Onko teillä kummia tapoja?
- LittleSamurai
- Vasto Lorde
- Viestit: 3463
- Liittynyt: Ma Elo 09, 2004 12:51
- Paikkakunta: Igaalinen Gakure no Sato
<!--QuoteBegin-Charuka+Mar 4 2005, 15:22--></div><table border='0' align='center' width='95%' cellpadding='3' cellspacing='1'><tr><td>QUOTE (Charuka @ Mar 4 2005, 15:22)</td></tr><tr><td id='QUOTE'><!--QuoteEBegin--> yleensä kun on sillain että jos jää vahingossa tuijottaan jotain tyyppiä niin havahtuu siinä kun se kattoo takasin, mutta ei mun tilanteessa, sehän tässä rasittavinta onkin :unsure: [/quote]
Ah, kuinka tuttua..
Yleensä ei edes kuule mitään kun vain miettii ja tuijottelee semmoinen avuttoman urpo ilme naamallaan.. Kamalaa. <_< Ja sitten tulee joku ja säikäyttää.
Ah, kuinka tuttua..
Yleensä ei edes kuule mitään kun vain miettii ja tuijottelee semmoinen avuttoman urpo ilme naamallaan.. Kamalaa. <_< Ja sitten tulee joku ja säikäyttää.
- grape
- ANBU Squad Leader
- Viestit: 874
- Liittynyt: Ti Kesä 01, 2004 16:53
- Paikkakunta: Jyväskylä/ Riihimäki
mmh...tuli juuri mieleen. Minulla on viimeaikoina kehittynyt outo tapa, sillä aina välillä kun kävelen olohuoneeseen, jään seisomaan siihen keskelle huonetta, vedän paitani mahani yli ja alan raapia mahaani kuulostaa perin oudolta, mutta se on kovin mukavaa ja siitä on vain jäänyt sellainen tapa. Veljeni kyllä monesti katsoo minua oudosti mutta...minkäs sille voi
//Animewatcher//
- Setzeri
- Kapteeni Garlock
- Viestit: 992
- Liittynyt: Su Elo 15, 2004 10:34
- Paikkakunta: Kurikka
- Viesti:
- Yoshi
- ANBU Captain
- Viestit: 1306
- Liittynyt: Ke Joulu 08, 2004 18:45
- Paikkakunta: Helsinki
Minä pirtäessäni teen välillä oudon käsiliikkeen, melkein kun gerbiili, naamalleni :S En tiedä miksi teen niin, kun ei edes kutita naamasta. En edes huomaa kun teen niin.
Minä hyräilen aivan tavattoman helposti. Luokassakin saattaa ainut ääni olla kun minä hyräilen itsekseni. Opettaja tai muut luokkalaiset käskevät minun aina ola hiljaa. Enhän minä huomaa sitäkään outoa tapaa tekeväni...
Vaikka puhuisin jonkun kanssa kahdestaan ja hän sanoisi minulla jotakin niin saatan kysyä "puhutko minulle?" En taida huomioida toisinaan ympärillä olevaa maailmaa.
Minä hyräilen aivan tavattoman helposti. Luokassakin saattaa ainut ääni olla kun minä hyräilen itsekseni. Opettaja tai muut luokkalaiset käskevät minun aina ola hiljaa. Enhän minä huomaa sitäkään outoa tapaa tekeväni...
Vaikka puhuisin jonkun kanssa kahdestaan ja hän sanoisi minulla jotakin niin saatan kysyä "puhutko minulle?" En taida huomioida toisinaan ympärillä olevaa maailmaa.
- Gomi
- Chuunin
- Viestit: 209
- Liittynyt: To Joulu 16, 2004 16:00
- Paikkakunta: Finrando - Tusby
<!--QuoteBegin-Nova+Oct 24 2004, 12:39--></div><table border='0' align='center' width='95%' cellpadding='3' cellspacing='1'><tr><td>QUOTE (Nova @ Oct 24 2004, 12:39)</td></tr><tr><td id='QUOTE'><!--QuoteEBegin-->En ikinä, siis EN IKINÄ syö yhdessä perheen kanssa samassa pöydässä.[/quote]
Minäkään en ikinä syö muiden kanssa. Joko syön toisessa pöydässä tai sitten, useimmiten, omassa huoneessani.
Olen myös aivan älyttömän nirso[tai vastaavaa]. Jos esim. otan leipää ja laitan sen pöydälle, heitän sen roskiin koska se meni ''likaiseksi'' ja otan uuden. En myöskään yleensä suostu juomaan muiden kanssa samasta lasista jne.
En myöskään suostu piirtämään jos joku katsoo. Silloin kaikki menee aina pieleen. Kuvistunnit = :I
Minäkään en ikinä syö muiden kanssa. Joko syön toisessa pöydässä tai sitten, useimmiten, omassa huoneessani.
Olen myös aivan älyttömän nirso[tai vastaavaa]. Jos esim. otan leipää ja laitan sen pöydälle, heitän sen roskiin koska se meni ''likaiseksi'' ja otan uuden. En myöskään yleensä suostu juomaan muiden kanssa samasta lasista jne.
En myöskään suostu piirtämään jos joku katsoo. Silloin kaikki menee aina pieleen. Kuvistunnit = :I
Duhh.
- Atesan
- Oinin
- Viestit: 983
- Liittynyt: Su Huhti 18, 2004 01:31
- Paikkakunta: Oulu Finland
<!--QuoteBegin-Manako-chan+Mar 6 2005, 14:54--></div><table border='0' align='center' width='95%' cellpadding='3' cellspacing='1'><tr><td>QUOTE (Manako-chan @ Mar 6 2005, 14:54)</td></tr><tr><td id='QUOTE'><!--QuoteEBegin--> En myöskään suostu piirtämään jos joku katsoo. Silloin kaikki menee aina pieleen. Kuvistunnit = :I [/quote]
Sama minulla, en kertakaikkiaan vaan siedä sitä että joku töllää olan takaa rustauksiani.
Sama minulla, en kertakaikkiaan vaan siedä sitä että joku töllää olan takaa rustauksiani.
LAZERATTACK PEWPEW!
- Viittaperkele
- Surkastuma
- Viestit: 1259
- Liittynyt: La Loka 16, 2004 13:45
- Paikkakunta: No mie oon täällä jossai....
Minulla on aika oudot ruokailutottumukset. Olen hirvittävän nirso ollut pienestä asti. Vanhempiani ennenkaikkea ärsyttää se, etten halua syödä mitään, mikä on koskettanut toista ruoka-ainetta. Pinenenä en edes syönyt kastikkeita, koska se oli mielestäni ällöttävää, että perunan päällä on jotakin. En vieläkään tykkää syödä salaatteja, vaan mieluiten syön kaikki kasvikset kokonaisina erikseen. Kastikkeita sentään suostun nykyään syömään, mutta silloinkin mörssään perunan ja kastikkeen niin hyvin sekaisin, että siitä tulee ikäänkuin yksi ruoka-aine.
Ja minä muuten aika usein istun (kotona) joko samalla tavalla polvet ylhäällä kuin L tai jalat vastakkaisella tuolilla ristissä. En VOI istua rauhallisesti jalat maassa, en yksinkertaisesti pysty.
Ja eräs asia ihmetyttää usein ystävieni, kun tulee kyseeseen englannin opiskelu. Aina kun teen tehtäviä, luen ne aina ääneen. Silloinkin kun luen sanoja, minä luettelen niitä ääneen ja silloin kun joku ärsyyntyy siitä, tyydyn vain hengittämään siihen tahtiin, kuin hengitettäisiin silloin, kun se sana sanotaan.
Ja minä muuten aika usein istun (kotona) joko samalla tavalla polvet ylhäällä kuin L tai jalat vastakkaisella tuolilla ristissä. En VOI istua rauhallisesti jalat maassa, en yksinkertaisesti pysty.
Ja eräs asia ihmetyttää usein ystävieni, kun tulee kyseeseen englannin opiskelu. Aina kun teen tehtäviä, luen ne aina ääneen. Silloinkin kun luen sanoja, minä luettelen niitä ääneen ja silloin kun joku ärsyyntyy siitä, tyydyn vain hengittämään siihen tahtiin, kuin hengitettäisiin silloin, kun se sana sanotaan.
-
- Chuunin
- Viestit: 276
- Liittynyt: Ma Loka 11, 2004 20:12
Hmm mulla ei nyt mitään ihmeellisiä kummia tapoja ole mut yks paha tapa on tää sormien naksuttelu sillä saa muuten ihmisten huomion kääntymään aina itseensä jos on jossain hiljaisessa paikassa
hmm mitähän muuta mullakin on toi tuolilla vääntely homma et en pysty oleen varttia pisempään vaihtamatta asentoo..
Yks tapa on sit et aina kun mietin/rakennan jotain uutta juttua syön kynteni ihan loppuun siis niin et melkein jokaisesta tulee verta tai noh nykyään olen viisastunut sen verran et kun jostain sormesta alkaa tuleen verta lopetan..
nythän näitä alko tuleen mieleen aina kun mulla on vähän pisemmät hiukset niin pyörittelen niitä ihmeellisesti sormen ympärille niin että sattuu ja olen myös kokenut ton kabuto ilmiön vaikka mulla ei laseja olekkaan...
hmm mitähän muuta mullakin on toi tuolilla vääntely homma et en pysty oleen varttia pisempään vaihtamatta asentoo..
Yks tapa on sit et aina kun mietin/rakennan jotain uutta juttua syön kynteni ihan loppuun siis niin et melkein jokaisesta tulee verta tai noh nykyään olen viisastunut sen verran et kun jostain sormesta alkaa tuleen verta lopetan..
nythän näitä alko tuleen mieleen aina kun mulla on vähän pisemmät hiukset niin pyörittelen niitä ihmeellisesti sormen ympärille niin että sattuu ja olen myös kokenut ton kabuto ilmiön vaikka mulla ei laseja olekkaan...
"Dude, we're ninjas! We graduated from Ninja Tech!"
- Nezumi
- Academy Teacher
- Viestit: 355
- Liittynyt: To Syys 09, 2004 23:48
- Paikkakunta: Lahdeksi kai tätä kutsutaan.
<!--QuoteBegin-LittleSamurai+Mar 3 2005, 10:00--></div><table border='0' align='center' width='95%' cellpadding='3' cellspacing='1'><tr><td>QUOTE (LittleSamurai @ Mar 3 2005, 10:00)</td></tr><tr><td id='QUOTE'><!--QuoteEBegin--> Minun nauruni on aivan kamalaa, enkä voi sille mitään. Siksi en naurakaan nykyään paljoa koska ihmiset vihaavat minun naurua. Se on kuin jonkin noita-akan käkätystä. Aivan kamalaa. <_< [/quote]
Joskus nauran niin, että jotkut saattavat sanoa "toi on pelottavaa... Lopeta" tms. Siitä tulee sellaista kunnon käkätystä, tyyliin noita-akka käkätystä.
Minulla oli eräs peili, mutta rikoin sen. No, siihen peiliin liittyen... Aina nukkumaan mennessäni oli pakko kääntää se pois päin minusta. Aivan kuin olisin alitajuisesti pelännyt näkeväni jotain sellaista, mitä en halua nähdä. Jos en kääntänyt peiliä toisinpäin ajoissa, tuijottelin sitä aikani kunnes täytyi hoitaa homma pois alta.
Ja joskus hoilaan joidenkin biisien tahdissa. Ei siinä mitään, mutta vaikka en osaisi sanoja, saatan joskus koittaa leikkiä itse laulajaa. On toiminut rikkaharjakin mikkinä, lannetta tullut ketkutettua ja tehtyä dramaattisia ilmeitä/eleitä. Nykyään jäänyt vähemmälle.
Joskus saatoin istua pöntöllä vaikka tunnin, ja lukea jotain kirjaa. Se on jäänyt pois, en edes nykyään lue pahemmin kirjoja. Äikänryhmässäni on muuten eräs tyttö, joka lukee todella paljon kirjoja, suurin osa on jotain dekkareita. En tajua. Käyttääkö hän elämänsä nukkumiseen, opiskeluun (tyypillä menee hyvin koulussa), syömiseen ja kirjojen lukemiseen?
Kirjoja on tullut myös luettua syödessä, ruokapöydässä.
Välillä teen samalla tavalla laseilleni kuin Kabuto. Hänhän kohentaa lasejaan... No, jos muistatte miten. Ei sangoista, vaan tuosta keskeltä. Joskus on pakko tehdä niin.
Hinkkaan huuliani ja leukaani. En tajua, miksi.
Joskus otan samanlaisen asennon kuin Sasuke, tai muuten vain sellaisen "olen oikein mietteliäs"-asennon. Kerran kaverini alkoi käkättää, kun luin Death Notea, minulla oli juuri sellainen mietteliäs asento, tyyni, ehkä hieman vakava ilme kasvoilla ja välillä kurtistelin kulmiani hieman. Koita siinä sitten lukea.
Ai niin. Minäkin saatan nauraa äänetöntä naurua. Sinänsä ihan hyvä, sillä jos repeää vaikka koulussa, kesken tunnin. Sitäpaitsi: se on hauskaa.
Joskus nauran niin, että jotkut saattavat sanoa "toi on pelottavaa... Lopeta" tms. Siitä tulee sellaista kunnon käkätystä, tyyliin noita-akka käkätystä.
Minulla oli eräs peili, mutta rikoin sen. No, siihen peiliin liittyen... Aina nukkumaan mennessäni oli pakko kääntää se pois päin minusta. Aivan kuin olisin alitajuisesti pelännyt näkeväni jotain sellaista, mitä en halua nähdä. Jos en kääntänyt peiliä toisinpäin ajoissa, tuijottelin sitä aikani kunnes täytyi hoitaa homma pois alta.
Ja joskus hoilaan joidenkin biisien tahdissa. Ei siinä mitään, mutta vaikka en osaisi sanoja, saatan joskus koittaa leikkiä itse laulajaa. On toiminut rikkaharjakin mikkinä, lannetta tullut ketkutettua ja tehtyä dramaattisia ilmeitä/eleitä. Nykyään jäänyt vähemmälle.
Joskus saatoin istua pöntöllä vaikka tunnin, ja lukea jotain kirjaa. Se on jäänyt pois, en edes nykyään lue pahemmin kirjoja. Äikänryhmässäni on muuten eräs tyttö, joka lukee todella paljon kirjoja, suurin osa on jotain dekkareita. En tajua. Käyttääkö hän elämänsä nukkumiseen, opiskeluun (tyypillä menee hyvin koulussa), syömiseen ja kirjojen lukemiseen?
Kirjoja on tullut myös luettua syödessä, ruokapöydässä.
Välillä teen samalla tavalla laseilleni kuin Kabuto. Hänhän kohentaa lasejaan... No, jos muistatte miten. Ei sangoista, vaan tuosta keskeltä. Joskus on pakko tehdä niin.
Hinkkaan huuliani ja leukaani. En tajua, miksi.
Joskus otan samanlaisen asennon kuin Sasuke, tai muuten vain sellaisen "olen oikein mietteliäs"-asennon. Kerran kaverini alkoi käkättää, kun luin Death Notea, minulla oli juuri sellainen mietteliäs asento, tyyni, ehkä hieman vakava ilme kasvoilla ja välillä kurtistelin kulmiani hieman. Koita siinä sitten lukea.
Ai niin. Minäkin saatan nauraa äänetöntä naurua. Sinänsä ihan hyvä, sillä jos repeää vaikka koulussa, kesken tunnin. Sitäpaitsi: se on hauskaa.
Come to the dark side, we have cookies