuudesta, vaan nykypäivästä", sanotaan.
Minkä takia muuten scifi on enemmän poikien juttu, fantasian kiinnostaessa useammin tyttöjä? Onko kyse siitä, että pojat tykkäävät koneista ja laitteista ja laseraseista, ja siitä, ettei scifissä ole hevosia?
Eikö cyberpunkissa nähtävä vahvan tekno-amatsoninaisen malli uppoa naispuoliseen kulttuurinkuluttajaan? Onko erittäin vähän mielikuvituksen varaan jättävissä asusteissa ja piikkikoroissa kulkeva DD-uhkea androidinainen edelleen pelkkä miehisen alistamisen kuva, myös pilkkoessaan kuolaavia renttuja plasmasahalla halki?
Miksi fireballia huutava pitkiin kaapuihin ja suojeluksen amuletti +1:een kääriytynyt velhotar on parempi samaistumiskohde?
Ehkä kyse on siitä, että fantasian maailma on turvallinen, vanha esiteollinen menneisyys höystettynä helposti omaksuttavilla yliluonnollisilla elementeillä, että scifissä tässä turvakepin roolissa oleva teknologia ei miellytä, tai jopa pelottaa. Joidenkin heikkojen tytöntylleröiden saattaa myös olla vaikea sulattaa sitä, että ihminen pääsee eteenpäin vain omien ponnistelujensa kautta, eikä jonkin jumalan armosta.
Fantasiakirjallisuudessa/elokuvissa/peleissä minua häiritsee suunnattomasti se, että melkeinpä määritelmänsä mukaisesti fantasiassa voi tapahtua aivan mitä tahansa. Tukala tilanne? Taiotaan vähän. Onko vihollisella taikahilpari +2? No, taiotaan vaikka vähän. Sankari heittää aina 20. Tämä toimintakohtauksista selviäminen nyt on tietenkin todella huono peruste, joten esitän paremman.
Fantasia-genreen ympättävillä mediateoksilla ei tunnu olevan mitään sanottavaa. Tarinat kertovat vaihtelevassa määrin eeppisia taruja, jotka päättyvät miten päättyvät. Osa traagisesti, osa onnellisesti. Mitä tästä kaikesta jää käteen? Olen vuorenvarma siitä, että jossain tuolla ulkona on fantasiakirjallisuutta, jossa on ihan oikea teema. Ai niin. Drizzt kuuluu mustiin pahoihin tonttuihin, mutta ei olekaan paha! Helkkarin syvällistä.
Bitenshi tuossa aiemmin totesi, että scifissä on maailmanlopun meininkiä ja lopussa käy ihmiskunnalle surkeasti. Rohkenen olla eri mieltä, ja tiedustella missä näin muka on käynyt? Itse en nyt tähän hätään muista mitään noin synkkää teosta. Lähinnä tuollainen tuntuu olevan japsimechailujen käsitystä dramaattisesta taustatarinasta. Japanilaiset tykkäävät kaikesta yltiötraagisesta.
supercalifragilisticexpialidocious
- Bitenshi
- Missing-nin
- Viestit: 1598
- Liittynyt: Ma Helmi 14, 2005 08:57
- Paikkakunta: Lestijärvi
- Viesti:
Joo, japanilaisissa teoksissahan noita maailmanloppuja sitten eeppisesti vasta tuleekin... ^^ En tarkoittanutkaan että kaikissa lopulta se maailmanloppu tulisi ja ihmiskunnalle käy köpösti, yleensä vain on sellaisesta aineksesta kehitetty stoori että niin VOI käydä. Ja sitten siinä on sellaisia hengenhaukkomistilanteita vaikka kuinka ja juuri tämä "tulee, ei tule, tulee, ei tule, voi p*ska sieltä se nyt tulee, HAHAA EIPÄS TULEKAAN!" -jankkaaminen saa minut raivon partaalle... >.<purplecow kirjoitti:Bitenshi tuossa aiemmin totesi, että scifissä on maailmanlopun meininkiä ja lopussa käy ihmiskunnalle surkeasti. Rohkenen olla eri mieltä, ja tiedustella missä näin muka on käynyt? Itse en nyt tähän hätään muista mitään noin synkkää teosta. Lähinnä tuollainen tuntuu olevan japsimechailujen käsitystä dramaattisesta taustatarinasta. Japanilaiset tykkäävät kaikesta yltiötraagisesta.
Minä en muutenkaan pidä näistä "meteoriitti tulee ja pämäyttää koko planeetan pas - kakaksi" tai vastaavasti "alienit tulee ja "syö" meijät kaikki" -jutuista... Jotenkin ne eivät vain viitsi iskeä koska loppu on suurinpiirtein aina joko (ainakin massatuotannossa, jota sci-fissä on turhankin paljon) A) maailmanloppu ja ihmiskunnan tuho, B) ihmiskunta pelastuu, mutta puolet päähenkilökaartista kuolee, tai C) ihmiskunnasta jää elämään ihan tarpeeksi ihmisiä että tästä selvittäisiin.
Myönnän, suurin osa katsomistani sci-fi leffoista on amerikkalaista ja massatuotantoa... ja juuri siksi mielipiteeni sci-fiä kohtaan on varmaan aika yksitoikkoinen. Luin kyllä joitakin sci-fi kirjoja kauan sitten, mutta ne olivat sellaista mässäilyä ällöttävyyksillä ettei niitä viitsinyt lukea enempää.
- toma
- Genin
- Viestit: 137
- Liittynyt: Ti Elo 08, 2006 20:32
- Paikkakunta: Helsinki
Fantasia uppoo muhun paremmin. En tiiä mistä johtuu, mut fantasia vaikuttaa must todellisemmalta kuin sci-fi (ehkä mulla viiraa vaan päästä).
En yleensäkään oo hirveen innostunu kaikista laaserpyssyistä ym. mitä sci-fissä on enemmän.
Sekin antaa fantasialle plussaa, että siinä yleensä ihmiset on tärkeemmässä asemassa kuin koneet (voi Houston, robotissa on virus ja se tappaa meidät kaikki! IIIIIIK!) Fantasia on myös vähemmän ylitseampuvaa kuin sci-fi.
En yleensäkään oo hirveen innostunu kaikista laaserpyssyistä ym. mitä sci-fissä on enemmän.
Sekin antaa fantasialle plussaa, että siinä yleensä ihmiset on tärkeemmässä asemassa kuin koneet (voi Houston, robotissa on virus ja se tappaa meidät kaikki! IIIIIIK!) Fantasia on myös vähemmän ylitseampuvaa kuin sci-fi.
Kiltit lapset eivät pyydä mitään.
-Kiltit lapset eivät saa mitään
-Kiltit lapset eivät saa mitään
-
- Oinin
- Viestit: 958
- Liittynyt: La Joulu 04, 2004 22:19
Tämän tyyppiseen kommenttiin törmäsin paljon vastauksia luettuani. Ilmeisesti suurin osa teistä on nähnyt vain tälläistä scifiä missä on joku murmeli nörtti joka sabotoi jonkun avaruusaseman ja sitten kuitenkin kaikki pelastuu tai sitten te ette jaksa vaivata aivojanne katsomalla jotain tieteis scifiä kuten juuri 2001 avaruus seikkailu joka ei ole mitään kauheaa väkivallalla mässäilly vaikka siinäkin oleva kone sekoaa niin ei siinä mitään viirusta ole.kaivtuo kirjoitti: (voi Houston, robotissa on virus ja se tappaa meidät kaikki! IIIIIIK!).
Lisäksi miten fantasia oikestaan poikkeaa? Samankaltaisia kliseitä löytyy sieltäkin kuten: Melkein jokaisessa fantasia elokuvassa on joku miekka joka antaa mahtavat voimat ja sen saa yleensä päähenkilö. Melkein jokaisessa fantasia elokuvassa/kirjassa on sana örkki jota käytetään pahiksisita ja sit pää hahmo kerää kaikki kamunsa mukaa ja ne menee mättää niitä örkkejä ja siinä on mukana yleensä ainakin haltija, velho/noita, kääpiö ja ihminen ja sit ne meinaa hävitä kun yhtäkkiä joku hihhuli tulee ja sit ne kaikki on jee nyt me voitetaan. Ja melkein joka kerta örkit ovat täysi tumpelo idootteja jotka tappavat raaka mielisesti.
Tässä nyt vain minun spekulointia eli minusta ne ovat lähes sama asia mutta eri aikakauteen sijoitettuna. Mutta minä pidän enemmän scifista/cyber punkista koska tunnelma ja maailmanlopun kauhut on kiinnostavampi asia kuin suippo korvat pellolla temmeltämässä...
- toma
- Genin
- Viestit: 137
- Liittynyt: Ti Elo 08, 2006 20:32
- Paikkakunta: Helsinki
Luultavasti olet oikeassa, mutta mielipide asioita nää kaikkihan on, eikä niistä hirveesti kannata riidellä.J@nzki kirjoitti:Tämän tyyppiseen kommenttiin törmäsin paljon vastauksia luettuani. Ilmeisesti suurin osa teistä on nähnyt vain tälläistä scifiä missä on joku murmeli nörtti joka sabotoi jonkun avaruusaseman ja sitten kuitenkin kaikki pelastuu tai sitten te ette jaksa vaivata aivojanne katsomalla jotain tieteis scifiä kuten juuri 2001 avaruus seikkailu joka ei ole mitään kauheaa väkivallalla mässäilly vaikka siinäkin oleva kone sekoaa niin ei siinä mitään viirusta ole.kaivtuo kirjoitti: (voi Houston, robotissa on virus ja se tappaa meidät kaikki! IIIIIIK!).
Mutta jos hirveesti loukkasin tunteitasi, niin olen olen pahoillani.
Kiltit lapset eivät pyydä mitään.
-Kiltit lapset eivät saa mitään
-Kiltit lapset eivät saa mitään
- Rolle
- Genin
- Viestit: 174
- Liittynyt: To Tammi 12, 2006 20:44
Jonkin asteista offtopicia tulossa, varoitus .
Lyhyesti kirjan juonesta vielä. Se sijoittuu erään sodan jälkitapahtumiin, joissa sotaa varten luodot olennot, Drakolaiset, ovat eronneet 'pahiksien' armeijasta ja perustaneet oman yhteisön. Ongelmana kumminkin on, että yhteisössä on vain uros-drakolaisia, eivätkä nämä edes tiedä onko naaraita edes luotu. Kumminkin he saavat vihiä mahdollisesta paikasta, mistä kuoritumattomia drakolais-munia voisi löytää (drakolaiset ovat siis jtn lohikäärmeiden ja ihmisten sekoituksia, lukekaa itse kirjasta tarkemmin).
Ainakin mä jotenkin samaistuihin näihin drakolaisiin, jotka olivat hylänneet sotimisen (hylänneet ja hylänneet, ainakin melkein...) ja tuskailivat olemassaolon perimmäisten kysymysten kanssa.
Muutkin dragonlancen "minisarjat" ovat hyvin kiinnostavia, jopa parempia kuin pääjuonisarja.
Lueppa Dragonlancesta Tuomion Prikaati. Vaikka et muuta Dragonlancea olisi lukenut, niin se ei paljoa haittaa. Kirja on yhen pienemmän sarjan alotustetos (siis Dragonlancessa on itse "pääjuonisarjan" lisäksi useita pienempiä sarjoja, jotka sijoittuvat samaan maailmaan ja joissa joko selitetään asioita Krynnin [=maailma johon Dragonlance sijoittuu] historiasta tai pääjuonta seuraavista tapahtumista). Ainakin itselläni se herätti jonkinlaista ajatustoimintaa ( + siinä oli ihan loistavaa huumoria).purplecow kirjoitti:Olen vuorenvarma siitä, että jossain tuolla ulkona on fantasiakirjallisuutta, jossa on ihan oikea teema. Ai niin. Drizzt kuuluu mustiin pahoihin tonttuihin, mutta ei olekaan paha! Helkkarin syvällistä.
Lyhyesti kirjan juonesta vielä. Se sijoittuu erään sodan jälkitapahtumiin, joissa sotaa varten luodot olennot, Drakolaiset, ovat eronneet 'pahiksien' armeijasta ja perustaneet oman yhteisön. Ongelmana kumminkin on, että yhteisössä on vain uros-drakolaisia, eivätkä nämä edes tiedä onko naaraita edes luotu. Kumminkin he saavat vihiä mahdollisesta paikasta, mistä kuoritumattomia drakolais-munia voisi löytää (drakolaiset ovat siis jtn lohikäärmeiden ja ihmisten sekoituksia, lukekaa itse kirjasta tarkemmin).
Ainakin mä jotenkin samaistuihin näihin drakolaisiin, jotka olivat hylänneet sotimisen (hylänneet ja hylänneet, ainakin melkein...) ja tuskailivat olemassaolon perimmäisten kysymysten kanssa.
Muutkin dragonlancen "minisarjat" ovat hyvin kiinnostavia, jopa parempia kuin pääjuonisarja.
- Ryuuou
- Torture Specialist
- Viestit: 756
- Liittynyt: Su Loka 09, 2005 14:49
- Viesti:
- Sutsuran
- Academy Teacher
- Viestit: 377
- Liittynyt: Pe Maalis 31, 2006 17:08
No höh. Tykkään scifistä enemmän (tietty!), mutta Lotr on...paras...no ei se on...hyvä! Mutta vain elokuvana (synkkä salaisuus: olen lukenut Lotr-trilogia kirjaa vain sivulle 187, se oli niin tylsä.)
En taida vastata mitään...
Niin, kun toi on esimerkkinä, niin on vaikea vastata, muuten kyllä vastaisin scifi.
Mutta toisaalta, se, että tykkään Lotrista (elokuvasta), ei liity mitenkään siihen, että se on fantasiaa... Hyvät näyttelijät, hyvä ohjaaja, yms...
Ja varsinkin kun en pitänyt kirjasta...
En taida vastata mitään...
Niin, kun toi on esimerkkinä, niin on vaikea vastata, muuten kyllä vastaisin scifi.
Mutta toisaalta, se, että tykkään Lotrista (elokuvasta), ei liity mitenkään siihen, että se on fantasiaa... Hyvät näyttelijät, hyvä ohjaaja, yms...
Ja varsinkin kun en pitänyt kirjasta...