Natuton emolapset

[Muumilimu]

Natuto xDD Joo enpäs tiedä mutta minusta tämä vaikuttaa vähän turhalle vaan antaapi ainakin minun puolesta olla. Dunno..

[Jatimatic]

^ Eh? Minun mielestäni tämä on parempi aihe kun moni sinun tekemäsi...

Juuri mitein tänään tota 23 jaksoa katsoasseni niitähän on ollut liiankin monta, Naruto, Sasuke, Gaara, Sasori ja se luuhemmo muitankin varmaan en muista. Kishimoton värittömyys varmaan onkin pääsyitä miksei Naruto enää jaksa innostaa kuten ennen.

[Muumilimu]

^ Eh? Minun mielestäni tämä on parempi aihe kun moni sinun tekemäsi...

OFF
Voi olla. No jokaisella on omat mielipiteensä :P
OFF

[Ave-chan]

Tällaiset "Natuton" kaltaiset "emolapset" vetoavat lukijoiden ja kuluttajien tunteisiin ja saavat heidän kaikesta kaupallisuudesta syöpyneet sydämensä vuotamaan elohopeaa ja muita nestemäisiä jalometalleja, ja ostamaan siinä sivussa sen Jumpin jossa Natuto ja emoskidit seikkailevat. Kyllä sitä paatuneinkin paholainen muutaman kyyneleen tirauttaa seuratessaan Gaaran tai Sasuken rakkaudetonta elämää.

Taitaa olla se Naruton asenne, joka ihmisiä kiehtoo. Vaikka asiat ovat menneet päin poron sanonko-mitä, niin aina voi näyttää keskaria auktoriteeteille ja tehdä parhaansa, välittämättä otsaansa poltetuista stigmoista tai muiden ennakkoluuloista. Sasukessa, Gaarassa ja Sasorissa yms varmaan viehättää niiden paska elämä - sentään jollakin menee vielä huonommin kuin itellä, lawl!

Srsly, "Natuto"? Wtf...

[minori]

Jep, ne vetoavat tunteisiin ja lisäksi totta kai kun kohdeyleisönä on 13+ teinit, niin on kiva ajatella, että saa tehdä mitä huvittaa ilman vanhempia komentamassa ja tietty meissä jokaisessa elää se pieni marttyyri, joka nimenomaan haluaisi olla kuin Naruto ja kumppanit, että voisi syyn kanssa haistatella auktoriteeteille jne. Huomaahan sen siinäkin että Sakura, jolla on ollut kohtalaisen normaali ja hyvä lapsuus, ei ole niitä vakavasti otettavimpia hahmoja ja muutenkin aika inhottu, kun tuntuu noiden pahojen kokemusten puutteessa aika tietämättömältä ja bimbolta.

Eli siis ei sinusta tosiaankaan tule hyvää muusikkoa tai mangan/animen päähahmoa ilman vaikeaa lapsuutta...

[Setzeri]

Angstikakarat on yksi semmoinen asia mitä mä vaan yksinkertaisesti en siedä fiktion tuotteissa, koska mitä niillä edes yritetään saavuttaa? Ku en tiedä voiko sitä sanoa hahmonkehitykseksi jos joku on angstikala ja sitten joku homppeli auttaa sitä jossain tyhmässä nakkiasiassa ja sitten se onkin ihan "hei, angstaaminen on tyhmää, minusta tulee pirteä kova jätkä jotta lukijat voivat ottaa minusta mallia!"
Mutta onneksi meillä on hahmoja jotka EI ole angstikaloja.

[JeBaZ]

Angst viil hahmoissa ei ole mitään vikaa. Siinä on vikaa jos ne angst viilaavat samasta aiheesta koko sarjan pohtimatta sitä tai ratkaisematta. NGE on angst x 2, mutta kaiken sen setvimisen ja syvemmälle uppoamisen jälkeen asiat selkiytyvät(?). Itse ainakin siesin Narutossa ilmenevää angstia aina fillereiden alkuun asti. Shippuudenia en ole paljoa katsonutkaan...

[Viittaperkele]

[off]

NGE on angst x 2, mutta kaiken sen setvimisen ja syvemmälle uppoamisen jälkeen asiat selkiytyvät(?).

En tiedä mitä sarjaa sinä olet Jebaz katsonut, mutta minun muistaakseni NGE:n koko itu ja idea on siinä että kaikki angstaa ja sitten loppuu aika ja budjetti. Ja sitten joku nyhtää jostain rahaa ja sitten angsti jatkuu taas vähän aikaa.

[/off]

Mitä angstipalleroisiin taas tulee, kokemattoman kirjoittajan on helpompi saada irti "elämää suuremmista" surkeudenaiheista, sillä tavallisia järjellä setvittäviä ongelmia on vaikeampi saada näyttämään hienoilta ja mediaseksikkäiltä.

[roxor]

~

[Jatimatic]

/off Jos ei angsti iske lukekaa/katsokaa One Pieceä \o/
Ja jos olisin tavallinen teini minua ei kiinnostaisi Naruto pätkääkään, et en tiedä onko tää ny niin teineille suunnattu ehkä japanilaiset lapset kuitenkin on ihan eri taajuudella?

[h3h3h3]

Eli siis ei sinusta tosiaankaan tule hyvää muusikkoa tai mangan/animen päähahmoa ilman vaikeaa lapsuutta...

Luffy, onnistunein päähenkilö ja eikä emoile.

Narutossa on todellakin vähä liika näitä 'emo' lapsia, Kishimoto vois joskus keksiä jotain uutta eikä vain synkentäisi sarjaa ojaan.

[Karuoru]

Käsite 'emo', on hyvin kaukana semmoisista käsitteistä kuin vaikkapa, 'masennus', 'mielenhäiriö', 'mielisairaus' tai 'trauma'. Kishimoto on selvän yksinkertaisesti luonut yksinkertaisesti mahdottoman Universumin. Narutoverse on oikeastaan hyvin raadollinen maailma, jossa alle kymmenenvuotiaasta lapsesta voi tulla armoton ammattitappaja. Retrospektiivissä kukin voi tahoillaan palata ala-asteen ensimmäisten luokkien aikaan, kukaan meistä ei varmaan yksinkertaisesti kestäisi sitä helvettiä, jonka läpi Narutoversessä leikki-ikäiset lapset pusketaan. Itse ihan avoimesti oikean maailman menossa vastustan lapsien pakottamista sotilaiksi. Fakta on, että ajatusmaailma joka lapsisotilaalle syötetään voi kiteyttää hyvin yksinkertaisesti siihen, että ase ja tappaminen/murhaaminen on tapa ainoa tapa selviytyä ja elää, syödä, nukkua ja hengittää. Ihmisellä, lapsillakin on selviytymis ja itsesuojelu vaisto, tämmöinen pieni ja varsin surkastunut jäälle aikojen takaa; 'taistelu elämästä ja kuolemasta' tilanteessa se kumminkin ottaa vallan, kun kuoleman pelko laukaisee paniikin ja ihmisen suorituskyky paranee. Fyysinen ja psyykkinen terveys kulkevat käsi kädessä, sitä ei käy kieltäminen; kuvitelkaa mitä alituinen valmius ja valveus selviytyä pääasiassa tappamisella tekee henkisesti vielä kypsymättömälle ihmiselle. Narutoversessä ninja, kehdosta todennäköisesti aikaiseen hautaan (en usko ninja elinikäennusteen olevan erittäin korkea), ninja koulutetaan palvelemaan kylää ja Kagea sotataidoilla, ollen tämän lähes ainoa mahdollisuus selviytyä.

Kun ajatellaan historiallisesti oikeita ninjoja ja ninjutsua, jotka eivät suinkaan ole mikään yksiselitteinen ja homogeeninen käsite, paljon ratkaisevia käsitteitä on hautautunut historian pimentoon. Ninjutsu tarkoittaa muun muassa salassa pysymisen taitoa, tämän takia historiallisten yksityiskohtien puute. Olen kumminkin, toki kiistanalaisista lähteistä lukenut aikoinani kauan ennen Narutoon tutustumista ninjoista; jotkut teorioista kuulostavat mielestäni vieläkin aika hurjilta. Näitä teorioita voi kumminkin rinnastaa melko hyvin Narutoon. Jo lapsen leikit siitä lähtien kun hän oppi kävelemään, viitoittivat tietä ninjaksi; esimerkiksi notkeuden ja tasapainon harjoittelu varhaisessa iässä kun nivelet ja nivelsiteet olivat vielä pehmeä. Vuosien vastaavan harjoittelun jälkeen taitava ninja pystyi vapauttamaan itsensä monenlaisista siteistä ja kahleista, koska pystyi niksauttamaan niveliään pois paikoiltaan ja takaisin.

En epäilekään, varsinkin kun mukaan heitetään chakran kaltainen mystinen elementti, ja ninjutsu, joka ei alun perin ole vain taistelutaito vaan kokonainen kulttuuri, muutetaan Narutossa tekniikoiksi, etteikö narutoversen ninjan, lapsenkin fyysinen valmius olisi joten kuten riittävä. Vika onkin minusta siinä, että narutoversen ninjojen mentaalinen kasvatus on omalla tavallaan perseestä; tukahduta tunteet, ajattele aina kylmästi ja loogisesti, sekä kylän ja tehtävän parasta, maalina onnistuminen mieluummin virheettömästi. Tietenkin sarjan idea on siinä, että päähahmot ovat päättäväisiä, vallankumouksellisia ja siksi aitoja, onnistuvaisia ja persoonallisia, mutta usein taka-alalla kohtaamme siihenkin, mitä käy, jos rikot tämän kirjoittamattoman koodiston; Herran jumala Sakumo Hatake teki itsemurhan (todennäköisesti vieläpä 'luvattoman' semmoisen), vaikka hänellä oli lapsi ja todennäköisesti vaimokin elossa, sen takia että hän antoi emootiolleen periksi; pelasti ystävänsä, munasi tehtävän, ja joutui kylänsä ja jopa pelastamiensa ystäviensä silmissä niin hitonmoiseen häpeään. Ja hän nyt oli sentään liioittelematta hirveästi yksi sarjan kovimmaksi luokiteltuja ninjoja, jotka siis eivät kuulu päähenkilökaartiin.

Minkäkokoinen on paine, joka asettaa ihmisen noin lyhyessä ajassa riistämään itseltään hengen.

Useammassa kuin yhdessä kohdassa näkökulmasta päätellen, narutoversen kulttuurin tapa menetellä henkisiin paineisiin, menetyksiin, masennuksiin ja varsinkin lasten mentaaliseen hyvinvointiin on huono, jopa olematon; kaikki pitäisi pystyä kylmäkiskoisesti hallitsemaan ja hiljentämään. Henkistä hyvinvointia ja persoonallisuutta haavoittava tekijän ei välttämättä tarvitse olla edes iso juttu, ja tässä mittakaavassa veljessurmat, verikostot, totalitaarinen syrjiminen ja brutaali naivi luulo siitä että ihmisten tappaminen on yksinkertiasesti elämän tarkoitus, ovat se radikaalimpi ääripää.

Narutoversen lasten ongelmat ovat ymmärrettäviä aina siitä lähtien, missä ammatissa he riittämättömällä henkisellä paineensietokyvyllä toimivat; joitakin näistä syistä on taatusti mahdoton korjata, seurauksia voidaan vain lievittää.

"Emoilusta" huolimatta Naruton hahmokaarti on oikein mielenkiintoinen, mutta täytyy myöntää; jotkin lähtökohdat ovat aika hurjia (Gaara ainakin taistelee mitali sijoista kategoriassa "Maailman paskin lapsuus"). Kyse nyt kumminkin on vain fiktiosta, joten kohdistan mieluummin energiani hahmojen kehityksen suuntaan, joka on eittämättä monin tahoin melko hyvän laatuinen. Ristiriidoilta ja aikuistumisen paineilta ei voi kukaan välttyä, vielä jos yrittää jatkuvasti selvittää menneisyyttään tai päästä sen yli. Isoja kokonaisuuksia tapahtuu vain pienten askelten kautta niin hyvään kuin pahaankin. Naruton tarinaan sopii sovittaa tätäkin ajatusmallia, kuuluuhan sankarin luonteeseen peräänantamattomuus, toivo paremmasta ja taito vaikuttaa ystäviinsä ja vihollisiinsa. Kaikkien näiden tarinoiden ei olekaan tarkoitus päättyä hyvin, mutta rohkeus ottaa riskejä palkitaan Narutossa, jos ei suoraan, niin tavalla tai toisella, ehkä kaukana tulevaisuudessa.