Naruto.fi

Aika yllättävää että kukaan ei ole maininnut tässä vähän aikaa sitten ilmestynyttä Orpokoti (El orfanato) -elokuvaa. Myönnetään että olen kauhuelokuvien suhteen aika heikkohermo ja ehkä helpostikin pelästytettävä, mutta tämä oli ainakin elokuvateatterissa nähtynä niin pelottava että jossain vaiheessa oikeasti tuntui siltä ettei kestä enää, pakko päästä pois (en sitten kuitenkaan lähtenyt koska halusin tietää miten leffassa käy)! Ja kaikki vielä ilman minkäänlaista gorea tai (paljoakaan) väkivaltaa. Itse nimenomaan arvostan sellaisia kauhuelokuvia enemmän jossa pelkoa ei luoda väkivallalla ja verellä ja gorella - se on liian helppoa, vaatii paljon enemmän taitoa saada ihminen pelkäämään muuten.

Tottahan tuo mitä frostiperuna turisi, turhan paljon verellä mässäilyä. Moni on vissiin samaa mieltä luettuani tätä ketjua hieman taaksepäin.. Itse säikyin pahiten katsoessani ensimmäistä Manaajaa ja sitten tuo The Grudge oli ekalla katsomalla kyllä suhteellisen pelottava, mutta onko kukaan muuten löytänyt koomista kultaa vanhoista kauhuleffoista?

Ollaan kavereiden kanssa nyt paljon viimeaikoina niitä katseltu ja ihan kippurassa käkätetty, kun yrittää olla niin pelottavaa mutta se loppuu siihen että se pelättävä asia on nykystandardeilla ihan törkeän läppä mölli.

Hideyori kirjoitti:..onko kukaan muuten löytänyt koomista kultaa vanhoista kauhuleffoista?

..jep!, on nähty Scary Moviet

No mutta asiaan, siihen mitä kysyit, mut pistää ainakin nauramaan vanhojen kauhuleffojen trikkiefektit ihan täysillä. Ne samat mitkä sai pienempänä polvet tutisemaan näyttää nykyään ihan siltä ku 8-bittisen nintendon grafiikkaa lyötäis suoraan valkokankaalle. It - Se:n hämis ja Arachnofobian (myös hämis), saavat kyllä hymyn suunpielelle. Tohon tismalleen samaan kategoriaan pitäs tiputtaa yks non-kauhu-leffa missä oli ewokkeja ja siellä oli salettii saman porukan väsäämä "monsteri" joka myöskin nyt vanhemmalla iällä oli jokseenkin epäuskottavampi.

On kyllä nykyään helpompi arvostaa kauhuelokuvia joissa ei mässäillä verellä ja ruumiinosien irtoilulla. Olen jo manaillut muutamaan otteeseen kavereille että ei näitä jaksa katsoa kun joka leffa on vaan "parempi" mitä enemmän niissä silvotaan ihmisiä. Tien näyttäjinä toimi ainakin näin omasta näkökulmasta silloin Ichi the killer, Battle Royale, The Naked Weapon ja vaikka Kill Bill 1. Kaikki kyl joko japsileffoja tai sen hakuisia, se puhukoon puolestaan
Nyt kun aiheessa ollaan ja varmaan voi kauhugenreen raakuutensa puolesta laittaa niin katsokaa ihmeessä jos jostain löydätte elokuvan nimeltä The Machine Girl. Aika uusi japanilainen elokuva joka oli mielestäni oikeasti hyvä leffa; en odottanut oikein mitään siltä ja alkuteksteihin mennessä jo sai päättämään että tämä katsotaan loppuun

Hideyori kirjoitti:mutta onko kukaan muuten löytänyt koomista kultaa vanhoista kauhuleffoista?

No ensimmäisestä Alienista ainakin! Alien itse kun on niin selvästi vain tyyppi kumipuvussa joissain kohtauksissa, sen kankeat ja hitaat liikkeet eivät todellakaan nykyaikana aiheuta sellaista pelkoa mitä kuulemma aikoinaan. Ja vaikka chestburster-kohtaus ei sinänsä olekaan (ainakaan minusta) nykyäänkään koominen niin ei se kyllä pelottavakaan ole, varsinkaan kun on kuullut minkälaisia reaktioita kohtaus sai aikoinaan leffateattereissa aikaan (pyörtymistä, oksentelua ja tietysti hirveästi kiljuntaa).

Muuten ei noita vanhoja kauhuleffoja ole tullut nähtyä, mitä nyt jossain netissä tämä legendaarinen Psychon suihkukohtaus, ja kieltämättä vähän huvitti miten puukoniskut eivät osuneet typyä lähellekään. Oe voe. xP

En oo kattonu kauhuleffoja mitenkään erityisen paljon, vaikka leffagenrenä kiehtookin eniten. Pelkään nimittäin pimeää ja odotan yhä milloin joku örkkimörkki tuonpuoleisestä putkahtaa joku yö mun huoneeseen. Ei se varmaan uskalla tulla kun on yölamppu päällä, hyvä niin. ö_ö

Ainoa mikä on saanut ihan oikeasti pelottamaan taitaa olla tuo jenkkien Kauna. Pelottipa mennä leffan jälkeen suihkuun..

Hideyori kirjoitti:mutta onko kukaan muuten löytänyt koomista kultaa vanhoista kauhuleffoista?

No mitenkä olisi Evil Dead? Nauroin itseni kipeäksi sitä katsoessa.

Minua ei ole oikeastaan mikään kauhuleffa saanut ikinä pelkäämään, paitsi silloin, kun katsoin ensimmäistä kertaa Pet Sematary II:n. Sinä yönä kyllä karmaisi mennä nukkumaan. Kaiken kukkuraksi leffassa esiintynyt kuollut poliisi ja lopussa ullakolla heilunut kirvespoika jäivät ikävästi kummittelemaan mieleen.
Sama juttu Pet Semataryn ykkösosankin kanssa. Victor Pascow oli pitkän aikaa varmaan elämäni suurin pelko, ja toisinaan tuli nähtyä jopa painajaisia hänestä, mutta nykyään mies on lähinnä hellyyttävä. Ja elokuvassa esiintynyt akillesjänteen katkaisu saa niskavillani edelleen pystyyn. Se on asia, jota en pysty nyt enkä tule ikinä sietämään.
Ehkä nuokin johtuivat vain nuoresta iästäni, sillä tästä tosiaan on vuosia aikaa, kun katsoin elokuvat ensimmäistä kertaa.

Stephen Kingin elokuvat ovat ehkä vanhoja, mutta niiden psyykkinen karmivuus on jotain aivan uskomatonta. Välillä tuntee itsekin pimenneensä vintistä, kun katsoo niitä. Riding The Bullet on todella hyvä, se taisi viimeksi saada minut jopa hitusen pelkäämään, mut katsoin sen pari kuukautta sitten (sekin oli juuri sitä psyykkistä karmivuutta. Ei mitään, mitä elokuvassa näkyi).

Kauhuelokuvissa saa olla verta niin paljon kuin lystää, mutta enpä minä siitä hetkahda. Mutta tekee pahaa katsoa juuri jotain akillesjänteen katkaisuja tai jos tökitään terävillä esineillä kasvoihin. Muuten saavat silputa ihmisiä aivan rauhassa, sehän on lähinnä viihdyttävää.

Juu, ne on aina ne pikkujutut mitkä ällöttää kauhuleffoissa eniten. Hostelissakin oli sellainen akillesjännenapsauttelu ja se sai kyllä kiemurtelemaan penkissä. :D

Nooh, itselläni on mennyt tuo kauhuleffakausi pari vuotta sitten ohitse. Taisi olla 14-vuotissynttäreilläni, kun katsoimme House of Waxin, ja täytyy ihan rehellisesti myöntää, etten pystynyt katsomaan sitä edes loppuun :'D En ole uskaltanut koittaa uudestaan ja selvittää, johtuiko se vain iästäni vai onko se oikeasti niin kauheaa katsottavaa, kun ihmisistä tehdään vahanukkeja ja leikellään sormia poikki. Hyi.
Piakkoin olisi tarkoitus katsoa Sweeney Todd äikän elokuvapuheenvuoroa varten, saa nähdä innostunko taas katsomaan kauhuleffoja...

En jaksa paljoa kauhuleffoja kattella ku ne tuppaa olee juonellisesti niin laimeita. Ainoa mikä on todella saanu pään sekasin oli joskus aikoinaan Cube 2, sen jälkeen ei nukkumisesta tullu mitään. Pidän enemmän psykologisesta kauhusta kuin sellasesta jossa veri lentää ja Cubessa pelotti erityisesti logiikan mindfuck kun todellisuus alko hajoomaan käsiin. Samantyylinen ahdistus tuli yllättäen Benjamin Buttonin loppukohtauksissa juuri tuon todellisuuden vääristymisen takia.

Toinen mikä pelottaa on tekniikan ja yliluonnollisuuden yhdistäminen. Esim just Ringin telkkari/video -elementit ja Kaunan valvontakamerat. Haha joo en oo nörtti XDD Ehkä se vaan tuo sen kauhun jotenki lähemmäs itteään tai jotain.. Muutoin kyseiset leffat oli aika vaisuja.

Kuudes aisti ei mun mielestä lukeudu kauhuksi kun siinä on se juoni niin keskeinen (überkäänteet FTW!), mutta se olisi kuitenkin lempparini joka liippaa läheltä, Cube 2 vetää silti pelottavimman tittelin. Signs saa kunniamaininnan: Katsoin sen laivalla ja sain tuplajännityksen kun paatti keikkui kuin viimeistä päivää. Fail kategoriaan yltävät Silent hill ja Tieto.

Kakara_ kirjoitti:Manaajaa en suosittele kenellekään, nauroin kaverini kanssa elokuvan alusta loppuun saakka. Min en ymmärrä miten tästä on tullut niin tunnettu, sehän oli suorastaan säälittävä v_V;

Oletko katsonut vuoden milloin seon tehty? -73. Sen ajan tehosteiksi ne olivat huikeita ja jokaisella ajallaan on hieman erillaiset kauhuleffat. Puhuin äippäni kanssa siitä kun hän kävi katsomassa sen ja kuinka ihmiset kauhistelivat tehosteiden voimaa. Oli aikansa hitti :)

Mutta paatuneita nykynuoria se tuskin enää pelottaa (kuten minua tai sinuakaan : D). 10-vuoden päästä taas nauretaan kuinka helvetin kökköjä nykyiset leffat ovat olleet, heh.

--

Olen kauhuleffojen ystävä, mutta harmikseni kovin monet tuntuvat enemmän naurattavan kun pelottavan..