Isät

[Katrim_]

Kun äideistä on tehty tämmöinen topic, niin ajattelin sitten tehä isistä.. Mitä mieltä olette isistänne? Tukeeko anime/manga tai jotakin muuta harrastusta?

Minun oma isäni ymmärtää anime+manga harrastustani paremmin mitä äitini ja muutenkin isäni tukee minua melkein kaikessa. Eikä parempaa isää vois toivoo..

[Xtriimi]

Oikeastaa ei oikeaa isää enää ole :/ kuoli v.1998-1999 jouluna.
Mutta oli kiva(en oikein muista kun olin aika nuori) ja on puoli isäkin välillä kiva =)

[korvapuusti]

Mun isä on (useinmiten) äkkipikainen, känkkäränkkä työ- ja alkoholisti mies.
Hän melkein halveksuu omaa anime ja manga taipumustani n_n;; mutta mä olen jo sen verran tottunut hänen tähän.... öö... mitä 'elämänmyönteisimpään 'asenteeseensa (huomaa sarkasmi), että en ota sitä itseeni.

[Katrim_]

Xtriimi ja Yayako! Otan osaa..

[korvapuusti]

Otan osaa.. Toivottavasti elämä ei potki liikaa päähän..

Mulla vai Xtriimillä?
Itselläni ei ainakaan potki. Ja jos potkii - saa maistaa tuta... aitoa suomalaista kissatappelu taktiikkaa! Boohahaha! *random*

[lalala]

Olen jo jossain topicissa maininnutkin, että kunnioitan ja arvostan isääni todella paljon..
Isäni kanssa tulen ihan ylihyvin toimeen. Isäni on erilainen kuin äitini; kun pienempänä emme pitäneet jostain äidin laittamasta ruoasta, äiti pakotti olemaan rokapöydässä niin kauan, kunnes söi kaiken. Isäni taas aina kysyi, eikö ruoka maistunut, ja jos sanoi ihan suoraan, ettei pitänyt, isä sitten meni kauppaan ostamaan jotain, mistä tämä yksi (tai useampi) ruoasta ei-pitänyt sai myös jtn, mistä pitää.
Tänäänkin, kun isäni oli ostanut autoonsa pikkuveljelleni sellaisen erillisen istuinjutun, niin veljeni sanoi, ettei pitänyt siitä. Isäni sitten kysyi, miksei, ja veli sanoi sen olevan liian kova. Isä sitten lupasi ostaa uuden, pehmeämmän ^_^
Muutenkin, isä aina kuskailee minua ja ystäviäni kaikkialle, lainaa rahaa kun sitä puuttuu ja ostaa kaikkea kivaa. Hän myös antaa meidän lapsien päättää ja suunnitella yhdessä hänen kanssaan, miten isäni kämppä sisustetaan, kun taas äidin kotona äiti päättää sen kaiken.
Muutenkin todella oikeudenmukainen, eikä koskaan huuda tai karju. Isäni myös tykkää siitä että luen mangaa, ja hän jopa itsekin katsoo animea ^^
Isäni on huipputyyppi 8D

[karasuka]

On se mukavaa että joillakin on kiva isä. Mulla ei.

Isäni on pilannut puolet minun ja vanhempien sisarusteni elämästä. Lapsuus oli kyllä osittain ihan kivaa, iskä osaa kyllä vitsailla ja olla jopa mukava. Mutta kolikolla on aina toinen puoli, eikö. Äijä on täys tyranni, vinkui joka asiasta kuin pikkukakara ja kotona ei usein uskaltanut sanoa omaa mielipidettään. Hiljainen isoveljeni sulkeutui huoneeseensa, siskoni vetäytyi itseensä ja minä karjuin takaisin. Isosiskollani on ollut syömishäiriö isän haukkumisten takia. Tämä on melkein käynyt jos kauan sitten käsiksi sisaruksiini. Luojan kiitos äijä muutti muualle asumaan muutama vuosi sitten. Vanhempani erosivat ja elämä on aika lailla paremmin raiteillaan. Asuminen pelkästään äitin kanssa on helvetin paljon vapauttavampaa kuin silloin kun joutui melkein koko ajan pelkäämään mitä oikein sille äijälle pystyi sanomaan. Se on saanut äidin ja myös minut ihan tarpeeksi monta kertaa itkun partaalle.

Esim. voin kertoa esimerkkinä viime kesän Ranskan matkani, jonne lähdin siskoni, isän, tämän uuden avovaimon ja hänen tyttärensä kera. Muuten ihan kiva, mutta isä pilasi senkin. Olin kuulemma typerä kakara joka ei kuulemma osaa käyttäytyä, minulla on kuulemma muutenkin negatiiviinen asenne kaikkea kohtaan ja niin edelleen. En sanonut enää mitään takaisin, en jaksanu. Loppumatkasta kun olimme koneita vaihtelemassa luulin jo ettei sitä tarvitse kestää, mutta kun ei niin ei. Vitun kuuro paska ( se on aina muka niin kiireinen, ei oo ikinä aikaa ja sit kun se ei kuule mitään, pitää huutaa kovalla äänellä "MITÄ" ja tunkea korva lähelle et varrrrrmasti kuulee) , vihaan sitä koko sydämestäni. Ei se ole enää sellanen isä mikä sen pitäs olla . Olin vähällä purskastaa itkuun Kööpenhaminan lentokentälläkin, hyvä ettei koko tyyppi päin naamaa vittuillut.

KIITOS TÄSTÄKIN HYVÄSTÄ. Pahinta on että joudun kuitenkin olemaan siihen yhteydessä, se kun hoitaa lukiokirjojeni ostot ja bussikortin hankkimisen (tai pitäisi hoitaa, bussikorttia ei VIELÄKÄÄN ole kuulunut... hohhhhoiiiiihhhh.) Kyllä se tietää että puuhailen jtn. anime/manga-juttuja, en ole ikinä sen tarkemmin kertonut. En vaan voi. Sitäpaitsi se on aika rasisti (mitä puheista nyt selvää saa) ja taitaa olla aika homofobinen kanssa. Et.. heihei hyvä isä-tytär-suhde!

[minori]

Hmm... katselin tuossa äsken Big Fishiä ja tuosta isästä tuli jotenkin mieleen oma isäni. Iskä on aina ollut lähellä ja kannustanut kaikkeen ja opettanut ties mitä, eli kunnioitan ja rakastan häntä kamalasti ja omalla tavallaan hän on ollut hirveän hyvä isä, jolta voi aina kysyä jos on tarvis, mutta toisaalta taas olen hyvin kiitollinen, että vanhempani erosivat ja minä jäin äidin luokse.

Isä on kyllä mukava mies, mutta juuri tuollainen kuin Big Fishin herrakin, eli hänestä ei aina tiedä milloin puhutaan faktapohjalta ja milloin vain oletetaan. Hän ei myöskään ajattele ympärillään olevia ihmisiä aina, eli myöhästelee, ei pidä lupauksiaan, ei muista ilmoitella asioista ja muutenkin keskittyy aikalailla itseensä enemmän kuin muihin ihmisiin. Ei hän sitä pahalla tee, ei tietenkään, sattuu vain olemaan vähän sellainen hajamielinen professori. Niin, tuo aika hyvin kiteyttääkin sen - sellainen mukava ja lutuinen hajamielinen professori jonka kanssa on mukava viettää aikaa, mutta jonka kanssa on vähän mahdoton elää sen työn/harrastuksen/mikä nyt sattuukin sillä hetkellä olemaan takia. :)

[Hideyori]

Hmm... katselin tuossa äsken Big Fishiä ja tuosta isästä tuli jotenkin mieleen oma isäni. Iskä on aina ollut lähellä ja kannustanut kaikkeen ja opettanut ties mitä, eli kunnioitan ja rakastan häntä kamalasti ja omalla tavallaan hän on ollut hirveän hyvä isä, jolta voi aina kysyä jos on tarvis, mutta toisaalta taas olen hyvin kiitollinen, että vanhempani erosivat ja minä jäin äidin luokse.

Isä on kyllä mukava mies, mutta juuri tuollainen kuin Big Fishin herrakin, eli hänestä ei aina tiedä milloin puhutaan faktapohjalta ja milloin vain oletetaan. Hän ei myöskään ajattele ympärillään olevia ihmisiä aina, eli myöhästelee, ei pidä lupauksiaan, ei muista ilmoitella asioista ja muutenkin keskittyy aikalailla itseensä enemmän kuin muihin ihmisiin. Ei hän sitä pahalla tee, ei tietenkään, sattuu vain olemaan vähän sellainen hajamielinen professori. Niin, tuo aika hyvin kiteyttääkin sen - sellainen mukava ja lutuinen hajamielinen professori jonka kanssa on mukava viettää aikaa, mutta jonka kanssa on vähän mahdoton elää sen työn/harrastuksen/mikä nyt sattuukin sillä hetkellä olemaan takia. :)

Minäkin katsoin kyseistä elokuvaa ja olen omasta ukosta samaa mieltä,
vanhaksihan hän alkaa käydä jo ja ei ihan ole kuntonsa huipussa, mutta meillä on aina mukavaa keskenään. Ensi kesänäkin hän järkkää meille (minä, isoveli ja hän) Japanin reissun, tänä keväänä hankki minulle kevarin ja on aina kannattanut minun harrastuksiani jenkkifutiksesta animeen ja mangaan asti. Voisi jopa sanoa minun olevan lellipentu isän osalta, kun kaikki pelit ja vehkeet arkivaatekertaa lukuunottamatta kustantanut :D

EDIT:

Miten voi olla mahdollista elää sellaisessa taloudessa, jossa on äitin kanssa lapsista huolehtimassa isä?

Ei mullakaan ole samassa taloudessa ukko ollu kahteentoista vuoteen, ku porukat eronnut. En minäkään osaisi kuvitella moista elämää missä molemmat vanhemmat olisivat yhdessä (ainakaan enää).

[Ave-chan]

23 päivän kuluttua tulee yhdeksän vuotta siitä, kun isäni kuoli. Olin silloin tokalla, eli en kauheasti muista miehestä mitään, tiedän hänen olleen matikanopettaja lukiossa ja todella hyvä shakinpelaaja.

En osaisi kuvitella elämää, jossa perheessä on isä. Se on minulle outo ja vieras ajatus. Miten voi olla mahdollista elää sellaisessa taloudessa, jossa on äitin kanssa lapsista huolehtimassa isä?

Myönnän, olen joskus ajatellut, että olisi niin kivaa jos olisi isä. Ala-asteella isänpäivän aikoihin oli tuskallista tehdä sitä korttia, koska tiesi, ettei olisi ketään jolle sen voisi antaa. Muutenkin ovat miesten roolimallit jääneet hyvin vähälle omalta osaltani ja tämä on vaikuttanut aika negatiivisesti maailmankatsomukseeni ja mielikuvaani perheestä, parisuhteesta, yhteiskunnasta yms.

Mutta hei, turha itkeä kaatuneen maidon perään. Shittii tapahtuu ja kyllä ne teidänki lössit ennemmin tai myöhemmin heittävät lusikat nurkkaan :/

[Sutsuran]

Jaa... isäni on tavallinen suomalaisäijä.
Neljäkymppinen äijä, joka ei näytä tunteitaan, äkkipikainen, alkoholiin taipuvainen ja vihaa jokaista poikaa joka tulee lähellekkään tyttäriään. Näyttää siltä, että siskoni ajaa hänet vielä tätä menoa ennenaikaiseen kuolemaan... (siskon pitäis kyllä hillitä menoaan u.u)
Ei se paljon kotona ole koskaan viihtyny ja ei me sen takia oikein tunneta toisiamme. Mutta kyllä isä osaa olla mukavaki. Näyttää vain siltä, että ajaudumme yhä kauemmas toisistamme. Kaiken lisäksi isä luulee aina, että valehtelen ò_Ó? Mistä ihmeestä se johtuu? Hieman vaikea sille on mitään puhua, joten enpä oo sanonu mitään anime/mangasta.

(Jos mulle sanotte, että otatte osaa, tulen hirttämään teidät sukkiinne yöllä)

[Uzumaki naruto]

mun isä on tyhmä janpuhelias ja mä kutsun sitä lompakoksi.

[Desert Master X]

En ole ollut tällä hetkellä paljon yhteydessä isääni. Hän on semmoinen vähän huoleton persoona, ettei häntä arkiset murheet paina ja hänellä on yleensä rahat lopussa (että kun hänet tapaan niin hän pystyy tarjoamaan vaan lasin maitoa).

Itse asun äitini ja isä-puoleni kanssa, joka on rento heppu. Ei siksi, että hän on rikas ja rahaa on heittää minulleken vaan koska hänen kanssaan tulee niin hyvin toimeen (rahan eteen teen työtä hänen firmassaan).

Kuitenkin isä-puoleni on enemmänkin ystävä/talon herra. Pidän vielläkin oikeaa isääni isänäni vaikka en häntä paljoo tapaakkaan (viimeksi isäinpäivänä).

[Mirha]

Oma isäni on aika paljon samanlainen kuin minä. Tai sitten itse olen isäni tyylinen ihminen. Olen aina ollut isin tyttö, tykännyt piirtää ja rakennella kaikkea.

Isäni tekee paljon kaikkea pientä remonttisäätöä ja tykkää askarella ja rakennella kaikkea. Laadusta ei nyt niin väliksi, kunhan toimiva väliaikaisratkaisu saadaan kasaan xDD Isän kanssa on ehkä enemmänkin yhteistä kuin äidin. Isän kanssa tykkään tehdä kaikkea teknisempää, maalata huonekaluja yms. Isä on ollut aina "käytännöllisempi" vanhempi. Tehnyt kaikkea konkreettista minun (ja siskoni) kanssa kun äiti on lähinnä katsellut sivusta ja antanut neuvoja. Nyt vanhempana isältä voi kysyä neuvoa vaikka mihin. Isä on taiteellisempi kuin äitini, ja minulla on lähes samanlainen allekirjoitus kuin isälläni. Minulla taitaa olla jopa yksi koukero enemmän xDD

Olen myös huomannut, että isän kanssa meillä on ruokien suhteen yhtenevämpi maku kuin äidin kanssa. Isä tykkää tulisesta ruuasta kun äiti ei. Muistan, kun teimme isän kanssa jalapenoleipiä ja naurettiin äidille kun se söi vahingossa yhden jalapenoviipaleen ja kirosi kun suu paloi ^^

En muista, että isä olisi koskaan ollut minulle suuremmin vihainen. Äidin kanssa olin ennemmin napit vastakkain joistain asioista.

[Jokke-pappa]

Laadusta ei nyt niin väliksi, kunhan toimiva väliaikaisratkaisu saadaan kasaan xDD

Heh, tuohan on vähän niinkuin minun isäni, ette pysty uskomaan kuinka paljon hänen kämpästään löytyy jeesusteippiä.

Minun isäni on melko huolehtivainen, vähä ehkä ylihuolehtivaiseksikin häntä voisi väittää. Hän heitti minut joskus kaverilleni kun olimme menossa sinne alottelemaan, ja kauhistui kun ostin 6-päkin pohjiksi. En kehdannut sanoa että normaalisti otan 12-päkin että jää aamuksikin. Niin ja tuo tapahtui alkutalvesta, olin 20-vuotias. Pari kuukautta sitten hän heitti puoliksi herjalla että lähettäisin hänen työpaikalleen työhakemuksen. Tein niin, ja ensi maanantaina alkaa työt. Kiitoksia paljon, isä. Ja vielä tuohon huolehtivaisuuteen. Aina kun hänen luonaan tulee käytyä, yleensä poistun talosta pariakymppiä rikkaampana. Ei auta vaikka sanoisin etten tarvitse ja jättäisin ottamatta, sitten todennäköisesti huomaan päivää myöhemmin että kyseinen summa on ilmestynyt tililleni. Kyllä se raha muuten kelpaisi mutta kun hän tuppaa antamaan ne miltei viimeisistään. Niin ja hänellä on koira, ylivilkas loppumattomilla Duraceleilla varustettu corgi, jaksaa helposti riehua ja leikkiä pari kolme tuntia vielä parin tunnin lenkinkin jälkeen.