Kirjoittaja Karuoru » Ma Huhti 28, 2008 20:18
Minä en hirveästi tykännyt. Elokuvan ulkoasu ja äänimaailma olivat toki todella hienoja, siitä ei kannata käydä kiistämään, mutta juoni oli sen verran yksioikoinen, ja epäyllätyksellinen, ettei se oikein temmannut mukaansa. Näykki ja kiusasi kyllä ajoittain, latistumatta tai paranematta mihinkään suuntaan. Potentiaalia olisi kyllä ollut, mutta kun elokuvasta ei tosiaankaan tahtonut jäädä mitään olennaista mieleen (Allekirjoittanut unohti jopa Taruhon nimen, ja joutui sen takia katsomaan leffan osaksi uudelleen löytääkseen kohdan missä se sanotaan^^' Ironista, sillä Taruhohan oli näennäisesti tärkeä hahmo, ainakin Shionille).
Pahiksena Mouryou/Yomi yhdistelmä oli pliisu ja mitään sanomaton, eikä vähiten sen takia että näkyvimmän sankareiden jarruttelun takana olivat nämä hänen taas niin erittäin muistettavat alaisensa (*drop* okei, osasyynä on sitten minun nimimuistini), jotka olivat pidemmän päälle varsin outoa sakkia. Hienon näköistä ja kuuloista jutsua lentää sikin kosin sinne tänne, mutta sen vähäisen joutoaikansa he tuntuvat alati vetävän vielä yhden annoksen piristeitä pystyäkseen pitämään hommaa yllä.
Shion ei taas loppujen lopuksi ollutkaan niin ämmä kuin aluksi vaikutti, mutta tämä selkkausta suorasti tai epäsuorasti milloin minkäkin demonin kera => rankka lapsuus => myöhemmin murhaaja/sekopää/kiusantekijä/pilallehemmoteltu päällepäsmäri akka alkaa muodostua jo kliseeksi sarjan sisällä, kun Naruto lähes poikkeuksetta samaistuu ja samaistaa nämä oletetut ja tietenkin aina todet yksinäisyyden ja ymmärryksen puutteen kalvavat tunteet. Mietityttää, eikö kasikirjoittajilla todellakaan ollut mitään muuta ideaa. Myös se vähän ihmetytti, että tässä puhutaan nyt maailmanlopusta, joka hitaan ja piinallisen sijasta olisi ollut ilmeisesti jokseenkin nopea toimtus. Piste. Silti tunnelma pysyy auttamattoman 'roudataan tämä tytti sinne minne pitikin ja mennään kotiin'-tyylisenä + Naruton yleät sankarikompleksit siinä välissä. Tämä on varsin kömpelö valinta yhdistettynä epäomaperäiseen ja säväyttämättömään pahikseen. Tieto siitä, ettei se Naruto kumminkaan kuole ja maailma pelastuu tappoi hyvin paljon katselunautinnosta, tuntui kuin se kaikki olisi hienoista toimintakohtauksista huolimatta nähty, monta kertaa aikaisemmin. Alun 'sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää' tyyliset vahvansävyiset lupaukset jättivät fiiliksen, että tässä vieä pidetään hengitystä moneen otteeseen... mutta sekin jännitys jäi ärsyttävän vähäiseksi.
Tämän jokseenkin rankan tekstin jälkeen on kai vähän hölmöä väittää vielä, että tokihan leffalla oli hetkensä. Naruton shampoomainos saabisut ja Leen liköörikonvehti episodi kirvoittivat yhden jos toisen hyvällä tavalla huvittuneen ja yllättyneen ajatuksen, myös ääneen (...myös ne alun hautajaiset; vakavasta tunnelmasta huolimatta kerkisin kysyä iteltäni että:"Tynnyri?"). Tulivuoret, laava ja synkkä savu ovat aina hyvä valinta kun puhutaan suurista loppukohtauksista, koska niissä on just sopivasti draamaa, jännitystä ja nostalgiaa (legend of the zelda, oot, fire temple) =D Myös Neji 'hyvät hahmo'-asteikolla petrasi huimasti. Myönnän, ettei hän ikinä ole ollut erityisen kiinnostava hahmo minusta, mutta nyt ihan tyytyväisenä olen syönyt jonkin verran sanojani, koska jannu oli leffassa helkkarin cool.
rankan työvuoron jälkeen...-.- huoh xD
Katotaan
