Rakkaus

Yleinen keskustelu kaikenlaisista asioista.
Vastaa Viestiin
Avatar
Mechi
Academy Teacher
Academy Teacher
Viestit: 324
Liittynyt: Pe Loka 21, 2005 23:01
Paikkakunta: Rovaniemi

Viesti Kirjoittaja Mechi »

MsUchiha kirjoitti:Noh, kyllä ihastuminen on erillaista, kuin rakastuminen.
Itse uskon, että se, johon rakastut oikeasti, on sinulle tarkoitettu elämänkumppani. Jos tämä "valittu" on jonkun muun kanssa, niin sitten on tapahtunut aika varmasti erehdys hänellä. Hän on voinut luulla nykyisen kultansa olevan raukkautensa tai sitten sinä luulit, että hän on rakkautesi. Esimerkki:
(Ei kannata lukea tuota, jos olet helposti tylsistyvä ihminen, sillä tuo on todella tylsä esimerkki)
Olipa kerran Nanna. Nanna oli varma, että oli rakastunut Nunnuun. Mutta oli yksi ongelma. Nunnu oli Ninnin kanssa parisuhteessa. Nunnu näytti rakastavan Ninniä, ei Nannaa. Nanna uskoi Nunnun olleen erehtynyt. Ehkä Nunnu luuli rakastavansa Ninniä, mutta olikin oikeasti vain ihastunut. Mutta Nanna oli väärässä. Oikeasti Nanna itse oli erehtynyt luulemaan Nunnua rakkaudekseen. Oikeasti Nanna oli vain ihastunut, vaikka olikin ollut ihastunut Nunnuun jo monta vuotta. Hän tajusi erehdyksensä vasta 56 vuotiaana vanhainkodissa, jossa tutustui siihen "oikeaan". Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Hän eli sitten elämänsä onnellisena tuon oikean rakkautensa kanssa.
Eli ihmiset voivat välillä erehtyä luulemaan, että he olisivat löytäneet sen oikean. Mutta miten me sitten tunnistamme sen oikean? Emme mitenkään. Täytyy vain yrittää ja antaa mielensä (ei sydämen, se on vain elin :P ) johdattaa. Ei kuitenkaan kannata miettiä "ei se kuitenkaan ole se oikea", jos ihastut johonkuhun. Monesti ne oikeat on löydetty ensin vain pienellä ihastumisella ja myöhemmin sitten rakastumisella. Jokaiselle löytyy jossain vaiheessa elämänsä rakkaus, oli se sitten nainen, mies, alien tai eläin. Kukaan ihminen ei jää yksin ilman rakkautta (=sinä rakastut johonkuhun, joka rakastuu myös sinuun=saat vastarakkautta omalle rakastumisellesi).
Älkää siis hermostuko, jos vielä 18 vuotiaanakaan ei ole poikaystävää. Jaksakaa vain odottaa, kyllä se oma kulta tulee, kun aika on kypsä.

Nyt heräsi kysymys: Voiko sitten "se oikea" tulla vastaan jo lapsuudessa/nuoruudessa? Isoveli ainakin löysi tulevan vaimonsa jo yläasteen ensimmäisiltä luokilta. Nyt ne on naimisissa, kaksi lasta ja omakotitalo.
Satsuma
Jounin
Jounin
Viestit: 1016
Liittynyt: Su Tammi 09, 2005 19:30
Paikkakunta: Salo

Viesti Kirjoittaja Satsuma »

Francis kirjoitti:Mistä sitten tunnistaa "tosi rakkauden"? Sen henkilön jonka kanssa eletään ryppyisinä ja annetaan karkkeja lapsenlapsille? Vai onko sellaista enää?

Minusta on aika outoa että moni avioliittohan perustuu rakkauteen, mutta sitten siihen vastoinkäymiseen se kaatuu yhtä nopeasti kun alkaa. Onko siihen joku älyllinen selitys? Minä nimittäin en tajua sitä. Miksei ne vain selvitä niitä hemmetin riitoja kun kumpikinhan siinä riidassa on osallisena?

Uskotteko siihen että jokaiselle ihmiselle on yksi "se oikea"?

Minusta tuntuu että alkaa kuvittelemaan vähän kaikkea kun leijuu ilmassa käsi jonkun aivan ehastuttavan tyypin kädessä. Joillakin on niitä oikeita joka vuosi. Ainakin kun kuuntelee hetkisen jotain tyttöparvea (kröhöm, pissiksiä).

Pystyykö ihastumisen/rakastumisen tunteet tukehduttamaan itse? Vai tulviiko ne aina uudestaan pintaan?

Minä en tajua välillä ollenkaan mitä intoa tässäkään on O_o
Minä ainakin toivon, että olisi vielä sellaista, että eletään yhdessä nuoruudesta vanhuuteen asti, jos tuntee löytäneensä sen oikean. Mutta silti eroja on aivan liikaa, varmaan yli puolet avioliitoista päätyy nykyään eroon ja sen syynä on jotkut tyhmät riidat, jotka oikeasti rakastuneet pystyisivät kyllä ratkaisemaan. Onko ihmiset nykyään niin pirun tyhmiä, etteivät tajua vaalia rakkautta, mitä jokainen ihminen tarvitsee/tulee joskus tarvitsemaan ? Vai johtuuko se siitä, että naimisiin mennään liian hätäisesti, seurustelemisen alkuhuuman vaikutuksen alaisena ? Ettei ollakkaan vielä tarpeeksi rakastuneita ja valmiita sitoutumaan loppuiäksi toiseen ? Elämä ja rakkaus on kysymyksiä täynnä..

Itse haluan uskoa tuohon, että jokaiselle on se oikea olemassa. Sen etsiminen voi kestää ja siinä matkalla voi olla paljon pettymystä, kipua ja kyyneliä, mutta uskon, että oikea löytyy aina. Ihminen on erittäin sosiaalinen olio, joka tarvitsee vierelleen ihmisen jota rakastaa, johon luottaa ja kenen kanssa haluaa olla lopun ikäänsä. Ihmistä jolle voi puhua asioista maan ja kuun väliltä, tukipilarin joka ei koskaan lähde pois viereltä ja joka jaksaa välittää ja rakastaa. Siksi jaksan uskoa, että se oikea on kaikille tehty.

Itse en ainakaan osaa piilottaa oikean rakastumisen tunnetta. Se on niin voimakas, että välillä se tulvii yli reunojen, eikä sitä tiettyä henkilöä vaan saa pois mielestä. Puhuu ja unelmoi koko ajan eikä välillä edes jaksa keskittyä mihinkään muuhun.
Mutta kai tunteet voi pitkän ajan päästä unohtua, mutta varmasti tulee vastaan asioita, jotka taas muistuttavat vanhoista ihastuksista/rakastumisista ja tunteet palaavat pintaan.

Sekin pistää kyllä miettimään elämän epäreiluisuutta, kun jotkut joutuvat elämään koko elämänsä yksin. Jokaisella on oikeus saada rakastaa ja saada vasta rakkautta, elämä ei ole reilua. Mutta niinkuin irwin laulaa:
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille.

Ehkä lopetan tämän romaanin tähän, halusin vain sanoa omat mielipiteet näistä asioista. Ja se vielä pikkuiset kullannuput, älkää ajatelko, että rakkaus ei ole teitä varten. Elämä potkii välillä todella pahasti päähän, josta minulla on kyllä kokemusta, mutta älkää koskaan vaipuko siihen, että ajattelette, ettei teille ole ketään. Rakkaus voi osua omalle kohdalle silloin, kun sitä vähiten odottaa. Olkaa kärsivällisiä, sillä kyllä kaikkia odottaa oma rakas jossain päin maailmaa.
Viimeksi muokannut Satsuma, Su Huhti 23, 2006 22:47. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kuva
(Kiddo) ty Nixu!
Avatar
Mechi
Academy Teacher
Academy Teacher
Viestit: 324
Liittynyt: Pe Loka 21, 2005 23:01
Paikkakunta: Rovaniemi

Viesti Kirjoittaja Mechi »

Kiddo kirjoitti:Minä ainakin toivon, että olisi vielä sellaista, että eletään yhdessä nuoruudesta vanhuuteen asti, jos tuntee löytäneensä sen oikean. Mutta silti eroja on aivan liikaa, varmaan yli puolet avioliitoista päätyy nykyään eroon ja sen syynä on jotkut tyhmät riidat, jotka oikeasti rakastuneet pystyisivät kyllä ratkaisemaan. Onko ihmiset nykyään niin pirun tyhmiä, etteivät tajua vaalia rakkautta, mitä jokainen ihminen tarvitsee/tulee joskus tarvitsemaan ? Vai johtuuko se siitä, että naimisiin mennään liian hätäisesti, seurustelemisen alkuhuuman vaikutuksen alaisena ? Ettei ollakkaan vielä tarpeeksi rakastuneita ja valmiita sitoutumaan loppuiäksi toiseen ? Elämä ja rakkaus on kysymyksiä täynnä..

Itse haluan uskoa tuohon, että jokaiselle on se oikea olemassa. Sen etsiminen voi kestää ja siinä matkalla voi olla paljon pettymystä, kipua ja kyyneliä, mutta uskon, että oikea löytyy aina. Ihminen on erittäin sosiaalinen olio, joka tarvitsee vierelleen ihmisen jota rakastaa, johon luottaa ja kenen kanssa haluaa olla lopun ikäänsä. Ihmistä jolle voi puhua asioista maan ja kuun väliltä, tukipilarin joka ei koskaan lähde pois viereltä ja joka jaksaa välittää ja rakastaa. Siksi jaksan uskoa, että se oikea on kaikille tehty.

Itse en ainakaan osaa piilottaa oikean rakastumisen tunnetta. Se on niin voimakas, että välillä se tulvii yli reunojen, eikä sitä tiettyä henkilöä vaan saa pois mielestä. Puhuu ja unelmoi koko ajan eikä välillä edes jaksa keskittyä mihinkään muuhun.
Mutta kai tunteet voi pitkän ajan päästä unohtua, mutta varmasti tulee vastaan asioita, jotka taas muistuttavat vanhoista ihastuksista/rakastumisista ja tunteet palaavat pintaan.

Sekin pistää kyllä miettimään elämän epäreiluisuutta, kun jotkut joutuvat elämään koko elämänsä yksin. Jokaisella on oikeus saada rakastaa ja saada vasta rakkautta, elämä ei ole reilua. Mutta niinkuin irwin on sanonut:
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille.

Ehkä lopetan tämän romaanin tähän, halusin vain sanoa omat mielipiteet näistä asioista. Ja se vielä pikkuiset kullannuput, älkää ajatelko, että rakkaus ei ole teitä varten. Elämä potkii välillä todella pahasti päähän, josta minulla on kyllä kokemusta, mutta älkää koskaan vaipuko siihen, että ajattelette, ettei teille ole ketään. Rakkaus voi osua omalle kohdalle silloin, kun sitä vähiten odottaa. Olkaa kärsivällisiä, sillä kyllä kaikkia odottaa oma rakas jossain päin maailmaa.
Pakko kommentoida, että oli tosiaankin valaiseva romaani :). Ja tiedän tuon rakastumisen tunteen. On mukava tietää, että jossain tuolla joku henkilö ajattelee sua ja haluaisi olla kanssasi juuri nyt. Ihminen jolle voit kertoa kaiken, henkilö johon voit nojata eikä hän kaadu, ihminen joka tukee aina vaikka välillä tuleekin riitoja. Ihmiset muuttuu, mutta todellinen rakkaus ei.
Avatar
Espy
Moderaattori
Moderaattori
Viestit: 566
Liittynyt: Ma Elo 25, 2003 20:45
Paikkakunta: Secret Garden
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Espy »

Francis kirjoitti:Pystyykö ihastumisen/rakastumisen tunteet tukehduttamaan itse? Vai tulviiko ne aina uudestaan pintaan?
Takerruin näköjään tähän, ekaksi piti kommentoida koko postia, mutta sitten en saanutkaan mitään aikaiseksi. :'D

Itse en ainakaan pysty. Jotkut sanovat pystyvänsä, mutta en tähän mennessä ainakaan pysty sitä uskomaan. Oma ensirakkauteni sammui kun en vain nähnyt kultaani tarpeeksi, ja yhteisiä hetkiä oli muutenkin ollut vain pari kolme vuodessa. Liian vähän minunlaiselleni menijälle. :P
Ja vaikka olenkin yrittänyt tappaa tämänhetkistä tunnettani, en ole onnistunut. Pentele tuntuu vain hyökkäävän kimppuuni entistä lujemmin joka päivä. O_o;
Kiddo summasi ajatukseni aika hyvin omassa postissaan:
Kiddo kirjoitti:Itse en ainakaan osaa piilottaa oikean rakastumisen tunnetta. Se on niin voimakas, että välillä se tulvii yli reunojen, eikä sitä tiettyä henkilöä vaan saa pois mielestä. Puhuu ja unelmoi koko ajan eikä välillä edes jaksa keskittyä mihinkään muuhun.
Näin. Itse onnistuin hukkaamaan vartin taidehistorian kokeestani päiväunelmointiin. -_-;

Ja kiitokset muutenkin Kiddolle ihanasta postista. Juuri tuota kaipasin päivääni. Kiitoos~ <3
Kuva
Satsuma
Jounin
Jounin
Viestit: 1016
Liittynyt: Su Tammi 09, 2005 19:30
Paikkakunta: Salo

Viesti Kirjoittaja Satsuma »

Espy on hyvä vaan, mukavaa jos päiväsi parani ^^ Tuli täysin käsittämätön tarve kirjoittaa tollainen tänne, kun sattui olemaan uusi postaus tässä topickissa. Mechi, mukavaa tietää, jos tuo oli valaisevaa ><
Kuva
(Kiddo) ty Nixu!
Avatar
minori
Legendary Sannin
Legendary Sannin
Viestit: 3015
Liittynyt: La Kesä 11, 2005 13:44
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja minori »

Öh, olen aina inhonnut sitä, kun ihmiset sanovat olevansa rakastuneita kun puhuvat ilmiselvästä ihastumisesta tai jotain vähän laimeammasta tykkäämisestä... Kun suomen kielessä ei yksinkertaisesti oikein ole hyvää sanaa sellaiselle ihastumisen ja rakastumisen välimuodolle.

Kuulostaa typerältä, mutta en uskonut, että rakastuminen sujuisi niin vaivattomasti ja ilman, että sitä edes huomasi. Kun ihastuminen on sellaista jalat alta -meininkiä, niin kuvitteli, että rakastuminen tuntuisi vielä hurjemmalta. Kyllähän se tavallaan, kun oikein pysähtyy miettimään - se on niin ihana tunne, että ei oikein teidä mitä tekisi - mutta ei ehkä enää aiheuta ihan sellaista näkyvää myllerrystä.

En oikein vieläkään tiedä mistä sen tunteen tunnistaa - olen miettinyt, että aika pitkälle siinä vaiheessa tiesi olevansa rakastunut, kun ei enää ajatellut "minä ja se" vaan "me". Vähän laimea määritelmä, mutta ainakin omalla kohdalla toimi. ^^

Niin pitkään tuli ajateltua, etten tarvitse mitään muuta kuin ihmisen jota rakastaa, joten nyt poikaystävä merkitsee aika pitkälle kaikkea. Tai tietty nyt on ne omat jutut ja muut tavoitteet elämässä, mutta etteköhän te tajua. ^^ Ja koska minulla ei uudella paikkakunnalla ole mitenkään liikaa kavereita tai varsinkaan aikaa tavata heitä, niin poikakaveri on nimen omaan myös paras kaveri. Jo siitä kaverisuhteesta en mistään hinnasta luopuisi. ^^ Tällaista kaveripoikakaveria (hiton typerä sana xP ) aina toivoinkin. ^^

Njooh, olen siis aika kriittinen käytettäessa rakkaus-sanaa... Vähän turhankin välillä. Naureskelin omille tunteillenikin aluksi, kun tuntui että ne tulivat ihan liian pian, enkä uskonut niiden vielä olevan mitään aitoa. Typerää joo... Ja tulihan sekainen ja tylsä viesti.
^^'
Avatar
Tonnikala
Just nobody
Just nobody
Viestit: 1297
Liittynyt: La Marras 18, 2006 18:23
Paikkakunta: Hämeen kyrössä

Viesti Kirjoittaja Tonnikala »

No siis...

Et voi sanoa mitä rakkaus on, sillä voit rakastaa vaikka kaikkia. OIKEA rakkaus/Se oikea on sitä itseään. on ihminen mistä ei voi lopettaa ajattelemista, mitä tuijottaa pihalla, mille ei uskalla puhua tai haluaa olla sen kanssa tekemisissä, muttei uskalla. Tahto pitää huolta jostain yli kaiken, suojella, sekä pitää hyvänä. Ajatus siitä, että olet mielitiettysi kanssa vihreällä nurmella tai takanääressä saa perhoset vatsaasi.

Ihastuminen on taas, että pitää tytöstä/pojasta, eikä halua luopua tästä. mutta tähän kyllästyy ajan mittaan, TAI läheisyys syvenee ja alkaa Rakastamaan tosissaan. Tähän kuuluu nämä pihalla pussailut ja halit.
Kuva
Avatar
SePetus
Jounin
Jounin
Viestit: 1085
Liittynyt: Ti Loka 12, 2004 18:41
Paikkakunta: LPR

Viesti Kirjoittaja SePetus »

rakkaus/ihastuminen on kemiallinen reaktio aivoissa ei enempää ei vähempää. jos nyt muistin oikein....
Kuva
Avatar
Minna7
Chuunin
Chuunin
Viestit: 241
Liittynyt: Su Tammi 07, 2007 12:01
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Minna7 »

Rakkaus on minulle suunnattoman tärkeää. Oman logiikkani mukaan ihminen ei pysty elämään ilman rakkautta. Jos ihminen ei saisi kokea sitä, hänestä tulisi kylmä kuin kivi. Rakkaus on osanottaja tässä suuressa tapahtumaketjussa, jota kutsumme elämäksi.

Rakkaudella ja rakastumisella on suuri ero. RAKKAUS voi olla äidin ja lapsen tai kavereitten välistä rakkautta. (Monia muitakin rakkauksia on mutta nämä on nyt vain esimerkkeinä.) Se on välittämisen, huolehtimisen, kanssaelämisen sekä murehtimisen ele. Se auttaa ihmisiä kestämään toisiaan ja jaksamaan eteenpäin. Rakkaus kantautuu kaikkialle, kaikille, jotka vain voivat osoittaa sitä omin tavoin.

RAKASTUMINEN on enemmänkin tyttö- ja poikaystäviin viittaava termi, millä kuvataan erittäin suurta rakkauden keskittymää yhtä henkilöä kohtaan. Rakastuminen ei ole loogista. Se on absurdi ilmiö, jolle ei pysty löytymään mitään kunnollista selitystä.
Raakaudensokeus muodostuu stereotypioista, televisiossa nähdyistä tapahtumista ja ystävien sekä perheen vaikutuksista, joitten pohjalta kasaamme oman näkemyksemme rakkaudesta. Rakastuminen on suurin ja ehkä kaunein tapa osoittaa välittämistä, lämpöä ja toisen huomioimista, minkä mittakaava on suurempi kuin pieni rakkau sukulaista kohtaan. Rakkaudella on vivahde eroja, mutta muuten ne ovat ihan sama asia.

Rakastumisesta minulla on vain huonoja kokemuksia. Vähättelyn ja pilkan alaisuudessa eläminen ei ole hauskaa mutta olen kestänyt kaiken. Syynä on se, että saan rakkautta perheeltäni sekä ystäviltäni, jotka tukevat minua eteenpäin elämässä. Eivät kaikki tätä kait ymmärrä mutta minulle se on elintärkeää. Rakastan ystäviäni ja muita tuntemiani ihmisiä sen verran, että jos heille on tapahtunut jotain ikävää, iloista tai vakavaa, tuen ja hurraan sekä nauran heidän kanssa. Näin kaikki etenemme vähitellen.

Poikaystävä on minulle jokin henkilö, josta välitän erittäin suuresti. Poikaystävä on elämäntoveri, joka ei lukitse, määrää tai pahoita rakkauden kohdettaan, vaan puolusta ja tukee kaikessa, mitä ikinä pari sitten tekeekään. Mutta jos tekemine onkin jotain rikollista niin se täytyy joko lempata tai parantaa hänen tapansa. Se on yksinkertainen velvollisuus.
Viimeksi muokannut Minna7, Ma Huhti 02, 2007 23:19. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Mess with the best, die like the rest!
Kuva
Avatar
minori
Legendary Sannin
Legendary Sannin
Viestit: 3015
Liittynyt: La Kesä 11, 2005 13:44
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja minori »

No johan oli draamaa... Mitäpä jos kirjoittaisit vaikka ficin? Nimittäin ei tuosta "tunteen palosta" oikein mielipiteistä saanut selvää. ^^'
Minna7 kirjoitti: Sokeus muodostuu stereotypioista, televisiossa nähdyistä tapahtumista ja ystävien sekä perheen vaikutuksista, joitten pohjalta kasaamme oman näkemyksemme rakkaudesta.
Ööh... mitä? Miten ihmeessä jotkut stereotypiat voisi vaikuttaa siihen, miten ihminen tuntee rakkauden?

Yritit vissiin myös tehdä jonkunlaisen eron rakkauden ja rakastumisen välille, mutta loppujen lopuksi puhuit kuitenkin samasta asiasta. Itsekin kyllä ajattelen, että rakastuminen on sellainen hetkellinen päätön fiilis, joka voi sitten syventyä rakkaudeksi, mutta ei se kuitenkaan ole sitä itseään vielä siinä vaiheessa.
Avatar
h3h3h3
Genin
Genin
Viestit: 156
Liittynyt: To Maalis 01, 2007 21:33

Viesti Kirjoittaja h3h3h3 »

Rakkaus on kiintymystä. Eli minä kiinnän häntä :P
Avatar
Minna7
Chuunin
Chuunin
Viestit: 241
Liittynyt: Su Tammi 07, 2007 12:01
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Minna7 »

minori kirjoitti:
Minna7 kirjoitti: Sokeus muodostuu stereotypioista, televisiossa nähdyistä tapahtumista ja ystävien sekä perheen vaikutuksista, joitten pohjalta kasaamme oman näkemyksemme rakkaudesta.
Ööh... mitä? Miten ihmeessä jotkut stereotypiat voisi vaikuttaa siihen, miten ihminen tuntee rakkauden?
Tarkoitin sillä yksinkertaisesti esimerkin kannalta, että mitkä asiat vaikuttavat rakastumiseen/rakkauteen, koska joillekin se on vain leikkiä tai esitystä. Stereotypialla tarkoitin sitä, että jotkut saattavat kehittää suhdettaan samalla lailla kuin jotkut ihmiset joissain tunnetuissa draama sarjassa. Itse olen kyllä nähnyt tällaista tapahtuman mutta en minä siitä mitään ole sanonut. Kornia se vaan minusta on. Uskon tämän kuitenkin olevan enemmän alitajuntaista kuin suoraan pinnalla nähtävää.
Mess with the best, die like the rest!
Kuva
Avatar
minori
Legendary Sannin
Legendary Sannin
Viestit: 3015
Liittynyt: La Kesä 11, 2005 13:44
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja minori »

Minna7 kirjoitti:Tarkoitin sillä yksinkertaisesti esimerkin kannalta, että mitkä asiat vaikuttavat rakastumiseen/rakkauteen, koska joillekin se on vain leikkiä tai esitystä. Stereotypialla tarkoitin sitä, että jotkut saattavat kehittää suhdettaan samalla lailla kuin jotkut ihmiset joissain tunnetuissa draama sarjassa. Itse olen kyllä nähnyt tällaista tapahtuman mutta en minä siitä mitään ole sanonut. Kornia se vaan minusta on. Uskon tämän kuitenkin olevan enemmän alitajuntaista kuin suoraan pinnalla nähtävää.
En varsinaisesti ymmärtänyt vieläkään, mutta samapa tuo. ^^' En todellakaan usko, että minkään Sinkkuelämän suhdekoukerot voisivat vaikuttaa siihen, miten rakastaa partneriaan tai miten näyttää sen. Korkeintaan sieltä nyt saa jotain vinkkejä, että muistahan viedä tyttösi välillä ulos syömään, mutta eipä sen kummempaa...
Avatar
Hi Enzeru
Chuunin
Chuunin
Viestit: 282
Liittynyt: Ti Kesä 27, 2006 18:47
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Hi Enzeru »

No siis minä huomaan helposti rakastumisen ja ihastumisen eron. Sitä on vaan niin vaikea selittää.... Olen tällä hetkellä ihastunut yhteen ihmiseen, sekä rakastunut erääseen toiseen.. (Kaikki ajattelevat tietysti nyt, että miten voit muka rakastaa jotakuta ja silti välittää jostain toisestakin) No kuitenkin, se johon olen ihastunut, tunteeni häntä kohtaan ovat paljon laimeammat.. Mielestäni kyllä huomaa milloin on rakastunut. Se on niin selvää.. Olen rakastunut kaksi kertaa.. Ensimäisen kerran rakastuin kolmannella luokalla. Seitsemänteen luokkaan asti olin rakastunut tuohon kyseiseen poikaan, mutta se muuttui vihaksi, kun sain selville miten hän oli valehdellut minulle jä pilaillut tunteillani.. ^^' Nuo tunteet kyllä vielä kummittelevat uhkaavasti vielä.. No nyt sitten olen rakastunut erääseen toiseen. Tunteeni häntä kohtaan ovat edellistäkin vahvemmat.. Noooh tässä minun mielipiteeni ja "asiani".. ^^'
Kiinnostaako lähestulkoon sanavapaa foorumi, jossa voit keskustella kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä, ja jopa niiden takaa ? Kahvitahra
Avatar
fLÄSh
Jounin
Jounin
Viestit: 1088
Liittynyt: Ti Helmi 06, 2007 13:31
Paikkakunta: Oma sänky

Viesti Kirjoittaja fLÄSh »

Mihinkään en tätä tunnetta vaihtais. Siinä mun ydinajatus rakkaudesta =)
Happy panda
Vastaa Viestiin