Lempi mangat, mikä niissä on niin hyvää?

[Viittaperkele]

On paljon mangaa johon toivoisin vielä tutustuvani mutta nämä kaksi tuskin suistuvat yhtikäs mihinkään lempisarjoistani piiiiiitkääään aikaan.

Berserk
Miura on kenties paras piirtäjä jonka jälkeä olen päässyt ihastelemaan. Ihmisten kasvonpiirteet ja hiukset saattavat vaikuttaa hassuilta aluksi mutta kun sarjaa porskuttaa eteenpäin, tulee täysin selväksi ettei niillä ole ketunkaan vertaa väliä.

Kaikista hienouksistaan huolimatta Berserkissä on kaksi pääasiaa: sen ihmiskuvaukset ja se väkivalta. Siitä huolimatta että ihmisten päiden TIETÄÄ putoavan, heidän kohtalonsa koskettavat aidosti ja niitä joitain jopa suree samalla kun katsoo niiden sisälmysten leviävän pitkin mestoja. Hahmot ovat käsinkosteteltavasti todellakin ihmisiä vaikka eivät yleensä millään tavalla pidettäviä tai rakastettavia vaan nykyarvojen mukaan suorastaan ihmisyyden irvikuvia. Berserkin mangaka tuntuu olevan yksi harvoista joka on tajunnut että väkivalta ei tunnu miltään jos hahmot eivät ole inhimmillisiä, ja inhimmillisyyteen kuuluvat vahvasti lihan himot, petollisuus, pelkuruus, kaikki ne piirteet joita suurin osa inhoaa. Ja väkivallan ja hyväksikäytön spektrihän on Berserkissä laaja ja kaikki aina pedofiliasta, kiduttamisesta ja kannibalismista lähtien on kuvattu inhorealistisesti.

Kaiken kaikkeaan Berserk on äärimmäisen synkkä fantasiamanga. Päähenkilön muotopuoli menneisyys kietoutuu kaikkeen ja varjostaa jatkuvasti iloisempiakin tapahtumia mutta melodramatiikalta on suurimmaksi osaksi säästytty. Kun päähenkilön taustat tuodaan kokonaan julki, parempia aikoja kuitenkin muistelee sarjan edetessä lämmöllä kuin omiaan. Välillä suorastaan raastaa se kuinka mangaka ei anna lukijan tai hahmojen unohtaa sitä kuinka hyvin asiat olisivat voineet olla jos olisi käynyt hieman toisin.

Suosittelen Berserkiä syvästi kaikille jotka ovat kyllästyneet mättöshouneniin ja keijunkimallusfantasiaan mutta jotka eivät vähästä säikähdä.


Eyeshield 21
Jos jokin Eyeshieldissä arvelutti aluksi niin se oli se fakta että se on urheiluanime joka kertoo amerikkalaisesta jalkapallosta. Karsastuksesta pääsi kuitenkin nopeasti yli, sillä Eyeshield on vain ihan käsittämättömän hauska ja aito. Sen vahvuudet ovat ehdottomasti sen huumori, sen hahmokaarti ja sen jännitys. Kertaakaan Eyeshieldiä aikaisemmin en ole joutunut pidättelemään hengitystä sivujen välillä, vielä vähemmän olen koskaan lukiessani yhtikäs mitään saanut sellaista adrenaliinipurskausta että olo on sama kuin pelatessani jotain todella vaikeaa kohtaa jossain videopelissä.

Mainittakoon heti, että amerikkalaisesta jalkapallosta en tiennyt hölkäsen pöläystä kun aloitin lukemaan. Ei siitä mitään tarvitsekaan tietää osatakseen nauttia Eyeshieldistä, ei ainakaan aluksi. Ja sarjan edetessä ne säännöt kyllä tulevat tutuiksi, ei pelkoa siitä että ne jäisivät pimentoon. Toisaalta itse amerikkalainen jalkapallo ei todellakaan ole edes se pääasia vaan ne hahmot jotka sitä pelaavat, ja juuri ne hahmot ovatkin loistavia. Sen sijaan että tarjottaisiin jotain karseaa höttöä jostain elämää suuremmasta syystä pelata jalkkista, harva hahmoista edes aluksi pitää ollenkaan siitä -- he kiintyvät siihen lajiin aivan yhtä hitaasti kuin lukijakin.

Hahmot eivät myöskään ole mitään pintapuolisia stereotyyppejä: vaikka joukosta löytyy sekä sitä pakollista nörttineroa, voimakasta tolloa, luuserisankaria ja uhittelevaa koulukiusaajaa, yksikään hahmo ei jää oman hahmotyyppinsä varjoon. Jokaisella on omat ongelmansa eikä sarja tarjoa ratkaisuksi mitään toistuvaa idealistista soopaa, joka mystisesti myös ylistäisi amerikkalaista jalkapalloa. Eyeshield 21 uskaltaa myöntää suhteellisen rohkeasti sen etteivät kaikki voi olla hyviä siinä ja etteivät kaikki voi pitää siitä. Arvostan myös hyvin paljon sitä, että sarja ei ota mitään yhtenäistä näkökantaa siihen, miten pitäisi elää ja millainen pitäisi olla... Monet hahmot osoittavat olemuksellaan että ollakseen hyvä pelaaja tai ylipäätänsä onnellinen elämäänsä ei välttämättä tarvitse olla kiltti, sosiaalinen, ymmärtäväinen, ahkera, älykäs, reilu, yms. Se on hyvä pelaaja joka voittaa ja elämässä voittaja on se joka saa parhaat naurut.

Huumoripuolellakin Eyeshield 21 häviää minusta hyvin harvalle sarjalle... Vaikka toistuvuutta löytyy tietyssä määrin *köhköhHirumanaseetköhköh*, aina jostain tulee jokin täysin yllättävä läppä. Useaan otteeseen olen joutunut keräilemään itseäni lattialta jostain täysin selittämättömästä syystä. Siinä missä juonikin osaa välillä ottaa täysin odottamattoman suunnan, huumoristakin huomaa että sarjan piirtäjä ja käsikirjoittaja tietävät että lukijat jatkuvasti odottavat odottamatonta. Tämän takia myös pahimmilta kliseiltä on vältytty ja sarja tuntuu siksi raikkaalta.

Suosittelen... oikeastaan kaikille. En keksi mitään mikä voisi käännyttää jonkun kokonaan pois sarjan parista.

[Desert Master X]

Kingdom Hearts Chain of memories

Ehdottomasti upein manga johon oon törmännyt. Kaikki Organizationin Oblivion tyypit on tehty sika hyvin tähän mangaan ja niinkuin voi huomata Avatarini ja Signini on tästä mangasta.

D.Grayman

Uskokaa tai älkää, mutta tämä oli vuosi sitten minun ideani0_o Olin nimittäin tekemässä Sarjista Demoni metsästäjästä, joka tappoi Akuma-nimisiä Demoni aseita. Noh kuitenkin japanilaiset tekivät tämänkin sitten paremmin ja rakastan, joka hahmoa tässä sarjassa.

Shaman King

Eka manga sarja jota aloin tosissani kerää ja kerään vielläkin. Sarja vei minut mukaansa "henki" teemallaan.

[Deta-]

On paljon mangaa johon toivoisin vielä tutustuvani mutta nämä kaksi tuskin suistuvat yhtikäs mihinkään lempisarjoistani piiiiiitkääään aikaan.

Berserk
Miura on kenties paras piirtäjä jonka jälkeä olen päässyt ihastelemaan. Ihmisten kasvonpiirteet ja hiukset saattavat vaikuttaa hassuilta aluksi mutta kun sarjaa porskuttaa eteenpäin, tulee täysin selväksi ettei niillä ole ketunkaan vertaa väliä.

Kaikista hienouksistaan huolimatta Berserkissä on kaksi pääasiaa: sen ihmiskuvaukset ja se väkivalta. Siitä huolimatta että ihmisten päiden TIETÄÄ putoavan, heidän kohtalonsa koskettavat aidosti ja niitä joitain jopa suree samalla kun katsoo niiden sisälmysten leviävän pitkin mestoja. Hahmot ovat käsinkosteteltavasti todellakin ihmisiä vaikka eivät yleensä millään tavalla pidettäviä tai rakastettavia vaan nykyarvojen mukaan suorastaan ihmisyyden irvikuvia. Berserkin mangaka tuntuu olevan yksi harvoista joka on tajunnut että väkivalta ei tunnu miltään jos hahmot eivät ole inhimmillisiä, ja inhimmillisyyteen kuuluvat vahvasti lihan himot, petollisuus, pelkuruus, kaikki ne piirteet joita suurin osa inhoaa. Ja väkivallan ja hyväksikäytön spektrihän on Berserkissä laaja ja kaikki aina pedofiliasta, kiduttamisesta ja kannibalismista lähtien on kuvattu inhorealistisesti.

Kaiken kaikkeaan Berserk on äärimmäisen synkkä fantasiamanga. Päähenkilön muotopuoli menneisyys kietoutuu kaikkeen ja varjostaa jatkuvasti iloisempiakin tapahtumia mutta melodramatiikalta on suurimmaksi osaksi säästytty. Kun päähenkilön taustat tuodaan kokonaan julki, parempia aikoja kuitenkin muistelee sarjan edetessä lämmöllä kuin omiaan. Välillä suorastaan raastaa se kuinka mangaka ei anna lukijan tai hahmojen unohtaa sitä kuinka hyvin asiat olisivat voineet olla jos olisi käynyt hieman toisin.

Suosittelen Berserkiä syvästi kaikille jotka ovat kyllästyneet mättöshouneniin ja keijunkimallusfantasiaan mutta jotka eivät vähästä säikähdä.


Eyeshield 21
Jos jokin Eyeshieldissä arvelutti aluksi niin se oli se fakta että se on urheiluanime joka kertoo amerikkalaisesta jalkapallosta. Karsastuksesta pääsi kuitenkin nopeasti yli, sillä Eyeshield on vain ihan käsittämättömän hauska ja aito. Sen vahvuudet ovat ehdottomasti sen huumori, sen hahmokaarti ja sen jännitys. Kertaakaan Eyeshieldiä aikaisemmin en ole joutunut pidättelemään hengitystä sivujen välillä, vielä vähemmän olen koskaan lukiessani yhtikäs mitään saanut sellaista adrenaliinipurskausta että olo on sama kuin pelatessani jotain todella vaikeaa kohtaa jossain videopelissä.

Mainittakoon heti, että amerikkalaisesta jalkapallosta en tiennyt hölkäsen pöläystä kun aloitin lukemaan. Ei siitä mitään tarvitsekaan tietää osatakseen nauttia Eyeshieldistä, ei ainakaan aluksi. Ja sarjan edetessä ne säännöt kyllä tulevat tutuiksi, ei pelkoa siitä että ne jäisivät pimentoon. Toisaalta itse amerikkalainen jalkapallo ei todellakaan ole edes se pääasia vaan ne hahmot jotka sitä pelaavat, ja juuri ne hahmot ovatkin loistavia. Sen sijaan että tarjottaisiin jotain karseaa höttöä jostain elämää suuremmasta syystä pelata jalkkista, harva hahmoista edes aluksi pitää ollenkaan siitä -- he kiintyvät siihen lajiin aivan yhtä hitaasti kuin lukijakin.

Hahmot eivät myöskään ole mitään pintapuolisia stereotyyppejä: vaikka joukosta löytyy sekä sitä pakollista nörttineroa, voimakasta tolloa, luuserisankaria ja uhittelevaa koulukiusaajaa, yksikään hahmo ei jää oman hahmotyyppinsä varjoon. Jokaisella on omat ongelmansa eikä sarja tarjoa ratkaisuksi mitään toistuvaa idealistista soopaa, joka mystisesti myös ylistäisi amerikkalaista jalkapalloa. Eyeshield 21 uskaltaa myöntää suhteellisen rohkeasti sen etteivät kaikki voi olla hyviä siinä ja etteivät kaikki voi pitää siitä. Arvostan myös hyvin paljon sitä, että sarja ei ota mitään yhtenäistä näkökantaa siihen, miten pitäisi elää ja millainen pitäisi olla... Monet hahmot osoittavat olemuksellaan että ollakseen hyvä pelaaja tai ylipäätänsä onnellinen elämäänsä ei välttämättä tarvitse olla kiltti, sosiaalinen, ymmärtäväinen, ahkera, älykäs, reilu, yms. Se on hyvä pelaaja joka voittaa ja elämässä voittaja on se joka saa parhaat naurut.

Huumoripuolellakin Eyeshield 21 häviää minusta hyvin harvalle sarjalle... Vaikka toistuvuutta löytyy tietyssä määrin *köhköhHirumanaseetköhköh*, aina jostain tulee jokin täysin yllättävä läppä. Useaan otteeseen olen joutunut keräilemään itseäni lattialta jostain täysin selittämättömästä syystä. Siinä missä juonikin osaa välillä ottaa täysin odottamattoman suunnan, huumoristakin huomaa että sarjan piirtäjä ja käsikirjoittaja tietävät että lukijat jatkuvasti odottavat odottamatonta. Tämän takia myös pahimmilta kliseiltä on vältytty ja sarja tuntuu siksi raikkaalta.

Suosittelen... oikeastaan kaikille. En keksi mitään mikä voisi käännyttää jonkun kokonaan pois sarjan parista.

Lohikäärmemestari puhui puolestani.