Naruto.fi

Paras leluni ehkä oli vaalean punainen pikku pupu pehmolelu, jonka sain kun olinn neljän päivän vanha. Sen nimi oli Puputti ja hänen aitoi paikkansa on vieläkin kirjahyllyssäni.
Puputin rintamuksessa on iso A-kirjain jossa on vielä siivet...

Muista lempi lelujani taisivat olla Tukholmasta ostettu mustapantteri pehmolelu jonka nimi on Victoria "Vicky", senkin kunniapaikka on kirjahyllyssäni.
Sitten myöskin Tukholmasta ostettu dalmatialainen, pehmoleu sekin...
Sillä on ollut monta erinimeä, mutta se ensimmäinen taisi olla Tiitu tai Laikku, en muista tarkalleen...

Jostain sattuneesta syystä kaivoin vauvakirjani esiin muutama päivä sitten ja siellä luki suosikkilelujen kohdalla aa-aa nalle (aa-aa oli siis sen nimi x) ). Se oli sininen ja sillä oli sydämen kuva vatsassa
Toinen lempileluni oli keltainen leikkimopo, semmoinen millä pystyi siis itse ajamaan.
Hyvällä tuurilla voisin kaivaa esiin kuvia, missä nuo näkyvätkin (tosin, ketä nyt ne kiinnostaisikaan...)

Rakkain leluni oli pienenä sellainen söpö, ruskea nalle. Margareetta, nimittäin. Sitä sitten kuljetin aina mukanani, minne tahansa meninkin. Onhan sillä toisessa kyljessä reikäkin, kun riepotin sitä aina mukanani.
Margareetan sain silloin joskus hoitotädiltäni, kun muutimme pois. Sen takia siitä taisi muodostua niin rakas, koska se oli kuin muisto jostain vanhasta. Tällä hetkellä Margareetta sijaitsee kylläkin mökillä, siellä se on viimeiset 3 vuotta sijainnut.

Sitten minulla on myös Hemmo. Hemmo on olevinaan sellainen hirvi, mutta mielestäni se on ennemminkin joku möhkäle nykyään. Hemmon sain joskus enoltani lahjaksi, en muista missä yhteydessä. Se on vain säilynyt mukanani näihinkin päiviin saakka, tuolla jossain kaapin päällä se on vieläkin möhkäleenä.

Miksi kaikilla on nalleja ja legoja :huh:.Eikö kukaan arvostatyynyjä?

Oma rakas Pikkutyynyni(omaperäinen nimi,eikö) on matkannut mukanani jo ennen kuin olin vuoden.Pikkis on pieni vaaleanpunainen minityyny jonka päällä nukuin päiväuneni vauvana. Se on vieläkin unikaverini... :rolleyes:

Nöf.Enivei, Pikkutyynyä on korjattu hyvin monta kertaa ja päällinen uusittu viidesti.Muistan vieläkin kun itkin portaissa äitille kolmivuotiaana kun pikkutyynyn päällinen puhkesi.Kyllä äiskä sitten sen korjasi xD.

Isoveljelläni on samanlainen, mutta vaaleansinisenä ja sen nimi on Lutku.

<!--QuoteBegin-Narharial+Oct 25 2004, 05:47 PM--></div><table border='0' align='center' width='95%' cellpadding='3' cellspacing='1'><tr><td>QUOTE (Narharial @ Oct 25 2004, 05:47 PM)</td></tr><tr><td id='QUOTE'><!--QuoteEBegin--> Onko kukaan muu koskaan "leikinyt näkymättömällä ystävällä?" [/quote]
Minä olen! Tai siis kuulemma olen, itse en sitä valitettavasti muista, eli olen ilmeisesti ollut aika pieni silloin. Mitä olen äidiltäni kuullut, niin se oli tyttö ja sen nimi oli Hoosianna (wtf...?). Ilmeisesti leikin sen kanssa todella ahkeraan, mutta jossain vaiheessa se vaan loppui. Äiti kysyi, että missäs Hoosianna on, ja minä olin kuulemma vastannut, että se jäi auton alle ja kuoli. Aika järkyttävää... :O

Lempilelulistani vastaa aika paljon frostin listaa, eli minunkin rakkaisiin leluihini kuuluu luppakorvainen ja surusilmäinen pehmokoira, jonka nimi on Rusetti (tarkemmin sanottuna Mustikkarusetti, koska se oli sininen), pehmo-Turtle Donatello ja Puuhamaasta ostettu pehmosiili Mössö.

Uusimpana tulokkaana listallani on pehmosusi Nighteyes, jonka ostin toissa kesänä Irlannista, Dublin Zoosta. Nighteyes on vähän hernesäkkimäinen, ihan pennun näköinen ja hirrrrrrrmuisen halattava. Se nukkuukin kainalossani joka yö, oltiin missä tahansa.
Ja niille jotka ihmettelee, niin kyllä, Nighteyes on saanut nimensä Robin Hobbin kirjojen mukaan.

Paras leluni on ollut sellanen jänis minkä jostain sain en edes muista. Ja onha sitten niitä muitakin ollut mutta tuo pupu on niistä varmaan kaikken tärkein. Ja leegojakin on ollut iso kasa.

Eikö kukaan arvostatyynyjä?

Hah! Minulla oli sellainen pieni tyyny jossa oli todella vähän täytettä... mutta sitten ilkiä äitini heitti sen roskiin tietämättäni kun siihen tuli reikä
se oli ollut minulla vuodesta 1992 vuoteen 2001

no on minulla yksi nalle jonka nimi on rusina :rolleyes: se on aika rikkinäinen, mutta siitä näkee että sitä on rakastettu kovasti -_-

Nojoo... Noita pehmoleluja on vieläkin. Tosin ei ne sängyssä pysy, vaan kulkeutuvat yön aikana lattialle lojumaan.

Mulla kun oli aikoinaan pingviini phomolelu jolla mä sitten tein kaikkee kivaa nyt se on (ja on ainaollut) hyllyn päällä

hmmm mietitääs... en oikein muista... tai tiedä... ehkä sitä on joku pehmolelu ollut ei vaan tule mielee hmm.. noh... joskus 10 vuotiaana sain ihanan pehmo aasin sen vieressä nukun vieläkii

Tulee ensimmäisenä mieleen sellanen pieni ja pinkki - ei, vaan vaaleanpunainen - littana norsu jolla on vain kaksi jalkaa. Siis, etujalat ovat yksi jalka ja takajalat toinen. Ja sillä on valkoset korvat joista toinen on irronnut minun hellien otteideni ansiosta Taisin saada sen kastelahjaksi tai jtn :rolleyes: Ja annoin fiksuna tyttönä sen nimeksi minkäs muunkaan kuin Norsu. Loogista.

Ehdottomasti rakkain leluni oli/on Pupu. Se on keltainen kaniini ja hyvin kulunut. Moneen kertaan sitä on saanut olla korjaamassa neulan ja langan kanssa... Ja nukun edelleenkin sen kanssa ^^ Oma, rakas unileluni. Pienempänä kerroin sille salaisuuksiani, koska luotin siihen, ettei se juorua niitä eteenpäin niin kuin joku ihminen olisi saattanut tehdä...

Lisäksi pidin kamalasti prätkähiiristä... sekä sarjasta että niistä leluista. Keräsimme pikkuveljeni kanssa mahdollisimman monta figuuria ja leikimme niillä jatkuvasti. Ne olivat monta vuotta ihan suosikkilelujamme ja tallessa nekin ovat kaikki, pahvilaatikossa vanhassa huoneessani. Eihän niistä millään raaski luopuakaan. :rolleyes:

(Heh jokohan sain tämän postattua oikeaan topiciinkin )

Liuta siilejä, semmosia sinisiä vauvan pään kokosia pehmeitä olioita, joskus ibitzalta tuotuja, 16v sitten vielä oli unileluna mutta nyt ei ole enään tietoa missä ne on..

Kissa. Kun se laitetiin narulle kuivuun hännästä menin narun alle itkeen ja huutaan... äiti joutu jakeen mut sisälle ettei naapurit sekois lopullisesti...iskä oli sitten vaihtanu roikkumis kohtaa korvaan. Mutta olin jatkanu itkemistä... rakastin sitä mutta kun kasvoin isoksi... hukkasin sen eräälle kaverilleni... BAKA ME!

mulla on mun äidin vanha "Lempipupu"... Se on vanha ja hyvin likainen. Pesty viimeksi kaks vuotta sitte :blink: