Ymmärrän ja en ymmärrä tuota ensimmäistä kommenttia. Raiskaus on kidutusta, sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Siinä pyritään tietoisesti alistamaan toinen, kohtelemaan tätä omien tarpeidensa tyydyttämisen välineenä. Se on samanlaista ihmisarvon loukkaamista kuin esittämäsi kidutusesimerkki. Ymmärrän kyllä, että sinusta raiskaus saattaa tuntua lievemmältä kuin muu kidutus - olethan nuori poika, jonka todennäköisyys tulla raiskatuksi on melko pieni. Kyllähän sormien naulitseminen, lihan silpominen ja tukahduteksu tuleminen kuulostavat kauhealta, se on totta, mutta niistä (ainakin sinun esimerkissäsi) sentään kuolee. Kaikki raiskatut eivät kuole. He jäävät eloon kokemustensa kidutettaviksi, puhumattakaan pelosta, jossa he varmaan elävät. Se, että joku vahingoittaisi minua ja minun kehoani, alentaisi minut objektiksi ja vielä nauttisi siitä, ja jättäisi minut elämään pelossa ja häveten itseäni... Pelkästään noiden ajatusten takia sallisin kuolemantuomion.Drago^ kirjoitti:Raiskaus on vielä aika "lievä" verrattuna johonkin kidutukseen, haluasitko mielummin, että sinut raiskattaisiin vai, että sinut sidottaisiin kiinni johonkin, naulattasiin jokaisen kynnen läpi naula, silvuttaisiin jaloista ihoa ja lihaa irti pieninä siivuina, kirurginen leikkaus vielä kun olet hereillä ja muuta kivaa? Lopuksi vaikka tapettaisiin asettamalla painoja rintakehäsi päälle hitaasti. Vähitellen, päivien jälkeen kuolisit sitten tukehtumiseen.
Kuolemantuomioon sitten ihan yleisellä tasolla suhtaudun vähän kahtijakoisesti. Kaikilla ihmisillä on oma ihmisarvonsa, jota tulee kunnioittaa, oli kyse kenestä tahansa. Mutta jos vaikka murhaajia ajattelee, niin hehän ovat vähät välittäneet jonkun toisen ihmisarvosta. Pitäisikö tässä sitten soveltaa Hammurabin "silmä silmästä, käsi kädestä" -lakia, vai pistää heidät katumaan tekojaan sadaksi vuodeksi kaltereiden taakse? Tuntevatko murhaajat katumusta tapettuaan yksi, kaksi, kymmenen ihmistä? Häpeävätkö he tekojaan, tuntevatko he yhtään mitään? Ja jos näyttävätkin häpeävän, niin teeskentelevätkö he? Se on aika helppoa antaa alahuulen väpättää ja kuiskata anteeksi, kääntäen katseensa samalla alaviistoon ja purren huultaan siinä sivussa.
Onko siinäkään mitään itua että pistetään murhamies kaltereiden taakse pitkäksi aikaa istumaan ja funtsimaan niitä näitä? Mitä he siellä tekisivät päivät pitkät? Tietääkseni suomalaisissa vankiloissa on ihan inhimilliset olot; sellaisia juttuja olen kuullut että jotkut hankkiutuisivat tietoisesti talven ajaksi linnaan, jottei tarvitsisi palella pakkasessa. Olisiko näistä pitkäaikais-/elinkautisvangeista vaan rentoa ja mukavaa elää siellä suojatussa paikassa, ilman että tarvitsee huolehtia rahasta tai toimeentulosta? Ja mitä sitten, jos he sieltä sattuisivat joskus vapautumaan, sen 30 vuoden kuluttua rikoksistaan? Ihmisten ennakkoluulot, sosiaalinen eristäytyminen, alkoholisoituminen, taas rikoksia... esimerkkikierre, joka voisi odottaa vankilasta vapautunutta. Taas lisää murhia? Voisi tapahtua, voisi tapahtua.
Ihmisille pitää kuitenkin tarjota mahdollisuus sovittaa tekonsa, jos he sattuisivat katumaan sitä, että iskivät sen kirveen kaverin kallon läpi, sori... Onko kuolemanrangaistus se tapa, tuleeko siitä uhrin omaisille hyvä mieli? "Jee, se tappo mun lapsen, nyt se kuolee hähähä." Totta kai tuollainen ajattelu sopisi melko, hmm, ajattelemattomalle tapaukselle, mutta veikkaan silti, että olisi aika epämiellyttävä tietää, että tuossa kuolee yksi tyyppi lisää. Toisaalta, mitä väliä ihmisoikeuksista, mitä väliä siitä että tuossa sähkötuolissa istuu toinen ihminen, joka on myös ollut lapsi, joka on myös kasvanut aikuiseksi, joka on myös tuntenut emootioita; mitä väliä kaikella tuolla kun itse saa kostonsa. Helvettiin se olisi kuitenkin joutunut, pääseepähän vähän aikaisemmalla lennolla.
Mikäli joku jaksoi lukea nuo edelliset, niin onnitteluni, olet ne ansainnut. Kuolemantuomio on eettisesti arveluttava asia, eikä sen pitäisi kuulua minkään sellaisen valtion toimintatapoihin, joka kannattaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Olen itse kuitenkin sen verran infantiili, että en torju sitä yhtä voimallisesti, mitä muut ovat tehneet. Olen paha ja kostonhimoinen ihminen, myönnän sen, ja arvomaailmassani on varmasti tarkastelemisen aihetta, mutta kuolemanrangaistus voisi ehkä mahdollisesti toimia pahimpien murhamiesten ja raiskureitten kanssa.
