Rakkaus

Reijiro · Viesti Kirjoittaja **Reijiro** » Su Loka 30, 2005 21:00

Rakastuin ja rakastan nykyistä tyttöystävääni enkä oikein osaa kuvailla sitä sanoiksi.

Francis · Viesti Kirjoittaja **Francis** » Ma Loka 31, 2005 18:29

Ei uutta edelliseen postiini katsottuna.

Luin koko topicin läpi ja pääni on kuin Haminan kaupunki nyt. Pah. Uskomatonta millaisen sekavan sopan me keitimme tästä. Kuten veljeni tuolla jossain totesi niin tästä topicista tulee vain huono olo. Ihan konkereettinen huono olo. Yäk.
En tiedä johtuuko siitä että tämä on ällö-siirappia vai siitä etten välitä rakastumisesta. Mitä olen nyt katsonut niin rakastuminen vaikuttaa pulkkamäeltä: lasketaan alas hurjalla vauhdilla iloisena ja sitten tulee ylämäen nousu :P En sitten tiedä mitä tapahtuu jos jaksaa nousta sen ylämäenkin. Ei kai mitään. Lasketaanko uudestaan?

tiirikka · Viesti Kirjoittaja **tiirikka** » Ma Loka 31, 2005 19:33

Francis kirjoitti: En sitten tiedä mitä tapahtuu jos jaksaa nousta sen ylämäenkin. Ei kai mitään. Lasketaanko uudestaan?

Tottakai kultaseni! Sitä se koko elämä on, jollet ole humannut. Elämän ilo tulee juuri siitä, että välillä on ihan peetä. Mitä iloa tässä muuten olisi? Mä ainakin tulisin hulluksi maailmassa, jossa ei olis kriisejä. xD Siksi mä kai "rakastan elämää". Mä en koskaan pidä helpoista asioista. Siks mulla ei kai oo koskaan ollu helppoo ihmissuhdet. En niin et keräisin hankalia ihmisii, vaan lähinnä siksi, että mä kai vaan tunnen vetoa "hankalampiin" persooniin, niistä saa oikeet tosi ystäviä, ja oikeeta rakkautta...

Menipä paasaus offiksi.... *odottaa muiden heittävän kenkiä ja poistuu piiloon aidan taa*

Ninda · Viesti Kirjoittaja **Ninda** » Su Marras 13, 2005 22:00

Fiora kirjoitti:
Ninda kirjoitti: Ensinnäkin uskon siihen, että jos ihminen ei opi ensin rakastamaan itseään, ei voi kukaan muukaan oppia rakastamaan häntä.
Voi luaja! Tuon perusteella kukaan ei IKINÄ voi minua rakastaa!!! :unsure:

Fiora ei taida käydä täällä enää (käykö inofan87:kaan, btw..?), jokatapauksessa ajattelin päivittää lähes vuoden takaisia mielipiteitäni rakkaudesta. Tuo yllä oleva väitteeni siitä, kuinka kukaan ei voi rakastaa sinua jos et rakasta itseäsi ensin, osoitettiin minulle reilu viisi kuukautta sitten vääräksi. Nyt tiedän kokemuksesta, ettei ihmisen ole pakko pitää itsestään, jotta joku muu voi nähdä sinussa jotain kaunista, jotain rakastettavaa. Eräs näki minussa jotain mitä itse en nähnyt,, rakasti vaikken itse rakastanut. Kiitos siitä hänelle. <3 ^^

Nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että itsensä hyväksyminen käy huomattavasti helpommin kun joku muu on hyväksynyt sinut ensin. Kuitenkin pitää mainita, että huono itsetuntoni on aiheuttanut suhteessa hankaluuksia. Vaikka itsetunto on suhteen edetessä parantunut, on silti epäilyjä ja vaikeuksia luottaa toiseen. Näitä on tietysti muissakin suhteissa, mutta meillä oman osansa tuo vielä kaukosuhde..

Enää en ole ihan varma miksi kirjoitin kaiken tuon, mutta tulipahan nyt taas purettua tuntemuksia. Onhan siitä lähes puoli vuotta kun viimeksi tälle foorumille kirjoitin. ^^ *kirjoittaa olettaen että joku muistaisi tai jotakin kiinnostaisi* Ehkä voisi palailla takaisin, kuitenkin tällä foorumilla on ollut suuri merkitys elämääni. Sillä onhan tuo aiemmin kiittämäni henkilö tullut elämääni juuri tämän foorumin kautta... :)

Viittaperkele · Ma Marras 14, 2005 01:49

Hömmm. Minulle tulee yhä huono olo kun tätä topikkia lukee. Mielipiteeni ei varsinaisesti ole muuttunut mihinkään viime postauksesta, mutta... Nykyään on vaan vissi, etten enää puhu kenenkään kanssa kasvokkain tästä aiheesta. En koskaan mikäli se vain minusta riippuu. Minua risoo älyttömästi se, miten hemmetin vaikeata tästä asiasta keskusteleminen pitää aina tehdä ja se, miten useasti tämä asia otetaan puheenaiheeksi kun on kyse tunnemaailmasta. Eikö rakastuneilla tosiaan ole muita tunteita?

Ja niin, no... Onhan se niinkin, että hermostun kun joutuu jänkhäämään jostakin asiasta -- mistä tahansa asiasta -- jonkun sellaisen kanssa, joka ei suostu kuuntelemaan. Sen lisäksi hämmennyn syvästi siitä, mitä ihmiset sanovat rakkaudesta. En vain osaa nähdä sitä! Miten suuri se on? Millaista mielihyvää siitä saa? Näyttääkö maailma jotenkin erilaiselta kun sitä on antanut tai saanut? Miksi ihmiset sitten tuntuvat kärsivän siitä kuin sairaudesta, jos se on kerta niin miellyttävä asia?

Ja tämän kysymyksen esitän kaikille. Onko ihminen, joka ei tunne rakkautta (siis juuri sitä "parisuhderakkautta") teistä jollakin tavalla viallinen tai vajaa?

Minä en ainakaan kertakaikkiaan sietäisi ihmisiä, jotka pitäisivät minua jotenkin vaillinaisena tuollaisen takia -- enkä kehottaisi ketään muutakaan sietämään.

tiirikka · Viesti Kirjoittaja **tiirikka** » Ma Marras 14, 2005 11:23

Dragonmaster kirjoitti:Hömmm. Minulle tulee yhä huono olo kun tätä topikkia lukee. Mielipiteeni ei varsinaisesti ole muuttunut mihinkään viime postauksesta, mutta... Nykyään on vaan vissi, etten enää puhu kenenkään kanssa kasvokkain tästä aiheesta. En koskaan mikäli se vain minusta riippuu. Minua risoo älyttömästi se, miten hemmetin vaikeata tästä asiasta keskusteleminen pitää aina tehdä ja se, miten useasti tämä asia otetaan puheenaiheeksi kun on kyse tunnemaailmasta. Eikö rakastuneilla tosiaan ole muita tunteita?

Ja niin, no... Onhan se niinkin, että hermostun kun joutuu jänkhäämään jostakin asiasta -- mistä tahansa asiasta -- jonkun sellaisen kanssa, joka ei suostu kuuntelemaan. Sen lisäksi hämmennyn syvästi siitä, mitä ihmiset sanovat rakkaudesta. En vain osaa nähdä sitä! Miten suuri se on? Millaista mielihyvää siitä saa? Näyttääkö maailma jotenkin erilaiselta kun sitä on antanut tai saanut? Miksi ihmiset sitten tuntuvat kärsivän siitä kuin sairaudesta, jos se on kerta niin miellyttävä asia?

Ja tämän kysymyksen esitän kaikille. Onko ihminen, joka ei tunne rakkautta (siis juuri sitä "parisuhderakkautta") teistä jollakin tavalla viallinen tai vajaa?

Minä en ainakaan kertakaikkiaan sietäisi ihmisiä, jotka pitäisivät minua jotenkin vaillinaisena tuollaisen takia -- enkä kehottaisi ketään muutakaan sietämään.

Tottakai meillä on muitakin tunteita kultaseni. Se ettei pysty toista rakastamaan, ei tee sinusta tai kenestääkään huonoa. Sitä saa jos sitä saa, eikä se ole sen monimutkaisempaa.

Maailma jotenkin muuttunut? No, sanotaan, että on helpompi olla, kun on koko ajan sellainen olo, että joku välittää, ja josta itse välittää kovasti. EI, se ei ole sellainen tunne joka karjuu olemassa oloaan ja soitta pasuunaa, se vaan on pieni ylimääräinen tunne jossain niskan tienoilla. Se on vain vähän kovempi äänistä välittämistä. Siksi se aiheuttaa myö sairausoireita. Jos paras kaverisi on kolme kuukautta poissa, se masentaa. Jos toinen loukkaa polvensa, sitä säikähtää. Rakastunut on toisesta huolissaan koko ajan (suunnillleen) joten siitä se riutuminen. Itseasiassa, se ihan terveesti laskee tuo huoli, kun toista jonkin aikaa rakastaa.

Rakastuminen tuntuu suunnilleen siltä, että se toinen osapuoli muuttaa päähäsi. Ja se on ärsyttävää, kun tuntuu että sellainen ihminen, josta pidät, on tavallaan koko ajan siinä, mutta ei silti vieressäsi. Vaan päässäsi. Kun se sitten tulee viereesi, se tuntuu mukavalta, ja alkaa pakosta vähän hymyillyttää.

Mielihyvä on sellaista pientä tyytyväisyyttä, sellaista, jota tulee kun jokin menee loistavasti, teet työsi hyvin ja olet ylpeä tai kun on kovin iloinen. Sitä vaan on siinä koko ajan. sellaista pientä tyytyväisyyttä. Sellaista, joka rauhoittaa. Tosin rauhoittavat asiat tekevät joskus ihmiset levottomiksi, sillä se on rentouttavampaa, kun se rakas on siinä vieressä, joten sen puuttuminen voi ärsyttää.

Hmmm... Se on kai vähän sama kuin se kun olet saanut jonkun huippu anime-sarjan, haluat katsoa sitä koko ajan, saat vierotusoireita kun et ole katsomassa, aina välillä panikoit kun jokin animessa menee niin kuin et haluiasi ja se hetken kusee, ja se tuntuu tempaavan mukaansa. Se vaan on kaksitoista kertaa voimakkaampi fiilis.

Toivottavasti joku tajusi yhtään mitään mitä höpäjäsin. ^^'

NenweN · Viesti Kirjoittaja **NenweN** » Ma Marras 14, 2005 13:48

Juu no rakkaus on tosi vaikea aihe puhua, koska en oikein osaa vielä sanoa että mitä rakkaus oikein on. Sen tiedän että sitä on monenlaista ja ettei rakkautta ole vakiomäärää joka sitten jossain vaiheessa kuluu loppuun.. Ei sentään. Rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu.

Minäkin ihastun helposti.

Olen monesti ollut pelkästään ihastunut enkä voi koskaan sanoa olevani rakastunut.

Olisi varmaan kyllä ihanaa rakastaa jota kuta.

Ja että hän rakastaisi minua niin että tekisi melkein mitä tahansa vuokseni. Mutta en ole vielä löytänyt sellaista. Onhan minulla vielä loppuelämäni aikaa.

Nyt jo ehdin unohtaa mitä piti kirjoittaa, mutta lisäilen sitten tänne jos koskaan enää muistan sitten sitä.

Wendy · Viesti Kirjoittaja **Wendy** » Ma Marras 14, 2005 19:17

Minulle rakkaus merkitsee sitä, että on joku hyvin tärkeä ja ihana henkilö, jonka kanssa haluaisi elää koko loppuelämän (paitsi erot ovat kyllä hyvin ikäviä). Saatan rakastua liian helposti, jos näen netissä jonkun animekuvan jostain poikahahmosta ja ajattelen "Voi, kun tuon näköinen poika olisi olemassa" tai "Ihana... oi, kuinka söpö" ja enkä saa mielestäni pois, kuten olen viime aikoina ajatellut Sasuke-kunia ja jopa nähnyt Sasuke-kunista unta. Rakastuminen/ihastuminen on minusta ihana asia, vaikka ikävää onkin joskus, ettei ihastus olekkaan kiinnostunut sinusta.

*vajoaa (taas) maan alle*

Charuka · Viesti Kirjoittaja **Charuka** » Ke Marras 16, 2005 20:50

Tiirikka osu ihan nappiin. Hyvä!

Kaikkea tuota se on ja kaiken tuon puutetta, kun ei ole rakasta. Ennen kun on "rakastunut" ja "yksin" ei sitä tajua. Eron jälkeen kaipuu palaa mieleen.

Tässä ollaan itse tammellettu vähän yli puoli vuotta erään pojan kanssa ja koko ajan vaan menee paremmin. Suhde on asia joka kaipaa joustavuutta ja molempien mielipiteiden kunnioitusta, vaikka ne eivät aina tyydyttäisi kumpiakin osapuolia halutulla tavalla. Rakkautta on kun välittää.

Tämä asia on kyllä vaikea puhua ja sitä kartetaan kaverin kanssa, koska hänellä ei ole poikaystävää ja hän vaan masentuu enemmän ja enemmän jos puhutaan tälläisistä asioista.

Miguelo · Viesti Kirjoittaja **Miguelo** » Ke Marras 16, 2005 23:15

Ihastumista ei voi itse tietoisesti päättää, mutta rakastuminenhan perustuu yleensä juuri siihen että kaksi ihmistä ihastuu toisiinsa -> suhde -> oh dear i'm in love with him.
Rakastan sinua sanan merkitys on laskusuunnassa, muunmuassa näiden 10 vuotiaiden ansiosta: Alaksää munkaa? No oke. Mä rakastan ihan sairaasti sua - enemmän ku ketään ikinä. Niin mäki sua. Tästä 2 päivää mä jätän sut ku me ei ikinä tehä mitää!
No olinhan itsekkin (melkein) tuollainen, mutta niin ne ajat muuttuu.

Francis · Viesti Kirjoittaja **Francis** » Su Marras 20, 2005 11:46

Mistä sitten tunnistaa "tosi rakkauden"? Sen henkilön jonka kanssa eletään ryppyisinä ja annetaan karkkeja lapsenlapsille? Vai onko sellaista enää?

Minusta on aika outoa että moni avioliittohan perustuu rakkauteen, mutta sitten siihen vastoinkäymiseen se kaatuu yhtä nopeasti kun alkaa. Onko siihen joku älyllinen selitys? Minä nimittäin en tajua sitä. Miksei ne vain selvitä niitä hemmetin riitoja kun kumpikinhan siinä riidassa on osallisena?

Uskotteko siihen että jokaiselle ihmiselle on yksi "se oikea"?

Minusta tuntuu että alkaa kuvittelemaan vähän kaikkea kun leijuu ilmassa käsi jonkun aivan ehastuttavan tyypin kädessä. Joillakin on niitä oikeita joka vuosi. Ainakin kun kuuntelee hetkisen jotain tyttöparvea (kröhöm, pissiksiä).

Pystyykö ihastumisen/rakastumisen tunteet tukehduttamaan itse? Vai tulviiko ne aina uudestaan pintaan?

Minä en tajua välillä ollenkaan mitä intoa tässäkään on O_o

karasuka · Viesti Kirjoittaja **karasuka** » Su Marras 20, 2005 15:26

Eipä ole kokemusta. Tän ikäsenä pojat ei vois vähempää kiinnostaa muuten kuin kavereina.

Wolfram · Viesti Kirjoittaja **Wolfram** » Ma Marras 21, 2005 11:31

selkeesti rakkaus on ainetta, kaikki ne sitoutumisjutut ja ne et ei muka pystyisi moneen tai puolison kuolemisen jälkene rakastamaan on ihan shittiä, yhteiskunnan painostusta. imo siis.

Vieras · Viesti Kirjoittaja **Vieras** » Pe Marras 25, 2005 13:54

Ilmeisemmin muillakin on niitä "maskeja",omani oli lähellä murtua,mutta ei.Kun rakastuin ja rakastin,sain puhua kaikesta tyttöystävälle ja sai ns."ottaa maskin pois".Itsekkin alan olemaan kyllästynyt ja väsynyt "olemaan" pirteä ja hyväntuulinen.Jo vuosia olen koittanut sulattaa asioita huumoriin ja vähän onnistunut siinä.Olisi mukava jos löytäisi ihmisen johon voisi oikeasti luottaa kaikessa,ihan kaikessa.Mutta toistaseks en o saanu kun syvät arvet.

deftonys · Viesti Kirjoittaja **deftonys** » Ma Tammi 30, 2006 11:15

poika... pienen elämäni aikana vasta nytten olen rakastunut ensimmäistä kertaa ja se tuntuu varpaista korviin... ihosta ytimeen... kumppaneita on ollut mutta nytten on se joku joka rakastaa ja jota rakastan...

minua oli ennen tätä suhdetta pari vaikeaa tapausta josta jäi päähän että tytöt pettää ja valehtelee jne... muttakun nyt tapasi tämän tytön asia oli toinen... mutta silti se ajatus oli päässä ja on vielläkin vähän vaivaa... että jos tää tyytö pettäiskin mua tai jotain vastaavaa... tälläin "trauma" enkä pidä siitä yhtään ...saa ajattelemaan asioita...

mites tytöt.. kysymys teille onko poikanne hellä, tunteellinen, romanttinen... koska tiedän että meikäläisä on nykyään harvassa...tai että pystyy puhumaan asioista kuin asioista open wide... tuo kukkia... sanoo asioita... itkee... ja viellä on "munaa" myöntää tää kaikki... ja jotaa viel on mitä nyt eijust tuu mielee mut... onko meitä paljon... (olen ylpeä tässä asiassa) ja vaikka vastassa olisi poika kehtaan myöntää asioita jotka eivät ole "miehekkäitä"... vähän asiasta ohi...

rakkaus on jotain niin suurta ettei sitä voi ymmärtää... ja minulle rakkudesta puhuminen ei ole vaikeaa...

ja rakkaus ei ole loogista sitä tehdään miltä tuntuu... ja rakkaus saa tekemään asioita mitä ei normaalisti tekisi... esimerkki tässä on runo >> http://www.harhakuva.org/view/12085 <<
jonka kirjoitin rakkaalleni en normaalisti olisi tehnyt noin... muttakun halusin rakkaaani punastumaan tai sanomaan jotain tai vain halusin ilahduttaa häntä... asioita joita itsekkään en ymmärrä vaikka itse teenkin asiat joita en ymmärrä... tulen sanomaan asiaan vielä lisää jotain mutta nyt on ihan puhki...