Perfektionismi

[Aya-san]

Perfektionistia löytyy minussa ehkä ainoastaan piirtämisessä. Tässä vasta luin sarjakuvaani uusiksi alusta asti ja olin vähällä polttaa ensimmäiset 10 sivua. Paljon sellaisia virheitä löytyi siitä, mitä ei minulla tavallisesti löydy kuvista. Mutta ei, sarjakuvaanhan ne pitää päätyä, jonka aion joskus tulevaisuudessa julkaista netissä. Muutenkin sen kanssa olen hyvin tarkka, aina ruutuja, kuvakulmia yms myöten ja minua ärsyttää, kun saa huomata heti tussauksen jälkeen "kas perhanaa, tuohan naama on aivan vino". Yhä uudelleen ja uudelleen saatan jankata jotain ruutua, koska mielestäni siinä on jotain vialla. Joskus sitten en vaan jaksa pilkkua nussia vaan annan vain mennä.

Kouluasioissa en tavallisesti nussia pulkkia, koska laiskuus vie voiton. Mutta kun olen päässyt vauhtiin, alle kasin numerot ketuttavat.

(Kyllä, jätin typon tähän koska tuo on vaan niin.. :´D)

[Garasu]

Luin wikipedian kuvauksen perfektionismista. Pelottavaa, mutta itsestäni löytyvät nuo kaikki tuntomerkit Neuroottisesta perfektionistista. Olen mielestäni perfektionisti aivan kaikissa asioissa; Kirjoittaminen virheettömästi, kokeista mahdollisimman hyviä numeroita... Ja tunnen olevani jatkuvassa stressissä.
Olen kyllä tunnistanut itseni aiemmin sellaiseksi ja yrittänyt jotenkin "lieventää" sitä vakuuttamalla itselleni 'Kukaan ei voi olla täydellinen'. Toisaalta häpeän sitä.. Tuntuu että ihmisten on vaikeampi lähestyä perfektionistia. *hymy*

[Metal]

Njaah, taidan olla liian laiska olemaan perfektionisti - ainakin suurimmassa osassa asioista.

Piirtäminen on ainoa, jossa minulla ilmenee edes vähän perfektionistisia piirteitä... tosin siinäkin ne vain yleensä purkautuvat vanhojen kuvien kritisoinnilla. Pari vuotta vanhat kuvat tuntuvat polttavan silmät~ tekisi vain mieli repiä sellaiset (...tosin viitisen vuotta vanhojen kuvien kohdalla ei ole tällaista, olenhan piirtänyt ne joskus "pienenä").
Ja tietenkin pyrin kaikissa ryhmätöissä (sun muissa, jotka vaikuttavat muihinkin kuin itseeni) tekemään parhaani, jolloin se yleensä menee siihen, että teen yksin kaiken enkä kestä muiden kritiikkiä lopputuloksesta.
En ole tiimityöskentelijä~

Muuten otan ehkä hieman liiankin rennosti, lupaan aina itselleni aloittaa kokeisiin lukemisen "huomenna", jolloin lopulta tajuan lukeneeni koealueen vain kerran (jos sitäkään) läpi, mutten jaksa välittää asiasta. Jostain kumman syystä pärjään silti ihan hyvin (opin käsittääkseni hyvin kuulemalla eikä muistissanikaan ei mitään valittamista... vaikka olenkin ärsyttävän hajamielinen)... tai ainakin olen pärjännyt tähän asti.
Välillä tosin jään vatvomaan epäonnistumisia turhan pitkäksi aikaa, mutten loppujen lopuksi tee mitään kongreettista asian eteen.