Äitini on ihan mukava. Hän huolehtii siitä, että perheellä on ruokaa pöydässä ja puhtaat vaatteet yllä silloinkin, kun muuten asiat eivät ole kohdallaan. Joskus ihmettelen, miten äiti oikein jaksaa tätä perhettä. Itse en varmaankaan jaksaisi, jos ei olisi vähän pakko... mutta ei siitä enempää.
Äiti potkii niin sanotusti minua perseelle, että saisin enemmän aikaan tässä elämässä. Olen nimittäin toisinaan hyvinkin laiska ja saamaton, mutta yleensä äiti saa minuun hieman vauhtiakin. Lisäksi hän tunkee nokkansa melkein kaikkiin minun asioihin. Työpäivästä pitää tehdä selkoa tarkasti, viikonloppuna pitää laittaa tekstiviesti, kun on tullut kotiin (en siis asu vanhempieni luona) jne. Lisäksi hän on yli-innostunut koulutuksestani. Hakuoppaita, epämääräisiä papereita, netistä tulostettuja esitteitä... niitä kaikkia hän raahaa minulle koko ajan ja muistaa aina selittää, kuinka hyvä paikka ammattikorkeakoulu on ja kuinka vaikea yliopistoon on päästä...
Tuosta kaikesta hössäämisestä huolimatta hän ei todellakaan ymmärrä minua. Hän sanoo usein, että minun pitäisi kasvaa aikuiseksi, varsinkin jos satun mainitsemaankin animen tai jotain muuta hänen mielestään äärimmäisen lapsellista. Jotenkin minulla on tunne, ettei hän tajua ollenkaan ajatusmaailmaani, vaikka sitä olenkin hänelle joskus yrittänyt selittää... No, olkoon, jos ei kerran ymmärrä.
Kaikesta huolimatta oma äitini taitaapi olla se paras äiti minulle. En voisi kuvitella häntä toisenlaiseksi
), hän myös leipoo melkein joka viikonloppu jotain, yleensä pullia.
Äiti tekee ruuat, silittää vaatteet, järjestää ne paikoilleen, siivoaa huushollin...Vähän kaikkea kotona tehtävää. Isä taas on enemmänkin tälläinen joka pitää huolta pihasta ja talon ulkopuolesta :rolleyes:
[/quote]
no joo....kyllä sen kanssa voi puhua, mutta tietysti mun pukeutumista se paheksuu,vaikka en mielestäni pukeudu ees mitenkää järkyttävästi :huh: sellasia ne vaan on...
