En voi olla ihmettelmättä ihmisten käsitystä termistä urheilu. Tuskin missään noteeraamisen arvoisessa esim. tekstissä on määritelty urheilu siten, että sellainen urheilu vain on urheilua jossa tulee virtaava hiki ja vähintään 300 mustelmaa per peli-ilta. Urheilu voi myös olla 'pelkkää' äärimmäistä taitoa vaativaa (käytetään nyt vaikka Wolframin verbiä) nysväystä. Yhtälailla se golffin hole-in-onen tekeminen vaatii armotonta harjoitusta kuin vaikkapa tuossa amerikkalaisessa jalkapallossa siihen huippukuntoon pääsemiseen tarvittava myös äärimmäinen lihaskuntoharjoitus. Niin ammatti golffaus kuin ammattilais 'amerikkalais jalkapalloilu' ovat lähestulkoon bloodline limittejä, tosin niihin omiin skilleihin voi kummankin lajin kohdalla itse vaikuttaa. Ja sellaista ihmistä saa ihan vapaasti jokainen kutsua idiootiksi, joka luulee että on helppoa päästä ammattilais tasolle golffissa tai amerikkalaisessa jalkapalossa.
<!--QuoteBegin-hqf @ Jan 15 2005 23:46+--></div><table border='0' align='center' width='95%' cellpadding='3' cellspacing='1'><tr><td>
QUOTE (hqf @ Jan 15 2005 23:46)</td></tr><tr><td id='QUOTE'><!--QuoteEBegin-->säbä on perseestä sen takia et sen oppii liian nopeesti ja se on ihan pimeen helppoo (vai onko meiän luokka ihan paska säbässä??)[/quote]
Ensinnäkin, oletan kyseisen lauseen sekavasta ilmaisusta, että olet iältäsi peruskoululainen. Ja puhut lauseessasi säbästä, eli salibandystä jota muka olette pelanneet luokkien välisissä otteluissa sekä mahdollisesti myös eri koulujen luokkia vastaan. Tehdään siis heti alkuunsa selväksi, että vaikka tiedän niiiin ammattitasoinen luokkanne voittaisi jokaisen Suomen muun luokkatasosi luokan 'säbässä', niin siitä et saa mitään ainesta sanoa sitä helposti opittavaksi lajiksi. Säbä = salibandy, ja salibandy ei ole sama laji kuin yli-tasokkaiden luokkienne välinen koulusähly. Salibandylle ja koulusählylle on kummallekin olemassa ihan omat sääntönsä, ja niiden suhdetta voidaan verrata lähes jääkiekon ja kaukalopallon väliseen eroavaisuuteen. Ei koulussa koulusählyä pari tuntia viikossa pelaava ihminen (myöskään sinä) , pärjäisi paskan vertaa esim. Suomen 2. divarin tasoisissa otteluissa niillä maan mahtavilla koulusähly skilleillänne, olisit kuin kala kuivalla maalla. Sitten kun pelaat Ruotsin elitserienin huipputason joukueessa pistepörssin kruunattuna kuninkaana niin lauseessasi olisi edes hiven järkeä ja ideaa.
Niin, ja takaisin topicciin. Itse taidan olla jonkin sortin urheiluhullu, nimittäin suosikki lajejani tulee mieleen erittäin runsaasti. Pistetäänpä niitä tähän epämääräisessä järjestyksessä:
-Salibandy
-Jalkapallo
-Pöytätennis
-Sulkapallo
-Lentopallo
-Melonta
-Paintball
-Keilailu
-Juoksu
-Pesäpallo
-Ammunta
Aktiivisemmin olen näistä harrastanut jalkapalloa, yli yhdeksän vuotta. Sählyä olen myös pelannut penskasta asti ja vähintään yhtä kauan kuin futista, mutta nyt vihdoinkin olen pääsemässä sille salibandyn puolelle. Nuota muita lajeja pelailen sitten satunnaisesti mahdollisuuksista riippuen.
Pöytätennistä tulee pelailtua usein, koska omistamme kaksi pöytää joista toinen on stigan laatupöytä ja toinen itsetehty tuotos..
Sulkapalloa pelaan tuossa ala-asteella yleensä väh. 2 kertaa kuukaudessa. Sinne on kätevä mennä pelailemaan lähes milloin vaan hyvien suhteiden ansiosta koulun henkilöstöön. (Myös sählyä käyn pelaamassa kyseisellä koululla erittäin usein.)
Melontaa en ikävä kyllä ole päässyt harrastamaan kuin muutaman kerran. Paras kokemukseni kyseisen lajin tiimoilta sijoittuu lapin rippileiriin, jolloin saimme melottavaksi ihan (erittäin) pienen mittakaavan 'koskiakin'.
Paintballia olen myös pelannut erittäin vähän, mutta lajina se poikkeaa muista mielenkiinnonkohteistani suuresti. Erilaisuus on yksi lajin suurista plussista.
Keilailemassa olen elämässäni jonkun kerran ollut, viimeksi toissapäivänä. Tämä laji eroaa myös muista suosikeistani suuresti ja se tekee siitä mukavan lajin. Vaihtelu virkistää tämän leppoisan lajin merkeissä.
Juoksu on ollut yksi suosikeistani luultavasti siitä asti kun olen osannu jalkojani käyttää. Yleisurheilua on muutenkin tullut joten kuten varsinkin pienempänä harrastettua, mutta enää ei lähes muuten paitsi koulun omissa kilpailuissa. Juoksua harrastan nykyään eniten lenkkeilyn merkeissä, mutta se on suuri etu myös salibandyn ja jalkapallon kannalta varsinkin.
Pesäpallo, hmm.. Sitä pelaan kesäisin 'jonkin verran'. En tiedä voiko tuosta ollakaan pitämättä sellainen ihminen joka on käynyt tuon ala-asteen minkä minä olen käynyt: heti kun lumet pesis kentältä sulaa niin joka viikko pelataan koulussa ainakin 4h per viikko pesäpalloa. Omaksi onnekseni olen aina pitänyt siitä.
Ammunnan harrastaminen on kesäisin suhteellisen yleistä kohdallani siinä jalkapallon ohessa. En pitäisi mahdottomana ajatuksena ammunnan harrastamista seurassakaan, jos jalkapallo ja salibandy + muut lajit eivät veisi niin paljoa aikaa. Sitä tulee nykyään kuitenkin ammuskeltua vaan pienoiskiväärillä kesällä pääosin lentäviä turhia otuksia ja tietenkin ihan maalitaulu ammuntaakin. Tästä lajista on kyllä myös negatiivisia muistoja kuten se että viime kesänä kun maalitaulua olin kiväärillä rei'ittämässä, niin panos räjähtikin jo aseeseen sisälle, siis silmäni ja korvani viereen. Silmä ei onneksi mitenkään vahingoittunut, eikä korvakaan pitkällä tähtäimellä koska se tinnitys jatkui vain muutama seuraavaa päivää.
Ja nyt tämän super salaisen yli rasittavan harrastukseni pariin, nukkumaan.
), taitoluistelua, ratsastusta, telinevoimistelua ja nyt kung fua (eihän sitä lasketa urheilulajiksi? vai oonko mä taas missannu jotain?)
meinaa mä lentelen kamppauksiin tai sitten tönäisyihin tai mihin vaan, ja aina on hauskaa.. sitten ne tavat millä sitä palloa sinne maaliin koitetaan "laukoa", ei mitään kärsäpotkuja, eeeei 
