Naruto.fi

<!--QuoteBegin-tiirikka+Oct 13 2004, 06:12 PM--></div><table border='0' align='center' width='95%' cellpadding='3' cellspacing='1'><tr><td>QUOTE (tiirikka @ Oct 13 2004, 06:12 PM)</td></tr><tr><td id='QUOTE'><!--QuoteEBegin--> Se kun höpötät jollekulle eikä se kuuntele. Tai kun kukaan ei ylipäätään kuuntele. <_< [/quote]
Tuo on ihan liian totta. Ja sitten vaan mökötät kun kukaan ei kuuntele ja ne kysyy mikä on. <_<

Osmo Parkkosen tunnit. syynä, vaikeuksia pitää silmät kohdistettuina ja auki.

Tylsin. Sadepäivä kesälomalla tai muutenkin vapaa-päivinä (tai siis millon vaan) eikä pääse ulos, ei jaksa olla koneella, ei ole tekemistä eikä pääse pelaamaan korista kentälle. Kamalaa.

Odotus. Yksinkertaista. On todella tylsää ja pitkstyttävää, kun pitää odottaa jotain. Lisäksi aikakin vielä matelee <_<

Koulu, jos historian, matikan ja englannin tunteja ei lasketa. Ala-asteella inhosin matikkaa aivan hirveästi mutta nykyään en, kiitos ihanan uuden opettajamme

kun ei ole mitään tekemistä, varsinkin silloin kun ei saa unta.. -.-

Kirkossa käynti ja kaikki muut vastaavat mielettömän tylsät tilaisuudet, mukaan lukien koulu. Paikallaan istuminen monta tuntia ilman mitään mielekästä tekemistä on kamalaa.

Aikuiset. Ainakin melkein kaikki mitä tunnen. Kuuntelevat iskelmää, nipottavat kaikesta, jne jne jne. Tylsää tylsää tylsää. Fyysisen iän puolesta pitäisi minunkin olla sellainen jo, mutta kieltäydyn. En varmana ole aikuinen, en halu olla kuolettavan tylsä! Onneksi henkinen ikä -testi sanoi yhä että olen 14.

Ainakin se on tylsää, et aina kevät juhlissa pitää laulaa Suvi virrettä.
Sitten on just noi Historian ja Fysiikan tunnit.

Kun ei ole ihanaa Konohaa olemassa!!!!!!!!!!!!!!!!

*Sekosi jo ajat sitten..*

Tylsintä on, kun pitää odottaa jotain.
Pirun tylsää oli yläasteella myös Virtasen matemattikan syventävän tunnit. Ehkä johtui siitä että en tajunnut mitään. 2 vuoden kidutuksen tuloksena oli päättötodistukseen 5 tästä aineesta.

2 viikkoa putkeen vartiossa, neljän seinän sisällä lähtövalmiudessa vuorokauden ympäri, vähemmästäkin hyppii seinille

Mikään mitä minä teen ei ole tylsää minulla on aina meno päällä ja miksikö? koska olen vain niin mahtava otus! eli kaikki mitä minulla ei ole tai mitä en tee on hyödytönta, tylsää ja turhaa

Jaa'a, tästä lähtee...

Kuuntele kysymys. Pyydä vielä sanomaan uudestaan kun ei kuulu.

Vedä henkeä.

Kerro ikäsi ja selvennä millä luokalla olet.

Kerro samaan syssyyn se, mitä olet tehnyt viimeiset kolme vuotta, mitkä aineet kirjoitat lukiossa, miksei sinulla ole tyttö/poikaystävää ja mitä ajattelit tehdä lukion jälkeen.

Kuuntele mitä "Meidän Pekka/Maikku/Matti/Kuka lieneekään" on tehnyt sinun ikäisenäsi.

Toista vähintään kuuden eri ihmisen kanssa. Ja pysy erossa voileipäkakusta, siitä ei taas tiedä kenen kakara on käynyt sitä sorkkimassa ja millä.


Eli sukujuhlista on kyse. Inhoan niitä ihan saakelisti. On tylsää keskustella useita tunteja ihmisille, joita ei tunne (joita ei edes halua tuntea) ja joiden elämä ei kiinnosta hevonpaskan vertaa. Varsinkin ristiäiset ottavat ihan hitosti aivoon, sillä niissä odotetaan, että minä edes teeskentelen pitäväni siitä kakarasta, joka saa sen nimen. Ei onnaa. Onneksi kukaan ei enää edes yritä saada minua lähtemään minnekään sukutapahtumiin.

Ja sellainenkin erikoistapahtuma tulee mieleen: monologi. Kerran meidän koulullemme esiintyi kirkossa joku heebo, joka esitti koko Kristuksen elämänkerran yksinpuheluna. Vaikka kirkon penkit ovatkin ihan fankeron epämukavat, niin uni tuli todella hanakkaasti simmuun. Heebolla oli vielä sellainen todella rauhallinen ja mitäänsanomaton ääni, ihan kuin jollain stereotyyppisellä joogaohjaajalla.

Tylsimmät maat on Iso-Britannia ja Turkki.