tiia kirjoitti:Viimeinen samurai (miten ne edes viittii raiskata tuollaisen aiheen jollain hollywood-paskalla ja Tom Cruisella???)
Ei noin. Se oli helvetin hyvä. Mäki ajattelin noin sillon ku en vielä ollu nähny sitä leffaa, mut se oliki yks parhaista mitä oon nähny.
Mutta tunteita herättävä itelläni oli ainaki Battle Royale. Ekal kerralla ku katoin oli koko päivä sellanen ihmefiilis. En oikee osaa selittää sitä joten en tee sitä. Tokalla katselukerralla ei enää tullu sitte paljo mitää fiilistä.
Jatko-osa oli erittäin huono tuohon verrattuna. Katoin sen jatko-osan ennen tota ja ihmetyttää, että miten ikinä edes jaksoin vaivautua kattomaan tota ekaa sen jälkeen.
Minulle jää yleensä todella hyvistä elokuvista päälle sellainen tunne kuin olisin joku hahmo tai minut olisi piirretty sillä tyylillä. Se on outoa, mutta jokseenkin hauskaa. ^^
Hyviä elokuvia, joita olen nähnyt ja joista on jäänyt ihana tunne:
Ice age (loistava elokuva, nautin todella sen katsomista. Se toinen osa oli hauska, mutta ei mielestäni sovelias lapsille)
Chiblin elokuvia tietysti (erityisesti Tonari no Totoro ja Henkien kätkemä, joista minulle iskee aina niin kesäinen olo. Niitä on niin ihanaa katsella)
InuYasha elokuvat (se on hauskaa, jos ne katsoo kaikki putkeen, niin jää sellainen tunne päälle, että alkaa hokea joitakin iskujen nimiä ja tulee muutenkin mieleen koko sarja, niin alkaa melkein itkemään, kun tietää, että on nähnyt sen jo...)
Muita en saa nyt enää päähäni, mutta yleensä minussa herättää tunteita vain hyvät elokuvat, joten en maininnut niitä huonoja.
|Hitsugaya-taichô FC|Kingdom Hearts FC|Ouran High Scool Host Club FC|
Olenkohan postannut tänne? No woteva, tykkään puhua elokuvista, joten mieluusti vaikka toistan samat asiat!
Suru
Minä en ole mikään hirveän herkkä ihminen. En itke tai paru -- mutta kyllä minä surulliseksi osaan tulla. Ainakin joksikin aikaa. Esim. Watership Down (Ruohometsän kansa) sai minut hyvin surulliseksi, paljon surullisemmaksi kuin se itse kirja. Jostain syystä myös NIMH (se alkuperäinen, perkele!) jätti minuun päällimmäiseksi surun. Lisättäköön Ghiblin Tulikärpästen hauta samaan ryhmään, vaikka suru olikin siinä ihan ohimenevä tunne.
Turhautuminen
Monien elokuvien aiheet ja tapahtumat aiheuttavat valtavaa turhautumista. Tällaiset elokuvat ovat juuri niitä, jotka herättävät syviä ajatuksia. Mm. Mononoke Hime ("Miksei kukaan voi olla iloinen?") ja Pon Poko ("Miksei mikään toimi tai riitä?"). Sitten on muuan nuortenelokuva, jonka nimeä en muista. Siinä tyttö, jonka lempiharrastus on vakoilupäiväkirjansa pitäminen, pakotetaan luopumaan "epäterveestä", "epänormaalista" ja "pakkomielteenomaisesta" harrastuksestaan. Tuo elokuva sai minut ihan käsittämättömän turhautuneeksi... ja surulliseksi.
Pelko
En muista yhtään elokuvaa, jota olisin oikeasti, OIKEASTI pelännyt. Uhrilampaat oli tosin nuorempana aika kova pala. Myös Kauna oli pelottava ekalla kerralla, tosin vain siksi, että katsoin sen yksin aamuyöllä. Tokalla katselukerralla nauroin sille. Ja, nojaa, pienenä taisin pelätä aika paljon Alien-leffoja.
Ei kun... Tuli mieleen Event Horizon. En muista milloin olen viimeksi nähnyt, mutta muistan, että ekalla kerralla oli aika varmasti kusi sukassa. Kaikista eniten pelkään outoja ääniä ja SIINÄHÄN niitä riitti.
Hilpeys
Äärimmäistä hilpeyttä herättäviä elokuvia on rutkasti. Olen ehkä hieman yksinkertainen, mutta minuun iskevät mm. Anchorman, Mel Brooksin hullutteluelokuvat (Space Balls, Robin Hood: Miehet sukkahousuissa, yms...) ja Jim Carreyn elokuvat (lähinnä Ace Venturat). Vielä enemmän repeilen Monty Pythonin elokuville -- mikään ei voita Life of Briania ja Holy Grailia.
Tahatonta hilpeyttä on herättänyt ainakin Dungeons & Dragons. Yksi maailman surkeimmista elokuvista, ihan pakosti.
Viha
Örrr.... Kuin Kissat ja Koirat pistää vihaksi. Ihan älyttömän huonosti tehty elokuva, ihan sama mitä kohtausta tai piirrettä yrittää arvioida. Muitakin huonouden takia vihaksi pistäviä leffoja on, esim. Troija, Van Helsing ja Little Nicky. Yäk.
Ajatuksia herättäviä leffoja on vaikea ruveta listaamaan, sillä eikö jokaisen leffan aikana tule ajateltua jotain? Kun katson jotain, ajattelen vähintään sitä, miten elokuva on tehty tai kuinka siitä olisi voinut tehdä paremman... Loppujen lopuksi monilla elokuvilla on paha tapa puida katsojalle asiat valmiiksi, jottei tämän tarvitse tehdä tätä itse.
Näin viikonloppuna uudestaan leffan Minority Report ja on se vaan edelleen musta ihan hirveän hyvä. Tom Cruisesta en tykkää yhtään vieläkään mutta se Agatha on niin ihana että sen reaktiot herättää kyllä ihan kaikki tunteet mussa peräjälkeen. Ja sanokoon muut mitä sanoo, musta leffassa on sanomaa ja laittaa miettimään omaa moraalia ja sitä miten paljon on luvallista uhrata yksilöitä yhteisen hyvän nimissä.
Monsutaa Mashin kirjoitti:
Mutta tunteita herättävä itelläni oli ainaki Battle Royale.
Oooh! Tuonhan mie unohinkin. Battle Royale kuuluu kastiin "outo olo". Ihan sairas leffa mutta kuitenki huippu. teki mieli ryhryä väkivaltaiseksi :D
Ja uutta:
Parkua ja itkua: Äideistä parhain. Olin eka ajatellu että tämä on taas joku maailman turhin suomi-paska, mutta oli aivan ihana. Tai ehkä ihana on väärä sana ^^'...
Oli kyllä tosi syvällinen ja tunnepitoinen leffa, itkin 90% leffan ajasta.
