pelottavat mutta omituiset kuvitelmat?
- TDM
- Missing-nin
- Viestit: 1639
- Liittynyt: Ti Heinä 20, 2004 00:13
- Paikkakunta: Occupying an uncertain lavatory in Arborea
Miniatyyrijättiläisavaruushamsterit eivät ole koskaan väärässä.
Älä anna muille tekosyytä inhota sinua
Mun anime lista. pistä paremmaks.
Mun anime lista. pistä paremmaks.
- pyramido
- Genin
- Viestit: 109
- Liittynyt: To Tammi 18, 2007 17:39
- Paikkakunta: Hidden Stadi Village
Outoa kyllä, mutta pelkään hamstereita ja marsuja. Rotat ja hiiret ovat eläimiä siinä missä muutkin, mutta suloiset hamsterit ja marsut... hyrrh!
Entäs hevoset? Itkee hysteerisesti hevosen selässä, ja rukoilee että saa keskeyttä tunnin, mutta kas kummaa, kun sieltä alas tulen, niin kauheinkin hirmukoni on ihana sulopolle...hevosenhoitaja?
Veri ja suonet kammottaa, ja en pysty pitämään melkein mitään muuta kaulassani kuin löysää narutopantaa, tai kevyttä ketjua... muuten tuntuu että ei saa henkeä, ja silmät pullistuu päästä. Sama ranteitten kanssa.
Neulat, rokotukset... yhtä tuskaa. Rokotettaessa joudun usein puristamaan jotain kangasta hampailla, tai huudan ja juoksen karkuun. Lapsena jouduin käymään paljon verikokeissa, ehkä se on syy.
en pelkää että sairastun, onneksi. itseasiassa jopa nautin kovasta kuumeesta, koska silloin nukahdan, ja nään unia karkkikaupoista ja miljoonista dollareista 0_0 lapsellista?
Uimahallissa pelkäsin ihan h****sti altaan toista päätä. Kun olin matalassa päässä, ja katoin syvää päätä veden alla, niin tuli kauhee tukehtumisentunne, ja piti päästä äkkiä ylös. Vedessä inhotta se tsikitsiki ääni, ihan niinku jättirapujen sakset. Ja liejupohja, kun merenrannan tyttö ma oon.
Aragnofoobikkokin mä olen. Onneks en pelkää ampiaisia, tai kärpäsiä.
Ja semmonen pikku muovihämähäki sai mut ihan friikiksi joskus ala-asteella. Juoksin aina karkuun kun näin semmosen!
Pelkäsin pienenä kauheesti yksin kotona olemista. Ja vieläkin nään painajaisia Dogs Life pelin lopputasosta. Koirainystävä kun olen. Näin kerran unta että pelasin sitä jotenkin tietokoneella, vaikken olis halunnut. Ja sitten en saanut peliä sammumaan, ja yritin ja yritin, kunnes heräsin siihen että olin yrjönnyt vaikka kuinka paljon...
Pelkään siis kaikkea... tää oli muuten eka viestini Naruto.fissä
Entäs hevoset? Itkee hysteerisesti hevosen selässä, ja rukoilee että saa keskeyttä tunnin, mutta kas kummaa, kun sieltä alas tulen, niin kauheinkin hirmukoni on ihana sulopolle...hevosenhoitaja?
Veri ja suonet kammottaa, ja en pysty pitämään melkein mitään muuta kaulassani kuin löysää narutopantaa, tai kevyttä ketjua... muuten tuntuu että ei saa henkeä, ja silmät pullistuu päästä. Sama ranteitten kanssa.
Neulat, rokotukset... yhtä tuskaa. Rokotettaessa joudun usein puristamaan jotain kangasta hampailla, tai huudan ja juoksen karkuun. Lapsena jouduin käymään paljon verikokeissa, ehkä se on syy.
en pelkää että sairastun, onneksi. itseasiassa jopa nautin kovasta kuumeesta, koska silloin nukahdan, ja nään unia karkkikaupoista ja miljoonista dollareista 0_0 lapsellista?
Uimahallissa pelkäsin ihan h****sti altaan toista päätä. Kun olin matalassa päässä, ja katoin syvää päätä veden alla, niin tuli kauhee tukehtumisentunne, ja piti päästä äkkiä ylös. Vedessä inhotta se tsikitsiki ääni, ihan niinku jättirapujen sakset. Ja liejupohja, kun merenrannan tyttö ma oon.
Aragnofoobikkokin mä olen. Onneks en pelkää ampiaisia, tai kärpäsiä.
Ja semmonen pikku muovihämähäki sai mut ihan friikiksi joskus ala-asteella. Juoksin aina karkuun kun näin semmosen!
Pelkäsin pienenä kauheesti yksin kotona olemista. Ja vieläkin nään painajaisia Dogs Life pelin lopputasosta. Koirainystävä kun olen. Näin kerran unta että pelasin sitä jotenkin tietokoneella, vaikken olis halunnut. Ja sitten en saanut peliä sammumaan, ja yritin ja yritin, kunnes heräsin siihen että olin yrjönnyt vaikka kuinka paljon...
Pelkään siis kaikkea... tää oli muuten eka viestini Naruto.fissä
- Aya-san
- Tokubetsu Jounin
- Viestit: 558
- Liittynyt: Pe Heinä 08, 2005 16:15
- Paikkakunta: Oulu
- Viesti:
Hm...Näen silmäkulmastani kaikkee hiton skeeriä O_o Ja olen muutenkin tuntevinani, kuulevinani jotain, yöllä, aaargh
No esimerkki, nukun isäni yläkerran sohvalla ja sohva on pikku eteises, josta pääsee kahteen huoneeseen, toinen oviaukko on sohvan edessä, toinen selkäni takana.
Oli sivusilmältä suora näköyhteys kerrossänkyyn, jossa ei roikkunut mitään tummaa, ei itse asias roikkunu yhtään mitään.
Minä näin siinä jonknu tytön seisovan ja tulevan lähemmäs o_o
Menin sinä yönä nukkumaan hyvin äkkiä.
No esimerkki, nukun isäni yläkerran sohvalla ja sohva on pikku eteises, josta pääsee kahteen huoneeseen, toinen oviaukko on sohvan edessä, toinen selkäni takana.
Oli sivusilmältä suora näköyhteys kerrossänkyyn, jossa ei roikkunut mitään tummaa, ei itse asias roikkunu yhtään mitään.
Minä näin siinä jonknu tytön seisovan ja tulevan lähemmäs o_o
Menin sinä yönä nukkumaan hyvin äkkiä.
- Bitenshi
- Missing-nin
- Viestit: 1598
- Liittynyt: Ma Helmi 14, 2005 08:57
- Paikkakunta: Lestijärvi
- Viesti:
- Francis
- Vastarannan kiiski
- Viestit: 1094
- Liittynyt: To Elo 12, 2004 17:43
- Paikkakunta: Outlands
Mie noita ajatuksenkyttäys hommeleita vastoin ajattelen että minun pää on suojattu jollai kentällä ja välillä tuntuu suorastaan, että voin lukea Littliksen ajatukset xD
Pelkään kävellä yksin kaupungilla tai kylällä, kun jos joku tulisi puhumaan en tiedä "muistaisinko" kuinka vastata kysymykseen normaalisti O_o Tai no, pelkään siis muita ihmisiä välillä. Koetan kai sitten mulkoilla niitä niin vihasesti ettei kukaan edes uskalla tulla puhumaan minulle. Ja vieraat ihmiset ei kyllä puhukkaan usein.. :D
Pelkään, jos auto ajaa merenrannan lähellä, sillalla tai jossain muualla mistä se voisi syöksyä veteen.
Olen nähnyt siitä varmaan ties kuinka monta kertaa unta, vanhemmat suorastaan huolestuivat, kun kerran en kai muita unia nähnytkään. Aina joka unessa auto tai laiva upposi ja minä sen mukana. Koskaan en nähnyt hukkumistani, mutta kerran pääsin melkein pintaan.
Välillä kuulen ihan omiani. Kuten lenkillä olen aina huolissani koirastani, joten kuulen koko ajan isojen autojen, kuten rekkojen ääniä (vaikka kuljen metsässä yleensä -_-). Toisinaan saatan kuulla toisten ihmisten ääniä, mutta ei siellä metsässä ketään ole. Välillä jopa luulen näkeväni ne. Enhän minä vainoharhainen ole :p
Ajattelen usein autolla ajaessa, että jos tulee vakava kolari, niin kaikkien pitää joko selviytyä hyvin tai kuolla. En halua surra kenenkään perään. Se on kamalinta mitä tiedän.
En halua itkeä kenekään nähden, se on hirveän häpeällistä näyttää.. heikolta? O_o Vollottaa silmät punaisina.
Minulla on siitä huonoja kokemuksia. Aina kun kävin vollaa nuorempana etten halua olla venäjänopiskelija tai muuta minusta tärkeää, niin äiti kävi natkuttaa, kun olen itkupilli.
Siitä olen oppinut etten enää koskaan itke kenenkään nähden, se on turhaa ja häpeällistä oman heikkouden paljastamista.
Siitä on jäänyt huono tapa, sillä kun sitten näen jonkun itkevän, ajattelen hänen olevan heikko ja tyhmä. Ja jos itsen rupean vollaamaan, niin pakenen paikalta. Muut ei sitä näe.
Pelkään kävellä yksin kaupungilla tai kylällä, kun jos joku tulisi puhumaan en tiedä "muistaisinko" kuinka vastata kysymykseen normaalisti O_o Tai no, pelkään siis muita ihmisiä välillä. Koetan kai sitten mulkoilla niitä niin vihasesti ettei kukaan edes uskalla tulla puhumaan minulle. Ja vieraat ihmiset ei kyllä puhukkaan usein.. :D
Pelkään, jos auto ajaa merenrannan lähellä, sillalla tai jossain muualla mistä se voisi syöksyä veteen.
Olen nähnyt siitä varmaan ties kuinka monta kertaa unta, vanhemmat suorastaan huolestuivat, kun kerran en kai muita unia nähnytkään. Aina joka unessa auto tai laiva upposi ja minä sen mukana. Koskaan en nähnyt hukkumistani, mutta kerran pääsin melkein pintaan.
Välillä kuulen ihan omiani. Kuten lenkillä olen aina huolissani koirastani, joten kuulen koko ajan isojen autojen, kuten rekkojen ääniä (vaikka kuljen metsässä yleensä -_-). Toisinaan saatan kuulla toisten ihmisten ääniä, mutta ei siellä metsässä ketään ole. Välillä jopa luulen näkeväni ne. Enhän minä vainoharhainen ole :p
Ajattelen usein autolla ajaessa, että jos tulee vakava kolari, niin kaikkien pitää joko selviytyä hyvin tai kuolla. En halua surra kenenkään perään. Se on kamalinta mitä tiedän.
En halua itkeä kenekään nähden, se on hirveän häpeällistä näyttää.. heikolta? O_o Vollottaa silmät punaisina.
Minulla on siitä huonoja kokemuksia. Aina kun kävin vollaa nuorempana etten halua olla venäjänopiskelija tai muuta minusta tärkeää, niin äiti kävi natkuttaa, kun olen itkupilli.
Siitä olen oppinut etten enää koskaan itke kenenkään nähden, se on turhaa ja häpeällistä oman heikkouden paljastamista.
Siitä on jäänyt huono tapa, sillä kun sitten näen jonkun itkevän, ajattelen hänen olevan heikko ja tyhmä. Ja jos itsen rupean vollaamaan, niin pakenen paikalta. Muut ei sitä näe.
- Sutsuran
- Academy Teacher
- Viestit: 377
- Liittynyt: Pe Maalis 31, 2006 17:08