Anime = Koko elämä?

[sanhosee]

Dysto on kyllä oikeassa, suprnovasta ei animea etsitty. Boxtorrents ja Animesuki ovat minun torrentinhankkimissivustot.

Anime ei ole elämäni, mutta yksi isoimmista osista sitä. Ensimmäisen kunnon animeni jälkeen tiesin, ettei takaisin ole paluuta, enkä tiedä oliko askel parempaan vai huonompaan suuntaan. Ainakin nautin elämästäni, joten paljon pahempaan se ei voinut olla.

Minua anime taas on muuttanut hyvinkin paljon. Koneeni sisältö, harrastukseni (go, japanin opiskelu, jopa photoshop), winamp-playlistini ja jopa jotkut arvoni ovat muokkautuneet animen takia. Saattoipa mokomalla olla vaikutusta kouluarvosanoihinikin.

[tiirikka]

Ei tietenkään, miksi olisi? Onhan mulla kiko ja kasa kavereitakin... Elämään mahtuu tuhatkunta asiaa tosi mainiosti!

[kiko-chan]

Anime on muuttanut elämääni.. valitettavasti. Ja minä muutan tämän topicin paikkaa, olen aika varma että tämä on tupla-topic Anime-osiossa, mutta annan sen olla kun täällä näyttäisi olevan jonkin tason keskustelua (vilkaisin vain, en lukenut)

*shim shim like Hiko Seijuuro*

[Charuka]

anime- koko elämä?? *köh köh* eh... mä alotin animen kattelun serkkujen ansiosta joskus 11 w ja noh, muutaman vuoden tauon jälkeen, palasin takaisin tuttuihin piireihin, animen pariin. Tää on nykyään muuttunu harmillisen isoks osaks elämää (lue: arkipäivää). Elämään mahtuu monia asioita joo, mutta mä yleensä heitän ne aika äkkiä roskakoppaan, jos mun elämälle joskus sisältöä enemmänkin tulee en nyt ihan, mutta melkein, mä romutan aina kaiken

Redfall: musiikkiin menee aikaa, nytkin pitäis olla tehny läksyjä, ja mä vaan oon soittanu kolme tuntia pianoo ja hyysänny eläimiä ... joo niinpä..

Muuten olen kanssa huomannu että oon netissä enemmän kuin oon ees koskaan kattonu telkkua, joskus en kato ollenkaan päivän aikana...

[Albino]

Kyllä anime on oikeastaan yksi osa elämääni..eikä siinä sinänsä ole mitään outoa jos jonkun suurin osa elämää on anime sillä miettikääpä vaikka esim nuoria jalkapallon harrastajia. Joidenkin KOKO elämä on siinä..Tuo oli vain esimerkki ,mutta anime/manga on yksi muitten harrastusten joukossa

[ReddiS]

Sanoisisin että anime on minulta puolet elämästä. Toisen puolen täyttää musiikki... Siinä on elämäni. Uskokaa tai älkää, joidenkin mielestä se on mielenkiintoinen.

[J@nzki]

Multa ainaskin puolet on animee ja mangaa loput on naisii B)

[Setzeri]

Jee nostetaampas muumioita taas pintaan! 8D

Minusta tämä on huollestuttavaa, siis että ihmisille anime on elämä. Esimerkiksi irc-galleriaan pistää yhteisöhakusanaksi "Anime" niin löytää kaikkee pelottavaa (Anime on elämä jne.), mutten tosin väitä ettäkö galleriassa piileskelisi koko suomen nuoriso, siellä on välillä tyhmiä ihmisiä.
Ajatellaan yhdessä mitä se anime on, se on vain japanilaista animaatiota, miten sellainen voi viedä elämän tai puoliskan? Saahan sitä animesta tykätä mutta liika on liikaa, kun osaatte ulkoa päälle 20 sanaa japaniksi ilman japanin kielen opiskelua niin voisi katsoa peiliin ja sanoa "baka", eiku...
Enivei! Itse tuppasin katsoa paljon animea nuorempana mutta lopulta tajusin että sarjakuvat ovat kivempiä, ne ovat usein yhden ihmisen tekeleitä josta tietysti arvostus nousee. Sitäpaitsi olen hyvin laiska katsomaan animea, lataaminen vie aikaa ja niiden katsominenkaan ei oikein kiinnosta kolmen jakson jälkeen. Of course jotkut voi sanoa ja sanookin että mangan lukeminen on haasteellisempaa koska käsillä pitää kokoajan kääntää sivua ja katsoa "tylsiä" mustavalkoisia sivuja.
Animea voi katsoa vaikkapa sängystä, syödä jotain hyvää, nukahtaa välillä ja herätä parin jakson jälkeen jos jaksot pyörii jossain mediaplayerissa putkeen. Tapansa kullakin.

Mutta! Kyllä ihmisillä nyt muutakin on elämässä kuin anime (toivottavasti), esimerkiksi musiikki, kaverit and stuff on aika tärkeä eiks je?

Voi olla että yleistin mutta ainakin viestini on selvä.

[Wendy]

Eipä minullekkaan anime ole ns. elämä, mutta kuitenkin erittäin tärkeä harrastus. n__n

En rupea pillittämään, jos en saa joka päivä katsoa animea. Animen kautta olen tutustunut muihinkin asioihin, kuten cosplay, j-pop/rock, gosurori (Gothic lolita sekä muut lolita-tyylit. Tuosta Gothic lolitasta tulikin mieleen, kun yhtenä päivänä 'keksin' mustaan sifonkipaitaani, että ompelisin kaula-aukkoon ja hihoihin (ehkäpä myös paidan helmaan) sellaiset jännät pitsijutut. Ainakaan paita ei näyttäisi kovin tylsältä. (: ). Ilman animea tuskin harrastaisin cosplayta, kuuntelisin j-poppia/rockia.

[Mikkey]

Ei, ei anime todellakaan ole koko elämäni, tosin tuskin minulla edes onkaan elämää...

Onhan anime minulle viihdettä johonkin asti kyennyt tarjoamaan, muttei jostain syystä enää niin paljon kuin ennen. Itse olen hiukan alkanut menettämään mielenkiintoani animeen, johtuen ehkä siitä, että ne kaikki "hyvät"-sarjat on jo katsottu. Nykyään en ole löytänyt moniakaan mitään katsomisen arvoisia sarjoja, jotka minulle kelpaisivat/viihdyttäisivät.

Jos en voisi enää ikinä katsoa animea, niin eipä se minua hetkauttaisi mitenkään.

Näin juuri.
On aika outoa sanoa että elämä on anime. Suhtaudun siihen samalla lailla kuin sellaiseen ihmiseen jonka elämä olisi vaikka Yhdysvalloissa tehdyt roskasarjat tai Salatut Elämät. Täytyy kyllä sanoa että kyllä ne tuottajan vittupäät osaa tehdä asiat niin että rahaa tulee ihan varmasti, kun lukematon määrä faneja ostaa paskoja fanituotteita ja ostaa sarjakuvaa yli kymmenen sentin sivuhinnalla.

[Bitenshi]

Pari vuotta sitten olisin sanonut lujan "kyllä"-vastauksen, mutta nyt animesta on tullut vain harrastus joka vain sattuu olemaan (vielä tällä hetkellä) hiukan erikoisempi kuin muut. Tuleehan sitä ainakin juteltua tai mainittua jokin sarja kaverin kanssa keskustellessa kerran päivässä ja saattaa tulla töhrittyä kouluvihkoihin kuvia. Myös musiikkeja kuuntelen usein koneella ollessani ja sarjoja tulee katsottua varmaan keskimäärin kerran viikossa, riippuen ihan siitä mitä tulee ladattua ja missä määrin.

En sanoisi animea elämäksi. Elämään kuuluu paljon muutakin. Jos pitäisin animea ainoana tärkeänä asiana elämässäni, niin kyllä koulutokari näyttäisi lujasti arvosanoja 4-7 ja saisin varmaan kyttyräryhdin kaikesta koneella viettämästäni ajasta. Se on vain harrastus, johon sulautuu helposti muitakin harrastuksia. Esim. jos harrastaa tekstiilejä voi sanoa cosplayaavansa, jos pirtää voi piirtä manga-tyylillä, jos kuuntelee musiikkia tai soittaa, voi soittaa anime-kappaleita ja jos kirjoittaa voi kirjoittaa fanfictionia. Nyt myös tanssimista harrastavat voivat yrittää Para Paraa ja kielten harrastajat opiskella japania, eikä kai mikään estä taistelulajien äkkinäistä yhdistämistä anime/manga harrastukseen?

Animesta en kuitenkaan haluaisi luopua, on se sen verran rakas harrastus joka on auttanut jollakin kierolla tapaa tekemään persoonastani sitä mitä se on. Huumorintajuni ei taatusti olisi kehittynyt siihen suuntaan mitä se nyt on, ei myöskään musiikintajuni. Kummaltahan tuo kuulostaa, mutta niin minä uskon. Ei sillä että se välttämättä olisi hyväkään juttu... ;P Tämän harrastuksen avulla olen myös tavannut aivan mahtavia ihmisiä, ehkä jopa parhaat kaverini, netin kautta.

[TAMPEE]

tykkään animesta ja mangasta, mutta ei anime nyt sentään ihan koko elämäni ole. katton animea ehkä pari kertaa viikossa, koska katson vain ne sarjat joista tulee joka viikko uusi jakso, muuten en pahemmin mitään maratoneja pidä. mutta mangasta tykkään aika hirmuisesti, enemmän kuin animesta, että sitä tulee enemmän luettua koska siinä ei pakosta tarvitse istua koneen ääressä 8)

[olZu^]

Kyllä on. Kuolen ilman animea tai mangaa.

[Xtriimi]

Ei anime ole koko elämäni. Enemmänkin harrastus ja muuta. Olisi se kyllä aika tylsää/huono juttu jos animen/mangan tulo loppuisi ja kaikki vanhan animet/mangat hävitettäisiin. Anime/manga on kyllä vaikuttanut jotenkin elämääni mutta ei ole koko elämäni ^^

[GRRINGO]

Olen samaa mieltä monen muun kanssa ettei anime/mangat ole koko elämäni mutta se on muuttanut paljon asioita kuten nykyään piirrän paljom enemmän ja anime on hyvää viihdettä tai iitä on kehittynyt jo harrastus niin kuin Xtriimi sanoi