Naruto.fi

fredo kirjoitti:
Eli kyseinen henkilö joutuu junnaamaan jo osaamiaan asioita 4+8+12+17+24kk = 5,5 vuotta ennenkuin hänelle periaatteessa opetetaan kunnolla uutta. Jotta tämä henkilö pääsee edes ottelemaan hän joutuu aktiivisesti treenaamaan vähäntään 12kuukautta ennenkuin saa vastaansa jonkin 12 kuukautta treenanneen ensimmäistä taistelulajia treenaavan henkilön.

Kotiinpäinvetoa, sori, mutta ainakin hanmoodo-otteluissa otetaan huomioon aikaisempi taistelulajikokemus. En tiedä kuinka pitkälle systeemi venyy, mutta esimerkkihenkilöllsei ainakin pyrittäisiin löytämään sopiva vastustaja.

Mainitsemiasi harjoittelun kieltämisiä en kyllä voi sanoa ymmärtäväni. Tietysti joitain linjauksia on pidettävä, esimerkiksi otteluissa kiellettyjen liikkeiden harjoittelu on varmasti melko päämäärätöntä.
Vyöarvot osaltaan myös helpottavat kilpailua. Ilmoittautuessa kilpailuihin on järjestäjän paljon helpompi katsoa saraketta "vyöarvo" kuin lukea pitkää selostusta siitä mitä ottelija osaa ja yrittää siitä päätellä mihin sarjaan hänet pitäisi tunkea. Käyttämällä havaintokykyään voi harrastajan ulkoista olemusta ja vyötä katsomalla esittää perusteltuja arvauksia henkilön taidoista. Minusta tämä on hieno juttu, sillä ei ole niinkään merkitystä onko se keksitty länsimaalaisia varten vai ei. Eivät ne itämaalaisetkaan niitä tunnu pitävän mitenkään naurettavina.

Ohhoh... Täällä oikein puhutaan Taekwon-dosta O_o!Kauhistuttaa ajatus jo. Olen harrastanut Taekwon-doa jo 2½ vuotta pakotuksella...ja pelkkää kidustusta minulle kun kaverit lopetti ja olen seurariippuvainen. 8 cup olen elikkä surkea (keltainen vyö).ITF.läinen myös olen kuin monet muutkin...

Ayami kirjoitti:Ohhoh... Täällä oikein puhutaan Taekwon-dosta O_o!Kauhistuttaa ajatus jo. Olen harrastanut Taekwon-doa jo 2½ vuotta pakotuksella...ja pelkkää kidustusta minulle kun kaverit lopetti ja olen seurariippuvainen. 8 cup olen elikkä surkea (keltainen vyö).ITF.läinen myös olen kuin monet muutkin...

terve, minäkin olen ITF:läinen <3 hmm pakkoa kysya, miten olet viel 8 cupil jos olet harrastanut jo 2 ja puol vuotta ?j os siis luin oikein ton kohan ... mutta hei miten voit harrastaa taekwon-doa, jos se muka on kidutusta... taekwon-do on LOISTAVIN taistelu laji mikä on ei siihen voi kyllästyy Mullaki lopetti kaveri taekwon-don.. Aluks mä en edes halunnut mennä taekwn-doon. Vaan se kaveri joka lopetti raahas mut sinne, mut jo ekois treeneis olin sillee, " VAU TÄÄ ON SE MITÄ MÄ HALUUN"... minä vaa rakastuin taekwon-doon.. ja jatkan sitä vielä vanhana pappanakin Ja saahan siellä uusia kavereitakin.

Olen itekki 8 cupil (keltasel vyöl) sain maaliskuus sen ja tässä jonku 4-6 kuukauen päästä varmaan uuet vyökokeet.

Itse olen harrastanut karatea melkein 2 vuotta ja minulla on oranssi vyö. Keväällä voin ehkä suorittaa vihreän vyön kokeen. Taistelulajit ovat kiinnostaneet minua pienestä asti, vaikken olekaan katsonut Bruce Leen ym. elokuvia.

Japanilaiset lajit ovat minusta varmaan kiinnostavimpia, mm. Bujikan Taijutsu (en ole kokeillut, ainakaan vielä), Kobujutsu ja kyllä osa muidenkin maiden lajeista vaikuttaa mielenkiintoisilta. Ainoat lajit joista en juurikaan koostu ovat juuri tuolta Koreasta kotoisin. Kovin agressiivisia, tämä on tietenkin vain oma mielipiteeni. Tosin onhan Taekwondossa enemmän potkuja ja vieläpä näyttäviä, mutta itse kannatan tekniikoiden nopeutta ja kätevyyttä tosi tilanteessa.

Haluaisin aloittaa ainakin Bujinkan Taijutsun, mutta saa nyt nähdä. Capoeirakin olisi varmaan hienoa, mutta en taida olla tarpeeksi vahva ja ketterä. Tai sitten Narutossakin ollut 'Drunken Fist', vaikka sen nimi ei olekaan ihan tuo. Mutta olen kyllä lukenut, että Kung Fun eräässä tyylisuunnassa jäljiteltäisiin humautuneen apinan liikkeitä... ja se siitä.

Harrastin karatea varmaan joku kuusi vuotta sitten. Saavutin jopa keltaisen vyön KUNNES käsi murtui. Viisi viikkoa kipsattuna, eipä siinä oikein enää tullut siellä käytyä. Lopuksi kun sain kipsin pois, eipä oikeastaan enää huvittanut ollenkaan palata harrastuksen pariin. Sen enempää en ole taistelulajeja harrastellu. Jotain miekkailua/keppipieksentää ois kyllä mukava kokeilla.

Itse aloitin juuri Sin Moo Hapkidon, joka on Korealainen taistelulaji. Tähän mennessä on ollut kivaa, on harjoiteltu potkuja, lyöntejä, irrottautuimisia, kaatumisia ja hermopistetaisteluakin. Tällaisissa lajeissa on kyllä hyvä ottaa joku kaveri mukaan, tutun kanssa on helpompi harjoitella ja ottaa epäonnistumisetkin huumorilla :3
"Ja muistakaa sitten pojat sivulle kaaduttaessa se jalka koukkuun *näyttää esimerkin*. Tämä siksi että jalan ollessa suorana *näyttää taas esimerkin, miespuolisten oppilaiden ilmeet valahtaa*..."
Ja mullahan piti pokka juu.

.

^
Tahtoisin todella kuulla perustelusi, miksi itsepuolustus- tai taistelulajista ei ole pelastamaan omaa nahkaasi? Korostan itsekin, että aina on parempi välttää taistelu kuin ottaa riski että häviää. Mutta voitko rehellisesti sanoa, että vuosisatoja jatkuneet taidot olisivat hyödyttömiä? Jos et itse ole koskaan harjoittanut oikeata taistelulajia, niin miten voit sanoa noin?

BugShino kirjoitti:^
Tahtoisin todella kuulla perustelusi, miksi itsepuolustus- tai taistelulajista ei ole pelastamaan omaa nahkaasi? Korostan itsekin, että aina on parempi välttää taistelu kuin ottaa riski että häviää. Mutta voitko rehellisesti sanoa, että vuosisatoja jatkuneet taidot olisivat hyödyttömiä? Jos et itse ole koskaan harjoittanut oikeata taistelulajia, niin miten voit sanoa noin?

Brawleri voi voittaa aina harjoitetun lajin harrastajan, likaisesti tappelevaa on oikeasti vaikea hakata. Mutta eittämättä tehokas harjoiteltu aloitus voi antaa välittömän voiton ja pääsyn tappelutilanteesta.

.

^
Sori, mutten tuosta vastauksestasi saanut kunnolla tolkkua. Tai siis, en vain hoksannut mitä ajoit takaa. Jos voisit hiukan selventää.

Ei vyön värillä ole merkitystä, mutta harjoittelun myötä karttuu oikeasti sitä taistelukokemusta, joka puolestaan näkyy liikkumisen ja reagoinnin nopeudessa, kuten myös tehokkuudessa. Itsekin olen jo useamman vuoden harrastanut karatea, mutten voi sanoa olevani mikään Bruce Lee, kaukana siitä. Mutta siihen verrattuna, mitä olisin ilman saamaani opetusta, ei voisi edes puhua samassa lauseessa. Ymmärrän että sen kokemuksen hahmottaminen mitä on esimerkiksi judokoilla ja karatekoilla, on hankalaa hahmottaa vähän aikaa nyrkkeilyä harrastaneena. Olen nähnyt monia karaten harrastajia ja voin sanoa, että “they are pretty good”. Ja kyllä dojoilla tapellaan ihan tosissaan vaikka harjoitellaankin. Varpaita menee, mustelmia tulee ja erityisen “mukavaa” on kun oma potku tekee tuttavuutta vastustajan kyynärpään kanssa.

Ja ylivoimaa vastaan käydessä kannattaa käyttää päätä. Jos pakotietä ei ole tai se pitää tehdä, kannattaa tyrmätä ensin joukon tukipilari (esim. jengin kookkain kaveri) tai pakottaa vastustajat tulemaan kimppuusi jonossa eikä piirittäen.

.

Kyllä ainaki itelle ensimmäisissä harkoissa ensimmäisenä asiana opetettiin että paras tapa puolustaa itteesä on kääntyy nopeeasti ympäri ja ottaa jalat alle. Mutta tilanteessa jossa se ei sitte ole mahollista niin kyllä niistä itsepuolustuslajeista on muutakin hyötyä kun hyvä kunto, sillä ku on vaan tarpeeks kauvan harjotellu nii kyllä ne liikkeet lähtee ilman ajattelemista ihan selkärangasta. Tietysti täytyyy ymmärtää se että kadulla ei välitetä siitä osutaanko jalkoväliin, selkään, tai silmiin. Mitä sitte tulee nuihin lukko ja heitto lajeihin, niin en ainakaa ite usko että ne sen huonompia on. Ne vaan vaatii huomattavasti enemmän harjottelua toimiakseen ja katu tilanteessa ainaki omasta mielestä huonona puolena pidettävää lähemmäs menemistä,mikä voi olla aika hankalaa jos tulee nyrkkiä ja rautakärkimaiharia päin näköö. Tietysti taitolaji sekin, mutta ite ainakin koen nyrkejen ja jalkojen käytön helpommin omaksuttavaks, vaikka siitä voi isomman laskun saadakki ja työluvan...

Mitä tulee tuoho fredon kommenttiin jostain rajotuksista, niin ite en ainakaa ole omassa seurassa kohannu mitää tuommosta mitä mainihit. En tiedä sitte johtuuko se ihä vetäjästä, vai oman seuran sekametelisoppa tyylistä. Mutta kyllä ite olen ainaki iha ilma rajotuksia yms saanu opetella ja käyttää harkoissa kaikkia opetettuja temppuja, sekä jostain muualta opittuja. Toisaalta on kyllä helppo kuvitella että jossain kilpailuhenkisempien seurojen treeneissä vois tuollasia rajotuksia tulla vastaan, minkä takia tuleeki matkustettua 50km harkkoihi pääsemiseks.

Olen pari vuotta treenannut nyt aikidoa, eli "harmonisen voiman tietä". Sanotaanko nyt näin, että vaikka treenaankin tosissani ja täydellä panoksella aina tekniikoita, suhtaudun lajiin vielä tässä vaiheessa enemmän hauskana liikuntana, jossa oppii sivussa itsepuolustustakin. Parhainta tässä on ollut se, että kehonhallinta ja notkeus paranevat harrastuksen myötä. Pikkuhiljaa sitten vuosien saatossa voi korostua tuo kamppailullinen merkitys minullakin, katsotaan nyt.

Itsepuolustuksen kannalta ajatuksia: aikidon perusajatushan on se, että hyökkääjää ei vahingoiteta, vaan hyökkäys ohjataan sivuun hyökkääjän omaa voimaa hyväksikäyttäen ja hänet ohjataan maihin lukon tai heiton avulla. Nythän on kuitenkin niin, että jos joku tosissaan tarkoituksenaan satuttaa kävisi päälle (ajatellaan hypoteettisesti että tilannetta ei voisi välttää), eläisin kyllä melkoisessa kuplassa, jos lähtisin tässä vaiheessa torjumaan hyökkäystä yrittäen samalla suojella hyökkääjää vahingolta! Ajatuksen tasolla tämä on tietysti hienoa: hyökkäys eliminoidaan, ja vältytään vielä pahoinpitelysyytteiltäkin. Se on ehkä jotain mihin voidaan pyrkiä, mutta jos yliarvioi oman tasonsa tilanteeseen nähden, se kostautuu kyllä.

Näkee, että teistä kukaan ei ole hirveästi perehtynyt kamppailulajeihin. Lueskelin tossa noita viestejä ja emmä tiiä pitäskö itkeä vai nauraa.
Väitääks teistä ihan oikeasti joku, että treenannut nyrkkeilijä, kikkeri yms ei voittas perus kuulapäätä tappelussa? Hhaha hyvä läppä. Menkää sinne salille treenaamaan älkääkä täällä kertoko tommosia hölynpölyjä.